Sandefjordin kastike, paistettu alaskanseiti ja keitetyt perunat

Tämän aterian pääraaka-aineet ovat pakastekala (alaskanseiti), kuohukerma, creme fraiche, voi, sitruuna, peruna ja vehnäjauho kalan leivitykseen. Alaskanseiti on mielestäni saman makuinen kuin tavallinen seiti, eli joillakin valmistustavoilla maku on jokseenkin tympeä, joten käytän molempia samalla tavalla. Leivittäminen ja rasvassa paistaminen tuppaa tekemään molemmista hyvää ja koko perheelle maistuvaa, ja niin se teki tälläkin kertaa. Yleensä olen tehnyt alaskanseitistä ja seitistä rasvassa paistaen kalapihvejä tai kalapuikkoja, mutta nyt teki mieli mieluummin kokonaista leivitettyä alaskanfileetä. Hyvä, nopea ja helppo kastike tälle kalalle oli nyt Sandefjordin kastike, jonka resepti on alun perin täältä: https://anna.fi/ruoka/mita-tanaan-ruoaksi/huippukokin-ylistama-sandefjordin-kastike-muuntaa-voissa-paistetut-ahvenet-gourmet-ruoaksi

Hyppää reseptiin: Sandefjordin kastike, Paistettu alaskanseiti

Sandefjordin kastikkeen reseptissä luki ”1-2 annosta”. Tuplasin sen, koska kalaakin tein 4 annosta. Kastikkeen resepti oli alun perin paistetuille ahvenille, mutta niitä minulla harvoin on. Pakastettu alaskanseiti sopii paljon paremmin kukkarolleni, mutta hyvin alaskanseiti sopi myös tämän kastikkeen kanssa. Tämä kastike on mielestäni ennen kaikkea sitruunakastike, mutta myös kermakastike ja creme fraiche -kastike. Alkuperäisen reseptin mukaan tehtynä tässä kastikkeessa maistuu sitruuna paljon, mutta ei kuitenkaan ole mielestäni syömäkelvottoman hapanta. Perunan kanssa syötäessä sitruunan maku tasapainottuu jonkin verran, mutta silti olen sitä mieltä, että jos ei ole sitruunafani, sitruunamehun määrää kannattaa vähentää. Toisaalta tähän voisi lisätä sitruunan kuorta, jota alkuperäisessä reseptissä ei ollut, sillä sekin yleensä tällaisiin kastikkeisiin hyvin sopii.

Kastikkeessa maistuu myös kerma ja creme fraiche selvästi. Kastike on kuumana paksuudeltaan samaa luokkaa kuin kuohukerma sellaisenaan, mutta jääkaappikylmänä kiinteytyy creme fraichen paksuiseksi. Tämä kastike voisi ehkä toimia myös kylmänä, mutta en ole vielä sitä ehtinyt kokeilla.

Ehdottoman plussan tämä kastike saa nopeudesta: ei tarvitse muuta kuin kiehauttaa ainekset, lisätä makuainekset ja soseuttaa tasaiseksi koneella. Kun vertaa muihin tietämiini kalalle sopiviin lämpimiin kastikkeisiin, niistä vain voisulakastike eli maustettu voisula vetää vertoja tämän Sandefjordin kastikkeen nopeudelle.

Alkuperäisessä reseptissä luki ”Sekoita kuuma kastike hyvin, esimerkiksi sauvavatkaimella, kuohkeaksi vaahdoksi ennen tarjoamista”. En ole koskaan ennen kuullut sanaa ”sauvavatkain”, mutta googlen kuvahaku sillä sanalla antaa kuvia sauvasekoittimista, joten oletan niiden olevan sama asia. Sekoitin siis kuuman kastikkeen sauvasekoittimella, mutta ei siitä mitään kuohkeaa vaahtoa tullut. Näin pienellä määrällä kastike hädin tuskin edes ylsi sauvasekoittimen pyörivään osaan. Mutta kun katson alkuperäisen reseptin kuvaa, ei kastike näytä kovin vaahtomaiselta siinäkään, joten en usko menettäneeni mitään.

Sandefjordin kastike (2-4 annosta)
4 rkl kuohukermaa (60 g)
4 rkl ranskankermaa eli creme fraichea (60 g)
4 rkl voita (54 g)
2 rkl sitruunamehua (30 g) TAI vähemmän, jos ei pidä paljosta sitruunan mausta: kokeile silloin ensin 1 rkl, maista ja lisää tarvittaessa esim. 1 tl kerrallaan. (Yhdestä sitruunasta tulee yleensä mehua vähintään 2 rkl.)
suolaa ja pippuria maun mukaan
Laita kattilaan kerma, creme fraiche ja voi. Kiehauta. Lisää ensin varovasti sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi koneella, esimerkiksi sauvasekoittimella. Maista, ja lisää tarvittaessa sitruunamehua, suolaa ja/tai pippuria maun mukaan. Tarjoa heti kalaruoan kanssa. Jos on tarvetta uudelleenlämmittää, mikro ei välttämättä ole paras idea, koska kermakastikkeet herkästi leikkaavat mikrossa. Uudelleenlämmittämisen suosittelen tekemään hellalla matalimmalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes on sulanut taas kaadettavaksi kastikeeksi, ja sitten kastike kannattaa ottaa heti pois levyltä.
Jos tähän kaipaa lisämakuja, kokeilisin esimerkiksi seuraavia, joista kaikki lisäisin lopussa yhtä aikaa muiden makuaineiden kanssa:
* sitruunan kuorta raastettuna – esim. puolesta sitruunasta
* tuoreita yrttejä silputtuina – kourallinen esimerkiksi tilliä, persiljaa tai ruohosipulia

Sandefjordin kastike kattilassaan. Kattilassa näytti näköjään keltaisemmalta kuin kattilan ulkopuolella, tai sitten kuvassa tuli jokin valaistushäikkä.

Alaskanseitifileitä minulla oli 400 gramman pakastekalikka merkiltä Findus. Fileet oli jäädytetty yhteen. Järkevintä olisi ollut tehdä niin kuin pakkauksessa neuvottiin, että sulattaa yön yli jääkaapissa, jolloin fileet saa irti toisistaan. En ollut tällä kertaa niin ennakoiva, joten sulatin koko kalikan ilman pakkaustaan lautasella mikrossa sulatusteholla, kunnes olivat sulaneet sellaisiksi, että ne saa irti toisistaan. Siinä kesti kai jotain 10 minuuttia, mutta otin aina välillä pois ja tarkistin tilanteen, jotta eivät ala kypsyä mikrossa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti parempi idea olisi vain ottaa illalla sulamaan jääkaappiin. Kun fileet olivat sulaneet ja sain ne irti toisistaan, ne näyttivät tältä:

Ei kaikeista näteimpiä kalafileitä, mutta ajoivat asiansa.

Paistettu alaskanseiti (n. 4 annosta)
400 g pakastettua alaskanseitifileetä
suolaa kalaan
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja (65 g) + 1 tl suolaa (tämä riitti 400 grammalle alaskanseitifileitä juuri ja juuri – tarvittaessa voi sekoittaa lisää esim. ½ dl vehnäjauhoja + ½ tl suolaa)
paistamiseen voita (tai muuta rasvaa)
Sulata pakastekalat mieluiten yön yli jääkaapissa omassa pakkauksessaan niin, että on jokin lautanen alla ottamassa kiinni mahdollisia sulamisvesiä. Irrota fileet toisistaan. Jos ne eivät olisi irtonaisia fileitä vaan neljä 100 gramman annospalaa, leikkaisin vain ne annospalat korkeussuunnassa kahtia ohuemmiksi, ja sitten jatkaisin samaan tapaan. Leivitystä saattaisi tarvita silloin enemmän.
Ripottele suolaa kalafileiden molemmille puolille. Riko syvään lautaseen kananmuna, ja vispaa sen rakenne tasaiseksi kierrevispilälle. Toiseen syvään lautaseen mittaa vehnäjauhot, ja sekoita niihin suola.
Kasta kalafileet ensin kananmunaan niin, että kastuu kauttaaltaan. Sitten pyörittele kalafileet vehnäjauhoseoksessa niin, että jauhoa on joka puolella.
Paista kalafileet paistinpannulla runsaassa voissa keskilämmöllä muutama minuutti per puoli, tai kunnes molemmat pinnat ovat ruskistuneet ja kala sisältä kypsää. Alaskanseitifileen paketin mukainen kypsymisaika pannulla on 5-7 minuuttia.

Lisäksi keitin kuorittuja perunoita ilman suolaa aloittaen perunat kylmästä vedestä, mutta toki perunat voi kypsentää nopeammin jättämällä kuorimatta ja kiehauttamalla ensin veden vedenkeittimellä. Perunapussi oli ostettu tavallisena vihreänä kiinteiden perunoiden pussina, mutta vasta kotona huomasin, että lajikkeena luki Annabelle. Annabelle-perunalajikkeesta olenkin lukenut, että se on pidetty ja monen mielestä paremman makuinen kuin perunat normaalisti. Näitä syödessäni totesin, että tämän Annabelle-perunan maku vaikuttaa olevan vähän enemmän varhaisperunamainen kuin talviperunoissa yleensä. On ehkä miedompi se talviperunan ominaismaku, mutta silti lähempänä talviperunaa kuin varhaisperunaa. Perunakriittinen lapsenikin söi tätä keitettyä Annabelle-perunaa valittamatta, ja hän valittaa perunoista helposti. Kuitenkin tämä Annabelle-perunakin on minulle sellainen, että en sitäkään huvikseen ihan sellaisenaan söisi. Kastikkeen tämäkin vaatii. Minulle, joka olen tottunut syömään tavallisiakin perunoita, makuero Annabellen hyväksi on kuitenkin ehkä sen verran pieni, että en varmaan ala varta vasten etsiä kaupoista juuri Annabellea, vaan ostanen jatkossakin sitä, mitä vihreässä pussissa satutaan myymään.

Salaatin virkaa tällä aterialla toimitti kaupan valmis salaattisekoitus, jossa on jääsalaattia, valkokaali ja punakaalia. Se toimii minulle hyvin salaattina silloin, kun ei huvita muutakaan kasvisten eteen tehdä kuin kaataa valmiiksi pestyä salaattisekoitusta suoraan pussista lautaselle. Olen kirjoittanut sen mausta aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/11/16/pyttipannu-keitetyista-perunoista-makkarasta-ja-sipulista/

Päivitys 23.2.2020: Loput Sandefjordin kastikkeet söin leivän päällä. Paahdoin paahtoleipiä, ja levitin niiden päälle kylmää Sandefjordin kastiketta. Levittyi hyvin ja pysyi hyvin leivän päällä. Sitruunan maku oli kuitenkin edelleen sen verran vahva, että parhaimmillaan tämä olisi varmasti ollut jonkinlaisella kalavoileivällä, kuten vaikkapa lohivoileivällä tai savusiikavoileivällä. Sitruunan maku siis tuntui kylmänä olevan vieläkin hallitsevampi kuin lämpimänä, mutta ei kylmänäkään kuitenkaan syömäkelvottoman hapan. Mutta joka tapauksessa, tämä kastike pärjäisi mainiosti vähemmälläkin sitruunalla. Puolet alkuperäisen ohjeen sitruunamehusta todennäköisesti riittäisi.

Muita kala-aiheisia kirjoituksia:

Muita perunalisäkkeitä täällä.

Kala-pastavuoka eli kalapasta uunissa

Jääkaapissani oli vajaa ruukku tilliä jäljellä. Olin edellisen kerran käyttänyt sitä savukala-riisisalaattiin. Halusin käyttää loputkin tillistä johonkin, joten tein tämän kala-pastavuoan pakastekalasta, jota sattui pakastimesta löytymään. Se oli nyt alaskanseitifileetä. Tähän ruokaan tillin loput hyvin upposivat, mutta mausta en niiden läsnäoloa kyllä huomaa. Tämä kala-pastavuoka maistuu mielestäni lähinnä kala-makaronilaatikolta. Annoksen päälle puristettu sitrusmehu piristää annoksen oikein kivaksi. Katsoin ohjeeseen osviittaa tästä englanninkielisestä reseptistä, mutta poikkesin siitä loppujen lopuksi aika paljon: https://recipes.sainsburys.co.uk/recipes/baking/haddock-and-spinach-pasta-bake-1

Kala-pastavuoka
300 g vaaleaa pastaa (täysjyväinen tai tumma pasta ei mielestäni maun puolesta sovi tällaisiin maitopohjaisiin)
400 g raakaa kalaa ilman nahkaa ja ruotoja
1 sipuli
1 paprika (n. 170 g – voi käyttää myös pakastepaprikaa)
n. ½ ruukkua tilliä (n. 10 g, voi korvata 1-2 teelusikallisella kuivattua tilliä)
50 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl täysmaitoa
125 g juustoraastetta (käytin Mature Cheddar -juustoa, mutta juuston ominaismakua en erota lopputuloksesta, joten käy mikä tahansa muukin juusto mitä löytyy)
suolaa
Pinnalle:
korppujauhoja (n. 10 g)
voinokareita (n. 30 g)
Tarjoiluun:
sitruunamehua tai limemehua
Jos käytät pakastekalaa, ota se sulamaan. Yhtenäisen 400 gramman jäisen kimpaleen on hyvä antaa sulaa huoneenlämmössä tunti ennen leikkaamista.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse keitin tämän pastamäärän 1½ litrassa vettä, jonka maustoin 15 grammalla suolaa (kukkurainen ruokalusikallinen). Valuta keitinvesi pois. Siirrä pasta jäähtymään.
Kuori sipuli. Silppua sipuli, paprika ja tilli. Kuumenna (n. 2 litran) kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä keskilämmöllä sipuli- ja paprikasilppu pehmeäksi (muutama minuutti). Sekoita mukaan vehnäjauhot. Lisää vähitellen 2 dl maitoa koko ajan sekoittaen. Kun seos on paksuuntunut, lisää loppu maito, juustoraaste ja tilli. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Ota kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan suola (1 tl). Sekoita mukaan kypsä valutettu pasta.
Pilko kohmeinen (tai sula) kala pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Sekoita kalapaloihin suolaa (3/4 tl). Sekoita kalapalat pastaseokseen. Kaada seos voideltuun uunivuokaan (3 litran vetoiseen). Tasoita pinta lusikalla. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Asettele pinnalle pieniä voinokareita. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Minulla kesti siinä yksi tunti. Uunista ottamisen jälkeen anna vetäytyä 5 minuuttia pöydällä. Annoksen päälle lautaselle sopii loistavasti sitruunamehu tai limemehu.
Vinkki: Jos tähän haluaa käyttää valmiiksi keitettyä pastaa, sopiva määrä sitä tähän on 725 grammaa. Jos taas haluaa käyttää tähän valmiiksi kypsää kalaa, sopiva määrä sitä tähän on 300 grammaa. Tällä reseptillä tulee miedon makaronilaatikkomaisen makuinen, joten voimakkaampien makujen ystävien kannattaa lisätä mieleisiä mausteita.

Muita kalaruokia:

Muita pastaruokia:

Kalapihvit, makaroni ja uunijuurekset

Siirry kalapihvien reseptiin.

Jääkaapissani oli vielä n. 50 g jäljellä kastiketta, joka oli alun perin tehty lauantaina eli neljä päivää sitten. Nyt oli jo korkea aika tehdä lopuille jotain. Tällä kertaa huvitti käyttää se pakasteseitistä tehtävän kalapihvitaikinan nesteeksi. Lisäksi teki mieli nyt syödä niiden kanssa makaronia ja uunijuureksia, joihin aineksina tällä kertaa sattui jääkaapista löytymään porkkanaa ja lanttua.

Ensin laitoin tulemaan uunijuurekset. Voitelin ison, melkein pellin kokoisen metallisen uunivuoan ja pilkoin siihen noin puolet isosta reilun kilon lantusta. Lanttuun en käytä kuorimaveistä ollenkaan, vaan leikkaan vain veitsellä ronskisti kuoret pois, koska heti kuorien alla on lantun kitkerimmät osat. Tällä kertaa yritin maksimoida lanttujen imeltymisen laittamalla lantut vuokineen kylmän uunin alatasolle, ja vasta lanttujen ollessa jo uunissa säädin uunin lämpenemään 200 asteeseen. Ennen uuniin laittamista laitoin lanttujen päälle nokareen voita, jolla oli hyvin aikaa sulaa ennen loppujen ainesten tuloa mukaan. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanoita aika monta – ehkä kymmenen? – kunnes alkoi näyttää siltä, että porkkanoita tulisi enemmän kuin lanttuja, mikä oli siis tarkoituskin. Sitten otin sen vuoan uunista, kaadoin porkkanapalat päälle ja lisäsin mitä nyt fiilis sanoi: suolaa ja paljon siirappia. Tällä kertaa ei tehnyt mieli laittaa muita mausteita uunijuureksiin, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Loppujen lopuksi paistoin ensin tunnin 200-asteisen uunin alatasolla ja seuraavan tunnin 100-asteisen uunin alatasolla. Lanttuja sisältäviä uunijuureksia olen usein paistanut 100 asteessa useammankin tunnin, mutta nyt ei ollut aikaa siihen. Riittävän lantun imeltymisen tiesin tapahtuneen siitä, että uunista alkoi tulla lanttulaatikon tuoksua, eikä sitä kaalista tuttua viemärimäistä hajua niin kuin alussa.

Juuresten ollessa uunissa aloin puuhastelemaan kalan kanssa. Googlella löytyvissä kalamurekepihviohjeissa yleensä neuvotaan jauhamaan raaka kala monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Minulla ei ole monitoimikonetta lainkaan, eikä varmaan tulisi käytettyä, vaikka olisikin. Yhden tehosekoittimen olen aikoinaan onnistunut rikkomaan sillä, kun yritin jauhaa sillä raakaa kalafilettä. Sillä kerralla se oli haukifilettä, ja sen suutuntuma meni silloin siinä ylikuumenevassa jo käryävässä tehosekoittimessa niin vastenmieliseksi, että en ole vieläkään toipunut siitä kokemuksesta niin paljon, että suostuisin yrittämään uudestaan. Kerran olen myös kalamurekepihvejä varten hienontanut raa’an kalafileen terävällä fileerausveitsellä, jolloin vahingossa viiltelin sormenikin verille ja osa vereni tahrimista kalafilepaloista piti heittää pois.

Niinpä suosikkitapani tehdä kalapihvejä on, että kala hienonnetaan sen ollessa jo kypsää. Silloin ei tarvitse käyttää kalan hienontamiseen koneita eikä veitsiä. Sillä tavalla olen aiemmin tehnyt kalapihvejä tähteiksi jääneistä kaloista ja myös vastaavanlaisia pihvejä ylikypsistä lihoista, mutta nyt ensimmäistä kertaa varta vasten kypsensin kalan erikseen juuri kalamurekepihvien tekoa varten. Kun kerran uuni oli jo muutenkin niiden uunijuuresten takia 200-asteinen, koin nyt helpoimmaksi laittaa sen jäisen seitikalikan uunin keskitasolle 40 minuutiksi, joka paketissa luki jäisen seitikalikan kypsymisajaksi. Sillä aikaa sekoitin taikinan muut ainekset.

Olen kokeillut kypsistä kaloista ja lihoista tehtäviä pihvejä monella eri reseptillä, mutta omaan makuuni eniten on ollut Hellapoliisi Kati Jaakosen kirjasta Kotiruokaa löytynyt ohje Tonnikalapihvit. Juuri tonnikalapihvejä en ole tullut vielä koskaan tehneeksi, mutta olen käyttänyt kyseistä ohjetta usein pohjana niin, että olen vain korvannut ohjeessa olevan tonnikalan muulla kypsällä kalalla tai lihalla ja maustanut senhetkisen fiiliksen mukaan. Olennaista kyseisessä ohjeessa on ainesosien suhteet: 1 dl korppujauhoja, 2 dl nestettä (Hellapoliisin ohjeessa lukee ”ruokakermaa tai kuohukermaa”), 2 kananmunaa, 300 g kypsää kalaa tai lihaa hienonnettuna + mausteet, paistetaan pihveiksi rasvassa.

Kalapihvit pakastekalasta ilman monitoimikonetta/tehosekoitinta/lihamyllyä
400 g pakasteseitiä
1 dl korppujauhoja
2 dl nestettä esim. ruokakermaa tai kuohukermaa tai maitoa
2 kananmunaa
mausteiksi esim. 1½ tl suolaa, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl kuivattua tilliä, 2 tl sokeria ja pyöräytykset mustapippuri- ja valkopippurimyllyistä
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
Kypsennä seiti esim. uunissa 200 asteessa 40 minuuttia. Hienonna kypsä kala haarukalla. Anna jäähtyä.
Sekoita nesteeseen mausteet ja kananmunat. Sekoita mukaan korppujauhot, anna turvota muutama minuutti. Sekoita mukaan kypsä jäähtynyt kala. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Kuumenna rasvaa lettupannun koloissa. Ota lusikalla taikinaa lettupannun koloihin, ja madalla taikinaklöntit mataliksi. Paista molemmin puolin ruskeiksi.
Vinkki: samalla reseptillä voi tehdä kalapihvejä myös muusta kypsästä kalasta, esim. tonnikalasta tai savukalasta. Eri kalalajeja voi myös sekoittaa näihin pihveihin keskenään. Kypsää kalaa käytä tähän reseptiin 300 grammaa.

Nesteeksi laitoin nyt ne n. 50 g tähdekastiketta ja 150 g maitoa. Sekoitin mukaan munat (jotka olivat jo parasta ennen päiväyksensä ohittaneet, joten kokeilin ensin veteen upottamalla, ovatko vielä pilaantuneet) ja mausteet. Mausteet tämänkertaisen fiiliksen mukaan menivät näin: 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta, 1 tl paprikajauhetta, 2 tl sokeria, 1 tl kuivattua tilliä, 1½ tl suolaa sekä muutamat pyöräytykset mustapippuri- ja valkopippurimyllyistä. Kun mausteet olin saanut vispattua tasaisesti sekaisin neste-munasekoitukseen, sekoitin mukaan korppujauhot ja jätin turpoamaan.

Hellapoliisin ohjeessa käsketään turvottaa muutama minuutti, mutta minulla ne nyt olivat turpoamassa niin kauan kuin kalaa ei voinut vielä lisätä sekaan. Aiemmin, kun olen tehnyt samalla ohjeella pihvjä, olen joskus tehnyt taikinan jo tuntikausia aiemmin valmiiksi jääkaappiin. Sillä on ollut useampi hyöty: 1) seuraavan nälän tullessa on tarvinnut käyttää ruuanlaittoon vähemmän aikaa nälkäisenä, 2) ehtii paremmin maustua ja 3) seos on paistovaiheessa kiinteämpää. Tällä kertaa kuitenkin tein päätöksen tämän ruuan tekemisestä vasta siinä vaiheessa, kun nälkä jo oli, joten aloin paistaa kalapihvejä heti, kun olin saanut taikinan valmiiksi. Kyllä se onnistui näinkin, vaikka olivatkin paistaessa helpommin hajoavia kuin aiemmilla kerroilla.

Kun kala oli ollut uunissa 40 min, otin sen uunista ulos ja hienonsin haarukalla. Nestettä oli irronnut kalasta uunissa aika paljon. En heti tiennyt, pitäisikö se neste laittaa taikinaan mukaan vai heittää pois. Ruokahävikin välttämisen nimissä päätin ottaa sen nesteenkin mukaan taikinaan. Kalan jäähdyttyä niin paljon, että ei enää noussut höyryä, sekoitin sen nesteineen siihen korppujauho-neste-mausteseokseen ja panin lettupannun kuumaksi. Punnitsin muuten huvikseni, että sen alunperin 400 grammaa painavan kalamäärän paino 40 min uunissa kypsentämisen jälkeen oli 360 g, johon siis laskin mukaan sen kalasta irronneen suurehkon nestemäärän.

Valurautainen neljäkoloinen lettupannu on mielestäni erittäin hyvä väline moneen muuhunkin kuin vain lettujen paistamiseen. Olen todennäköisesti käyttänyt sitä enemmän muuhun kuin varsinaiseen letunpaistoon (letutkin minulla jälkiruokalettuja useammin ovat olleet pääruokalettuja, kuten perunamuusiletut, lanttuletut, pinaattiletut, sosekeittoletut). Niin tälläkin kerralla. Lettupannun koloissa kuumensin voita niin kuin lettujakin paistaessa, ja voin ollessa kuuma otin lusikalla sitä kalamureketaikinaa lettupannun koloihin ja levitin lusikalla kunkin koko kolon alueelle. Hellassani säätöväli on 0-3, ja paistoin säädöillä 1.5-2 kalapihvit molemmin puolin nätin ruskeiksi, joskin osa ehti mustaksikin, jolloin oli aika säätää lämpöä silloisesta kakkosesta yksi pykälä alaspäin eli numerolle 1.5.

Kalapihviohjeissa yleensä suositellaan syömään niiden kanssa perunaa jossain muodossa, mutta minä söin kalaruokaa perunoiden kanssa jo eilen, joten en halunnut perunaa tänäänkin. Makaronia sen sijaan teki nyt mieli syödä näiden kalapihvien kanssa, joten keitin lisäksi 400 gramman pussillisen makaronia. Yleensäkin tykkään tavasta kypsentää koko pakkaus kerralla, jotta seuraavina päivinä on jokin oikotie ruuanlaittoon ja jotta koti ei täyty vajaista liian vähän sisältävistä pakkauksista.

Makaronit ja muutkin pastat keitän maun vuoksi yleensä runsassuolaisessa vedessä, niin nytkin. Eli kun kolmen litran kattila on noin puolillaan vettä pastan keittämistä varten, veden kiehuessa lisään merisuolaa yhden kukkuraisen lusikallisen (kyse on siis sellaisesta lusikasta, jolla keittoja ja puuroja syödään, ei pienestä jälkiruokalusikasta). Yritysten ja erehdysten kautta olen todennut tuon olevan juuri sopiva määrä suolaa pastan keitinveteen, jolloin lisäksi kestää olla vielä suolainen kastikekin, kuten vaikkapa parmesaani-, pecorino- tai pekonipainotteinen sellainen. Mutta jos sen saman kukkuraisen lusikallisen suolaa laitankin puolta pienempään vesimäärään, maistuu jo liian suolaiselta.

Usein kun keitän makaronia sellaisenaan ilman kastiketta syötäväksi, sekoitan kypsiin valutettuihin makaroneihin voita tai paistinrasvaa, sekä vähän keitinvettä, joka auttaa rasvaa sekoittumaan makaroneihin tasaisesti ja näin muodustuu melkein pienoinen kastike makaronien ympärille. Tällä kertaa ylimääräistä paistorasvaa ei ollut, eikä minun tehnyt mieli laittaa voita vielä makaroneihinkin, kun kalapihveihin sitä jo meni reilusti ja uunijuureksiinkin vähän, mutta öljy tuntui nyt hyvältä idealta. Niinpä lorautin Borges Extra Light oliiviöljyä kypsien makaronien sekaan sen verran, kuin tuntui hyvältä, ja lisäksi vähän sitä keitinvettä.

Kokonaisuus maistui nyt todella hyvin. Hymyilyttää vieläkin, kun ajattelen sitä. Maustaminen meni nyt juuri nappiin, joten tuota maustemäärää taidan käyttää toistekin kalapihvejä tehdessäni. Olen tyytyväinen siihen, että sain kerrankin tehtyä pakasteseitistä jotain muutakin hyvää kuin vain kalapuikkoja. Makaronit+kalapihvit maistuivat nyt hyvältä yhdessä, ja uunijuurekset olivat mukavan makuinen siirappinen lisuke aterialle. Lantut eivät nyt maistuneet yhtä imeltyneiltä kuin useampien tuntien haudutuksella, mutta eivät nyt maistuneet kitkeriltäkään, joten imeltyminen oli nyt tälle aterialle minulle riittävä. Myöhempänä päivänä uudelleenlämmittäessä lantut yleensä imeltyvät lisää.

Huomiselle jäi vielä niitä uunijuureksia, kalapihvejä ja makaronia. Kalapihvejä jäi vain 4 kpl ja muukin perhe tykkäsi niistä, joten säästän varmaan ne heille. Itse voisin syödä huomenna lounaaksi mikrossa lämmitettyjä makaronia ja uunijuureksia, joiden päälle juustoraastetta. Sen jälkeenkin molempia varmasti vielä jää, joten kehittelen niille varmaan jotain sellaista käyttöä, missä ne ovat osa erinäköistä ja -makuista ateriaa. Makaronien jatkojalostuksesta tulisi nyt mieleen amerikkalainen mac and cheese, johon ainekset sattuisi jo olemaan jääkaapissa. Ehkä teen vielä viimeisistä makaroneista sitä, ehkä jotain muuta. Katsotaan.