Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)
200 g perunamuusia (n. 2 dl)
5 dl piimää (500 g)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl tummaa siirappia (140 g)
8 dl ruisjauhoja (440 g)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
50 g voita sulatettuna
Voiteluun:
½ dl tummaa siirappia (70 g)
½ dl vettä (50 g)
Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.
Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Limput ristiviillettyinä. Ristiviilloista ei tullut kovin kauniita, joten seuraavalla kerralla voisin tehdä mieluummin pari samansuuntaista viiltoa.

Siirappivedellä voidellut valmiit limput.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Omenaiset myslipatukat

Myllyn paras Neljän viljan hiutale -paketissa oli ohje itsetehdyille myslipatukoille. Koska ohjeessa oli sekä kuivattuja hedelmiä että hedelmämehua, näin tämän oivana tilaisuutena saada käytettyä sekä kuivattuja omenoita että omenamehua, joita molempia minulla sattui olemaan itsetehtyinä. Alkuperäisen ohjeen kaikki kuivatut hedelmät korvasin kuivatuilla omenoilla, ja ohjeen mehuna käytin omenamehua. Ohjeessa oli myös kauraleseitä ja pähkinärouhetta/kookoshiutaleita, jotka kaikki korvasin kaurahiutaleilla. Näin ollen laitoin näihin myslipatukoihin vain neljän viljan hiutaleita, kaurahiutaleita, kuivattua omenaa, omenamehua, vaaleaa siirappia ja suolaa.

Kuivatut omenat ajoin ensin tehosekoittimella rouheeksi. Sekoitin keskenään kuivat aineet eli kaurahiutaleet, neljän viljan hiutaleet ja kuivatut omenat. Sekoitin kattilassa mehun, siirapin ja suolan, ja kiehautin. Otin kattilan levyltä, ja sekoitin mukaan kuivat aineet, jolloin massasta tuli paksua tahnaa. Muotoilin pötköiksi pellille leivinpaperille, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Heti kun vain oli jäähtynyt sopivaksi, maistoin yhden. Sellaisenaan syötynä ei ollut oikein syömisen arvoista. Oli kuivaa ja liian rukiisen makuista. Minusta tuntuu, että en halua ruismakuja myslipatukoihin. Lisäksi tuntuu, että ollakseen hyvä myslipatukka, pitäisi olla kunnolla lisättyä rasvaakin.

Kun kerran näistä ei tullut hyviä myslipatukoita, laitoin niitä sitten kulhoon maidon kanssa ja söin Weetabixin tapaan muro-/myslityyppisesti. Niin syötynä olikin oikein hyvää! Maistui omenaiselta hyvältä mysliltä, jossa oli minun makuuni sopiva makeustaso. Rukiinen maku ei näin syötynä häirinnytkään, vaan oli just sopiva. Jos sitten joskus näiden loputtua haluan tehdä lisää mysliä, voin kurkata täältä tämän reseptin ja käyttää sitä uudestaan:

Omenaiset myslipatukat, jotka olivatkin parempia myslinä kuin patukoina
5 dl neljän viljan hiutaleita
2 dl kaurahiutaleita (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl kauraleseitä ja 1 dl pähkinärouhetta/kookoshiutaleita)
2 dl kuivattuja omenoita (tai muita kuivattuja hedelmiä – alkuperäisessä ohjeessa rusinoita, mangoa ja papaijaa)
1½ dl omenamehua (tai muuta maultaan sopivaa mehua – sen makuisena, jota on kiva juoda sellaisenaankin)
1½ vaaleaa siirappia (tai muuta siirappia esim. vaahterasiirappia tai hunajaa)
½ tl suolaa
(alkuperäisessä ohjeessa lisäksi 1-2 tl vaniljasokeria – minulla ei ollut enkä sitä kaivannut)
Jos kuivatut hedelmät ovat isoina paloina, pienennä ne rouheeksi esim. tehosekoittimella, veitsellä tai käsin, millä nyt onkaan helpointa. Itsekuivatut omenat oli helpointa pienentää tehosekoittimella.
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita kattilassa mehu, siirappi ja suola (ja vaniljasokeri, jos käytät – tässä vaiheessa voi halutessa lisätä myös muita mausteita kuten vähän kanelia). Kiehauta seos, ja nosta sitten kattila pois levyltä.
Sekoita siirappiseokseen kuiva-aineseos. Sekoita hyvin. Seoksesta tulee paksua tahnaa.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Tässä vaiheessa seoksesta voi muotoilla pötköjä, muita muotoja tai levittää kerrokseksi. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes seos on saanut vain vähän väriä, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Pötköjen tapauksissa ohjeellinen kypsennysaika on 7-10 minuuttia. Minulla ne olivat uunissa 10 minuuttia.

Kypsä myslipatukka lautasellani. Toista en ottanut matalalle lautaselle, koska se tarvitsi kostuketta.

Siinä paketin kyljessä muuten neuvottiin säilyttämään nämä myslipatukat jääkaapissa tai pakastimessa. Itse säilytän ihan paperipussissa huoneenlämmössä, koska nämä ovat niin kuivia, etten usko niiden voivan pilaantua. Raportoin kyllä tänne, jos ehtivät pilaantua!

Munakas punakaali-parmesaanitäytteellä ja itsetehtyjä ruisleipäsiä

Aiemmalta päivältä oli jäänyt paahdettua punakaalia: https://ruokaideat.com/2019/09/30/spelttispagettia-pihvinjamien-ja-pannunhuuhdeliemien-kanssa-seka-paahdettua-punakaalia-ja-pakasteherneita/

Kokeilin sitten, miten se toimii munakan täytteenä. Jännitin, maistuisiko se siinä liian voimakkaalta. Ei maistunut. En itse asiassa huomannut munakkaassa punakaalin makua ollenkaan, vaan huomasin vain parmesaanin ja munakkaan omat maut (parmesaanista raastoin kuvanoton ja maistamisen jälkeen vielä loput munakkaan päälle niin, että parmesaania oli paljon.) Punakaalin mausta olinkin saanut jo edellisinä päivinä kylläkseni, joten oli ihan tervetullutta saada ne uppoamaan tällaisella tavalla, missä se maku ei töki.

Munakkaan paistoin samalla tavalla kuin pannulla paistettavat munakkaat yleensäkin. Sekoitin lasissa haarukalla 3 kananmunaa ja 1 maustemitallisen suolaa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita. Kun se oli ruskistunut ja juuri kun kuohunta loppunut, kaadoin sinne muna-suolaseoksen. Käänsin levyn pienimmälle ei-nollalle. Ripottelin päälle punakaalipalasia, ja kypsensin, kunnes päällinen näytti hyytyneeltä, miltä se itse asiassa näytti jo heti ripottelun jälkeen. Moni tykkää jättää munakkaan päältä kosteaksi, mutta itse tykkään mieluummin kiinteästä. Ripottelin vielä raastettua parmesaania päälle, käänsin munakkaan toisen puolen päälle ja liu’utin lautaselle. Lisäksi otin pakkasesta paahtimeen itsetehtyjä ruisleipäsiä, ja laitoin niiden päälle voita.

Paahdettua punakaalia juuri ripoteltuna kypsyvän munakkaan päälle. Tässä vaiheessa ajattelin vielä tekeväni avomunakkaan ja siksi ripottelin koko munakkaan alueelle, mutta lopussa päätin kuitenkin taittaa kahtia, jolloin olisi riittänyt, että täytteitä on vain puolikkaalla.

Ruisleipäset olivat tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Ruisleipäset maistuivat vielä paremmilta kuin muistin. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että paahtaminen yleensä parastaa ruisleivän makua lisää. Paahtaminen ehkä vahvistaa rukiista makua, jonka lisäksi näissä leipäsissä maistan kivan hedelmäisen maun.

Punakaali toimi munakkaassa parmesaanin kanssa maun puolesta ihan ok siten, että punakaali ei nyt tuonut makuun mitään lisää, mutta ei myöskään pilannut mitään. Väri oli kuitenkin munakkaan sisällä vähän hurja. Punakaalista tuli munakkaaseen sinisiä laikkuja, aivan kuin olisi vesivärillä sotkettu. Liittyy varmaan jotenkin joihinkin pH-indikaattorijuttuihin.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset
3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)
1½ dl vehnäjauhoja (105 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)
50 g voita sulatettuna
2½ dl täysmaitoa (250 g)
150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on
(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Pieni määrä tähteeksijäänyttä perunamuusia.

Kuivat ja märät aineet sekoitettuna tasaiseksi taikinaksi.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat
kananmunia 1-2 per syöjä
voita vuokien voiteluun
suolaa (ja pippuria, jos haluaa)
Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta
Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.