Mustikka-valkosuklaajuustokakku – uunissa paistettava juustokakku ilman keksejä ja liivatetta

Tämä mustikka-valkosuklaajuustokakku tehtiin Sunnuntai kakkuvehnäjauhopussin kyljestä, ja se löytyy myös täältä: https://www.raisionkeittokirja.fi/fi/resepti/-/p/valkosuklaa-mustikkajuustokakku?reid=1246053#

Okei, melkein tuolla ohjeella tehtiin. Margariinin sijaan käytettiin voita. Pinnalta jätettiin pois tuoreet mustikat ja tomusokeri, kuin ei tuoreita mustikoita ole näin marraskuun lopulla saatavilla. Mutta toki käyttäisin niitä, jos niitä olisi.

Seuraavalla kerralla laittaisin enemmän sokeria, mutta muuten hyvä. Sokeria tuli täytteesen ohjeen mukaan ½ dl, mutta seuraavalla kerralla laittaisin 3/4 – 1 dl. Toisaalta, mukana oli syömässä vieras, joka ei pidä kovin makeasta, ja hän nyt tykkäsi tästä juustokakusta kovasti. Omaan makeasta pitävään makuuni oikea sokerin määrä varmaan olisi 1 dl eikä nyt tullut ½ dl.

Makumaailma on hyvin samankaltainen kuin kermaviilitäytteisellä mustikkapiirakalla, mutta täyteläisempi, valkosuklaisempi, vähemmän mustikkainen ja vähemmän makea. Pohja maistui hyvin samalta kuin kermaviilitäytteisessä mustikkapiirakassa.

Mustikat olivat nyt pakastemustikoita. Täytteen alhaalla oleva mustikkakerros jäi vähäsen löysäksi, eikä leikatuista paloista tullut täydellisen ehjiä. Mutta makua se ei haitannut. Tuoreet mustikat olisivat ehkä vapauttaneet paiston aikana vähemmän nestettä löysyttämään massaa.

Tämä on mielestäni hyvä ohje, jolla kannattaa tehdä toistekin, mutta makeasta pitäville tosiaan isommalla sokerimäärällä. Tällä sokerimäärällä tämä maistui vähemmän makealta kuin valkosuklaa sellaisenaan, mikä aluksi tuntui vähän oudolta, kun oli valkosuklaan maku odotettua pienemmällä makeudella.

Plussaa tälle ohjeelle siitä, että sen voi tehdä ilman keksejä, ja se sopii myös kasvissyöjille, koska se ei sisällä liivatetta toisin kuin moni muu juustokakku.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku
Pohja:
2 ½ dl kakkuvehnäjauhoja (myydään ainakin merkillä Sunnuntai Anni Helena)
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
½ tl leivinjauhetta
Täyte:
200 g valkosuklaata
150 g mustikoita
300 g maustamatonta tuorejuustoa (näin luki pussin kyljessä ja tuo määrä laitettiin, mutta tuossa nettisivuilla lukeekin 200 grammaa – kummassa on virhe?)
2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa (3 jos isoja, 4 jos keskikokoisia tai pieniä)
2 rkl maissitärkkelystä (Maizenaa)
1 rkl sitruunamehua
½ dl sokeria (tämä määrä sopii niille, jotka eivät pidä kovin makeasta – makeasta pitävien kannattaa laittaa 1 dl)
(koristeluun tuoreita mustikoita ja tomusokeria, jos on mustikkasesonki)
Ota pyöreäpohjainen irtopohjavuoka, jonka halkaisija on noin 22-24 cm. Voitele sen reunat hyvin, koska tämä pohja on vuokaan tarttuvaista sorttia.
Leikkaa leivinpaperista vuoan pohjan kokoinen pala. Vuoraa sillä vuoan pohja.
Vaahdota sähkövatkaimella voi ja sokeri. Tämä on helpompaa, jos voi on hyvissä ajoin ennen leipomista leikattu pieniksi kuutioiksi ja annettu pehmetä huoneenlämmössä.
Lisää voi-sokerivaahtoon kananmuna, samalla sähkövatkaimella vatkaten. Vatkaa tasaiseksi.
Sekoita keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita ne voi-sokeri-kananmunaseokseen, mutta ei sähkövatkaimella. Hyvä väline siihen on nuolija.
Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille niin ylös kuin pystyt. Siirrä jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.
Sulata valkosuklaa. Sen voi tehdä joko vesihauteessa tai mikrossa täydellä teholla välillä sekoittaen.
Sekoita keskenään kerma ja maissitärkkelys.
Vatkaa munat sähkövatkaimella yksitellen tuorejuuston joukkoon. Sekoita mukaan sitruunamehu. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon sulatettu valkosuklaa, kerma-maissitärkkelysseos ja sokeri.
Levitä pohjan päälle 1/3 mustikoista. Kaada täyte päälle. Ripottele päälle loput mustikat.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Pakastemustikoita käytettäessä aika on lähempänä 60 kuin 50 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä vuoassaan, siirrä jääkaappiin. Nauti vasta seuraavana päivänä kylmänä.
Kakun reunat on helpointa irrottaa vuoasta, jos reunat käydään läpi muovilastalla tai muulla ei-metallisella ohuella työkalulla.

Alla on linkkejä muihin tästä blogista löytyviin jälkiruokiin.

Tomaatti-mozzarella-ruohosipulivoileivät

Tämä oli nyt oikein maistuva ja nopea lounas aineksista mitä oli. Paahdoin pakkasesta pari ruisleipää, levitin voita päälle. Leikkasin paketillisen mozzarellaa kahtia, ja asettelin leipien päälle. Siivutin päälle vielä tomaattia, ja saksin päälle ruohosipulia. Hyvin toimi ja nälkä lähti <3

Paistettu raketti spagetti eilisestä tähteeksi jääneestä raketti spagetista makkaran ja kasvisten kanssa

Eilen söimme rakettispagettia lihamurekkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/11/21/lihamureketta-pakkasesta-rakettispagettia-ja-raakana-paistetut-juurekset/

Eiliseltä jäi tähteeksi raketti spagettia:

Raketti spagetin jämistä pyöräytin sitten tällaisen nopean, maukkaan ja yksinkertaisen pannuruoan. Pilkoin nahistuneen suippopaprikan, yhden ison porkkanan ja yhden makkaran, joka majaili pakastimessa yksinäisenä. (Minulla on siis tapana säilyttää aina pakastimessa makkaroita ja nakkeja, joita otan sieltä irti sen verran kuin kerralla tarvitsen ilman tarvetta käyttää koko pakettia lyhyen ajan sisällä. ) Paistoin kaiken pannulla voissa, ja lisäsin vähän suolaa. Omaan annokseeni saksin vielä tuoretta ruohosipulia, jota sattui olemaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ruoka oli nyt todella hyvää, eikä sen tekeminen jää viimeiseksi kerraksi.

Paistettu raketti spagetti makkaran ja kasvisten kanssa
n. 200 g keitettyä kylmää raketti spagettia
1 makkara
1 suippopaprika
1 iso porkkana
voita paistamiseen
suolaa
Tarjoiluun: tuoretta ruohosipulia
Pilko paprika. Kuori porkkana, ja leikkaa se niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyt. Paista paprikat ja porkkanat pannulla kypsiksi. Sillä aikaa pilko makkara kuutioiksi.
Kun kasvikset ovat kypsiä tai melkein kypsiä, lisää makkarakuutiot. Paista niihin vähän väriä. Lisää pannulle kypsä kylmä raketti spagetti (ja tarvittaessa lisää voita). Paista silloin tällöin sekoittaen, kunnes spagetit ovat lämmenneet. Mausta suolalla (ja halutessa muilla mausteilla). Tarjoa heti. Annoksen päälle sopii hyvin tuore ruohosipuli, mutta varmasti sopisi moni muukin tuore yrtti.
Saman ruuan muuten voisi tehdä myös pitkästä tähteeksi jääneestä spagetista. Silloin pilkkoisin kypsän spagetin veitsellä leikkuulaudalla ennen pannulle lisäämistä. Yhtä lailla paistaa voi mitä tahansa tähteeksi jäänyttä pastaa.

Tähteeksi jääneiden spagetin, makaronin ja muun pastan hyödyntämisestä olen aiemmin kirjoittanut postauksen Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta.

Lihamureketta pakkasesta, rakettispagettia ja raakana paistetut juurekset

Tänään tein tällaisen helpon ja maukkaan aterian. Lämmitin mikrossa pakastettuja lihamurekeviipaleita, jotka olin pakastanut tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/10/09/lihamureketta-ja-paistettuja-perunoita-nyhtopossun-tahteista/

Lisäksi keitin rakettispagettia pakkauksen ohjeen mukaan, valutin ja kaadoin sen päälle lautasella öljyä kostukkeeksi. Veden kiehumista odotellessa kuorin juureksia, ja pilkoin ne ohuiksi tikuiksi. Ne kypsyivät kätevästi pannulla siinä ajassa, minkä raketti spagetti tarvitsi kypsymiseen. Makukin oli oikein hyvä.

Raakana paistetut hunajaiset juurekset
1 pieni lanttu
1 pieni punajuuri
2 isoa porkkanaa
voita paistamiseen
suolaa
reilu 1 tl hunajaa tai maun mukaan
Kuori juurekset. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että jäljelle ei jää yhtään vihreää (vihreä on kitkerää). Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi. Paista isolla paistinpannulla voissa keskilämmöllä välillä käännellen, kunnes juurekset ovat kypsiä (5-10 min). Mausta suolalla ja hunajalla. Voi maustaa myös yrteillä ja pippurilla, jos tykkää.

Pinkkiä perunaa, juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa sekä hirven jauhelihaa

Kuvassa vasemmalta oikealle: paahdettua juuripersiljaa, paahdettua patty pan kurpitsaa, pinkkiä perunaa voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.

Jääkaappiini oli unohtunut pinkkejä perunoita (lajike Mulberry Beauty) ja juuripersiljaa. Niitä oli käytetty viimeksi reilu viikko sitten tällä aterialla: https://ruokaideat.com/2019/10/13/savustettua-nyhtopossua-ja-uunijuureksia/

Nyt päätin käyttää jääkaapista pois ruokia vanhemmasta päästä. Laitoin pinkit perunat kattilaan keittymään ja juuripersiljat uuniin. Juuripersiljoja oli jäljellä kaksi kappaletta, joten ne kuorittuani ja pilkottuani uunipellille jäi vielä paljon tilaa. Täytin sen jäljellejääneen tilan pilkotuilla patty pan kurpitsa -kuutioilla. Edellisen kerran olin paahtanut patty pan kurpitsa -kuutioita uunissa tätä kurpitsa-halloumipastaa varten, joka oli tosi hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Pinkit perunat keitin kuorittuina kypsiksi samalla lailla kuin tavallisetkin perunat. Juuripersilja- ja patty pan kurpitsa -paloja paahdoin leivinpaperoidulla uunipellillä 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Kasvispalojen päälle olin valutellut ennen paistoa voisulaa ja ripottellut suolaa päälle. Hirven jauhelihan vain paistoin voissa ja maustoin. Mausteeksi laitoin nyt 500 grammaan hirven jauhelihaa ½ tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa, jolloin mausta tuli just hyvä.

Uunikasviksista eli uunijuuripersiljasta ja uunipattypankurpitsasta tuli nyt tosi hyvän makuisia. Juuripersiljan oma (sellerimäinen) maku jotenkin katosi kurpitsan kanssa kypsennettäessä, ja juuripersiljakin maistui lopulta kurpitsalta. Patty pan kurpitsa oli uunissa paahdettuna tosi hyvää niin kuin edelliselläkin kerralla, eli makeahkoa pehmeän hedelmäisen makuista.

Mutta tällä kertaa patty pan kurpitsan kuoret eivät tulleet paahdettuna yhtä mureiksi kuin edellisellä kerralla. Kyllä hampaat saivat ne hienonnettua, mutta kuitenkin oli vähän sillä rajoilla, olisiko kuitenkin parempi ilman kuoria. Juuri tässä yksilössä huomasin kovemman kuoren jo leikkaamisvaiheessa, kun veitsen oli vaikeampi mennä kuoresta läpi. Edellisellä kerralla en muista veitsen olleen niin vaikea mennä kuoren läpi. Seuraavan patty pan kurpitsan kanssa pitäisi ilmeisesti vain todeta, että jos kuoresta ei mene terävä veitsi helpolla läpi, kuoret on parempi ottaa pois ennen kypsennystä. Ellei sitten kypsennä kokonaisena kuorineen ja sitten kypsänä lusikoi pehmeitä sisuksia kuoresta talteen ja sitten vasta kuoret roskiin. Kuorien kanssa kypsennettäessä kuoresta siirtyi maltoon kaunista väriä, mikä olisi sääli menettää.

Kasvisten uunikypsentämisestä tuli muuten jännät tuoksut. Alussa tuoksui selleriltä ja kurpitsalta. Lopussa tuoksuikin joltain joulumausteilta, vaikken ollut niitä mihinkään viime aikoina käyttänyt. Siitä tulikin mieleeni, että yksi perinteinen herkku on kurpitsapiirakka, jossa käytetään jouluisia mausteita. Voisinkin koittaa jossakin vaiheessa tehdä sellaisen patty pan kurpitsasta.

Pinkistä perunasta totesin siinä aiemmassa postauksessa, että tykkään enemmän tavallisesta perunasta kuin pinkistä. Siinä postauksessa pinkki peruna oli uunissa paahdettu ja tällä kertaa keitetty. Keitettynäkin olen edelleen samaa mieltä, että tavallinen peruna on paremman makuista kuin pinkki peruna. Kuitenkin keitetty pinkki peruna voin kanssa oli mielestäni ihan ok, mutta jäi puuttumaan se hyvä perunan ja voin yhdistelmämaku, jonka halusin. Tavallisen perunan tapauksessa siis tykkään paljon tällaisesta simppelistä keitetty peruna + voi + liha/kana/kala -yhdistelmästä.

Pinkissä perunassa vaikuttaisi olevan voimakkaammin niitä perunan huonoja makuja, ja vähemmän niitä perunan hyviä makuja. Silmät kiinni syötynä tunnistaisin maun perunaksi, mutta sanoisin, että tavallista huonompman makuinen peruna. Tämä pinkki peruna tuntui olevan myös jokseenkin jauhoinen, joten muusina olisi ehkä ollut parempaa kuin kokonaisina. Joka tapauksessa, nyt kun nämä pinkit perunat on syöty, en koe halua ostaa niitä enempää, muuten kuin hävikinvälttämis-/ruuanpelastusmielessä. Jos niitä ilmaiseksi saisin, voi olla, että tekisin ne sipseiksi.

Tältä ateria ainoa, mille haluan ihan reseptin kirjoittaa talteen, on ne uunikasvikset eli juuripersilja ja patty pan kurpitsa uunissa. Hirven jauheliha oli niin helppo, että se ei tarvitse reseptiä, ja niitä pinkkejä perunoita en keittäisi uudelleen.

Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa
2 juuripersiljaa
1½ patty pan kurpitsaa tai sen verran kuin uunipellille mahtuu yhteen kerrokseen
n. 30 g voita sulatettuna
suolaa
Kuori juuripersiljat. Pilko ne ja laita palat leivinpaperoidulle uunipellille. Jos kurpitsan kuoret tuntuvat kovilta ja sitkeiltä joista veitsi ei meinaa mennä läpi, kannattaa kurpitsa kuoria ja vasta sitten pilkkoa kuutioiksi. Jos kuorestakin menee veitsi helposti läpi, kurpitsan voi leikata kuutioiksi kuorineen. Poista siemenet. (Kurpitsan siemenetkin ovat syömäkelpoisia, mutta minulla on vielä löytämättä, miten niistä saa hyvänmakuisia, joten tällä erää heitin vielä siemenet pois.)
Asettele kasvispalat leivinpaperoidulle uunipellille niin, että ne mielellään eivät koske toisiinsa, mutta pääasia, että eivät ole päällekkäin. Ripottele kasvispalojen päälle suolaa. Valuttele voisula kasvispalojen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes kasvispalat ovat saaneet väriä ja tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Minulla ne olivat uunissa 40 minuuttia.

Tältä keitettyjen pinkkien perunoiden sisältä näytti.

Seuraavana päivänä tein tähteeksi jääneistä pinkeistä perunoista itselleni tällaisen pikalounaan:

Pinkkiä perunaa, kinkkua, kermaa, suolaa ja pippuria mikrossa lämmitettynä. Päällä persiljaa.

Pilkoin lautaselleni loput pinkit perunat. Revin käsin päälle kinkkua. Kaadoin päälle kermaa sen verran, että kaikki kastuvat. Lisäsin mukaan säästelemättä suolaa ja pippuria. Lämmitin mikrossa, sekoitin tasaiseksi ja ripottelin persiljaa päälle, kun sitäkin sattui olemaan, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Annoksen maku ihan ok. Mutta tämäkin ruoka on kokemukseni mukaan parempi tavallisista keltaisista jämäperunoista kuin pinkeistä perunoista tehtynä, joskin tälläkin nälkä lähti.