Itsetehdyt lohkoperunat raaoista perunoista uunissa, paistettu kuha ja omenakastike

Olen nyt vähän hionut lohkoperunareseptiäni. Olen yleensä tehnyt lohkoperunat niin, että osa on pellillä makaavassa asennossa ja osa ”pystyssä”. Nyt kun olen alkanut tehdä niin, että kaikki lohkoperunat ovatkin pystyasennossa kuoripuoli alaspäin, ruskistuminen onkin paljon tasaisempaa. Makaavat lohkoperunat ovat ruskistuneet alapuolesta enemmän kuin yläpuolesta, mikä on luonut tarvetta käydä kääntelemässä välissä, mutta tämä pystyasennossa paistaminen tuntuu helpottavan hommaa kummasti. En aiemmin edes ajatellut lohkoperunoiden asennolla olevan väliä, mutta silloin kun olen tehnyt lohkoperunat keitetyistä perunoista, olen kokenut helpoimmaksi käsitellä perunalohkoja, jos ne jäävät pystyasentoon, ja siitä vain jäi tavaksi tehdä raaoista perunoista samalla tavalla. Nyt koenkin sitten parhaaksi tehdä raaoistakin perunoista lohkoperunat pystyasennossa.

Lohkoperunat raaoista perunoista uunissa
kiinteitä perunoita sen verran kuin uunipellille mahtuu lohkoina niiden koskematta toisiinsa (nyt 6 kpl)
öljyä reilu 1 rkl (voi myös käyttää sulatettua voita, jolloin maku on täyteläisempi mutta herkemmin tulee palanut maku)
suolaa
Leikkaa perunat kahdeksaksi lohkoksi. Jos perunat ovat puhtaita ja kuoret hyväkuntoisia, suosittelen leikkaamaan kuorineen, mutta tarvittaessa voi kuoriakin ensin. Vuoraa pelti leivinpaperilla (voi myös käyttää voideltua peltiä ilman leivinpaperia).
Asettele perunalohkot leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli alaspäin niin, että perunalohkot eivät koske toisiinsa. Valuta vähän öljyä päälle, ja sivele öljy jokaisen perunalohkon päälle (sormin tai siveltimellä). Ripottele päälle suolaa.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes perunalohkot ovat saaneet väriä ja ovat kypsiä (n. 30-40 min – minulla tällä kertaa 35 min)

Vertailun vuoksi tässä aiempi lohkoperunasatsini viime kesältä, jolloin lohkoperunat paistettiin voidellulla uunipellillä makaavassa asennossa ja vähän liian pitkään:

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ainakin minun uunissani ruskistuminen on paljon epätasaisempaa, jos perunalohkot ovat makaavassa asennossa.

Näiden lohkoperunoiden kanssa oli tarkoitus syödä savusiikaa. Laitoin kokeeksi tulemaan omena-suolakurkkukastikkeen MTV:n ohjeella. Ohjeen mukaan ”Se maistuu hyvältä grillatun tai paistetun lihan kera, tai lohelle tai savukalalle.” Ohje on tässä: https://www.mtvuutiset.fi/makuja/reseptit/resepti/omenakastike-vaikka-mille/5669150#gs.z0a4we

Kesken ruuanlaiton kuitenkin mies tuli kaupasta kuhafileiden kanssa, joita oli myyty punalaputettuina, koska niiden viimeinen käyttöpäivä oli tänään. Suunnitelma muuttui samalla siten, että savusiika jäi vielä jääkaappiin, ja tälle aterialle paistettiinkin kuhafileet. Kuhafileet paistettiin samalla tavalla kuin tässä: https://ruokaideat.com/2019/11/05/paistettu-kuha-voikastike-couscous-ja-paistetut-pakastevihannekset/

Omena-suolakurkkukastikkeesta totesin syödessäni, että se ei paistetun kuhafileen kanssa ole paras mahdollinen yhdistelmä. Sen maku jotenkin peittää liikaa kuhafileen omaa herkkää makua, johon en ole päässyt kyllästymään, koska kuha on niin arvokas kala ja siten harvinaista herkkua. Kuhafileelle mielestäni parempi kastike on ihan voikastike niin kuin tuossa edellisessä linkissä. Tuo omena-suolakurkkukastike olisi varmasti paremmin sopinut sille savusiialle niin kuin olin aikonutkin, tai jollekin halvemmalle kalalle kuten vaikka paistetulle alaskanseitille. Lihapullillekin tuo omena-suolakurkkukastike voisi sopia, joskin silloin lisäisin ehkä mukaan yhden silputun valkosipulin kynnenkin ja reilusti mustapippuria. Alkuperäisessä reseptissä lukee ”kastike sopii lähes mille tahansa”.

Tässä kastikkeessa vähän jäi ärsyttämään se, että ohjeessa on 2 dl creme fraichea, mutta täydestä creme fraiche -purkista tuli vain 1½ dl. Minulla ei ollut toista creme fraiche -purkkia, mutta smetanaa oli, joten laitoin loput ½ dl smetanaa. Nyt sitten jääkaappiin jäi avattu smetanapurkki, jossa on 1 dl smetanaa jäljellä ja sille pitää kehitellä jokin käyttökohde lähipäiviksi. Paljon mieluummin käyttäisin aina koko purkin kerralla niin, että ei jää vajaita purkkeja lojumaan. Niinpä kirjoitan sen omena-suolakurkkureseptin tähän uudelleen sellaiseksi, että siihen menee yksi kokonainen purkki eikä toista vajaata purkkia.

Omena-suolakurkkukastike (voi tarvittaessa tehdä kaksinkertaisen annoksen)
1 purkki creme fraichea (120 g)
3/4 dl kuutioitua suolakurkkua (3/4 suolakurkkua – n. 60 g)
3/4 dl kuutioitua kuorittua omenaa (n. ½ omenaa – n. 40-50 g)
3/4 tl (ranskalaista) sinappia tai mistä sinapista tykkää
n. 1/4 tl suolaa tai maun mukaan
3/4 tl sokeria (ei ollut alkuperäisessä reseptissä, mutta parantaa mielestäni makua)
(halutessa valkopippuria tai mustapippuria)
Sekoita ranskankermaan sinappi ja kuivamausteet. Sekoita mukaan suolakurkku- ja omenakuutiot. Anna maustua kylmässä vähintään puoli tuntia. Tarjoa esim. lohen, savukalan, kalapuikkojen, kalapullien tai lihapullien kanssa.

Muita perunalisäkkeitä

Muita kastikkeita kalalle

Sandefjordin kastike, paistettu alaskanseiti ja keitetyt perunat

Tämän aterian pääraaka-aineet ovat pakastekala (alaskanseiti), kuohukerma, creme fraiche, voi, sitruuna, peruna ja vehnäjauho kalan leivitykseen. Alaskanseiti on mielestäni saman makuinen kuin tavallinen seiti, eli joillakin valmistustavoilla maku on jokseenkin tympeä, joten käytän molempia samalla tavalla. Leivittäminen ja rasvassa paistaminen tuppaa tekemään molemmista hyvää ja koko perheelle maistuvaa, ja niin se teki tälläkin kertaa. Yleensä olen tehnyt alaskanseitistä ja seitistä rasvassa paistaen kalapihvejä tai kalapuikkoja, mutta nyt teki mieli mieluummin kokonaista leivitettyä alaskanfileetä. Hyvä, nopea ja helppo kastike tälle kalalle oli nyt Sandefjordin kastike, jonka resepti on alun perin täältä: https://anna.fi/ruoka/mita-tanaan-ruoaksi/huippukokin-ylistama-sandefjordin-kastike-muuntaa-voissa-paistetut-ahvenet-gourmet-ruoaksi

Hyppää reseptiin: Sandefjordin kastike, Paistettu alaskanseiti

Sandefjordin kastikkeen reseptissä luki ”1-2 annosta”. Tuplasin sen, koska kalaakin tein 4 annosta. Kastikkeen resepti oli alun perin paistetuille ahvenille, mutta niitä minulla harvoin on. Pakastettu alaskanseiti sopii paljon paremmin kukkarolleni, mutta hyvin alaskanseiti sopi myös tämän kastikkeen kanssa. Tämä kastike on mielestäni ennen kaikkea sitruunakastike, mutta myös kermakastike ja creme fraiche -kastike. Alkuperäisen reseptin mukaan tehtynä tässä kastikkeessa maistuu sitruuna paljon, mutta ei kuitenkaan ole mielestäni syömäkelvottoman hapanta. Perunan kanssa syötäessä sitruunan maku tasapainottuu jonkin verran, mutta silti olen sitä mieltä, että jos ei ole sitruunafani, sitruunamehun määrää kannattaa vähentää. Toisaalta tähän voisi lisätä sitruunan kuorta, jota alkuperäisessä reseptissä ei ollut, sillä sekin yleensä tällaisiin kastikkeisiin hyvin sopii.

Kastikkeessa maistuu myös kerma ja creme fraiche selvästi. Kastike on kuumana paksuudeltaan samaa luokkaa kuin kuohukerma sellaisenaan, mutta jääkaappikylmänä kiinteytyy creme fraichen paksuiseksi. Tämä kastike voisi ehkä toimia myös kylmänä, mutta en ole vielä sitä ehtinyt kokeilla.

Ehdottoman plussan tämä kastike saa nopeudesta: ei tarvitse muuta kuin kiehauttaa ainekset, lisätä makuainekset ja soseuttaa tasaiseksi koneella. Kun vertaa muihin tietämiini kalalle sopiviin lämpimiin kastikkeisiin, niistä vain voisulakastike eli maustettu voisula vetää vertoja tämän Sandefjordin kastikkeen nopeudelle.

Alkuperäisessä reseptissä luki ”Sekoita kuuma kastike hyvin, esimerkiksi sauvavatkaimella, kuohkeaksi vaahdoksi ennen tarjoamista”. En ole koskaan ennen kuullut sanaa ”sauvavatkain”, mutta googlen kuvahaku sillä sanalla antaa kuvia sauvasekoittimista, joten oletan niiden olevan sama asia. Sekoitin siis kuuman kastikkeen sauvasekoittimella, mutta ei siitä mitään kuohkeaa vaahtoa tullut. Näin pienellä määrällä kastike hädin tuskin edes ylsi sauvasekoittimen pyörivään osaan. Mutta kun katson alkuperäisen reseptin kuvaa, ei kastike näytä kovin vaahtomaiselta siinäkään, joten en usko menettäneeni mitään.

Sandefjordin kastike (2-4 annosta)
4 rkl kuohukermaa (60 g)
4 rkl ranskankermaa eli creme fraichea (60 g)
4 rkl voita (54 g)
2 rkl sitruunamehua (30 g) TAI vähemmän, jos ei pidä paljosta sitruunan mausta: kokeile silloin ensin 1 rkl, maista ja lisää tarvittaessa esim. 1 tl kerrallaan. (Yhdestä sitruunasta tulee yleensä mehua vähintään 2 rkl.)
suolaa ja pippuria maun mukaan
Laita kattilaan kerma, creme fraiche ja voi. Kiehauta. Lisää ensin varovasti sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi koneella, esimerkiksi sauvasekoittimella. Maista, ja lisää tarvittaessa sitruunamehua, suolaa ja/tai pippuria maun mukaan. Tarjoa heti kalaruoan kanssa. Jos on tarvetta uudelleenlämmittää, mikro ei välttämättä ole paras idea, koska kermakastikkeet herkästi leikkaavat mikrossa. Uudelleenlämmittämisen suosittelen tekemään hellalla matalimmalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes on sulanut taas kaadettavaksi kastikeeksi, ja sitten kastike kannattaa ottaa heti pois levyltä.
Jos tähän kaipaa lisämakuja, kokeilisin esimerkiksi seuraavia, joista kaikki lisäisin lopussa yhtä aikaa muiden makuaineiden kanssa:
* sitruunan kuorta raastettuna – esim. puolesta sitruunasta
* tuoreita yrttejä silputtuina – kourallinen esimerkiksi tilliä, persiljaa tai ruohosipulia

Sandefjordin kastike kattilassaan. Kattilassa näytti näköjään keltaisemmalta kuin kattilan ulkopuolella, tai sitten kuvassa tuli jokin valaistushäikkä.

Alaskanseitifileitä minulla oli 400 gramman pakastekalikka merkiltä Findus. Fileet oli jäädytetty yhteen. Järkevintä olisi ollut tehdä niin kuin pakkauksessa neuvottiin, että sulattaa yön yli jääkaapissa, jolloin fileet saa irti toisistaan. En ollut tällä kertaa niin ennakoiva, joten sulatin koko kalikan ilman pakkaustaan lautasella mikrossa sulatusteholla, kunnes olivat sulaneet sellaisiksi, että ne saa irti toisistaan. Siinä kesti kai jotain 10 minuuttia, mutta otin aina välillä pois ja tarkistin tilanteen, jotta eivät ala kypsyä mikrossa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti parempi idea olisi vain ottaa illalla sulamaan jääkaappiin. Kun fileet olivat sulaneet ja sain ne irti toisistaan, ne näyttivät tältä:

Ei kaikeista näteimpiä kalafileitä, mutta ajoivat asiansa.

Paistettu alaskanseiti (n. 4 annosta)
400 g pakastettua alaskanseitifileetä
suolaa kalaan
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja (65 g) + 1 tl suolaa (tämä riitti 400 grammalle alaskanseitifileitä juuri ja juuri – tarvittaessa voi sekoittaa lisää esim. ½ dl vehnäjauhoja + ½ tl suolaa)
paistamiseen voita (tai muuta rasvaa)
Sulata pakastekalat mieluiten yön yli jääkaapissa omassa pakkauksessaan niin, että on jokin lautanen alla ottamassa kiinni mahdollisia sulamisvesiä. Irrota fileet toisistaan. Jos ne eivät olisi irtonaisia fileitä vaan neljä 100 gramman annospalaa, leikkaisin vain ne annospalat korkeussuunnassa kahtia ohuemmiksi, ja sitten jatkaisin samaan tapaan. Leivitystä saattaisi tarvita silloin enemmän.
Ripottele suolaa kalafileiden molemmille puolille. Riko syvään lautaseen kananmuna, ja vispaa sen rakenne tasaiseksi kierrevispilälle. Toiseen syvään lautaseen mittaa vehnäjauhot, ja sekoita niihin suola.
Kasta kalafileet ensin kananmunaan niin, että kastuu kauttaaltaan. Sitten pyörittele kalafileet vehnäjauhoseoksessa niin, että jauhoa on joka puolella.
Paista kalafileet paistinpannulla runsaassa voissa keskilämmöllä muutama minuutti per puoli, tai kunnes molemmat pinnat ovat ruskistuneet ja kala sisältä kypsää. Alaskanseitifileen paketin mukainen kypsymisaika pannulla on 5-7 minuuttia.

Lisäksi keitin kuorittuja perunoita ilman suolaa aloittaen perunat kylmästä vedestä, mutta toki perunat voi kypsentää nopeammin jättämällä kuorimatta ja kiehauttamalla ensin veden vedenkeittimellä. Perunapussi oli ostettu tavallisena vihreänä kiinteiden perunoiden pussina, mutta vasta kotona huomasin, että lajikkeena luki Annabelle. Annabelle-perunalajikkeesta olenkin lukenut, että se on pidetty ja monen mielestä paremman makuinen kuin perunat normaalisti. Näitä syödessäni totesin, että tämän Annabelle-perunan maku vaikuttaa olevan vähän enemmän varhaisperunamainen kuin talviperunoissa yleensä. On ehkä miedompi se talviperunan ominaismaku, mutta silti lähempänä talviperunaa kuin varhaisperunaa. Perunakriittinen lapsenikin söi tätä keitettyä Annabelle-perunaa valittamatta, ja hän valittaa perunoista helposti. Kuitenkin tämä Annabelle-perunakin on minulle sellainen, että en sitäkään huvikseen ihan sellaisenaan söisi. Kastikkeen tämäkin vaatii. Minulle, joka olen tottunut syömään tavallisiakin perunoita, makuero Annabellen hyväksi on kuitenkin ehkä sen verran pieni, että en varmaan ala varta vasten etsiä kaupoista juuri Annabellea, vaan ostanen jatkossakin sitä, mitä vihreässä pussissa satutaan myymään.

Salaatin virkaa tällä aterialla toimitti kaupan valmis salaattisekoitus, jossa on jääsalaattia, valkokaali ja punakaalia. Se toimii minulle hyvin salaattina silloin, kun ei huvita muutakaan kasvisten eteen tehdä kuin kaataa valmiiksi pestyä salaattisekoitusta suoraan pussista lautaselle. Olen kirjoittanut sen mausta aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/11/16/pyttipannu-keitetyista-perunoista-makkarasta-ja-sipulista/

Päivitys 23.2.2020: Loput Sandefjordin kastikkeet söin leivän päällä. Paahdoin paahtoleipiä, ja levitin niiden päälle kylmää Sandefjordin kastiketta. Levittyi hyvin ja pysyi hyvin leivän päällä. Sitruunan maku oli kuitenkin edelleen sen verran vahva, että parhaimmillaan tämä olisi varmasti ollut jonkinlaisella kalavoileivällä, kuten vaikkapa lohivoileivällä tai savusiikavoileivällä. Sitruunan maku siis tuntui kylmänä olevan vieläkin hallitsevampi kuin lämpimänä, mutta ei kylmänäkään kuitenkaan syömäkelvottoman hapan. Mutta joka tapauksessa, tämä kastike pärjäisi mainiosti vähemmälläkin sitruunalla. Puolet alkuperäisen ohjeen sitruunamehusta todennäköisesti riittäisi.

Muita kala-aiheisia kirjoituksia:

Muita perunalisäkkeitä täällä.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.