Puurorieskat – helpot rieskat kaurapuuron jämistä ilman hiivaa

Näitä rieskoja voi kutsua monella eri nimellä: kaurarieskat, puurorieskat, kaurapuurorieskat, jämärieskat, tähderieskat, hävikkirieskat, ylijäämärieskat, jäterieskat. Maun puolesta kuvaavin nimi on kaurarieskat, koska kauralta nämä maistuvat. Kaurapuurorieskat taas kuvaa parhaiten pääraaka-ainetta, joka on ylijäänyt kaurapuuro, mutta puurorieskat on lyhempänä kätevämpi nimi. Joka tapauksessa, nämä rieskat on mielestäni aivan mainio tapa käyttää kaurapuuron tähteet helposti ja nopeasti. Ja vaikka kaurapuuron jämät puuttuisivatkin, nämä hiivattomat rieskat on silti helppo ja nopea tehdä, jos tekee ensin kaurapuuron mikrossa, mihin menee kolme minuuttia.

Kaurapuurorieskat 2 kpl (ohjeen puolittamalla tulee yksi kaurapuurorieska, tuplaamalla taas tulee 4 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kaksi peltiä, ja triplaamalla tulee 6 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kolme peltiä)
2 dl kaurapuuroa (n. 200 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl voita sulatettuna
1-1½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita kananmuna yhteen desilitraan maitoa esim. haarukalla tai kierrevispilällä. Sekoita keskenään kananmuna-maitoseos, kaurapuuro ja voisula. Sekoita keskenään puuroseos ja vehnäjauho-suola-leivinjauheseos. Jos kaikki jauhot eivät kastu, sekoita mukaan vielä vähän lisää maitoa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa sitkoa.
Levitä taikina kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi leivinpaperoidulle tai voidellulle uunipellille. Pistele rieskoihin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet väriä pintaan. Hyvää sekä lämpimänä että kylmänä. Sopii myös pakastettavaksi, joten voi tehdä kerralla isomman määrän ja pakastaa ylimääräiset myöhempää käyttöä varten.
Vinkkejä:
* Jos kokeilet tätä reseptiä muusta puurosta kuin kaurapuurosta, käytä puuroa sama määrä, ja säädä maidon määrä sellaiseksi, että kaikki jauhot kostuvat ja taikina on lusikoitavaa ja lusikalla levitettävää.
* Jos puuroa ei ole tähteenä, tähän rieskamäärään tarvittavan puuromäärän voi tehdä helposti mikrossa kolmessa minuutissa. Sekoita korkeareunaisessa syvässä lautasessa 2/3 dl kaurahiutaleita (n. 25 g), 1 1/3 dl täysmaitoa (130 g – tai sama määrä vettä, mutta maidolla mausta tulee parempi) ja ripaus suolaa. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 3 minuuttia. Jos kuohuu yli, keskeytä kuumentaminen, sekoita ja jatka kuumentamista, kunnes on 3 minuuttia kuumennettu yhteensä tai puuro valmista. Rieskaa varten puuron voi jättää vähän löysäksikin, sillä se kiinteytyy jäähtyessään. Sekoita tasaiseksi, ja anna jäähtyä vähintään sen aikaa kun teet muut vaiheet.
* Samasta taikinasta voi tehdä halutessa monta pienempää rieskaa. Silloin paistoaika voi olla eri: ota uunista ulos, kun pinnassa on väriä.

Maku näissä kaurapuurorieskoissa on mukavan kaurainen, paahteinen ja pehmeä. Myös rakenne on sopivan pehmeä. Siksi kaikista kokeilemistani kaurarieskan resepteistä tämä on suosikkini. Joskus olen saanut aikaiseksi turhan paljon hammastyötä vaativia kaurarieskoja, joita lapset ovat moittineet liian koviksi. Sellaisia rieskoja on tullut ainakin Valion ”Rapea kaurarieska” -ohjeella sekä Ylen ”Kaurarieska (9 kpl)” -ohjeella. Jälkimmäisessä kuitenkin maku oli oikein hyvä, ensin mainitussa minun makuuni liian hapan (koska kaikki neste on kermaviiliä). Kaurahiutaleista tehty ryynirieska sen sijaan oli oikein hyvää ja pehmeää, mutta hitaampi tehdä. Tämän nopean kaurapuurorieskan resepti on alun perin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/rieska/

Nämä kaurarieskat tehdään leivinjauheella ilman hiivaa eikä näitä siten tarvitse kohottaa. Jos haluaa mieluummin tehdä hiivalla kohotetut vähemmän nopeat rieskat kaurapuurosta tai muusta puurosta, sellainen resepti löytyy täältä: https://anna.fi/reseptit/kaurarieskat Kyseinen resepti on myös kananmunaton.

Tein nämä kaurapuurorieskat samalla reseptillä kuin minkä olen aiemmin kirjoittanut postaukseeni Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Kyseisestä kirjoituksesta löytyviä reseptejä ovat puurorieskan lisäksi puuropannukakku, puuroletut, puurosämpylät ja gluteenittomat puurosämpylät. Ne eivät toki ole ainoat tavat uusiokäyttää puuron jämät, vaan kirjoituksesta löytyy linkkejä moniin muihinkin puuronjämäresepteihin, kuten suklaapuuro ja mustikkapuuro.

Käytin muuten tähän tänään 12.1.2020 kananmunan, jonka parasta ennen oli 27.12.2019. Munia oli säilytetty koko ajan huoneenlämmössä. Upotin munan lasilliseen vettä. Koska se upposi, totesin sen olevan vielä käyttökelpoinen ja käytin sen. Jos se olisi kellunut, olisin heittänyt menemään. Kokemukseni mukaan kananmunat joskus ovat kelpoja vielä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta eivät aina.

Kulhossa vehnäjauhoja, suolaa ja leivinjauhetta.

Kananmuna ja maito sekoitettu keskenään.

Taikina jaettuna leivinpaperille kahdeksi kasaksi.

Kasat levitettyinä kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi, jotka pistelin haarukalla.

Valmista rieskaa nakkikeiton jämien kanssa. Nakkikeitosta oli jäljellä lähinnä pitkää lientä.

Alla linkkejä muihin resepteihin, joissa käytetään kaurahiutaleita.

Alla linkkejä muihin rieskaresepteihin.

Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta

Kesällä tein ryynirieskaa kaurahiutaleista: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Nyt kun halusin käyttää neljän viljan hiutalepaketin loput johonkin, tuli mieleeni kyseinen ryynirieskan ohje. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että siinä voi käyttää myös neljän viljan hiutaleita. Päätin sitten kokeilla.

Siitä tuli hyvä kokeilu. Tämä neljän viljan ryynirieska maistuu ennen kaikkea rukiiselta ryynirieskalta. Neljän viljan hiutaleethan maistuvat ainakin minun suussani ennen kaikkea rukiilta. Tämä rieska maistuu myös sellaiselta uunipuurolta, jossa on paljon tummaa kuorta. Maku muistuttaa minua myös ohratäytteisistä karjalanpiirakoista. Tuoksu on minulle tuttu jostakin makeasta yhteydestä, mutta en osaa nimetä mistä.

Neljän viljan ryynirieska pellillinen
5 dl neljän viljan hiutaleita (175 g)
7 dl täysmaitoa (700 g)
2 kananmunaa
25 g voita sulatettuna
1½ tl suolaa
Sekoita keskenään hiutaleet ja maito. Jätä turpoamaan puoleksi tunniksi.
Vispaa käsivispilällä taikinan sekaan kananmunat ja suola. Vispaa mukaan voisula.
Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina tasaiseksi.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnnes pinta on saanut väriä. (Minulla tämä oli nyt uunissa 30 minuuttia.) Leikkaa paloiksi.
Vinkki: kokeile neljän viljan hiutaleiden sijaan myös muita hiutaleita, kuten tattari-, kaura- tai riisihiutaleita, jolloin rieskasta voi tehdä gluteenittoman.

Söin tätä neljän viljan peltirieskaa broilerikeiton kanssa.

Alla on linkkejä muihin tästä blogista löytyviin postauksiin, joissa käytin neljän viljan hiutaleita.

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin rieskapostauksiin.

Kauraryynirieska
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin leipäresepteihin.

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä: