Kikherne limonello – somen hittipasta, joka on ihan ok

Instagramissa tuli vastaan kikherne limonellon resepti, jonka on sanottu olevan somehitti, ja jota on tituleerattu myös nimillä somepasta ja pandemiapasta. Reseptin on kirjoittanut Nata Salmela blogissaan WTD (White Trash Disease). Tässä linkki: https://wtd.fi/kikherne-limonello/

Tämän sitruunaisen kikhernepastan raaka-aineet ovat pasta, kikherneet (tölkistä), sitruuna, hunaja, turkkilainen jogurtti, soijakastike, kurkuma, inkivääri ja voi. Tarjoiluun suositellaan ohjeessa parmesaania ja tuoretta korianteria, joista jälkimmäistä minulla ei ollut, mutta muuten menin ohjeen mukaan.

Tämä pasta herätti mielenkiintoni, koska se näytti sisältävän suurin piirtein kaikkea, mitä ruualta haluan: hiilareita, makeutta, raikkautta, umamia, suolaa ja rasvaa. Lisäksi se oli nopea tehdä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kaikki tarvittavat ainekset jo muutenkin kotona, vaikka kaupassa ei ole käyty 12 päivään.

Tältä kikhernelimonello näytti ennen parmesaanin lisäämistä.

Plussaa siitä, että kikherneet eivät maistu tässä ruuassa kitkeriltä. Monissa ruuissa kikherneet maistuvat minun suussani kitkeriltä, mutta tässä ruuassa kikherneet maistuvat mielestäni sisältä neutraaleilta ja pinnasta siltä, miltä tämän ruuan kastike maistuu. Kikherneiden kitkerän maun olen huomannut tulevan esille usein ohuissa kastikkeissa/keitoissa/liemissä, mutta tämän pastan kastike oli paksua turkkilaisen jogurtin ansiosta.

Yllätyin siitä, että tässä ruuassa lapsetkin söivät kikherneitä, eli eivät väistelleet niitä, eivätkä valittaneet niistä. Lapset söivät annoksensa muutenkin reippaasti valittamatta tai viivyttelemättä, vaikka tämän ruuan makumaailma ei ole heille tuttu. He tosiaan eivät tästä ruuasta valittaneet, mutta eivät myöskään kehuneet, eivätkä myöskään pyytäneet tekemään tätä toistekin.

Minun suussani tämä ruoka maistuu hunajalta, sitruunalta ja joltain itämaiselta ruualta. Ei siis missään nimessä mautonta. Kurkuman piti tulla tähän ruokaan vain keltaisen värin takia, mutta tällä ohjeen mukaisella määrällä (½ rkl per 2 annosta) maistan kurkuman maun tässä selvästi. Pastaruuassa pidän kurkuman makua aika odottamattomana makuna, mutta onhan se keltainen väri kieltämättä hieno.

Kokonaisuutena sanoisin tämän ruuan olevan minun suussani tasoa ”ihan ok”. Kyllä sitä syö, mutta en ainakaan tällaisena jää kaipaamaan. Minun makuuni kaipaisin enemmän umamia, makeutta ja rasvaa. Vaikka hunajan ominaismaun tässä maistankin, se hunajamaku maistuu tässä ilman makeutta. Sitruuna, turkkilainen jogurtti ja kurkuma ovat tässä ruuassa niin isossa roolissa, että ne vievät hunajan makeuskokemuksen pois, ainakin minun suussani. Niinpä omaan makuuni tämä ruoka toimisi todennäköisesti paremmin ilman turkkilaista jogurttia ja kurkumaa. Soijakastiketta laittaisin enemmän, ja pastan paistaisin säästelemättömässä määrässä öljyä. Silloin tämä ruoka olisi jo hyvin lähellä suosikkireseptiäni nuudeliwokille sekä tätä paistetun spagetin reseptiä. Väri olisi toki paljon tylsempi ilman kurkumaa, eikä kikhernekään häikäise värillään, mutta värikkäillä kasviksilla ja/tai yrteillä voisi hoitaa värihomman kuntoon.

Parmesaani tämän annoksen päällä ei mielestäni jotenkin sopinut yhteen tämän ruuan sisältämien itämaisten makujen kanssa. Parmesaani ei myöskään toiminut tälle pastalle umamibuustina samalla tavalla kuin pastoille yleensä. Luulen tämän johtuvan siitä, että parmesaani ei sulanut tämän pastan päälle. Tämä pasta siis ei ollut höyryävän kuumaa siksi, koska tähän pastaan lopussa sekoitettiin turkkilaista jogurttia, eikä sen jälkeen saanut enää kypsentää, jottei jogurtin rakenne mene rikki.

Tähän reseptiin meni nyt ainoa kikhernepurkki, mikä minulla oli. Tämän ruuan innoittamana laitoin lisää kikherneitä ostoslistaan. Kikherneiden yhdistäminen pastaan on jotain, mitä en olisi itse keksinyt, joten kiitokset siitä. Olen avoin kikherneiden ja pastan yhdistämiselle jatkossakin, joskin juuri omille makuhermoille täydellisen tavan löytäminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Tämän ruuan makumaailma tuo mieleeni jonkin kookosmaitoa sisältävän kanakastikkeen, jota syödään riisin kanssa. Sellaiseenkin olisi vielä kaapeissa aineksia käymättä kaupassa, joten voi olla, että innostun tekemään sellaista lähipäivinä.

Tomaattinen sienikastike ja spagetti

Eilen paahdoin uunissa jumboherkkusieniä. Nyt niitä oli jäljellä vielä kuusi kappaletta. Niissä oli sen verran mahtava tiivistynyt umaminen maku, että teki mieli kokeilla vielä hauduttaa ne tomaattimurskassa ja tarjota spagetin kanssa. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, joka on kuin eräänlainen sienibolognese tai sieniragu, eli bolognese tai ragu lihan sijaan sienistä. Maistuu syvän umamiselta tomaattikastikkeelta, joka sopii tosi hyvin yhteen spagetin kanssa. Raastettu parmesaani päällä antaa viimeisen silauksen, mutta hyvää ilmankin. Ylijääneistä paahdetuista sienistä tämä oli yksinkertainen valmistaa: silppusin sienet, laitoin ne kattilaan tomaattimurskan ja voin kanssa, kiehautin, sekoitin, annoin olla miedolla lämmöllä kannen alla puoli tuntia, lisäsin suolaa ja sokeria, ja sitten olikin jo valmista. Maistui hyvin, ja nälkäkin lähti. Tähän reseptiin palaan toistekin. Lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla, ja santsasivatkin.

Tomaattinen sienikastike pastalle

6 paahdettua jumboherkkusientä (6 jumboherkkusientä painoi paahtamisen jälkeen nyt 200 g)

400 g tomaattimurskaa

25 g voita

1½ tl suolaa

2 tl sokeria

Silppua sienet. Laita kattilaan silputut sienet, tomaattimurska ja voi. Kiehauta. Sekoita, ja laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Laita kansi päälle. Anna olla puoli tuntia. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa keitetyn (vaalean) pastan ja parmesaanin kanssa.

Vinkkejä:

Tällaisena tämän kastikkeen maku on syvän umaminen ja tomaattinen. Maku on vähemmän rasvainen kuin jauhelihaversiossa, joten halutessa voi lisätä haluamaansa rasvaa missä valmistuksen vaiheessa tahansa. Jos haluaa lisätä muitakin makuja, voi lisätä esimerkiksi jotain näistä:

* sipuli (esim. 1 kpl) ja/tai valkosipuli (esim. 1 kpl) – silppua ja kuullota kattilan pohjalla alussa, lisää sitten muut ainekset (voi myös käyttää sipulijauhetta esim. 1 tl ja/tai valkosipulijauhetta esim. 1 maustemitta)

* pippuri – lisää lopussa

* kuivatut yrtit – esim. ½ tl basilikaa, ½ tl oreganoa, 1/4 tl timjamia – lisää yhtä aikaa tomaattimurskan kanssa

* pekoni – silppua, paista kypsäksi, lisää muut aineet (suolan määrää voi silloin vähentää ja voin jättää halutessa pois)

* savupaprikajauhe – paista alussa rasvassa esim. 1 tl savupaprikajauhetta, lisää sitten muut aineet

* tähteeksi jääneet kypsät lihat, kanat, lihajalosteet ja/tai vihannekset – voi lisätä alussa silputtuina tai suupaloina

* tuoreet yrtit – esim. basilika, oregano, timjami, rucola, salvia, rosmariini – silppua ja sekoita joukkoon lopussa tai ripottele vasta lautaselle valmiin annoksen päälle

* kerma, tuorejuusto ja/tai sulatejuusto – voi lisätä lopussa haluamansa määrän tai sen verran kuin on – mausteiden määrää voi silloin joutua nostamaan

Voin voi periaatteessa korvata öljyllä. Voin maun puuttuessa suosittelen kuitenkin lisäämään muita makuja tilalle. Vielä voita umamisempia rasvoja ovat esimerkiksi pekoninpaistorasva sekä lihojen ja kanojen paistorasvat, jotka nekin siis sopisivat tähän erinomaisesti.

Kokeile myös muilla sienillä kuin jumboherkkusienillä. Esimerkiksi paahdetut portobellosienet toimisivat varmasti tässä mainiosti.

Parmesaanin sijaan voi käyttää muutakin vahvaa juustoa, esimerkiksi:

* pecorino

* grada padano

* fetajuusto

* aurajuusto

Jotkut korvaavat parmesaanin myös ravintohiivahiutaleilla tai niiden ja pähkinöiden tehosekoitetulla seoksella. Sellaisista minulla itselläni ei ole vielä kokemusta.

Valmis annos spagettia, tomaattista sienikastiketta ja parmesaania.

Päivitys 2.4.2020:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä. Harmittaa, kun se loppui.

Muita sieniruokia:

Savusiikapasta

Oli jäljellä vielä kolme päivää sitten avattua savusiikaa, jota oli mennyt savusiikasalaattiin. Jäljelläolevista teki nyt mieli tehdä tällainen simppeli ja nopea kolmen raaka-aineen pasta. Tästä tuli hyvää. Savusiiasta ehti liueta voihin miellyttävää savunmakua näinkin nopeasti.

Savusiikapasta

vaaleaa nauhapastaa niin monta annosta kuin on syöjiä

voita sen verran, että pasta kiiltää (n. 2 rkl per annos)

savusiikaa ilman nahkoja ja ruotoja

Tarjoiluun halutessa:

sitruunaa, jos on

Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Kaada keitinvesi pois, mutta ei tarvitse valuttaa viimeiseen pisaraan. Kattilan ollessa pois levyltä sekoita pastaan voita. Lisää tarvittaessa voita, kunnes pasta kiiltää. Lisää savusiika isoina paloina, ja pyöräytä nopeasti sekaisin. Liiallista sekoittamista kannattaa välttää, jotta savusiika hajoaa mahdollisimman vähän. Tarjoa heti.

Annoksen päälle sopii puristettu sitruuna, mutta on hyvää ilmankin. Jos löytyy tuoreita yrttejä ja/tai raastettua parmesaania, niitäkin voi halutessa lisätä annokseen, mutta hyvää tosiaan ihan sellaisenaankin.

Nopeita kalapastoja kannattaa minun kokemukseni mukaan tehdä vain sen verran, kuin kerralla syödään, jos mahdollista. Uudelleenlämmitettäessä nopeiden kalapastojen haju ja maku tyypillisesti heikkenevät ei-hyviksi kalamaisiksi – varsinkin näissä tapauksissa, joissa käytetty kala ei ollut tuoreimmasta päästä.

Muuta pastaan liittyvää:

Linssilasagnette ylijääneestä linssikastikkeesta

Tein toissapäivänä tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Nyt kun niitä oli syöty sellaisenaan kolmella aterialla, kaipasin jo lopuista linssikastikkeista jotain eri ruokaa. Päätin tehdä lasagneten, johon sattui olemaan ainekset kätevästi kotona: lasagnettepastaa, tomaattimurskaa, kuohukerman loput, juustojen loppuja ja ne linssikastikkeen loput. Niistä aineksista tehtynä mitään ei tarvitse keittää eikä paistaa levyllä, vaan ainekset vain kootaan uunivuokaan, mikä on mielestäni erittäin kätevää. Sovelsin tähän Myllyn paras Mini lasagne -pussin kyljessä olevaa ohjetta sekä Snellmanin lasagnetteohjetta. Koska en ole aiemmin juuri tämän merkkisellä lasagnettepastalla tehnyt lasagnettea, noudatin niitä nestemääriä, mitkä pussin kyljessä annettiin. Päällisen eli kermaisen juustokerroksen tein Snellmanin lasagnetteohjeella niin kuin olen tehnyt jo monet kerrat. Lopputuloksena syntynyt linssilasagnette oli minun mielestäni sellaista perushyvää pastaruokaa. Lisää wau-efektiä olisi voinut hakea käyttämällä vahvempaa juustoa, mutta käytin nyt mieluummin niitä juustoja, mitä oli avattuna. Lapsi söi lautasensa tätä tyhjäksi, pyysi lisääkin ja sanoi antavansa tälle ruualle sata peukkua pystyyn.

Linssilasagnette tähteeksi jääneestä linssikastikkeesta

250 g lasagnettapastaa (esim. Myllyn paras Mini lasagne, Torino Lasagnette piccolo tai rikottuja lasagnelevyjä)

4 dl linssikastiketta

4 dl tomaattimurskaa + 1 dl purkin huuhteluvettä + suolaa (laitoin 1 tl)

Päällinen:

2 3/4 dl kuohukermaa (riittäisi 2½ dl, mutta halusin käyttää purkin loppuun asti)

150-200 g juustoraastetta (mitä vahvempi, sen parempi – pyrin yleensä raastamaan 150 g ja jos tulee enemmän, niin nekin menevät mukaan – nyt tuli 180 g)

suolaa (nyt laitoin ½ tl, kun juustoraaste ei ollut erityisen voimakassuolaista, mutta mitä suolaisempi juusto, sitä vähemmän lisään suolaa – esim. pecorino-juuston tapauksessa jättäisin lisätyn suolan pois)

Sekoita keskenään tomaattimurska, suola ja linssikastike. Sekoita mukaan pasta raakana ilman keittämistä. Sekoita hyvin niin, että kaikki pastat varmasti kastuvat. Levitä seos voideltuun uunivuokaan.

Sekoita keskenään kerma, juustoraaste ja suola (jos lisäät sitä). Lisää seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. (Itse koen sen helpoimmaksi niin, että ensin lusikoin juustoseosta päälle niin kauan kuin juustoraastetta riittää. Lopussa kaadan astiaan jääneet kermat päälle, ja tasoitan lusikalla pinnan.)

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla puoli tuntia. Anna mielellään vetäytyä uunistaoton jälkeen pöydällä vähintään 10 minuuttia.

Vinkkejä:

* Samaan tapaan voi tehdä lasagnettea muustakin kuin vain linsseistä. Linssikastikkeen voi tässä korvata muulla tähteeksi jääneellä kastikkeella, esim. (jauhe)lihakastike, kanakastike, makkarakastike tai nakkikastike.

* Voi myös käyttää ylijääneen kastikkeen sijaan tähteeksi jäänyttä lihaa ja kiehauttaa sen tomaattimurska+vesi-seoksessa niin kuin tein tämän nyhtöpossulasagneten kanssa. Tälle 250 g pastamäärälle sopivat määrät olisi n. 350-375 g kypsää hienonnettua lihaa, 5 dl tomaattimurskaa ja 2½ dl vettä. Kiehauta niiden seos kattilassa, sekoita mukaan pastat ja jatka samaan tapaan kuin linssilasagneten kanssa. Itse kuitenkin mieluummin käytän tomaattimurskaa vain täysiä purkillisia, joten täällä lasagnetteohje tähdelihasta yhdelle purkilliselle tomaattimurskaa.

* Kerma-juustoraasteseoksen sijaan voi myös tehdä maitopohjaisen juustokastikkeen niin kuin tein nyhtöpossulasagnetessa.

* Mieleisiä mausteita voi halutessa lisätä. Linssikastikkeessa olleet mausteet laimenevat tässä huomattavasti, joten jos niiden mausteiden haluaa tässä maistuvan, niitä kannattaa lisätä.

Olen hyödyntänyt Snellmanin lasagnetteohjetta usein. En ole koskaan tullut tehneeksi sitä juuri sillä alkuperäisellä reseptillä, johon tulee jauhelihaa. Sen sijaan olen ottanut sen lasagnettereseptin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi hyödyntää ne tähteet, mitä milloinkin sattuu olemaan. Kyseinen lasagnetteresepti on hyödyllinen tähteiden jemmaamiseen, koska siihen voi käyttää joko tähteeksi jääneitä kastikkeita tai jämälihoja riippuen sitä, mitä on. Mukaan voisi jemmata myös tähteeksi jääneitä kypsiä vihanneksia tai sieniä, jos niitä olisi. Alkuperäisessä reseptissä paistolämpötila on 225 astetta, mutta minun uunissani ehtii siinä ajassa pinta palaa ennen kuin pasta on kypsää, joten siksi olen laskenut paistolämmön 200 asteeseen.

Tämäntyyppisille lasagneteille on minun kokemukseni mukaan tyypillistä, että lopputulos maistuu eriltä kuin ne tähteet, mitä siihen hyödynnettiin. Hienoksi pilkotut jämälihat yleensä muuttuvat tomaattimurskassa haudutettuina geneerisen bolognesekastikkeen makuisiksi, joka maistuu minulle, vaikka juuri sen lihan makuun olisinkin jo kyllästynyt. Myös tämänpäiväinen linssilasagnette maistuu aivan eriltä kuin se linssikastike, jonka loput siihen käytin. Tässä lasagnetessa ei ole mielestäni muita samoja makuja kuin siinä linssikastikkeessa, kuin vain se itse linssien maku. Tässä ruoassa maistan siis sen linssien ominaismaun, joka on mielestäni hernemäinen. Jos siis ei siedä linssien omaa makua, silloin en suosittele tätä linssilasagnetteakaan. Meidän perheessämme kaikki ovat nirsoja, mutta kukaan ei ole juuri linssien mausta valittanut, joten meille linssilasagnette toimii.

Juustona käytin nyt niitä, mitä sattui olemaan avattuina. Raastoin ensin loppuun Vintage Cheddar -juuston, josta tuli juustoraastetta 42 grammaa. Avattuna oli myös Arlan Castello Cheddar -juustoa, joten raastoin lisäksi sitä. Juustoraastetta tuli yhteensä 180 grammaa. Näistä juustoista ei mielestäni tullut tähän ruokaan mitään tunnistettavaa makua, vaan lähinnä sellainen geneerinen juustoinen maku. Seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin jotain vahvempimakuista juustoa, kuten parmesaani, pecorino tai grada padano, koska ne nostaisivat maun uudelle tasolle. Paras koskaan tekemäni linssi-pastavuoka sisälsi päälliskerroksessa pecorinojuustoa ja linssi-pastaseoksessa paistettua pekonia rasvoineen. Sen kertaisen pastavuoan tein linssikeiton tähteistä ja keitetystä pastasta. Pastavuoka on minulle hyvin yleinen tapa hyödyntää tähteitä, ja teen yleensä pastavuoat tähteistä tällä kaavalla.

Kylmänä leikattu linssilasagnette.

Muita linssireseptejä:

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä tuoreeltaan perushyvä pastaruoka olikin seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä oikein herkullista.

Tomaattinen linssikastike ja spagetti

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tehdä linsseistä kastikkeen pastalle. Olen usein tehnyt linssikeittoa ja linssikeiton tähteistä linssi-pastavuokaa, mutta pasta + linssikastike -yhdistelmää ei ollut tullut vielä tehtyä. Nyt kun huvitti kokeilla tällaista ruokaa, joka on ikään kuin linssibolognese, tein samaan tapaan kuin hyväksi havaitsemani tomaattisen linssikeiton, mutta käytin vähemmän nestettä, jolloin tuli enemmän kastike kuin keitto. Linssikeittoa voin tehdä sekä vihreistä että punaisista linsseistä, mutta pastakastikkeeseen en halua vihreiden linssien suutuntumaa, joten tähän kastikkeeseen käytin punaisia linssejä. Punaisten linssien suutuntuma toimi pastakastikkeessa mielestäni hyvin, ja lapsetkin söivät lautasensa epäröimättä tyhjiksi. Maku tällä linssikastikkeella ei ollut parhaimmillaan vielä tuoreeltaan: Vastavalmistettuna tämä oli hyvää vain vahvan juustoraasteen kanssa, mutta jääkaappikylmäksi jäähtymisen jälkeen uudelleenlämmitettynä olikin herkullista ilmankin juustoa. Siten haluan tällä tavalla tehtyä linssikastiketta pastan kanssa toistekin, joten kirjoitan reseptin tähän ylös ja kirjoitan siihen myös, että parasta vasta uudelleenlämmitettynä.

Tomaattinen linssikastike pastalle

2 dl punaisia linssejä

5 dl liha-, kana- tai kasvislientä

400 g tomaattimurskaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 tl savupaprikajauhetta

1 punainen paprika

1 porkkana

4 rkl voita (tai muuta rasvaa)

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

2 tl sokeria

suolaa maun mukaan ja riippuen liemen suolaisuudesta (minun liemeni on lähes suolatonta, joten lisäsin suolaa 2 1/4 tl – kaupan liemikuutiosta tulisi tähän suolaa 1 tl)

Tarjoiluun:

keitettyä pastaa

halutessa vahvaa juustoraastetta (esim. pecorino, parmesaani tai grada padano), murennettua fetajuustoa tai ravintohiivahiutaleita

halutessa tuoreita yrttejä esim. basilika, rucola, oregano tai timjami

Kuori sipuli ja valkosipuli. Silppua ne. Pilko paprika pieniksi paloiksi. Kuori porkkana, pilko sekin pieniksi paloiksi.

Kuumenna kattilan pohjalla 4 rkl voita. Lisää sipulisilppu, ja kuullota sitä muutama minuutti. Lisää paprika ja porkkana, ja kuullota taas muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja savupaprika, kuullota vielä yksi minuutti. Lisää liemi ja tomaattimurska, kiehauta.

Huuhtele linssit siivilässä. Lisää ne kiehuvaan nesteeseen, ja sekoita. Laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Sekoita mukaan oregano, basilika ja timjami. Anna hautua ilman kantta puoli tuntia.

Lisää sokeri ja suola. Maista, ja lisää suolaa tai muuta maustetta tarvittaessa (esim. pippuria ja/tai tuoreita yrttejä silputtuna).

Tämän linssikastikkeen maku on parhaimmillaan vasta jäähtymisen ja uudelleenlämmityksen jälkeen. Siksi kannattaakin, jos mahdollista, tehdä tämä linssikastike valmiiksi jo edellisenä päivänä kuin sitä tarvitsee.

Tämä linssikastike on eri makuinen kuin perinteisesti pastan kanssa syötävä jauhelihasta tehtävä bolognesekastike. Maku tässä linssikastikkeessa ei ole lihainen, vaan luonnehtisin, että umaminen, makea ja jokseenkin raikas. Tomaattinen maku tässä on mielestäni vähäisempi kuin bolognesekastikkeessa. Jos tomaattisuutta haluaa enemmän, voi lisätä tomaattipyreetä, mutta itse en kaipaa tähän mitään enempää. Lapsiin upposi sekä tuoreltaan että uudellenlämmitettynä, mutta itse ihastuin vasta uudelleenlämmitettynä.

Tuoreeltaan tämä linssikastike oli mielestäni parhaimmillaan niin, että spagetti ja linssikastike annostellaan lautaselle kerroksittain (ei sekoiteta) ja päälle laitetaan paljon vahvaa juustoraastetta (enemmän kuin allaolevassa kuvassa oikealla). Juustoraaste oli nyt pecorinoa, jota minulla sattui olemaan jääkaapissa avattuna, mutta yhtä hyvin kävisi esim. parmesaani tai vaikkapa murennettu fetajuusto, jos sitä olisi tyrkyllä. Spagetin kanssa sekoittaminen ei tehnyt hyvää tälle kastikkeelle, koska silloin maku laimeni omaan makuuni liikaa (lapsen makuun silloin sopiva), mutta kerroksittain syötynä maku tuli esille. Uudelleenlämmitettynä söin edelleen kerroksittain ilman sekoittamista, mutta uudelleenlämmitettynä en enää kaivannut mitään juustoa päälle, vaan oli maistuvaa jo pelkällä spagetti + linssikastike -yhdistelmällä.

Linssikeitot, joihin tämä linssikastike perustuu, ovat nämä:

Muita linssireseptejä:

Muita hyviä pastaruokia: