Sienimunakas ylijääneistä paistetuista sienistä

Sienimunakasta, riisirieskaa ja porkkanatikkuja.

Oli tähteenä miehen viikonloppuna paistamia sieniä. Nyt kun muita tähteitä ei ollut, päätin jatkaa paistettujen sienten jämät koko perheen ateriaksi tekemällä niistä munakkaan. Tällä kertaa laiskotti sen verran paljon, etten jaksanut työläämpääkään ateriaa väsätä. Tämä oli helppo ja nopea tehdä, annoksia tuli juuri kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ja kaikki saivat mahansa täyteen. Lisäksi lämmitin pakkasesta itsetehtyä riisirieskaa, ja leikkasin porkkanoita tikuiksi.

Sienimunakas paistetuista sienistä (n. 2-4 annosta)
paistettuja sieniä sen verran, kuin isolle pannulle mahtuu yhteen kerrokseen (sienten joukossa voi olla tai olla olematta sipulia ja/tai valkosipulia)
5 kananmunaa
1 maustemitta suolaa
2 rkl voita paistamiseen, jos ei paistetuissa sienissä ole ylimääräistä rasvaa mukana
Sekoita kananmunat ja suola keskenään esim. kulhossa kierrevispilällä. Kuumenna isolla paistinpannulla paistetut sienet ja lisäksi voita, jos sienten seassa ei ole ylimääräistä rasvaa. Kaada mukaan munaseos, ja sekoita. Käännä keittolevyn säätö pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Anna kypsyä, kunnes munakas on hyytynyt. Minulla siinä kesti nyt jotain 5-10 minuutin väliltä. Kun munakas on kypsä, sen voi liu’uttaa pannulta lautaselle kokonaisena tai paloiteltuna. Itse koen helpoimmaksi paloitella jo pannulla ja sitten siirtää munakkaan palaset tarjoilulautaselle.
Vinkit:
* Päälle ripoteltavaksi sopii raastettu parmesaani ja/tai tuoreet yrtit, jos on.
* Samalla voi nakata mukaan muitakin tähteitä, jos on: esim. kypsiä vihanneksia, lihaa, kanaa tai paistettua pekonia (pilko mielellään suupaloiksi ensin).

Tähteeksi jääneet paistetut sienet kylmänä paistorasvoineen, jotka siis kaikki menivät tähän munakkaaseen. Lämmitin tämän lautasen ensin mikrossa, jolloin kovettuneet voit irtosivat helpommin.

Nyt kun on koronavirusepidemian takia kotivara mielessä paljon, kiinnitän huomiota sientenkin säilyvyyteen. Nämä sienet oli ostettu 8 päivää sitten. Sekä raa’at että kolme päivää sitten paistetut sienet olivat säilyneet hyväkuntoisen näköisinä jääkaapissa. Kaikki muutkin tämän ateriat ainekset oli ostettu vähintään 8 päivää sitten.

Muita hyviä sieniruokia:

Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat

Pellillinen riisirieskaa ylijäämä riisistä.

Kolme päivää sitten tein kanakastiketta ja riisiä. Keitin riisiä tarkoituksella ison määrän kerralla, jotta jää myös jotain, mitä jatkojalostaa. Sen satsin keitetystä riisistä tein aiemmin savusiika-riisisalaattia ja paistettua riisiä pyttipannun tapaan. Kaikki se ylijäänyt riisi, mitä oli jäljellä vielä tänään, meni näihin rieskoihin. Tein riisirieskaa pellillisen, josta on tarkoitus pakastaa ylimääräiset, sekä pieniä riisirieskoja, jotka oli tarkoitettu tuoreeltaan syötäviksi. Tämä uusiokäyttö oli hyvin onnistunut: molemmanlaiset riisirieskat olivat hyvänmakuisia, mutta keskenään erimakuisia, vaikka ne olikin tehty samoista raaka-aineista: keitetty riisi, vehnäjauho, täysmaito, kananmuna, voi, leivinjauhe, suola. Jos kiinnostaa jauhoton tai gluteeniton riisirieska (joka on myös hiivaton ja leivinjauheeton), silloin suosittelen tätä reseptiä: Kaura-riisirieska. Siinä olevat kaurahiutaleet voi tarvittaessa kokeilla korvata muilla hiutaleilla.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa riisin jämistä jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen riisiteeleipää.

Riisirieska keitetystä riisistä, pellillinen
3 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (240 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 kananmunaa
3 dl täysmaitoa (300 g)
2-3 rkl voita sulatettuna
Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään kananmunat ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sen jälkeen voisula. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä.) Leikkaa valmis pellillinen riisirieskaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.
Riisirieskat keitetystä riisisistä, pienet
2 dl keitettyä jäähtynyttä riisiä (160 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl täysmaitoa (200 g)
1 kananmuna
n. 2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)
Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sitten sulatettu voi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.
Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele kasat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskat haarukalla.
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä. Jos muuten jakaisin saman taikinamäärän kahdelle pellille, silloin paistaisin uunin ylätason sijaan keskitasolla, ja tarkistaisin tilanteen ensimmäistä kertaa 13 minuutin paistamisen jälkeen.)

Näitä reseptejä minulla ei ollut valmiina, joten käytin pellilliseen puurorieskapellillisen reseptiä. Korvasin vain puuron samalla desilitramäärällä riisiä, ja taikina tuli sopivan näköiseksi sillä. Paistoaika oli 2 minuuttia pitempi kuin puurorieskalla. Näin ollen arvioisin, että pellillisen riisirieskaa voisi tehdä myös ylijääneestä riisipuurosta korvaamalla keitetyn riisin samalla desilitramäärällä riisipuuroa.

Pieniin riisirieskoihin sovelsin spagettirieskojen reseptiä. Jauhoja tarvittiin 1 dl enemmän kuin spagettirieskoihin, ja paistoaika oli 2 minuuttia pitempi. Spagetti ja riisi käyttäytyivät rieskoissa vähän eri tavalla: spagetti maistui pikkurieskoissa jo heti kuumanakin mutta kylmänä vähemmän, riisi taas ei maistunut pikkurieskoissa kuumana, mutta kylmänä maistui selvästi.

Kuten aiemmin totesin, pellillinen riisirieskaa maistui aivan eriltä kuin pienet riisirieskat. Pienet rieskat maistuivat ennen kaikkea paahteisilta rieskoilta. Riisin makua ja suutuntumaa en huomannut niissä kuumina, mutta jäähtyneinä kyllä. Pellillinen riisirieskaa maistui ennen kaikkea karjalanpiirakoilta ilman ruiskuorta. Sekä pellilinen että pikkuiset riisirieskat siis olivat hyviä. Oma suosikkini näistä oli ne pienet riisirieskat. Lapsi taas sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta ihan vähäsen enemmän pellillisestä, koska se on pehmeämpää. Pellillinen siis oli kauttaaltaan pehmeä, kun taas pikkurieskat olivat reunoista rapeita ja sisältä pehmeitä.

Karjalanpiirakkamielleyhtymästä tuli mieleeni, että joskus voisin kokeilla tehdä riisirieskaa, jossa olisi ruistakin mukana. Minulla on jo mielessä resepti, jota voisin siihen soveltaa, nimittäin tämä kaura-riisirieska kaurahiutaleista ja keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/10/19/ruokaa-tahteista-riisi/#riisirieska Tuosta reseptistä kokeilisin korvata kaurahiutaleet ruishiutaleilla tai neljän viljan hiutaleilla, riippuen sitä, mitä sattuu olemaan (tällä hetkellä neljän viljan, mutta ei ruishiutaleita). Neljän viljan hiutaleista tehtynä kutsuisin tuota silloin nimellä viiden viljan rieska.

3 dl riisiä, jotka menivät pellilliseen riisirieskaa.

2 dl riisiä, jotka menivät pikkurieskoihin.

Pienet riisirieskat 17 minuutin paistamisen jälkeen.

Näiden rieskojen tekemisen jälkeen oli jo päivällisaika. Rieskojen lisäksi nostin pöytään lohilounaalta jäänyttä salaattia, ja lisäksi revin tarjolle kinkkua ja pilkoin juuston kannikoita, sekä lisäksi tarjolle öljyä. Niistä aineksista koottu kinkku-juustosalaatti ja riisirieskat olivat oikein maistuva ja täyttävä päivällinen, ja lapset kehuivat, että onpas ollut viime aikoina tosi hyvää ruokaa.

Olen tehnyt aiemmin myös keskikokoisen pyöreän riisirieskan keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/ Se jäi päältä paljon vaaleammaksi kuin nämä tämänpäiväiset riisirieskat. Syynä vaaleuteen oli luultavasti liian pieni määrä leivinjauhetta, minkä tajusin siitä, että esimerkiksi keskikokoisissa puurorieskoissa käytän samaan taikinamäärään paljon enemmän leivinjauhetta.

Ylijääneitä riisirieskan palasia pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptejä sekä linkkejä, kuten esimerkiksi Kiinalainen paistettu riisi, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa.

Muita leipiä tähteistä:

Päivitys 28.3.2020:

Tämän riisirieskapellillisen pakastettuja palasia on aina välillä lämmitetty mikrossa pakastimesta ja syöty. Pakastimesta mikrotettuina ne ovat selvästi makeutuneet maultaan, eli vehnäjauhon amylaasientsyymejä todennäköisesti jäi eloon paistamisesta huolimatta. Pakastamisen jälkeen mikrossa lämmitettyinä suutuntuma oli myös aavistuksen kuivempi kuin tuoreeltaan, ja vähän sellainen, josta tulee mieleen, että olisi kiva olla munavoita päällä.

Lounaaksi toissapäivän linssikeiton loput ja eilistä riisirieskaa

Eilen tein riisin tähteistä riisirieskaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Toissapäivänä tein linssikeittoa, josta myös kirjoitin postauksen: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt lounaaksi tuli mieleeni syödä niitä molempia lounaaksi. Toissapäivänä ripottelin linssikeiton päälle Grada Padano -juuston kannikan loput raastettuna, mikä toimi hyvin, mutta silloin meni kaikki, joten nyt sitä ei sitten ollut jäljellä. Nyt sitten söin linssikeiton loput ripottelematta päälle mitään. Hyvin se toimi näinkin. Maku oli nyt kahden päivän aikana syventynyt ja oli nyt aika syvän umaminen. Makean paprikaiset maut olivat tuoreeltaan etualalla, mutta nyt vahvasti taka-alalla. Nyt maistui umamia jo sen verran paljon, että olisi jo ollut syömäkelvoton puolisolleni, joka aistii voimakkaan umamisuuden syömäkelvottoman metallisena makuna. Mutta minulle näin voimakas umamisuus oli vielä hyvä. Sinänsä tällaista umamirikasta keittoa olisi voinut käyttää vaikkapa pastakastikkeenakin, mutta nyt tällä kertaa ei huvittanut. Mielessäni leikittelin silläkin ajatuksella, että tekisin pizzaa, johon tomaattikastikkeen sijaan laittaisin tätä tomaattista umamista linssikeittoa. Hauskalta kuulostava idea, mutta ei huvittanut alkaa sitä nyt toteuttamaan.

Linsseistä kirjoitin toissapäivänä, että jäivät tässä keitossa sellaisiksi, että ne olivat pureskeltavia, mutta ei kovia. En ollut varma, kuuluuko vihreiden linssien olla keitettyinä suutuntumaltaan sellaisia, vai olivatko nämä parasta ennen 10/2017 -linssit vain liian vanhoja pehmetäkseen sellaisiksi, mitä niiden kuuluu olla. Nyt kaksi päivää myöhemmin nämä vihreät linssit olivat joka tapauksessa tässä keitossa pehmenneet sellaisiksi mielestäni paremman suutuntumaisiksi. Luulen vahvasti, että se linssien vanhuus teki niistä alun perin tavallista pureskeltavampia, mutta tällainen pitkä liotus pehmensi ne ”normaaleiksi”. Samassa linssipaketissa on vielä linssejä jäljellä, joten jatkoa ajatellen olisi hyvä ehkä muistaa liottaa niitä ennen tai jälkeen keittämisen. Tai sitten jättää keittämättä kokonaan, ja vain idättää. Linssin idut ovat muistaakseni hyviä, mutta en ole varma, onnistuisivatko näin vanhat linssit enää itämään.

Suhteeni palkokasveihin on muutenkin tällainen, että ne helposti jäävät minulla kaappiin tai pakastimeen liian pitkäksi aikaa. Herneitä ja papujakin minulla taitaa olla kaapin perukoilla vuosia vanhoja. Pakastimessa minulla on vielä keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka on ostettu joskus ainakin kolme vuotta sitten, ja keitetty ja pakastettu ainakin vuosi sitten. Pitäisipä joskus nekin käyttää pois. Olen onnistunut tekemään niistä tähän mennessä vain yhden hyvän ruuan ja se oli nuudeli-härkäpapuwokki, joka oli hyvää silloin, kun siihen lorahti anteliaasti hunajaa. Siinä muodossa voisin saada tuon viimeisen härkäpapupussin pakastimesta joskus syötyä.

Mutta takaisin tähän päivään. Eiliset riisirieskat olivat minusta nyt vieläkin parempia kuin eilen. Moni sanoo rieskojen olevan parhaimmillaan tuoreina, mutta ainakin tällaiset täysmaitoa ja voita sisältävät rieskat ovat minun mielestäni parempia seuraavana päivänä kunnolla jäähtyneinä, jolloin suutuntuma kiinteytyy vieläkin mukavammaksi, ja suu aistii ehkä enemmän kerralla sellaista kylmän maitorasvan kivaa makua. Edelleen ihastelin sitä, kuinka tässä riisirieskareseptissä todellakin oli tarpeeksi suolaa, ja siitä asiasta nautin nyt todella paljon. Tällaisia taidan tehdä toistekin, mikäli tähderiisiä sattuu olemaan.