Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)
200 g perunamuusia (n. 2 dl)
5 dl piimää (500 g)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl tummaa siirappia (140 g)
8 dl ruisjauhoja (440 g)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
50 g voita sulatettuna
Voiteluun:
½ dl tummaa siirappia (70 g)
½ dl vettä (50 g)
Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.
Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Limput ristiviillettyinä. Ristiviilloista ei tullut kovin kauniita, joten seuraavalla kerralla voisin tehdä mieluummin pari samansuuntaista viiltoa.

Siirappivedellä voidellut valmiit limput.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Piimälimppu, jonka taikinassa tähteeksi jääneet keitetyt perunat

Eiliseltä jäi viisi keitettyä perunaa: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita/

Tuli sitten mieleen pitkästä aikaa tehdä piimälimppu (toiselta nimeltään joululimppu), jonka taikinaan päätin laittaa keitettyjen perunoiden loput. Piimälimppuihin käytän alun perin tätä Kinuskikissan ohjetta: https://www.kinuskikissa.fi/joululimppu/

Olen hionut reseptiä oman makuni mukaiseksi sen verran, että korvaan öljyn voilla ja puolitan mausteiden määrät alkuperäisestä. Nyt minulla oli tilanne, että minulla oli ruisjauhoa jäljellä 5½ dl ja ohjeeseen tarvittiin 3½ dl. En halunnut jättää kahta desilitraa ruisjauhoa isossa pussissaan kaappiin lojumaan, vaan kerroin ohjeen ainesmäärät 1.5:llä, jotta ruisjauhot menisi kivasti kaikki loput siihen. Tällöin limppuja tuli kahden sijaan kolme, jotka mahtuivat samalle pellille tarpeeksi hyvin. Meillä nämä piimälimput ovat yleensä olleet niin kuluisia, että kolme piimälimppua ei ole yhtään liikaa.

Olin tulostanut Kinuskikissan sivuilta tämän ohjeen joskus kauan sitten. Nyt suoraan siihen tulostettuun reseptiin merkitsin ne 1.5-kertaiset ainesmäärät, minkä jälkeen muistin, että ai niin ne mausteiden määrät piti puolittaa:

Keitettyä perunoita oli niin pieni määrä suhteessa muun taikinan määrään, että päätin vain lisätä ne kuorittuina muusattuina reseptiin muuttamatta mitään muuta. Vielä en ole valmista kypsää limppua maistanut, vaan maistan vasta huomenna. Kokemuksesta tiedän nimittäin, että vaikka perunalimppu onkin kypsä jo tänään, se on maun puolesta valmis eli parhaimmillaan vasta huomenna tai jopa sitäkin myöhemmin. Hyvää kannattaa siis odottaa <3

Päivitän huomenna tai ylihuomenna tänne tarkemmat tiedot tästä perunalimpusta, kunhan saan maistettua tätä 1.5-kertaiseksi muokattua versiota, jossa on perunaa mukana. Kuvat laitan tänne jo nyt:

Ylläolevat kuvat: Kuvassa 1 taikina kohoamassa kulhossa (kohotettiin tunti). Kuvassa 2 limput kohoamassa pellillä (kohotettiin puoli tuntia). Kuvassa 3 kohonneet limput menossa 200-asteisen uunin keskitasolle. Kuvassa 4 olen juuri voidellut limput siirappivedellä paiston puolivälissä eli 20 min paistettu, 20 min jäljellä.

Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt olen tätä piimälimppua syönyt lounaalla, ja hyvää oli:

Postaus itse lounaasta täällä: https://ruokaideat.com/2019/08/02/tonnikala-perunavuokaa-ja-kirsikka-porkkanaraastetta/

Verrattuna niihin kertoihin, kun perunaa en tässä limpussa käyttänyt, en nyt huomannut maussa eroa. Eilen vielä ennen nukkumaanmenoa kun leikkasin näitä limppuja viipaleiksi sitä varten, että pakastan osan viipaleista heti, huomasin rakenteen olevan tavallista lörpömpi. Huoneenlämpöön yöksi jääneestä limpusta lörppöys oli kuitenkin jo kadonnut. Perunalla on joo taipumus löysyttää leipiä, mutta tällä perunamäärällä ei vielä löysyttänyt liikaa. Superperunaiset leivät minulla ovat yleensä jääneet mataliksi ja sisältä sellaisiksi kosteahkoiksi, mutta nyt tällä kertaa oli kuitenkin hyvinleikattavia viipaleita, joten perunan määrä ei ollut liiallinen. Kokonaisuudessaan olen tähän piimälimppuun niin tyytyväinen, että taidan jatkossakin tehdä kolme limppua kerralla eikä kaksi, niin kuin alkuperäisessä ohjeessa on. Kirjoitan tänne ylös ohjeen kolmen limpun satsille:

Piimälimppu eli joululimppu (3 kpl)
3/4 pakettia hiivaa (37.5 grammaa)
7.5 dl piimää (750 grammaa)
1.5 dl tummaa siirappia (210 grammaa)
3/4 rkl suolaa
3/4 rkl pomeranssinkuorta
1 tl kuminaa
1 tl anista
1 tl fenkolia
3 rkl sulatettua voita
5.5 dl ruisjauhoja (275 grammaa)
n. 12 dl vehnäjauhoja (780 grammaa)
(+ 5 keitettyä perunaa kuorittuna ja muussattuna, jos on – kuorittu paino n. 350 grammaa)
Voiteluun:
1/2 dl siirappia (70 grammaa)
1/2 dl vettä (50 grammaa)
Lämmitä piimä kattilassa levyllä miedolla lämmöllä kädenlämpöiseksi. Sillä aikaa sulata mikrossa voi. Jos on keitettyjä ylimääräisiä perunoita, kuori ja muussaa ne. Mausteetkin ehtii tässä välissä valmiiksi mitata kippoon, josta ne on helppo kipata kaikki kerralla mukaan sitten, kun sen aika tulee.
Kun piimä on kädenlämpöistä, ota se pois levyltä ja liuota siihen hiiva. Sekoita mukaan siirappi, suola ja mausteet. Sekoita tässä vaiheessa mukaan myös muusatut perunat, jos niitä on. Käsivispilä on tässä kätevä väline sekoittamiseen. Sekoita sillä mukaan myös sulatettu voi sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, että se polttaisi sormet ja mahdollisesti myös hiivan.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot desilitra kerrallaan. Sitten sekoita taikinaan vehnäjauhot desilitra kerrallaan. Kun kaikki jauhot on saatu sekoitettua taikinaan, laita taikinakulhon päälle leivinliina tai lautanen. Jätä kohoamaan 60 minuutiksi eli yhdeksi tunniksi. Minä käytän helppona kohottamispaikkana astianpesukoneen päällä olevaa pöytätasoa, johon astianpesukoneesta vuotaa mukavasti lämpöä. Näin pitkällä kohotusajalla kuitenkaan sen kohotuspaikan lämpötilan kanssa ei ole oikeasti tarkkaa, vaan peitettynä riittää, että kohoaa sellaisessa paikassa, joka ei ole mahdottoman vetoinen.
Kun taikina on kohonnut sen 60 minuuttia ja näyttääkin kohonneelta, ota pelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Jaa taikina kolmeen osaan, ja muotoile kukin kolmesta osasta jonkinlaiseksi palloa muistuttavaksi muodoksi leivinpaperin päälle. Muotoilemisessa voi käyttää apuna vehnäjauhoja, mutta itse en viitsi, koska en ole niin tarkka täydellisistä muodoista. Pistele niihin taikinapalloihin reikiä haarukalla – joskus pistelen nätisti, joskus puran aggressioni hakkaamalla haarukalla ihan kunnolla (molemmat tavat käyvät tähän). Jätä palleroiset siihen kohoamaan puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen niin, että uuni on lämpimänä sen puolen tunnin kohotuksen jälkeen.
Paista kohonneet limput 200-asteisen uunin keskitasolla ensin 20 minuuttia. Sillä aikaa sekoita kipossa voiteluun tuleva siirappi-vesiseos. Sen 20 minuutin jälkeen ota limput uunista ulos. Voitele limput siirappi-vesiseoksella. Pullasuti on siihen hyvä väline. Voitelun jälkeen laita limput takaisin uuniin vielä 20 minuutiksi, eli niin, että paistoaika yhteensä on 40 minuuttia. Alkuperäisessä Kinuskikissan ohjeessa neuvotaan voitelemaan vielä paiston jälkeen uudelleen siirappi-vesiseoksella, mutta itse olen luopunut siitä hommasta, koska paiston jälkeen sivellyt siirapit ovat aina jättäneet limppuihin tahmean pinnan, jota en oikein arvosta.

Tätä ohjetta kirjoittaessani huomasin samalla, että siihen tulostettuun reseptiin, jonka kuva on ylempänä, olin hiivamäärän laskemisessa sekoillut jotain. Siis kun kahteen limppuun hiivaa piti tulla ohjeen mukaan 3/4 pakettia, 1.5-kertainen annos tarkoittaisi yli yhtä pakettia hiivaa, mutta olin jostakin syystä kirjoittanut paperiin 75 grammaa ja oikeasti laittanut taikinaan sen 3/4 pakettia hiivaa, mikä siinä alkuperäisessä ohjeessa ennen 1.5-kertaistamista oli. Noh, joka tapauksessa se 3/4 pakettia hiivaa nyt selvästikin riitti, joten sen määrän kirjoitin nyt tuohon ylläolevaan reseptiin.