Täytetty ruispala pakastepaprikalla, voilla, juustolla ja meetvurstilla

Tänään teki kovasti mieli täytettyä ruisleipää, jonka välissä on vihanneksia. Muita sopivia vihanneksia ei nyt kotoa löytynyt kuin pakastettua paprikaa, joten käytin sitä. Otin sopivaksi katsomani määrän pakastepaprikaa lautaselle huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, samoin ruispalan, joka sekin oli pakkasessa. Sulaneelle ruispalalle levitin voita molempien puoliskojen sisäpinnoille. Alemmalle ruispalan puoliskolle kasasin juustoa, meetvurstia ja sulanutta pakastepaprikaa. Maistui nyt tosi hyvin, ja auttoi siihen vihannestäytteisen ruisleivän himoon just sopivasti.

Lämpimät voileivät mikrossa

Tänään laiskotti tehdä mitään päivällistä, joten tein vain mikrossa lämpimiä voileipiä. Tämä on yksi nopea ruokaratkaisu, johon turvaudun aina välillä. Ainekset tähän pyrin pitämään aina kotona: leipiä pakastimessa, päällisiä jääkaapissa. Maistuu hyvin koko perheelle. Salaatin virkaa toimitti tällä kertaa kurkku, jolle en viitsinyt tehdä muuta kuin katkoa käsin + lisäksi tietenkin peseminen.

Lämpimät voileivät mikrossa
leipiä (voi olla vaaleaa leipää, ruisleipää, kauraleipää, mistä vain tykkää – voi olla jäistä tai sulaa, punalaputettua tai tuoretta)
voita
juustoa
kinkkua
Levitä leiville voita. Jos leivät ovat jäisiä, leipiä ei tarvitse sulattaa ensin. Höylää leipien päälle juustoa (voi myös raastaa). Juustoa kannattaa olla enemmän kuin mitä kylmille voileiville laitetaan, koska juusto näyttää katoavan lämmitettäessä. Juustoa saa olla jonkin verran päällekkäin, tai halutessa ihan kauttaaltaan tuplakerros.
Lado juuston päälle kinkkua. Kinkusta voi repiä/leikata päälle pieniä paloja tai isompia, kunhan jotenkin tulee sitä kinkkua juuston päälle.
Kuumenna mikrossa täydellä tai puolella teholla, kunnes juusto on sulanut. Nauti heti.
Kerralla mikroon mahtuu aikuisten annoksia vain yksi. Tarvittaessa voi tehdä mikrossa peräkkäin useampia annoksia.
Vinkkejä:
* Täytteiden kanssa vain mielikuvitus on rajana. Voin sijaan voi käyttää muuta mieleistä rasvaa, ja kinkunkin voi korvata. Kinkun tilalle sopii hyvin esimerkiksi meetvursti, paistettu pekoni, paistettu jauheliha, tonnikala tai kypsä maustettu broileri. Pelkällä voilla ja juustolla päällystetyt lämpimät voileivät toimivat myös. Juustoa taas en itse jättäisi pois, koska minulle juusto on tässä se pointti.
* Jos sattuu olemaan pizzan tomaattikastiketta tai tacokastiketta ylimääräisenä, ne sopivat lämpimiin voileipiin mainiosti. Niitä voi sivellä leiville, jolloin voi jättää voin pois. Suosittelen silloin käyttämään vaaleaa leipää.
* Mausteita voi lisätä maun mukaan: esimerkiksi valkosipulia, oreganoa, pizzamaustetta, pippuria, chiliä
* Kasviksiakin voi lisätä juuston päälle, esim. paistettua sipuli tai paistettua paprika, tai myös paistetut sienet sopivat tähän loistavasti
* Uunissa kypsentäisin nämä 250-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla uunipellillä noin 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut.

Muita nopeita päällystettyjä tai täytettyjä leipiä:

Tomaatti-mozzarella-ruohosipulivoileivät

Tämä oli nyt oikein maistuva ja nopea lounas aineksista mitä oli. Paahdoin pakkasesta pari ruisleipää, levitin voita päälle. Leikkasin paketillisen mozzarellaa kahtia, ja asettelin leipien päälle. Siivutin päälle vielä tomaattia, ja saksin päälle ruohosipulia. Hyvin toimi ja nälkä lähti <3

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Kasvissosekeitto pakkasesta ja juustovoileivät

Tein reilu kuukausi sitten ison satsin kasvissosekeittoa. Pakastin siitä ylimääräiset annoksina: https://ruokaideat.com/2019/09/23/kasvissosekeittoa-ja-kinkkuvoileipia/

Tuoreeltaan en tästä keitosta niin välittänyt, koska se maistui liikaa parsakaalilta, jota siihen meni paahdettuna. Nyt pakkasessa yli kuukauden muhineena ei maistunutkaan enää liikaa parsakaalilta. Nyt olikin tasapainoinen makuyhdistelmä parsakaalia ja palsternakkaa. Muita keitossa olevia kasviksia eli kukkakaalia ja patty pan kurpitsaa en maussa huomannut vieläkään. Kiitos pakastin, kun teit tästä syömäkelpoista ihan sellaisenaan ilman tuunauksia! Juustovoileivät täydensivät hyvin tämän sosekeiton ateriaksi niin, että nälkä lähti.