Savukala-riisisalaatti

Jääkaapissani oli savukirjolohta ja keitettyä riisiä. Niistä tuli tällainen helppo savukirjolohi-riisisalaatti. Kylmä riisisalaatti on mielestäni yksi mainio tapa käyttää ylijäämä keitetty riisi. Vastaavanlaisen riisisalaatin voi tehdä myös esimerkiksi tonnikalasta tai kypsästä broilerista. Riisisalaattiin käy niin ylijäänyt riisi kuin varta vasten keitetty ja jäähdytetty riisi. Jos kuitenkin ylijäämä riisiä on, riisisalaatti on yksi kätevän nopea uusiokäyttö, mitä voi tehdä ylijääneestä keitetystä riisistä. Toisaalta savukalasalaatti toimii myös ilman riisiä. Minulle savukalasalaatissa olennaisia ovat se savukala, jokin makea hedelmä, jokin rasvainen, ja lisäksi joitakin muita aineksia täydentämään kokonaisuus ateriaksi. Värikkyys on plussaa. Tällä savukala+makeaa+rasvaista+muuta -periaatteella toimii mielestäni ainakin savukalasalaatti vihersalaattipohjaisena, savukala-riisisalaatti, savukala-pastasalaatti, savukala-perunasalaatti ja savukala-couscoussalaatti. Toisaalta savukala on näissä usein korvattavissa ei-savustetulla kypsällä kalalla, tonnikalalla, kypsällä broilerilla tai kinkulla.

Savukala-riisisalaatti (1 annos)

2 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (160 g – raakana n. 2/3 dl tai 57 g)

60 g savukalaa esim. savukirjolohi, savulohi, savusiika

pari kourallista makeaa hedelmää pilkottuna – esim. appelsiini ja mango

värikkäitä vihanneksia suupaloina tai raasteina kourallinen kutakin – esim. punainen paprika ja vihreä paprika

kourallinen tuoretta tilliä tai muuta tuoretta yrttiä silputtuna

öljyä sen verran että saa riisin kiiltämään (n. 2 rkl)

sitruunamehua kalan päälle (n. 1 tl)

Sekoita jäähtyneeseen riisiin pilkotut hedelmät, vihannekset ja yrtit. Sekoita mukaan öljyä sen verran, että riisi kiiltää. Asettele päälle savukala paloina, tai halutessa sen voi myös sekoittaa joukkoon. Purista kalan päälle sitruunamehua. Nauti heti tai siirrä jääkaappiin ja nauti myöhemmin. Nautitaan kylmänä.

Muunnoksia:

* salaattiin voi halutessa lisätä suolaa, pippuria ja/tai muita mausteita. Myös maustekastikkeita voi lisätä, jos tykkää.

* mukaan voi halutessa sekoittaa myös esim. pähkinöitä ja juustoja (paloina tai raasteina)

* öljyn sijaan voi halutessa sekoittaa riisiin jotain kylmää kastiketta sen verran, että kaikki riisit kostuvat.

* sitruunamehun sijaan voi käyttää myös esim. limemehua tai greippimehua tai jättää mehun poiskin

* savukalan voi halutessa myös sekoittaa joukkoon suupaloina

* savukalan sijaan voi käyttää halutessa esim. muuta kypsää kalaa, tonnikalaa, broileria tai kinkkua. Jos ei käytä kalaa, kannattaa käyttää tillin sijaan muuta tuoretta yrttiä. Kinkkua käytettäessä jättäisin sitruunamehun pois. Öljyn sijaan myös kylmät kastikkeet sopivat, käyttipä sitten kalaa, broileria tai kinkkua, mutta mahdollisen tillin niissä korvaisin muulla yrtillä.

* riisin sijaan voi käyttää 2 dl esim. jotain näistä: keitetty jäähtynyt pasta, kypsä jäähtynyt couscous, keitetyt jäähtyneet perunat kuorittuina ja kuutioituina – säädä silloin öljyn tai kastikkeen määrä sellaiseksi, että kaikki kastuvat tai kiiltävät

Tapoja käyttää ylimääräistä savukalaa tai muuta kypsää kalaa löytyy myös kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala. Muita savukalaruokia:

Muita tapoja hyödyntää ylijäämä keitetty riisi löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Sieltä löytyy reseptit Riisivuoka, Riisiletut ja Kaura-riisirieska. Muita ruokia, joihin voi käyttää ylimääräistä keitettyä riisiä:

Savukirjolohi-mangosalaatti ja kombuchavinaigrette

Tein tällaisen nopean lounaan, kun oli ostettu savukirjolohta, salaattiaineksia ja sämpylöitä. Revin lautaselle romainesalaattia ja persiljaa. Pilkoin päälle kurkkua ja mangoa. Asettelin päälle savukirjolohta. Kastikkeeksi tein kombuchavinaigretten sekoittamalla kipossa haarukalla tällaisen seoksen: 1 tl makeaa sinappia, 1 tl kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl öljyä, ripaukset suolaa ja pippuria. Valutin kastkkeen annoksen päälle, ja nautin heti. Maistui tosi hyvin. Ylikypsä mango sopi oikein hyvin yhteen savukirjohen kanssa, ja kombuchavinaigrette kruunasi annoksen.

Lisänä söin Lidlistä ostetun Leipä-Aitta maalaissämpylän. Olen vaikuttunut, kuinka hyvänmakuisia sämpylöitä nämä ovatkaan! Kymmenen kappaleen pussi isoja sämpylöitä tuntui aluksi paljolta, mutta näyttääkin loppuvan liian aikaisin…

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin kalasalaatteihin.

Savusiikasalaatti ja perunalimppu pakkasesta

Eilen söin savusiikaa varhaisperunoiden ja tilli-voikastikkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/05/varhaisperunoita-tilli-voikastiketta-ja-savusiikaa/

Savusiikaa jäi vielä, ja nyt halusin syödä savusiikasalaatin. Ensiksi katsoin, että ei ole mitään hedelmää siihen laitettavaksi, mutta sitten tajusin, että ei tarvitse ollakaan, koska on tuoreita mansikoita. Laitoin sitten tähän jääsalaattipussin loput, lapsilta jääneet kurkkupalaset, takapihalta tuoretta persiljaa, savusiian tähteitä ja tuoreita eilen omalta pihalta poimittuja mansikoita. Salaatinkastiketta ei nyt tehnyt mieli alkaa väsäämään, joten puristelin vain sitruunaa kalan päälle ja lorottelin öljyä vielä siihen päälle. Oli oikein maistuvaa. Mansikat tosiaan toimivat tässä savusiikasalaatissakin oikein hyvin, enkä hedelmiä siihen sitten kaivannutkaan.

Lisäksi lämmitin pakkasesta itsetehtyä perunalimppua, josta kirjoitin ensimmäisen kerran tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Olen välillä tykännyt kyseisestä leivästä kovasti ja välillä en niin paljon. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että ratkaisevaa on sen lämpötila. Silloin kun se on niin kuumaa, että voi sulaa sen päällä, en oikein niin välitä sen mausta. Mutta kun se itse leipä on sulaa, mutta ei niin kuumaa että sulattaisi voin, se onkin oikein hyvää. Silti en ole varma, tuleeko tätä perunalimppua tehtyä uudestaan sitten, kun se joskus pakkasesta loppuu. Ehkä jos samaan aikaan on tarvetta saada käytettyä piimää ja jauhoisia perunoita ja lisäksi löytyy kotoa ruisjauhoja, vehnäjauhoja, siirappia ja maltaita. Kuitenkin ruisjauhoille ja piimälle varmaan mieluisampi käyttökohde olisi ehkä joululimppu/piimälimppu, johon lapseni on aivan himona toisin kuin tähän perunalimppuun.

Savusiikasalaatti ja itsetehty riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Siirry reseptiin: Riisirieska

Jääkaapissani oli kaupasta ostettu vakuumipakattu savusiika. Siihen liittyen ensimmäinen ideani oli savusiikasalaatti ja siihen oli ainekset, joten sellaista tuli. Tähteenä oli jääkaapissani vielä 2.5 dl keitettyä riisiä, jota olin syönyt jo kaksi kertaa munakascurryn kanssa ja munakascurry loppui. Savusiikasalaatin kanssa teki nyt mieli saada tuoretta leipää ja käyttää siihen loput keitetyt riisit. Ensimmäisenä tuli mieleen sämpylät, mutta tajusin, että en jaksa odottaa tällä kertaa mitään kohoamisia. Sitten tuli mieleen rieska. Aloin sitten etsimään sopivaa reseptiä Googlella.

Aiemmin olen tehnyt riisirieskaa tällä reseptillä ja hyvää on tullut: https://sokerivaltakunta.blogspot.com/2015/06/riisirieska.html

Nyt minulla ei ollut keitettyä riisiä niin paljon kuin tuohon ohjeeseen tarvitaan, joten aloin etsiä muuta reseptiä. Nyt teki mieli sellaista, johon ei tule muuta viljaa kuin keitettyä riisiä ja vehnäjauhoja, ja nesteeksi maitoa, ei muuta. Sellaisista resepteistä ei näyttänyt olevan Googlen hakutuloksissa mitenkään tunkua, joten vaihtoehdoiksi jäi vain tämä resepti: https://www.asikaine.fi/riisirieskat/

Reseptin, kuvan ja kirjoituksen perusteella tuli mieleeni, että haluan lisätä tuohon reseptiin leivinjauhetta ja yhden kananmunan. Öljyn sijaan laitoin sulatettua voita, koska maku. Päälle en nyt ripotellut mitään, koska ei huvittanut. Uunin lämpötilaksi valitsin 250 astetta ja uunin ylimmän tason, koska olen kokemuksesta todennut, että sähköuunissa se on varmin tapa saada rieskaan murea rakenne ja maukasta ruskistuspintaa ja/tai tummia pilkkuja. Samasta syystä jätän rieskojen teossa leivinpaperin pois, ja laitan taikinan suoraan voidellulle uunipellille. Nyt olin aikonut tehdä pellillisen monta pientä rieskaa, mutta kesken kaiken huomasin taikinaa olevan niin paljon, että kaikki pienet rieskat eivät olisi mahtuneet yhdelle pellille, joten teinkin vain yhden ison. Resepti muotoutui tällaiseksi:

Riisirieska

2½ dl keitettyä riisiä

2½ dl vehnäjauhoja

2½ dl täysmaitoa

1 kananmuna

2 rkl voita sulatettuna

1 maustemitta leivinjauhetta

1 tl suolaa

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Vispaa kananmunan rakenne rikki kipossa haarukalla. Sekoita keitettyyn riisiin maito, voisula ja kananmuna. Sekoita lopuksi vehnäjauhot nopeasti taikinaan liian kauan sekoittamatta, ettei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskasta kovan. Levitä taikina voidellulle uunipellille yhdeksi isohkoksi pyöreäksi alueeksi. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla n. 10-15 min, tai kunnes on sopivasti ruskistumista, mutta ei liikaa palamista.

Minulla tällä kertaa rieska oli uunissa 12 min, koska en jaksanut kytätä kauempaa ja voi olla pienistä hetkistä kiinni, milloin on jo palanut. Nyt ei 12 minuutissa yläpinta ehtinyt ruskistua keskeltä asti, mutta oli kuitenkin kypsä, ja jotain ruskistumista kuitenkin jo oli, joten olin riittävän tyytyväinen ja otin uunista ulos:

Kahdeksi pienemmäksi rieskaksi jakaminen olisi ehkä tuottanut enemmän ruskistuspintaa, mutta eipä se ollut nyt niin nöpönuukaa. Leikkasin koko rieskan kolmion muotoisiksi paloiksi, koska sen muotoiset palat ovat minusta jotenkin herkullisimman näköisiä. Tämän näköisiä ne palaset olivat nurin päin eli alapuoli ylöspäin:

Kaikissa oli alapinnassa jotain ruskistumista, joten olin tyytyväinen. Lisäksi otin jääkaapista puolison valmiiksi tekemää salaattia, ja otin siitä annoksen lautaselleni. Sekoitin kipossa annoksen vinegrette-tyylistä salaatinkastiketta, johon oli tarkoitus laittaa 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, ripaukset suolaa, valkopippuria ja mustapippuria, 1 rkl oliiviöljyä ja 2 tl makeaa sinappia, mutta sinappi vain jatkui valumistaan tuubistaan, joten sitä tulikin vahingossa varmaan 3 tl. Siinä sitten tuli mieleeni, että testataanpa nyt samalla, tykkäisinkö tästä enemmästä sinappimäärästä paremmin. Enemmällä sinappimäärällä kastikkeesta tuli ainakin paksumpaa kuin aiemmin:

Sekoitin kastikkeen salaatin joukkoon ja totesin että joo, ei sen tarvitsisi näin paksua olla. Salaatin sekaan sekoittaminen oli helpompaa vähemmällä paksuudella. Savusiian revin siihen salaatin päälle ja vähän harmistuin, kun nyt salaatinlehdet eivät näyttäneet kiiltäviltä niin kuin ohuemman kastikkeen aikana. Kippoon oli vielä jäänyt vähän paksua kastiketta, jonka vielä lusikalla autoin kalapalojen päälle. Viereiselle pikkulautaselle voideltuja rieskapaloja ja syömään vain.

Rieska oli minun mielestäni nyt todella hyvää. Maistui hyvältä paahteiselta ja murealta rieskalta, jossa vähän samaa makua ja suutuntumaa kuin karjalanpiirakoiden riisipuurotäytteessä, eli hyvää hyvän kanssa. Katsoin jo alun perinkin reseptin suolamäärää ja mietin, onkohan tuo liian korkea, mutta menin silti alkuperäisen ohjeen suolamäärällä. Kyllä se nyt lopputuloksessa maistui, että suolaa on, mutta sitä tuntui silti olevan minun tämänhetkiseen makuuni sopivasti. Jonkun muun mielestä tosin tuo määrä voisi olla jo liikaa suolaa. Minun mielestäni paahteisten makujen kanssa sopiikin monesti yhteen tuollainen selvä suolaisuus.

Savusiikasalaatti oli ihan hyvää, mutta sinappimäärä hulahti nyt minun makuuni enemmäksi kuin mikä olisi paras. Tuolla sinappimäärällä tuli jo se sinapin etikan maku läpi, mistä en pitänyt, koska se vei sellaista raikkauden kokemusta pois. Niinpä edelleen olen sitä mieltä, että suosikkisalaatinkastikeohjeeni on tämä: 2 tl makeaa sinappia, 1 tl sitruunamehua tai kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl oliiviöljyä, ripaukset suolaa, mustapippuria ja valkopippuria.

Päivitys 22.3.2020:

Olen sittemmin hionut riisirieskan reseptiä eteenpäin: https://ruokaideat.com/2020/03/19/riisirieska-keitetysta-riisista-pellillinen-ja-pienet-riisirieskat/

Alla kuva maaliskuun 2020 versiosta ruuasta Savusiikasalaatti ja riisirieska. Savusiikasalaatissa nyt jääsalaattia, kurkkua, päärynää, mandariinia, savusiikaa, öljyä, sitruunamehua ja suolaa. Riisirieskat tehty tällä reseptillä.

Savusiikasalaatti ja riisirieskoja.

Kirjolohi-pastavuoka tähteistä ja kaalisalaattia

Eilen tein ruuaksi kokonaisen kirjolohen uunissa. Söimme sitä Hasselbackan perunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Oli hyvää, mutta tänään halusin tehdä jäljellejääneistä jotain eri ruokaa. Eilen kirjolohen vielä ollessa lämmintä erottelin siitä syötävät osat ja liemeen menevät osat eri kippoihin jääkaappiin. Syötäviä osia jäi 200 g ja liemeen meneviä osia 370 g.

Tänään sitten otin asiakseni keittää kalan päästä, selkärangasta, nahkasta ja hännästä kalaliemen. Roskiin heitin siitä perattuna ostetusta kalasta vain kidukset ja silmät, joista kuulemma tulee jotain huonon makuista liemeen. Laitoin tänään ne päät, nahkat, ruodot ja hännän kattilaan, ja peitin kylmällä vedellä. Lisäsin yhden teelusikallisen suolaa, kiehautin, keitin 20 minuuttia ja siivilöin toiseen kattilaan. Punnitsin tässä vaiheessa, että lientä tuli 1200 g eli 1.2 litraa.

Kalaliemestä minulle tulee yleensä ensimmäisenä mieleen kalakeitto. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli kalakeittoa. Eikä perunaa, jota olin tainnut kylläksi jo edellisinä päivinä syödä. Nyt teki mieli kala-pastavuokaa.

Aloin etsiä Googlella kala-pastavuokaohjetta, johon saisi käytettyä kaiken tai melkein kaiken kalaliemen. En onnistunut löytämään sellaista englanniksi enkä suomeksi. Lopulta tuli mieleeni, että suomeksi löytyy Palermon pasta -ohjeita, joihin käytetään paljon lientä. Eläin on eri, mutta pointtina olikin nyt vain selvittää, millä pastan ja liemen suhdeluvuilla saa sopivan rakenteisen uuniruuan.

Otin lähtökohdaksi tämän Googlella löytyneen reseptin: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/59953/Palermon%20pasta/

Kyseisessä ohjeessa lientä tulee 1 litra, pastaa 400 g, vehnäjauhoja 1 dl ja kermaa 2 dl. Kuulosti oikein hyvältä keinolta saada paljon kalalientä kulumaan. Ohjeessa pastana oli makaronia, mutta minun ei nyt tehnyt mieli juuri makaronin muotoista pastaa, koska olin niin vähän aikaa sitten makaroneista tehtyä uuniruokaa syönyt (ja sitä on vielä pakastimessa). Sen sijaan halusin nyt käyttää uuniruokaan gnocchi-muotoista pastaa.

Gnocchi-pastaa minulla vain sattui nyt olemaan vain 320 grammaa (koska paketista oli aiemmin kulunut osa pekoni-linssikeiton tähteistä tehtyyn pastavuokaan, joka loppui kuukausia sitten ja jota ikävöin vieläkin), joten skaalasin tuota reseptiä alaspäin. Kermaa minulla ei ollut nyt minkäänlaista, joten päätin korvata sen kalaliemellä, voilla ja sokerilla. Tuohon reseptiin olisi tarvittu kermaa 1.6 dl, joka Finelin mukaan sisältäisi 56 grammaa rasvaa ja 5 grammaa sokeria, mitkä määrät otin huomioon reseptiä uudelleenkirjoittaessani. Alkuperäisessä reseptissä suolaa tulee kahdesta liemikuutiosta n. 11 g, joten otin sen huomioon määrittäessäni, paljonko suolaa minun pitäisi lisätä. Näiden huomioiden, korvausten ja skaalausten lopputuloksena kokosin reseptin tällaiseksi:

Kirjolohi-pastavuoka

  • Ainekset:
  • 320 g gnocchi-pastaa (tai muuta pastaa)
  • 200 g kypsää kirjolohta
  • 1 litra kalalientä (jossa suolaa 4/5 teelusikallista)
  • 1 tl + 1 maustemitta suolaa
  • 100 g voita (oli tarkoitus laittaa, mutta vahingossa meni 112 g)
  • 1 tl sokeria
  • 0.8 dl vehnäjauhoja eli 56 g
  • 2 dl juustoraastetta (eli 100 g, minulla tällä kertaa Oltermanni Cheddar)
  • mausteita maun mukaan (itse laitoin tällä kertaa 1 tl kuivattua tilliä, ei tehnyt nyt mieli enempiä mausteita)

Voi kuumennetaan kattilassa. Sekoitetaan hyvin mukaan vehnäjauhot ja kiehautetaan seos koko ajan sekoittaen. Sekoitetaan mukaan kalaliemi ja mausteet ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen. Lisätään juustoraaste ja sekoitetaan, kunnes se on sulanut.

Voidellaan uunivuoka ja laitetaan sen pohjalle kypsät, suupaloiksi revityt ruodottomat kalapalat. Sekoitetaan pastat kattilassa olevan juustokastikkeen joukkoon. Kaadetaan seos vuokaan kalapalojen päälle, ja tasoitetaan pinta. Paistetaan uunissa 175 asteessa uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut. (Alkuperäisessä ohjeessa luki 40 min, mutta pinta näytti vielä vaalealta, joten paistoinkin kokonaisen tunnin. Pinta ei ollut vieläkään ruskistunut, joten nostin uunin lämpötilan 250 asteeseen ja paistoin vielä 10 min. Sitten oli pinta hyvin ruskistunut, ja myös osa pohjimmaisista kalapaloistakin kivasti ruskistunut.)

Juustokastike oli tasaista kastikkeen paksuista ennen uuniin menoa, mutta uunissa osa rasvasta erottui. Se ei kuitenkaan makua haitannut. Maku oli tosi hyvä! Se oli kaikkea, mitä tällä kertaa halusinkin ruualta: vaaleaa pastaa, umamia, voita, suolaa. Lisänä vähän ruskistunutta juustoa ja kirjolohipaloja, jotka maistuivat nyt paremmalta kuin eilen. Juuri sitä, mitä nyt kaipasinkin. Wau, tällaista toistekin kiitos!

Tästä oli kiva syödä nyt, ja tulee olemaan kiva syödä myös annos silloin tällöin pakastimesta. Pakastimessani tällä hetkellä olevista valmiista ruuista tämä vie voiton kirkkaasti, joten tämä loppunee sieltä aiemmin kuin ne muut. Sitten, kun tämän ruuan loput ovat jäähtyneet jääkaapissa tarpeeksi, leikkaan paloiksi ja pakastan uunivuoassa leivinpaperin päällä ja jäisinä siirrän palat pakastepusseihin, niin kuin tapoihini kuuluu.

Tämän ruuan seurana oli kaalisalaattia. Olen syönyt sitä lisukkeena jo koko viikon, koska tulin tehneeksi maanantaina liian ison määrän kaalisalaattia. 800 grammasta kaalia tuli aivan liikaa kaalisalaattia yksin syötäväksi, vaikka sen maku onkin ihan ok. Joskus olen kuitenkin saanut aivan erinomaistakin kaalisalaattia, ja sen reseptin metsästys jatkuu edelleen. Tämänkertainen kaalisalaatti on tehty tällä ohjeella, joka ei vielä ole se täydellinen, jota olen etsinyt, mutta muita vihanneksia ja hedelmiä lisäämällä siitä tuli ihan ok: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/144918/Kaalisalaatti/

Noin värikkäältä se kaalisalaatti vielä tekopäivänä näytti, kun 800 grammaan kaalia meni sekaan yksi punainen tomaatti, yksi keltainen paprika, yksi pieni pätkä kurkkua ja kaksi omenaa. Myöhempänä päivänä sekoitin mukaan vielä kaksi päärynääkin, ja lopputuloksena koko kaalisalaatti alkoikin näyttää värittömältä. Mutta kylläpä se syödyksi silti vielä tulee. Ei ole kyseessä erityisen kyllästymistä eikä tympääntymistä aiheuttava salaatti, mutta ei tällä hetkellä erityisen himottavakaan. Kerran elämässäni olen saanut tehtyä sellaista makean kaalimehun makuista täysin ei-kitkerää kaalisalaattia, jota haluaisin syödä uudestaankin, mutta valitettavasti en vain tullut silloin kirjoittaneeksi ylös tai edes mitanneeksi, mitä siihen tulin panneeksi. Siltä kerralta muistan oivaltaneeni, että salaisuus olivat kaalin hakkauksen lisäksi happo, sokeri, suola ja rasva, mutta niiden määriä ja suhdelukuja harmi vain en tullut ottaneeksi ylös. Ehkä vielä joskus.

Tätä nykyistä kaalisalaattia syön varmaan joka tapauksessa vielä pari päivää ainakin, mutta sen jälkeen pidän taas pidemmän tauon kaalisalaatin syömisestä. Loput isosta kaalista voisivat mieluummin mennä johonkin kypsennettävään ruokaan, kuten vaikkapa gruusialaiseen kaalivuokaan, jota sitäkin voisin pakastaa annoksina, ja siihenkin on kaikki ainekset koko ajan kotona.

Kalalientä jäi nyt 200 grammaa. Sille yritän kehitellä vielä lähiaikoina jonkinlaisen käyttötarkoituksen. Voisin ehkä harkita tekeväni jonkinlaista kalalaatikkoa Sikke Sumarin lohilaatikko-ohjeella, johon muistaakseni tuli 3 dl kalalientä, munamaitoa, perunoita ja lohta. Siihenkin olisi nyt valmiina ainekset kotona, koska jääkaapissa on myös savukirjolohta, joka on ostettu kaupasta pari päivää sitten kypsänä vakuumipakattuna. Siitä tein ostopäivänä savukirjolohisalaattia, joka oli hyvää erityisesti vinegrette-tyylisen kastikkeen ansiosta. Kastikkeeksi annokseeni sekoitin silloin mukissa haarukalla 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl omenaviinietikkaa, 1 tl sokeria, 1 tl makeaa sinappia sekä pippuria ja suolaa tasaiseksi emulsioksi. Sekoitin kastikkeen omenaisen vihersalaattiannokseni joukkoon ja revin savukirjolohta päälle:

Lisäys seuraavana päivänä:

Tässä kirjolohi-pastavuoan palaset menossa pakkaseen:

Ja tässä pakastamisen jälkeen pakastuspussiin siirrettynä:

Kylmänä muuten tuon ruuan korkean kalaliemimäärän huomasi siitä, että se alapinta, jossa ne kalapalat olivat, näytti aladoopilta. Haju kylmänä muistutti kissanruokien hajua, niin kuin paljon liivatetta sisältävät eläinruuat yleensäkin. Onneksi lämpimänä sentään tuoksuu ihmisen ruualta 🙂

Muita tapoja hyödyntää kalan tähteitä löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala.