Nakki-riisivuoka keitetystä riisistä, nakeista ja ruokakermasta

Eilen syötiin savukirjolohifileetä ja riisiä voin kanssa. Riisiä keitettiin silloin iso määrä, joten iso määrä keitettyä riisiä oli jääkaapissani vielä tänäänkin. Jääkaapissani oli myös paketti nakkeja. Kaapissani taas oli 1 litran purkki Arlan UHT-ruokakermaa, joka oli ostettu alennuksella kaupasta Fiksuruoka.fi. UHT-ruokakerman parasta ennen -päiväys oli mennyt 3 päivää sitten, eli 11.6. Avasin sen, haistelin ja vähän kaadoinkin siitä nähdäkseni, onko se vielä käyttökelpoinen. Aistieni perusteella se vaikutti olevan vielä kunnossa, joten ajattelin käyttää sen pois. Kokeilin sitten yhdistää ne riisin jämät, nakit ja sen ruokakerman samaan uuniruokaan. Sen rakenteesta ja suutuntumasta tuli onnistunut, mutta maku kaipaa vielä hiomista. Riisi turposi ruokakermassa niin paljon, että alussa sopivalta näyttänyt nakkien ja riisin suhde muuttuikin sellaiseksi, että riisiä oli turhan paljon suhteessa nakkien määrään. Seuraavalla kerralla käyttäisin tähän ruokaan suhteessa enemmän nakkeja, ja maun vahvistukseksi lisäisin jatkossa myös liemitiivistettä esimerkiksi 2 lihaliemikuution verran. Alla kaksi versiota: ensimmäinen, miten tein tällä kertaa ja toinen, miten tekisin seuraavalla kerralla.

Nakki-riisivuoka, miedon makuinen nakkien säästelyversio
280 g nakkeja
1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli noin 3 3/4 dl)
9 dl ruokakermaa + 1 3/4 tl suolaa
Voitele iso uunivuoka (3-4 litran vetoinen). Pilko nakit. Sekoita uunivuoassa pilkotut nakit ja kypsä riisi. Sekoita keskenään ruokakerma ja suola. Kaada riisien ja nakkien päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on väriä, eikä enää näy juoksevaa kermaa (noin 1 tunti). Anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Ylimääräiset voi pakastaa.
Nakki-riisivuoka, ehdotus parannelluksi versioksi (reseptin voi puolittaa tarvittaessa)
500 g nakkeja
1 kg keitettyä riisiä (punnittu kypsänä, raakana n. 330 grammaa eli noin 3 3/4 dl)
9-10 dl ruokakermaa
2 lihaliemikuutiota (tai lihafondia tai muuta liemitiivistettä sellainen määrä, että vastaa 1 litra lihalientä ja 2 tl suolaa)
(halutessa juustoraastetta pinnalle ja/tai sekaan)
Voitele iso uunivuoka (3-4 litran vetoinen). Pilko nakit, mieluiten ohuiksi. Sekoita voidellussa uunivuoassa pilkotut nakit ja kypsä riisi (sekoita mukaan halutessa myös juustoraastetta). Sekoita keskenään ruokakerma ja liemitiivisteet (murenna kuutiot, jos käytät niitä). Kaada ruokakermaseos riisien ja nakkien päälle. (Halutessa ripottele päälle juustoraastetta.)
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä ja enää ei näy juoksevaa kermaa (noin 1 tunti). Uunista ottamisen jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Ylimääräiset voi pakastaa.

Tästä näkyy, että nakkeja saisi olla enemmänkin kuin nyt käytetyt 280 g kiloa kypsää riisiä kohden.

Ylimääräiset nakki-riisivuoat laitoin pakkaseen. Tällä kertaa pakastin annokset irtopaloina näin: Laitoin leikkuulaudan päälle ison pakastuspussin. Leikkasin kiinteäksi jäähtyneestä nakki-riisivuoasta paloja. Siirsin palat varovasti pakastuspussiin niin, että palat eivät koske toisiinsa. Suljin pussin pussinsulkijalla. Siirsin pakastuspussin leikkuulautoineen pakastimeen suorassa niin, että palat eivät valu koskemaan toisiinsa. Tarvitsin vielä toisenkin pakastuspussin, joten otin toisenkin leikkuulaudan, sen päälle toisen pakastuspussin, sinne siirsin varovasti nakki-riisivuoan paloja, pussinsulkijalla kiinni. Siirsin pakastuspussin leikkuulautoineen pakastimeen sen edellisen pakastuspussin päälle. Huomenna sitten, kun ovat pakastuneet, voin ottaa leikkuulaudat pois pakastimesta, jos tarvitsen niitä muuhun. Ennen jäätymistä leikkuulaudat ovat kätevästi apuna siihen, että pakastuspussit pysyvät suorassa pakastumisen aikana, eivätkä palat valu ja jäädy toisiinsa kiinni. Irtonaisiksi pakastuneita paloja on sitten myöhemmin kätevä sulattaa sen verran, kuin kerralla tarvitsee, ilman tarvetta sulattaa koko hommaa kerralla.

Ensimmäinen pussillinen nakki-riisivuoan paloja pakastuspussissa leikkuulaudan päällä menossa pakastimeen.

Liha-makaronilaatikko ilman keittämistä ja pannulla paistamista

Kokeilin, millaista on makaronilaatikko raaoista makaroneista ja pannulla paistamattomasta jauhelihasta. Tämä resepti perustuu kahteen netistä löytämääni reseptiin, toisen niistä kommentteihin sekä aiempiin kokemuksiini makaronilaatikkojen tekemisestä. Tässä reseptissä sekä raaka makaroni että raaka jauheliha kypsennetään kokonaan uunissa ilman makaronien keittämistä ja jauhelihan käyttämistä paistinpannulla. Makaronilaatikko ilman että keittää makaroneja on monen mielestä helppo tapa tehdä makaronilaatikko, mutta tuleeko siitä samanlainen makaronilaatikko? Mielestäni ei tule samanlainen, mutta hyvä ruoka kuitenkin. Tämä ruoka on myös ilman sipulin silppuamista, koska tuoreen sipulin sijaan tässä on sipulijauhetta.

Liha-makaronilaatikko ilman makaronien keittämistä ja jauhelihan paistamista pannulla
Jauheliha:
400 g sika-nautajauhelihaa
1 tl sipulijauhetta
1 tl suolaa
Muut:
400 g vaaleaa makaronia raakana (8 dl)
1 litra täysmaitoa (1000 g)
1 kananmuna
1 tl suolaa
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Ota esille iso uunivuoka (3-4 litran vetoinen). Voitele sen pohja (reunoja ei tarvitse voidella tässä vaiheessa, koska siitä tulisi vain turhaa käryä). Levitä voidellun uunivuoan pohjalle raaka jauheliha.
Paista 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes jauheliha on ruskistunut omaan makuun riittävästi (n. 10-20 min). Sekoita sen jälkeen jauhelihaan 1 tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa. Samalla riko jauhelihaa lastalla pienemmäksi. Jätä jäähtymään pois kuuman hellan päältä siksi aikaa, kun valmistelet muut ainekset.
Sekoita keskenään 1 kananmuna, 1 litra täysmaitoa ja 1 tl suolaa. Sekoita mukaan raa’at keittämättömät makaronit. Sekoita hyvin niin, että kaikki makaronit varmasti kastuvat.
Voitele uunivuoasta nyt ne reunat, joita ei tarvinnut voidella aiemmin. Kaada jauhelihan päälle makaroni-munamaitoseos. Sekoita tasaiseksi.
Laita vuoka uunin alatasolle. Madalla lämpö 200 asteeseen. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Anna vetäytyä poissa kuumalta hellalta n. 10-15 min, tai kunnes ei enää kuulu makaronien turpoilujen ääniä.
Vinkki:
* Makaronilaatikon ilman keittämistä ja pannulla paistamista voi tehdä nopeammin, kun korvaa jauhelihan kinkulla, nakeilla, makkaralla tai meetvurstilla. Meetvurstia riittää tähän määrään 200 grammaa, muita n. 200-300 grammaa. Ne tarvitsee vain pilkkoa ja sekoittaa makaroni-munamaitoseoksen kanssa. Kinkkua käytettäessä suosittelen sekoittamaan mukaan myös juustoraastetta esim. 150-200 grammaa.

Jauhelihan paistamiseen uunissa katsoin vinkkiä tästä reseptistä: https://www.ruokajakoti.fi/Helppo+makaronilaatikko+raaka+makaroni Siinä neuvottiin paistamaan jauhelihaa 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Nyt jauheliha näytti 10 minuutin paistamisen jälkeen vain hädin tuskin kypsältä, joten jatkoin paistamista. Paistoin vielä toiset 10 minuuttia, jolloin jauheliha alkoi näyttää tarpeeksi ruskistuneelta. Koska jauhelihaa nousi paistamisen aikana paljon pinnalle, jauheliha ehti ruskistua lisää vielä muiden ainesten seassakin. Lopputuloksen mausta en erota sitä, oliko jauheliha paistettu uunissa vai paistinpannulla. Kuitenkin, paistinpannulla paistaminen on nopeampaa kuin tämänkertainen uunissa paistaminen.

Makaronien laittaminen tähän ruokaan raakana aiheutti sen, että tämä makaronilaatikko on selvästi kiinteämpää kuin mitä keitetyistä makaroneista tehty makaronilaatikko yleensä tuoreeltaan on. Tämän makaronilaatikon kiinteys vastasi nyt sitä kiinteyttä, mikä tavallisella makaronilaatikolla yleensä on vasta seuraavana päivänä.

Käytin tähän makaronilaatikkoon tätä ohjetta: https://www.myllynparas.fi/reseptit/helppo-lihamakaronilaatikko-ilman-makaronin-keittamista . Sen kommenteissa neuvottiin laittamaan vain 1 kananmuna alkuperäisessä ohjeessa annetun 3 kananmunan sijaan, jotta ei tule liian jämäkkää. Siitä kommentista olen kiitollinen, koska 3 kananmunalla tosiaan olisi tullut minunkin makuuni liian jämäkkää. 1 kananmunalla tuli jo tarpeeksi jämäkkää, enkä vielä tiedä, kiinteytyykö lisää seuraavaan päivään mennessä. Minun tapauksessani kiinteyttä tosin lisäsi vähän myös se, että 6½-7 dl makaronia sijaan käytin koko 400 gramman pussillisen makaronia, eli 8 dl. Koko pussin käytin siis siksi, koska en näe järkeä jättää 1 dl makaronia lojumaan kaappiin.

Muita eroja, mitä nyt huomasin tavalliseen makaronilaatikkoon verrattuna: Alapinta ruskistui selvästi enemmän. Siitä seuraa enemmän ruskistunutta makua, mutta myös kiinteämpi alapinta, joka ei haarukalla katkea aina ensiyrittämällä. Vuoasta irtoaminen oli myös vähän heikompaa kuin tavallisella makaronilaatikolla.

Kuitenkin minulle merkittävämpi ero oli se, että tässä makaronilaatikossa ainekset olivat epätasaisemmin jakautuneita kuin tavallisessa. Myllyn paras -ohjeessa sanottiin: “Sekoita seosta kerran tai pari paiston alkupuolella / puolivälissä, jotta makaronit eivät jää painuneina vuoan pohjalle.” Sitä en viitsinyt tehdä, joten makaronit tosiaan jäivät painuneina vuoan pohjalle. Jauhelihasta suurin osa nousi paistamisen aikana pintaan, joten vuoan pohjalla oli enimmäkseen makaronia, kun taas pinnalla oli enimmäkseen jauhelihaa ja munamaitoa. Joka haarukalliseen ei tullut jauhelihaa, kun taas tavallisessa makaronilaatikossa mielestäni joka haarukalliseen tulee yleensä tasaisemmin makaronia, jauhelihaa ja munamaitoa.

Tämä “helppo” makaronilaatikko on mielestäni hyvää ruokaa. Maistuu tavalliselta perinteiseltä liha-makaronilaatikolta, mutta on kiinteämpi, epätasaisempi ja ruskistuneempi alapinnasta. Jos kysyttäisiin, kummasta tykkään enemmän, tästä “helposta” versiosta vai tavallisesta, sanoisin, että tavallisesta. Syyt: tavallinen on pehmeämpää ja tasaisempaa. Silti, tästäkin tykkään ja tämänkin mielelläni syön pois.

3-4 litran uunivuoka, josta on voideltu pohja.

Tässä näkyy lasta, jonka avulla levitin jauhelihan vuoan pohjalle. Samaa lastaa käytin myös myöhemmin kypsän jauhelihan rikkomiseen.

Sekoitettu tasaiseksi ja samalla rikottu pienemmiksi lastalla.

Makaronit sekoitettu mukaan. Eivät näy munamaidon alta, koska munamaitoa on niin paljon suhteessa raakoihin makaroneihin.

Savusiika-pastavuoka

Tänään oli sellainen ongelma, että jääkaapissa oli paljon savusiikaa, jolla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Määrä näytti isolta, ja sekä minä että muu perhe tuntui olevan jo lopen kyllästynyt koko savusiikaan. Poisheittämistä välttääkseni halusin käyttää sen savusiian johonkin kypsennettävään helposti pakastettavaan ruokaan, joka olisi myös vähätöinen ja johon minulla olisi ainekset kotona. Sellaista reseptiä minulla ei ollut valmiina, joten sovelsin muita reseptejä. Sovelsin tähän erityisesti omaa tähdelihalasagnetten reseptiäni, josta käytännössä korvasin lasagnettepastan raketti spagetilla ja skaalasin sen verran, että tähän saa menemään kaikki loput savusiiat, koko pussin raketti spagettia ja kokonaisia purkkeja tomaattimurskaa. (Kaksi viimeksi mainittua siksi, koska en tykkää jättää pieniä määriä vajaisiin pakkauksiin pyörimään.) Pastavuoissa tykkään pehmeän juustoisista päällyskerroksista, jonka tällä kertaa saavutin kotona olevilla aineksilla ilman erikseen keittämistä näin: sekoitin keskenään maitoa, munia ja juustoraastetta, ja paistoin uunissa tarpeeksi kauan. Lopputuloksesta tuli rakenteen puolesta oikein onnistunut. Maistui kalalasagnelta, josta tässä tilanteessa totean, että muuten oikein hyvä maku, mutta kun siinä maistui lasagnemaun lisäksi se kalan maku, johon olen nyt entistäkin kyllästyneempi. Lapset silti tykkäsivät ja halusivat lisääkin. Loput tästä ruuasta laitan pakkaseen odottamaan niitä aikoja, jolloin en ole kyllästynyt kalan makuun. Silloin todennäköisesti uppoaa, koska tässä sentään on ne mukavat lasagnemaut sen kalan maun lisäksi. Tämänkertainen tapani tehdä tämä pastavuoka ilman keittämistä ja pannulla paistamista on minulle jo itsessään niin mieluisa, että kirjoitan reseptin ylös jo siitä syystä, että tästä reseptistä voin vaihtaa savusiian mihin tahansa kypsään lihaan/kanaan/kinkkun/kalaan, mitä minulla milloinkin sattuu olemaan.

Savusiika-pastavuoka ilman keittämistä ja levyllä paistamista
225 g savusiikaa ilman nahkoja ja ruotoja
350 g raketti spagettia raakana
2 purkkia tomaattimurskaa (yhteensä 800 g)
2 ½ dl vettä
2 tl suolaa
2 tl sokeria
3 rkl öljyä
Päällinen:
4 dl täysmaitoa (400 g)
2 kananmunaa
150 g juustoraastetta (3 dl)
½ tl suolaa
Voitele iso uunivuoka (n. 3-4 litran vetoinen). Levitä vuoan pohjalle savusiika paloina. Sekoita keskenään tomaattimurska, vesi (käytä vedet tyhjennettyjen tomaattimurskapurkkien kautta), suola, sokeri ja öljy. Sekoita keittämätön raketti spagetti seokseen hyvin. Levitä seos vuokaan savusiikapalojen päälle.
Sekoita keskenään maito, kananmunat ja suola. Sekoita mukaan juustoraaste. Levitä seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. Levitä tarvittaessa lusikalla tasaiseksi. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä keskeltä asti. Minulla siihen meni nyt 50 minuuttia. (Itse pasta on kypsää jo 30 minuutin jälkeen.) Anna vetäytyä vähintään 5 minuuttia.
Muunnoksia:
* Tämän reseptin hienous on se, että savusiian tilalle voi laittaa mitä tahansa kypsää kalaa, lihaa, kanaa tai lihajalostetta, mikä maistuu. Lihat, kanat ja lihajalosteet voi halutessa sekoittaa pastaseoksen joukkoon, mutta kypsien kalojen kanssa vältän suureen nestemäärään sekoittamista, koska silloin kala helposti hajoaa ja tuottaa pahoja hajuja.
* Tällä lailla tehtynä tämä on mielestäni lempeän lohturuokamaisen ja lasagnemaisen makuista, joka meillä maistuu lapsillekin. Mausteita voi kuitenkin halutessa lisätä: esimerkiksi sipulia (tuoreena kuullotettuna tai jauheena), pippuria, valkosipulia (tuoreena tai jauheena), chiliä tai chilikastiketta, paprikajauhetta, timjamia, basilikaa, oreganoa, tai mistä nyt tykkääkään tomaattisissa/lasagnemaisissa ruuissa. Sekoita mahdolliset mausteet tomaattimurskaseokseen ennen pastan lisäämistä.
* Juustona käytin nyt mietoa juustoa. Halutessa voi kuitenkin käyttää vahvaakin juustoa ja käyttää sitä vaikka tuplamääränkin, jos haluaa.
* Kypsennettynä vihanneksia ja/tai sieniäkin voi sekoittaa mukaan samaan aikaan pastan kanssa, jos haluaa.
* Valmiin annoksen päälle lautaselle voi halutessa ripotella esim. tuoreita yrttejä ja/tai parmesaania.

Tämän verran savusiikaa minulla oli nyt “ongelmana”.

Raketti spagetti sekoitettuna tomaattiseokseen.

Kananmunat, maito ja suola sekoitettuna keskenään.

Muita tapoja käyttää ylimääräinen savukala tai muu kypsä kala on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala. Muita tapoja käyttää ylimääräinen kypsä kala/kana/liha on kirjoituksessani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Muita samankaltaisia ruokia:

Päivitys 31.3.2020:

Loput savusiika-pastavuoat pakastin leikkaamalla jääkaapissa kiinteytyneet pastavuoat annospaloiksi, jotka siirsin pakastuspusseihin niin, että palat eivät koske toisiinsa (jos koskee toisiinsa vain vähäsen, se ei haittaa, koska vain vähäsen kiinni toisiinsa jäätyneet irtoavat jäisinä toisistaan helposti taittamalla). Suljin pussit pussinsulkijoilla, ja siirsin pussit leikkuulaudan päällä pakastimeen. Näin annospalat pakastuivat irtonaisina, jolloin niitä voi sulattaa kerralla sen verran kuin tarvitsee.

Päivitys 15.4.2020:

Pakkasesta lämmitettyä savusiika-pastavuokaa kaali-appelsiiniraasteen kanssa.

Päivitys 24.4.2020:

Pakkasesta lämmitettyä saavusiika-pastavuokaa tuoreen basilikan ja salaatin kanssa.

Linssilasagnette ylijääneestä linssikastikkeesta

Tein toissapäivänä tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Nyt kun niitä oli syöty sellaisenaan kolmella aterialla, kaipasin jo lopuista linssikastikkeista jotain eri ruokaa. Päätin tehdä lasagneten, johon sattui olemaan ainekset kätevästi kotona: lasagnettepastaa, tomaattimurskaa, kuohukerman loput, juustojen loppuja ja ne linssikastikkeen loput. Niistä aineksista tehtynä mitään ei tarvitse keittää eikä paistaa levyllä, vaan ainekset vain kootaan uunivuokaan, mikä on mielestäni erittäin kätevää. Sovelsin tähän Myllyn paras Mini lasagne -pussin kyljessä olevaa ohjetta sekä Snellmanin lasagnetteohjetta. Koska en ole aiemmin juuri tämän merkkisellä lasagnettepastalla tehnyt lasagnettea, noudatin niitä nestemääriä, mitkä pussin kyljessä annettiin. Päällisen eli kermaisen juustokerroksen tein Snellmanin lasagnetteohjeella niin kuin olen tehnyt jo monet kerrat. Lopputuloksena syntynyt linssilasagnette oli minun mielestäni sellaista perushyvää pastaruokaa. Lisää wau-efektiä olisi voinut hakea käyttämällä vahvempaa juustoa, mutta käytin nyt mieluummin niitä juustoja, mitä oli avattuna. Lapsi söi lautasensa tätä tyhjäksi, pyysi lisääkin ja sanoi antavansa tälle ruualle sata peukkua pystyyn.

Linssilasagnette tähteeksi jääneestä linssikastikkeesta
250 g lasagnettapastaa (esim. Myllyn paras Mini lasagne, Torino Lasagnette piccolo tai rikottuja lasagnelevyjä)
4 dl linssikastiketta
4 dl tomaattimurskaa + 1 dl purkin huuhteluvettä + suolaa (laitoin 1 tl)
Päällinen:
2 3/4 dl kuohukermaa (riittäisi 2½ dl, mutta halusin käyttää purkin loppuun asti)
150-200 g juustoraastetta (mitä vahvempi, sen parempi – pyrin yleensä raastamaan 150 g ja jos tulee enemmän, niin nekin menevät mukaan – nyt tuli 180 g)
suolaa (nyt laitoin ½ tl, kun juustoraaste ei ollut erityisen voimakassuolaista, mutta mitä suolaisempi juusto, sitä vähemmän lisään suolaa – esim. pecorino-juuston tapauksessa jättäisin lisätyn suolan pois)
Sekoita keskenään tomaattimurska, suola ja linssikastike. Sekoita mukaan pasta raakana ilman keittämistä. Sekoita hyvin niin, että kaikki pastat varmasti kastuvat. Levitä seos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kerma, juustoraaste ja suola (jos lisäät sitä). Lisää seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. (Itse koen sen helpoimmaksi niin, että ensin lusikoin juustoseosta päälle niin kauan kuin juustoraastetta riittää. Lopussa kaadan astiaan jääneet kermat päälle, ja tasoitan lusikalla pinnan.)
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla puoli tuntia. Anna mielellään vetäytyä uunistaoton jälkeen pöydällä vähintään 10 minuuttia.
Vinkkejä:
* Samaan tapaan voi tehdä lasagnettea muustakin kuin vain linsseistä. Linssikastikkeen voi tässä korvata muulla tähteeksi jääneellä kastikkeella, esim. (jauhe)lihakastike, kanakastike, makkarakastike tai nakkikastike.
* Voi myös käyttää ylijääneen kastikkeen sijaan tähteeksi jäänyttä lihaa ja kiehauttaa sen tomaattimurska+vesi-seoksessa niin kuin tein tämän nyhtöpossulasagneten kanssa. Tälle 250 g pastamäärälle sopivat määrät olisi n. 350-375 g kypsää hienonnettua lihaa, 5 dl tomaattimurskaa ja 2½ dl vettä. Kiehauta niiden seos kattilassa, sekoita mukaan pastat ja jatka samaan tapaan kuin linssilasagneten kanssa. Itse kuitenkin mieluummin käytän tomaattimurskaa vain täysiä purkillisia, joten täällä lasagnetteohje tähdelihasta yhdelle purkilliselle tomaattimurskaa.
* Kerma-juustoraasteseoksen sijaan voi myös tehdä maitopohjaisen juustokastikkeen niin kuin tein nyhtöpossulasagnetessa.
* Mieleisiä mausteita voi halutessa lisätä. Linssikastikkeessa olleet mausteet laimenevat tässä huomattavasti, joten jos niiden mausteiden haluaa tässä maistuvan, niitä kannattaa lisätä.

Olen hyödyntänyt Snellmanin lasagnetteohjetta usein. En ole koskaan tullut tehneeksi sitä juuri sillä alkuperäisellä reseptillä, johon tulee jauhelihaa. Sen sijaan olen ottanut sen lasagnettereseptin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi hyödyntää ne tähteet, mitä milloinkin sattuu olemaan. Kyseinen lasagnetteresepti on hyödyllinen tähteiden jemmaamiseen, koska siihen voi käyttää joko tähteeksi jääneitä kastikkeita tai jämälihoja riippuen sitä, mitä on. Mukaan voisi jemmata myös tähteeksi jääneitä kypsiä vihanneksia tai sieniä, jos niitä olisi. Alkuperäisessä reseptissä paistolämpötila on 225 astetta, mutta minun uunissani ehtii siinä ajassa pinta palaa ennen kuin pasta on kypsää, joten siksi olen laskenut paistolämmön 200 asteeseen.

Tämäntyyppisille lasagneteille on minun kokemukseni mukaan tyypillistä, että lopputulos maistuu eriltä kuin ne tähteet, mitä siihen hyödynnettiin. Hienoksi pilkotut jämälihat yleensä muuttuvat tomaattimurskassa haudutettuina geneerisen bolognesekastikkeen makuisiksi, joka maistuu minulle, vaikka juuri sen lihan makuun olisinkin jo kyllästynyt. Myös tämänpäiväinen linssilasagnette maistuu aivan eriltä kuin se linssikastike, jonka loput siihen käytin. Tässä lasagnetessa ei ole mielestäni muita samoja makuja kuin siinä linssikastikkeessa, kuin vain se itse linssien maku. Tässä ruoassa maistan siis sen linssien ominaismaun, joka on mielestäni hernemäinen. Jos siis ei siedä linssien omaa makua, silloin en suosittele tätä linssilasagnetteakaan. Meidän perheessämme kaikki ovat nirsoja, mutta kukaan ei ole juuri linssien mausta valittanut, joten meille linssilasagnette toimii.

Juustona käytin nyt niitä, mitä sattui olemaan avattuina. Raastoin ensin loppuun Vintage Cheddar -juuston, josta tuli juustoraastetta 42 grammaa. Avattuna oli myös Arlan Castello Cheddar -juustoa, joten raastoin lisäksi sitä. Juustoraastetta tuli yhteensä 180 grammaa. Näistä juustoista ei mielestäni tullut tähän ruokaan mitään tunnistettavaa makua, vaan lähinnä sellainen geneerinen juustoinen maku. Seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin jotain vahvempimakuista juustoa, kuten parmesaani, pecorino tai grada padano, koska ne nostaisivat maun uudelle tasolle. Paras koskaan tekemäni linssi-pastavuoka sisälsi päälliskerroksessa pecorinojuustoa ja linssi-pastaseoksessa paistettua pekonia rasvoineen. Sen kertaisen pastavuoan tein linssikeiton tähteistä ja keitetystä pastasta. Pastavuoka on minulle hyvin yleinen tapa hyödyntää tähteitä, ja teen yleensä pastavuoat tähteistä tällä kaavalla.

Kattilaan jääneet linssikastikkeen loput.

Tomaattimurskaan lisätyt 1 tl suolaa ja linssikastikkeen loput.

280 g kuohukermaa, johon on menossa ½ tl suolaa.

Juusto-kermaseos levitettynä vuokaan pastaseoksen päälle.

Muita linssireseptejä:

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä tuoreeltaan perushyvä pastaruoka olikin seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä oikein herkullista.

Nikkarinvuoka raaoista perunoista

En ole varma, kuuluuko tämä kirjoittaa nikkarinvuoka vai nikkarin vuoka, sillä molempia kirjoitusasuja näkee. Joka tapauksessa, teki mieli kokeilla tätä ruokaa, johon iltapäivälehden mukaan “suomalaiset hurahtivat“. Nikkarin vuoan resepteissä yleensä käytetään keitettyä perunaa, mutta minulla oli nyt vain raakoja perunoita. Koska raaka peruna viipaleiksi leikattuna yleensä kypsyy uuniruoassa tunnissa, käytin nikkarin vuoan tavallista ohjetta, mutta käytin raakoja perunaviipaleita ja kypsensin ruokaa uunissa lähes tunnin (52 minuutin jälkeen oli jo perunat kypsiä). Juustoraastetta en ripotellut pinnalle heti alussa, ettei se pala, vaan pyrin lisäämään sen 35 minuuttia ennen loppua, jolloin juustoraaste on uunissa saman paistoajan kuin alkuperäisessäkin ohjeessa. Lopputulos onnistui oikein hyvin. Maistuu hyvältä lohturuokamaiselta kotiruualta. Tomaattiviipaleet seassa ja ylipäätään tämän ruuan ulkomuoto ovat mielestäni loistavaa vaihtelua siihen, millaisia uuniruokani yleensä ovat.

Nikkarin vuoka raaoista perunoista (alkuperäisen ohjeen mukaan 6 annosta, mutta meillä riitti vain 4 annokseen)
6 kiinteää perunaa
2 makkaraa
4 tomaattia (tai enemmänkin, jos loppuu kesken ja haluaa kaikille perunaviipaleille riittävän tomaattia – toisaalta tomaatit voi tarvittaessa jättää poiskin)
(alkuperäisessä reseptissä myös 2 sipulia)
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa + 1 dl täysmaitoa (alkuperäisessä reseptissä 2 dl ruokakermaa)
1 tl suolaa
(alkuperäisessä ohjeessa myös ½ tl mustapippuria)
150-170 g juustoraastetta (alkuperäisessä reseptissä 150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta)
Kuori perunat (ja sipulit). Leikkaa ohuiksi viipaleiksi perunat, makkarat ja tomaatit (ja sipulit).
Voitele uunivuoka (koko noin 35 x 24 cm). Lado ainekset siihen limittäin. (Itse vuorottelin tyyliin peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara jne. kunnes tomaatit loppuivat, jonka jälkeen vuorottelin peruna-makkara-peruna-makkara jne. ja ne loput menivät tasan. Jos ei menisi tasan, tunkisin ylijääneitä satunnaisiin väleihin.)
Sekoita keskenään kananmunat, kerma, maito ja suola (ja mustapippuri). Valuta seos vuokaan ainesten päälle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 50-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä (eli haarukka menee helposti läpi). Mitä ohuemmat perunaviipaleet, sitä nopeammin kypsyvät. Noin 35 minuuttia ennen loppua ripottele pinnalle juustoraaste. Anna mielellään juustoraasteen ruskistua ennen kuin otat ruoan uunista ulos. Toisaalta jos juustoraaste uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä, peitä vuoka foliolla. Uunista oton jälkeen anna mielellään vetäytyä pöydällä 5 minuuttia.
Vinkki: Jos on tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita, tämän ruuan voi tehdä niistä muuten samalla tavalla kuin raaoista perunoista, mutta juustoraaste lisätään heti alussa ja ruokaa kypsennetään uunissa 35 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut.

Käytin pohjana K-ruoka.fi-sivuston Nikkarin vuoka -reseptiä, jossa perunana käytetään keitettyä perunaa: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/nikkarin-vuoka

Makkarana oli alkuperäisessä reseptissä HK:n sinistä, mutta itse käytin sitä makkaraa, jota minulla sattui pakkasessa olemaan. Se oli nyt Huilun Tuhti Grillimakkaraa. Otin makkarat sulamaan pöydälle siinä vaiheessa, kun aloin laittaa tätä ruokaa. Perunoiden viipaloinnin jälkeen irrotin jäiset makkarat toistaan, ja tomaattien viipaloinnin jälkeen leikkasin kohmeiset makkarat viipaleiksi, mikä oli helppoa.

Juustoraasteena käytin itse raastamaani Oltermanni-juustoa. Sitä tuli raastettua vahingossa 170 grammaa, vaikka 150 grammaa olisi riittänyt, joten laitoin ruokaan kaikki 170 grammaa.

Tomaattiviipaleet loppuivat kesken. Olisin voinut viipaloida lisää tomaatteja esimerkiksi kaksi kappaletta, mutta jätin suosiolla osan ruuasta ilman tomaattia, jolloin ruoka oli miellyttävämpi nuorimmaisen lapsen syödä. Itse arvostin kyllä paljon tomaatin makua tässä ruuassa.

Sipuleita minulla olisi ollut jäljellä yksi kappale, mutta jätin sen pois, koska lapseni eivät tykkää sipuliviipaleista ruuassa, eikä sipulitonta puolta olisi ollut niin helppo nähdä valmiista ruuasta kuin tomaatitonta puolta. Hyvin maistui tämä ruoka ilmankin sipulia. Lapset söivät lautasensa tyhjiksi, kun mukana ei ollut mitään väisteltävää. Myös pippurin jätin pois siksi, kun lapseni eivät siitä pidä. Syödessäni en kaivannut tähän pippuria.

Valmis nikkarinvuoka. Pakko myöntää, että hauskemmalta näytti ennen paistamista.

Lautasellani nikkarin vuokaa ja salaattia. Salaatissa valmista salaattisekoitusta, kurkkua, paprikaa ja appelsiinia.

Muita peruna-aiheisia kirjoituksia: