Jacky Makupalan tapainen suklaavanukas ruokakermasta

Eilen tein ruokakermasta vaniljakastiketta, jonka suutuntumasta tuli mieleeni Jacky Makupalat, joita tykkäsin syödä lapsena. Nyt teki mieli kokeilla, tuleeko samalla reseptillä itse tehty Jacky Makupala, jos lisään valmistusvaiheessa sopivat määrät kaakaojauhetta ja sokeria. Kyllä tuli! Maku ja suutuntuma ovat juuri sitä, miltä muistan Jacky Makupalan maistuvan ja tuntuvan. Edellisestä kerrasta, kun söin Jacky Makupalaa, on tosin jo pari vuosikymmentä aikaa, joten makumuisto ei ole tuore, mutta minulle tuli tästä kuitenkin vahva deja vu -tunne.

Kotitekoinen Jacky Makupala -tyylinen suklaavanukas ruokakermasta (3 pientä annosta – voi tuplata tai moninkertaistaa)

3 ½ dl ruokakermaa (350 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)

1 rkl Maizena-maissitärkkelystä (10.5 g)

1 rkl kaakaojauhetta (6 g – siis 100-prosenttista kaakaojauhetta, kuten Van Houten)

2 rkl sokeria (28 g)

Sekoita kaikki ainekset kattilassa (esim. kierrevispilällä). Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (tässä vaiheessa sekoittaminen kannattaa tehdä lastalla, jotta pohjalle jäävätkin sekoittuvat hyvin). Siirrä eri astiaan jäähtymään. Jäähdytä jääkaappikylmäksi, mieluiten peittämättä. Tarjoa jääkaappikylmänä. Ennen tarjoamista poista mahdollinen kuorettunut pinta.

Vinkki!

Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä. Itse käytin tähän Arlan UHT-ruokakermaa, jota olin ostanut alennuksella hävikkiruokakaupasta.

Tällä kertaa olin tyytyväinen tässä kaikkeen muuhun paitsi pintaan, josta tuli ruma. Jäähdytin annoskulhoissa, jolloin rumaa pintaa tuli suhteessa paljon. Seuraavalla kerralla jäähdyttäisin koko määrän yhdessä isossa astiassa, poistaisin kuorettuneen pinnan ja vasta sitten siirtäisin annoskulhoihin. Instagramissa sain myös hyvän vinkin, että pinta voisi pysyä samanlaisena kuin alla olevat osat, jos pintaan aivan kiinni laittaa jäähtymisen ajaksi kelmun ja poistaa kelmun vasta sitten, kun on jäähtynyt. En ole itse sellaista kokeillut, mutta kuulostaa toimivalta.

Käytin tähän muuten samaa reseptiä kuin eiliseen vaniljakastikkeeseen ruokakermasta, mutta katsoin sopivat kaakaojauheen ja sokerin määrät tästä Kotikokin suklaavanukas-reseptistä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/97779/Suklaavanukas/ Suhteutin maissitärkkelyksen, kaakaojauheen ja sokerin määrät sille ruokakermamäärälle, mikä minulla nyt oli, eli 3 ½ dl. Vaniljatuotteet jätin pois, enkä niitä tähän kaivannut.

Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese

Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese on helppo, nopea, yksinkertainen ja herkullinen ruoka. Tähän tarvitaan nimessä olevien ainesten lisäksi vain suolaa ja öljyä, ja pisin vaihe tässä ruuassa on pastan keittäminen. Muut ainekset ehtii hyvin valmistella pastan kypsyessä. Tästä ruuasta tulee minulle hyvin kesäinen fiilis. Tämä on kätevä kahdelle tehtävä ruoka, koska yhdessä mozzarellapaketissa on sopivasti kahteen annokseen.

Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese

vaaleaa nauhapastaa (tai vaaleaa spagettia)

öljyä

1 kypsä tomaatti per annos

½ pakettia vesipuhvelimozzarellaa per annos

kourallinen tuoretta basilikaa per annos

Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä (esim. suolaa 10 g / 2 tl per litra vettä). Valuta kypsä pasta.

Pastan kypsyessä leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi, ja sitten ne ohuet viipaleet kuutioiksi. Kaada mozzarelloista neste pois, ja pilko mozzarellat kuutioiksi.

Kokoa annokset. Annostele lautaselle kypsää pastaa. Valuta päälle öljyä sen verran, että pasta kiiltää. (Öljyn voi myös sekoittaa pastan joukkoon suoraan kattilassa – silloinkin lisää sen verran öljyä, että pasta kiiltää.)

Lado pasta-annosten päälle tomaattia ja mozzarellaa. Revi tai silppua päälle tuoretta basilikaa. Nauti heti.

Tämä ruoka tomaatteineen, mozzarelloineen ja basilikoineen ei kestä uudelleenlämmitystä. Pelkkä pasta tai pelkkä öljytty pasta kuitenkin kestää. Tapoja käyttää tähteeksi jäänyt pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta.

Veden kiehumista nopeutan nykyään vedenkeittimen avulla näin: Kun haluan keittää 2 litraa vettä niin kuin tätä pastaa varten tein, laitoin vedenkeittimeen maksimimäärän vettä kiehumaan eli 1.7 L. Samaan aikaan laitoin hellan levyllä 3 dl vettä kiehumaan siihen kattilaan, jossa keitän pastat. 3 dl vettä kattilassa ja 1.7 L vedenkeittimessä kiehuivat samaan aikaan. Kaadoin vedenkeittimessä kiehautetut vedet sinne kattilaan, jolloin 2 litraa vettä kiehui noin viidessä minuutissa. 2 litran vettä kiehauttaminen pelkällä hellalla kestää minun hellallani 20 minuuttia.

Pehmeän makuinen kaalisalaatti ylijääneestä appelsiini-jogurttikastikkeesta

Tein aiempana päivänä appelsiini-jogurttikastikkeen, jota syötiin savulohen ja perunoiden kanssa. Ylijääneen jogurttikastikkeen käytin coleslaw-tyyliseen kaalisalaattiin, johon samalla laitoin myös smetanapurkin loput. Lopputuloksesta tuli onnistunut. Maistuu raikkalta ja pehmeältä. Kaalin kitkerä ominaismaku tuntuu peittyvän, kun kaalin upottaa paksuun kastikkeeseen, joten JES!

Kaalisalaatti ylijääneestä appelsiini-jogurttikastikkeesta

500 g kaalia

1 porkkana kuorittuna ja raastettuna karkealla terällä

3 dl appelsiini-jogurttikastiketta (3 dl)

n. 1/3 purkkia smetanaa (n. 40 g)

1 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ilman kantaa (kannan voi heittää pois). Pehmennä kaalisuikaleet joko 1) puristelemalla käsin tai 2) kaulimalla pyyhkeen sisällä tai 3) hakkaamalla nuijalla tai 4) muulla tavalla, jolla kaalisuikaleisiin kohdistuu painetta. Sekoita kaalisuikaleiden joukkoon loput ainekset. Anna maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Tarjoa lisäkkeenä. Erityisen sopiva grillattujen ruokien lisäkkeenä.

Vinkki: Kokeile tätä myös muilla ylijääneillä kylmillä kastikkeilla. Kylmiä kastikkeita esim. täällä.

Tämä kaalisalaatti perustuu tähän Coleslaw-reseptiin: https://www.mtvuutiset.fi/makuja/reseptit/resepti/coleslaw-a-la-kari-aihinen/5661744#gs.5rz1wu Majoneesin ja ranskankerman sijaan käytin ylijäänyttä jogurttikastiketta ja smetanaa, ja laitoin vähemmän kaalia suhteessa kastikkeen määrään. Etikan jätin lisäämättä, koska kastike oli muutenkin hapan. Dijon-sinappia olisin voinut lisätä, mutta halusin pitää tämän kaalisalaatin raikkaana, ja Dijon-sinappi mielestäni vie raikkautta pois.

Yllä oikeanpuoleisessa kuvassa oleva pesto on tehty samalla periaattella kuin tässä blogipostauksessani. Tällä kertaa pestoon meni yksi ruukku tuoretta basilikaa, 100 g raastettua parmesanijuustoa, 50 g cashewpähkinöitä, 1½ dl neutraalinmakuista öljyä ja ripaus suolaa. Valkosipulin, pinjansiemenet ja extraneitsytoliiviöljyt jätin käyttämättä, koska halusin kala-aterialle miedomman makuisen peston. Ahvenfileistä leikkasin ruotojonot pois, paistoin voissa molemmin puolin ruskeiksi ja ripottelin suolaa päälle.

Päivitys 15.5.2020:

Tältä aterialta ylijääneistä keitetyistä perunoista tein perunagratiinin, jota syötiin voissapaistetun pakastelohen kanssa.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista

Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista (2 isoa teeleipää)

n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)

n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)

Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.

Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.

Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.

Vinkkejä:

* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.

* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.

* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.

* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.

Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.

Ylijääneet teeleivän palat pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Tätä kirjoitettaessa tämän blogin suosituimmat tähdereseptit keitetyistä perunoista ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Tuorepuuro pakastemustikoista, kaurahiutaleista, maustamattomasta jogurtista ja sokerista

Tänään maistui aamiaiseksi mustikkatuorepuuro. Mustikoista se oli erittäin helppo tehdä, koska mitään kuorimista tai pilkkomista ei tarvinnut tehdä, vaan vain sekoittaa ainekset ja laittaa jääkaappiin odottamaan. Siinä missä eilinen omenatuorepuuro oli hyvä syötäväksi jo puolen tunnin jälkeen, pakastemustikoista tehtävässä tuorepuurossa on otettava huomioon pakastemustikoiden sulamiseen tarvittava aika. Vaikka pakastemustikat voi sulattaa nopeasti mikrossa loppuun asti, silloin mustikoiden maku ja suutuntuma mielestäni heikkenevät merkittävästi, eli kuori nahkeutuu + mustikka menettää makeat ja raikkaat makunsa. Maun ja suutuntuman vuoksi suosittelen laittamaan pakastemustikat tuorepuuroon (ja muihinkin puuroihin) jäisinä tai vähintään kohmeisina. Yön yli jääkaapissa ne ehtivät sulaa tuorepuuron joukossa. Kuvassa näkyvään tuorepuuroon mustikat on laitettu kohmeisina, koska kohmeisia mustikoita oli nyt jäänyt yli. Jäisinä tuorepuuroon laitetut yleensä päästävät tuorepuuroon vähemmän väriä kuin mitä kuvassa näkyy, mutta toisaalta jäisinä laitetut yleensä säilyttävät paremmin tuoreet/raikkaat maut ja tuoreen suutuntuman.

Tuorepuuro pakastemustikoista

100 g pakastemustikoita jäisinä tai kohmeisina

1 dl kaurahiutaleita (35-40 g)

2 dl maustamatonta jogurttia (200 g)

sokeria oman maun mukaan (minulla 3 rkl)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita jääkaappiin yöksi.

Mustikkatuorepuuroa voi muunnella samoilla tavoin kuin omenatuorepuuroa.

Muita harvoihin kaupassa käynteihin soveltuvia aamiaisia: