Eilen tein ruokakermasta vaniljakastiketta, jonka suutuntumasta tuli mieleeni Jacky Makupalat, joita tykkäsin syödä lapsena. Nyt teki mieli kokeilla, tuleeko samalla reseptillä itse tehty Jacky Makupala, jos lisään valmistusvaiheessa sopivat määrät kaakaojauhetta ja sokeria. Kyllä tuli! Maku ja suutuntuma ovat juuri sitä, miltä muistan Jacky Makupalan maistuvan ja tuntuvan. Edellisestä kerrasta, kun söin Jacky Makupalaa, on tosin jo pari vuosikymmentä aikaa, joten makumuisto ei ole tuore, mutta minulle tuli tästä kuitenkin vahva deja vu -tunne.
Kotitekoinen Jacky Makupala -tyylinen suklaavanukas ruokakermasta (3 pientä annosta – voi tuplata tai moninkertaistaa)
3 ½ dl ruokakermaa (350 g – voi olla UHT-ruokakermaa tai tavallista)
1 rkl Maizena-maissitärkkelystä (10.5 g)
1 rkl kaakaojauhetta (6 g – siis 100-prosenttista kaakaojauhetta, kuten Van Houten)
2 ⅓ rkl sokeria (28 g)
Sekoita kaikki ainekset kattilassa (esim. kierrevispilällä). Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen (tässä vaiheessa sekoittaminen kannattaa tehdä lastalla, jotta pohjalle jäävätkin sekoittuvat hyvin). Siirrä eri astiaan jäähtymään. Jäähdytä jääkaappikylmäksi, mieluiten peittämättä. Tarjoa jääkaappikylmänä. Ennen tarjoamista poista mahdollinen kuorettunut pinta.
Vinkki!
Ruokakermoja myydään monenlaisia. Tähän reseptiin ruokakerman on oltava maustamatonta. Maun vuoksi kannattaa valita sellainen ruokakerma, jossa ei ole lisättyä vettä. Itse käytin tähän Arlan UHT-ruokakermaa, jota olin ostanut alennuksella hävikkiruokakaupasta.
Tällä kertaa olin tyytyväinen tässä kaikkeen muuhun paitsi pintaan, josta tuli ruma. Jäähdytin annoskulhoissa, jolloin rumaa pintaa tuli suhteessa paljon. Seuraavalla kerralla jäähdyttäisin koko määrän yhdessä isossa astiassa, poistaisin kuorettuneen pinnan ja vasta sitten siirtäisin annoskulhoihin. Instagramissa sain myös hyvän vinkin, että pinta voisi pysyä samanlaisena kuin alla olevat osat, jos pintaan aivan kiinni laittaa jäähtymisen ajaksi kelmun ja poistaa kelmun vasta sitten, kun on jäähtynyt. En ole itse sellaista kokeillut, mutta kuulostaa toimivalta.
Käytin tähän muuten samaa reseptiä kuin eiliseen vaniljakastikkeeseen ruokakermasta, mutta katsoin sopivat kaakaojauheen ja sokerin määrät tästä Kotikokin suklaavanukas-reseptistä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/97779/Suklaavanukas/ Suhteutin maissitärkkelyksen, kaakaojauheen ja sokerin määrät sille ruokakermamäärälle, mikä minulla nyt oli, eli 3 ½ dl. Vaniljatuotteet jätin pois, enkä niitä tähän kaivannut.
Ainekset sekoitettuna ennen kuumentamista.
Kiehautettu seos.
Lusikasta näkee paksuuden kuumana. Jäähtyessään paksuuntui lisää.
Tätä en tekisi ensi kerralla: Siirsin annoskulhoihin jäähtymään. Parempi olisi jäähdyttää yhdessä isossa kulhossa.
Ripottelin sokeria pinnalle kuorettumisen ehkäisemiseksi. Tätäkään en seuraavalla kerralla tekisi, vaan antaisin kuoren muodostua sellaiseksi, että se on helppo poistaa.
Jääkaapissa jäähtyneet, jotka oli jääkaapissa peitetty pikkulautasilla. Peittämisenkin jättäisin seuraavalla kerralla tekemättä, koska peittämisestä johtuen osa kosteudesta haihtui ja tippui takaisin pinnalle, rumentaen pintoja.
Nam!
Ja vielä viimeiset lusikassa. Lusikassa näkyvät ”raidat” johtuvat siitä, että osa kosteudesta tippui hyytymisen jälkeen takaisin vanukkaaseen. Siksi seuraavalla kerralla jäähdyttäisin peittämättä.
Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese on helppo, nopea, yksinkertainen ja herkullinen ruoka. Tähän tarvitaan nimessä olevien ainesten lisäksi vain suolaa ja öljyä, ja pisin vaihe tässä ruuassa on pastan keittäminen. Muut ainekset ehtii hyvin valmistella pastan kypsyessä. Tästä ruuasta tulee minulle hyvin kesäinen fiilis. Tämä on kätevä kahdelle tehtävä ruoka, koska yhdessä mozzarellapaketissa on sopivasti kahteen annokseen.
Tomaatti-mozzarella-basilikapasta eli pasta caprese
vaaleaa nauhapastaa (tai vaaleaa spagettia)
öljyä
1 kypsä tomaatti per annos
½ pakettia vesipuhvelimozzarellaa per annos
kourallinen tuoretta basilikaa per annos
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä (esim. suolaa 10 g / 2 tl per litra vettä). Valuta kypsä pasta.
Pastan kypsyessä leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi, ja sitten ne ohuet viipaleet kuutioiksi. Kaada mozzarelloista neste pois, ja pilko mozzarellat kuutioiksi.
Kokoa annokset. Annostele lautaselle kypsää pastaa. Valuta päälle öljyä sen verran, että pasta kiiltää. (Öljyn voi myös sekoittaa pastan joukkoon suoraan kattilassa – silloinkin lisää sen verran öljyä, että pasta kiiltää.)
Lado pasta-annosten päälle tomaattia ja mozzarellaa. Revi tai silppua päälle tuoretta basilikaa. Nauti heti.
Tämä ruoka tomaatteineen, mozzarelloineen ja basilikoineen ei kestä uudelleenlämmitystä. Pelkkä pasta tai pelkkä öljytty pasta kuitenkin kestää. Tapoja käyttää tähteeksi jäänyt pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta.
Veden kiehumista nopeutan nykyään vedenkeittimen avulla näin: Kun haluan keittää 2 litraa vettä niin kuin tätä pastaa varten tein, laitoin vedenkeittimeen maksimimäärän vettä kiehumaan eli 1.7 L. Samaan aikaan laitoin hellan levyllä 3 dl vettä kiehumaan siihen kattilaan, jossa keitän pastat. 3 dl vettä kattilassa ja 1.7 L vedenkeittimessä kiehuivat samaan aikaan. Kaadoin vedenkeittimessä kiehautetut vedet sinne kattilaan, jolloin 2 litraa vettä kiehui noin viidessä minuutissa. 2 litran vettä kiehauttaminen pelkällä hellalla kestää minun hellallani 20 minuuttia.
Tein aiempana päivänä appelsiini-jogurttikastikkeen, jota syötiin savulohen ja perunoiden kanssa. Ylijääneen jogurttikastikkeen käytin coleslaw-tyyliseen kaalisalaattiin, johon samalla laitoin myös smetanapurkin loput. Lopputuloksesta tuli onnistunut. Maistuu raikkalta ja pehmeältä. Kaalin kitkerä ominaismaku tuntuu peittyvän, kun kaalin upottaa paksuun kastikkeeseen, joten JES!
Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ilman kantaa (kannan voi heittää pois). Pehmennä kaalisuikaleet joko 1) puristelemalla käsin tai 2) kaulimalla pyyhkeen sisällä tai 3) hakkaamalla nuijalla tai 4) muulla tavalla, jolla kaalisuikaleisiin kohdistuu painetta. Sekoita kaalisuikaleiden joukkoon loput ainekset. Anna maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Tarjoa lisäkkeenä. Erityisen sopiva grillattujen ruokien lisäkkeenä.
Tämä kaalisalaatti perustuu tähän Coleslaw-reseptiin: https://www.mtvuutiset.fi/makuja/reseptit/resepti/coleslaw-a-la-kari-aihinen/5661744#gs.5rz1wu Majoneesin ja ranskankerman sijaan käytin ylijäänyttä jogurttikastiketta ja smetanaa, ja laitoin vähemmän kaalia suhteessa kastikkeen määrään. Etikan jätin lisäämättä, koska kastike oli muutenkin hapan. Dijon-sinappia olisin voinut lisätä, mutta halusin pitää tämän kaalisalaatin raikkaana, ja Dijon-sinappi mielestäni vie raikkautta pois.
Appelsiini-jogurttikastikkeen jämät.
Smetanapurkin jämät.
Kokonainen kaali.
500 g kaalisuikaleita.
Tämän verran kokonaisesta kaalista jäi jäljelle.
Pehmeämmäksi puristellut kaalisuikaleet.
Jogurttikastike päälle.
Smetanapurkin loputkin päälle.
Sekoitettu tasaiseksi. Sitten hoksasin, että sokeria ja suolaakin piti lisätä.
Sitten hoksasin, että porkkanakin piti raastaa mukaan.
Sekoitettuna tasaiseksi.
Tältä näytti lusikassa.
Tältä kulho näytti sivusta päin.
Lautasella tätä kaalisalaattia, grillattu tomaatti, perunoita, pestoa ja voissa paistettuja ahvenfileitä.
Yllä oikeanpuoleisessa kuvassa oleva pesto on tehty samalla periaattella kuin tässä blogipostauksessani. Tällä kertaa pestoon meni yksi ruukku tuoretta basilikaa, 100 g raastettua parmesanijuustoa, 50 g cashewpähkinöitä, 1½ dl neutraalinmakuista öljyä ja ripaus suolaa. Valkosipulin, pinjansiemenet ja extraneitsytoliiviöljyt jätin käyttämättä, koska halusin kala-aterialle miedomman makuisen peston. Ahvenfileistä leikkasin ruotojonot pois, paistoin voissa molemmin puolin ruskeiksi ja ripottelin suolaa päälle.
Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.
n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)
n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)
75 g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)
Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.
Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.
Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.
Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.
Vinkkejä:
* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.
* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.
* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.
* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.
Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.
Kolme ylijäänyttä keitettyä perunaa, joista yksi oli keskikokoinen, yksi pieni ja yksi iso oli ehkä tuplasti normaaliperunan kokoinen. Nämä painoivat yhteensä 300 grammaa.
Perunat muusattuina nyrkeillä.
Maitoa sekoitettuna perunasurvokseen, kunnes näytti muusilta. Tässä vaiheessa maitoa meni reilu 1 dl. Tästä tuli muusia 4 dl.
Kuivat aineet sekoitettuna keskenään.
Kaikki ainekset sekoitettuna keskenään. Tähän vaiheeseen maitoa meni vielä 2 dl lisää.
Puolet taikinasta kekona ensimmäisellä leivinpaperoidulla pellillä.
Jauhoja ripoteltuna päälle.
Ensimmäinen teeleipä taputeltuna tasaiseksi ja rosoiset reunat tasoitettuna sen verran, kuin jaksoin.
Pisteltynä haarukalla.
Ensimmäinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen teeleipä leikattuna paloiksi.
Ensimmäinen teeleipä sivusta kuvattuna. Kuvassa näkyvä yksi iso kuoppa johtui isommaksi jääneestä perunan palasesta, mutta makua se ei haitannut.
Teeleivän palanen kuumana voin kanssa.
Toinen puoli taikinasta lusikoituna keoksi toiselle leivinpaperoidulle pellille.
Toinen teeleipä ennen paistamista.
Toinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen ja leikattuna paloiksi.
Ensimmäisestä pellillisestä ylijääneet teeleivän palat sivusta kuvattuna.
Toisesta pellillisestä ylijääneet palat sivusta kuvattuna.
Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.
Tänään maistui aamiaiseksi mustikkatuorepuuro. Mustikoista se oli erittäin helppo tehdä, koska mitään kuorimista tai pilkkomista ei tarvinnut tehdä, vaan vain sekoittaa ainekset ja laittaa jääkaappiin odottamaan. Siinä missä eilinen omenatuorepuuro oli hyvä syötäväksi jo puolen tunnin jälkeen, pakastemustikoista tehtävässä tuorepuurossa on otettava huomioon pakastemustikoiden sulamiseen tarvittava aika. Vaikka pakastemustikat voi sulattaa nopeasti mikrossa loppuun asti, silloin mustikoiden maku ja suutuntuma mielestäni heikkenevät merkittävästi, eli kuori nahkeutuu + mustikka menettää makeat ja raikkaat makunsa. Maun ja suutuntuman vuoksi suosittelen laittamaan pakastemustikat tuorepuuroon (ja muihinkin puuroihin) jäisinä tai vähintään kohmeisina. Yön yli jääkaapissa ne ehtivät sulaa tuorepuuron joukossa. Kuvassa näkyvään tuorepuuroon mustikat on laitettu kohmeisina, koska kohmeisia mustikoita oli nyt jäänyt yli. Jäisinä tuorepuuroon laitetut yleensä päästävät tuorepuuroon vähemmän väriä kuin mitä kuvassa näkyy, mutta toisaalta jäisinä laitetut yleensä säilyttävät paremmin tuoreet/raikkaat maut ja tuoreen suutuntuman.
Tuorepuuro pakastemustikoista
100 g pakastemustikoita jäisinä tai kohmeisina
1 dl kaurahiutaleita (35-40 g)
2 dl maustamatonta jogurttia (200 g)
sokeria oman maun mukaan (minulla 3 rkl)
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita jääkaappiin yöksi.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.