Perunasämpylät – pehmeät sämpylät perunamuusista

Perunasämpylöitä muusista.

Tänään oli kattilassa vielä jäljellä perunamuusin jämät. Olin syönyt sitä perunamuusia alun perin porsaan palapaistin kanssa. Ylijääneestä perunamuusista olin ensin tehnyt pannulla paistettua perunamuusia, sitten perunavelliä. Nyt perunamuusia oli jäljellä juuri sopiva määrä perunasämpylöiden tekemiseen, eli 3-4 desilitraa. Sämpylät ja leivonta ylipäätään kuuluvat suosikkijuttuihini, mitä ylijäämä perunamuusista voi tehdä. Perunamuusi tekee sämpylöistä ihanan pehmeitä, meheviä ja makoisia. Ylijäänyt perunamuusi antaa sämpylöille samanlaista makeutta kuin pellilliseen perunarieskaa, mutta sämpylät ovat toki hitaampia tehdä hiivalla kohottamisen takia. Perunamuusista tulee yleensäkin hyvää leipää johtuen perunasoseen makeus- ja mehevyysominaisuuksista, jotka toisaalta tekevät myös matalampaa ja löysempää leipää, mikä pätee myös näihin perunasämpylöihin. Mataluudesta ja löysyydestä huolimatta kuitenkin muusin jämät ovat näissä sämpylöissä se stara, joka tekee näistä sämpylöistä aivan erityisen spesiaalin hyviä. Tähteet usein vain jemmataan johonkin ruokaan, mutta näissä sämpylöissä se tähteeksi jäänyt perunamuusi ei ole mikään piilotettava ongelmajäte, vaan juuri se pointti. Nämä perunamuusista tehdyt sämpylät kuuluvatkin sekä suosikkisämpylöihini, suosikkiperunaruokiini että suosikkitapoihini uusiokäyttää ylimääräinen perunamuusi.

Perunasämpylät perunamuusista (n. 13 kpl)

3-4 dl perunamuusia (n. 300-400 g)

2 dl täysmaitoa (200 g)

pieni nokare voita (n. 5 g)

1 pussi kuivahiivaa (11 g)

3 rkl tummaa siirappia

1 tl suolaa

n. 5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 rkl sulatettua voita (n. 45 g)

Vispaa perunamuusin sekaan maito. Lämmitä seos 42-asteiseksi joko mikrossa tai kattilassa hellan levyllä miedolla lämmöllä. 42-asteinen on kuumempi kuin kädenlämpö, mutta ei sormiapolttava.

Lisää seokseen pieni nokare voita, ja sekoita. Sekoita joukkoon siirappi, suola ja kuivahiiva. Sekoita käsin joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon (tai kattilan) reunoista, mutta on vielä hyvin pehmeää. Sekoita käsin mukaan sulatettu voi sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Anna taikinan kohota kulhossaan peitettynä puolisen tuntia, kunnes on selvästi kohonnut.

Nostele taikinasta käsin tai lusikalla leivinpaperoiduille tai voidelluille uunipelleille sämpylää muistuttavia kasoja. Anna kohota pelleillä vartin verran.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet. On hyvää sekä lämpimänä että kylmänä, sopii myös pakastettavaksi.

Vinkkejä:

* Kuivahiivan sijaan voi myös käyttää 25 g tuorehiivaa. Silloin lämmitä perunamuusiseos 37-asteiseksi eli kädenlämpöiseksi, ja murustele hiiva perunamuusiseokseen siinä vaiheessa, jossa oli aika lisätä kuivahiiva.

* Jos perunamuusia on 6-7 dl, voi tehdä tupla-annoksen ja pakastaa ylimääräiset sämpylät.

* Perunasämpylät voi tehdä myös muusijauheesta. Silloin voi tehdä esimerkiksi näin: Sekoita keskenään 3/4 dl muusijauhetta (esim. Mummon muusi) ja 3 dl kuumaa vettä tai maitoa. Anna tasaantua hetki. Sekoita mukaan nokare voita. Sekoita mukaan 2 dl täysmaitoa. Lämmitä tai jäähdytä 42-asteiseksi. Sitten jatka reseptin kappaleesta ”Lisää seokseen pieni nokare voita, ja sekoita. ” ja jatka ohjeen mukaan.

Perunasämpylöiden resepti on alun perin täältä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/374473/Kuohkeat%20perunas%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Näissä perunasämpylöissä on omalaatuinen maku ja suutuntuma. Perunasta tulee makeutta, mehevyyttä ja pehmeyttä. Siirappi antaa paistopintaan omaa makeuttaan myös. Nämä perunasämpylät syön usein halkaisematta, jolloin voitelen vain alapinnan. Kuitenkin nämä voi myös halkaista ja voidella sisäpinnat. Halkaistuina nämä ovat löysiä kuin letut, ja taipuvat otteesta samaan tapaan kuin letut. Löysyys tarkoittaa perunasämpylöiden kohdalla yleensä onnistuneita sämpylöitä, sillä juuri silloin perunan erityisominaisuudet leivonnassa tulevat parhaiten esille.

Olen tehnyt samalla reseptillä perunasämpylöitä myös ylijääneestä joulun imelletystä perunalaatikosta. Silloin olen vain korvannut perunamuusin samalla määrällä perunalaatikkoa muuttamatta mitään muuta. Samalla lailla olen myös tehnyt pellillisen perunarieskaa korvaamalla perunamuusin perunalaatikolla.

Ensimmäinen valmis pellillinen 20 minuutin paiston jälkeen.
Toinen valmis pellillinen 18 minuutin paistamisen jälkeen.

Tämä perunasämpylöiden resepti on sama, joka on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Sieltä löytyy perunamuusin hyödyntämiseen myös reseptit Perunaletut, Perunatassut, Perunapannukakku, Perunamuffinit ja Perunamuusivuoka sekä linkkejä muihin resepteihin, joissa käytetään perunamuusin jämiä. Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyttä perunamuusia:

Muita sämpyläreseptejä:

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)

5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)

25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)

2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)

1 dl tummaa siirappia (140 g)

2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

3 dl ruisjauhoja (165 g)

2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).

Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).

Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.

On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)

4 dl vehnäjauhoja (260 g)

2 dl kaurahiutaleita (80 g)

2 tl leivinjauhetta

1½ tl suolaa

2½ dl täysmaitoa (250 g)

50 g sulatettua voita

100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)

2 rkl sokeria

1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.

Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Itsetehdyt sämpylät

Tänään sain inspiraation leipoa sämpylöitä. Leivoin ne reseptillä, jonka olen muokannut oman makuni mukaiseksi tämän ohjeen perusteella: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Oman makuni mukainen resepti tässä:

Sämpylät

5 dl täysmaitoa

50 g hiivaa

1 rkl sokeria

1/2 rkl suolaa

12 dl vehnäjauhoja, josta osan voi korvata hiivaleipäjauholla (minulla loppui vehnäjauho kesken, joten viimeiset 3 dl tuli hiivaleipäjauhona maun siitä kärsimättä)

50 g voita sulatettuna

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Lisää vähitellen jauhot taikinaan sekoitellen. Lopussa sekoita taikinaan sulatettu voi sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, että se polttaisi kädet.

Jätä taikina peitettynä kohoamaan kulhoonsa puoleksi tunniksi. Sen jälkeen vuoraa kaksi leivinpeltiä leivinpaperilla. Muotoile taikinasta leivinpaperoiduille pelleille jonkinlaisia sämpylää muistuttavia muotoja. Jätä kohoamaan pelleille vartiksi. Sillä aikaa lämmitä uuni 225 asteeseen.

Paista kohonneet sämpylät 225-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Nämä ovat mielestäni tosi hyviä <3

Lihamurekkeella täytettyjä sämpylöitä ja mansikka-mustaherukkasalaattia

Eilen tein ison satsin lihamureketta, koska halusin saada käytettyä johonkin kaikki possun ribsien paistoliemet: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Tänään sitten teki mieli tehdä siitä lihamurekkeesta hampurilaisia. Pakastimessani oli jäljellä yksi hampurilaissämpylä, jonka olin leiponut kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Halusin kuitenkin nyt syödä kaksi hampurilaista, joten otin toiseksi hampurilaissämpyläksi pakkasesta varhaisperunasämpylän, jonka olin leiponut vajaa kuukausi sitten: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Lämmitin molemmat mikrossa, kuten myös kaksi viipaletta lihamureketta ja loput eiliseltä jääneet karamellisoidut sipulit. Lihamurekeviipaleiden päälle jauhoin mustapippuria, kun oli nyt sellainen fiilis. Sämpylät halkaisin, ja levitin majoneesia kaikille puolikkaille. Sitten lihamurekeviipaleet ja karamellisoidut sipulit alemmille puolikkaille ja ”hatut” päälle. Lisäksi tuli salaatti, jossa oli nyt tammenlehväsalaattia, kurkkua, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustaherukoita. Mansikat ja mustaherukat tuli tänään poimittua omalta pihalta.

Mustaherukoita testasin nyt salaatissa ensimmäistä kertaa. Toimi oikein hyvin! Salaatissa niistä tuli juuri sopivasti aromikkuutta, raikkautta ja hapokkuutta. Sanoisin, että minun makuuni parasta käyttöä, mitä tuoreille mustaherukoille voin keksiä! Jälkiruuissa olen aina kokenut mustaherukat liian happamina, mutta salaatissa se hapokkuus ei haitannut ollenkaan.

Samalla tulin testanneeksi, pidänkö hampurilaissämpylänä enemmän Valion hampurilaissämpyläohjeella tehdystä hampurilaissämpylästä vai omasta päästä sävelletystä sämpyläohjeesta, jonka taikinaan on upotettu ylimääräiset keitetyt varhaisperunat. Kuvissa se kiiltäväpintaisempi on se Valion hampurilaissämpyläohjeella tehty. Kiiltävyys tulee siitä, että se voideltiin kananmunalla ohjeen mukaan.

Lopputulokseni oli, että hampurilaissämpylänä pidin enemmän varhaisperunasämpylästä kuin varsinaisesta suositulla ohjeella varta vasten hampurilaisia varten tehdystä sämpylästä. Varhaisperunasämpylä oli suutuntumaltaan paljon vähemmän kuiva. Aluksi ajattelin, että se voisi johtua siitä, että se on tuoreempi, mutta nyt kun näen tekopäivät rinnakkain (16.5. vs. 24.6.), en enää uskokaan sillä olevan tässä suurta vaikutusta. Todennäköisempi syy on yksinkertaisesti se, että keitetty peruna leivässä tunnetusti lisää leivän kosteudensitomiskykyä. Kaikista mehevimmät sämpyläni ovatkin olleet perunamuusista tehtyjä sämpylöitä, joissa perunamuusin osuus suhteessa vehnäjauhoihin on ollut niin suuri, että sämpylät jäävät aika litteiksi (mutta sitäkin herkullisemmiksi, koska vehnäjauho + perunamuusi + kypsennys = makeaa).

Jatkossa en taidakaan enää tehdä hampurilaissämpylöitä erikseen sillä Valion ohjeella. Sillä ohjeella tekeminen onkin aika pitkä prosessi, koska sitä taikinaa pitää kohottaa 2 h kulhossa ja 2 h pellillä. Varhaisperunasämpylöitä kohotin puoli tuntia taikinassa ja 15-30 min pellillä, joten selvästikin hitaus ei nyt tehnyt minun makuuni parempaa. Pitääkin varmaan tehdä jatkossa perunasämpylöitä hampurilaissämpylöiksi, kun ne nyt olivat minun makuuni tavallisia hampurilaissämpylöitä parempia <3