Suklaamukikakkua ja ruokakermasta tehtyä vaniljakastiketta.
Aiempana päivänä tehtyä vaniljakastiketta ruokakermasta oli jäljellä, ja teki mieli tehdä sille suklaamukikakku kaveriksi. Tämä on kätevä ja nopea suklaaherkku, joka kypsennetään mukissa mikroaaltouunissa. Mukikakku on toki erilainen kuin perinteinen suklaakakku, mutta akuuttiin jälkiruokahimooni se toimii oikein hyvin silloin, kun sen kanssa voi syödä paljon vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. Tämä maistui minulle tosi hyvin ruokakermasta tehdyn vaniljakastikkeen kanssa, kun laitoin vaniljakastiketta paljon ja lisäilin sitä aina vähän väliä.
Suklaamukikakku mikrossa (1 annos)
2 rkl voita
2 rkl kaakaojauhetta
3 rkl sokeria
1 maustemitta leivinjauhetta
1 kananmuna
2 rkl täysmaitoa
3 rkl vehnäjauhoja
Ota isoin mikronkestävä kuppisi mitä löytyy, jotta kuohuu yli mahdollisimman vähän. Laita varmuuden vuoksi kupin alle lautanen ottamaan kiinni mahdollisia ylikuohumisia.
Laita kuppiin voi. Sulata se mikrossa täydellä teholla. Sekoita voisulaan haarukalla reseptin seuraavat ainekset yksi kerrallaan reseptin mukaisessa järjestyksessä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla ensin 1 minuutti. Jos ei ole kypsää, kuumenna täydellä teholla vielä toinenkin minuutti (minun mikrossani tämä kypsyi 2 minuutissa, alkuperäisessä ohjeessa 1 minuutissa). Jos ei vieläkään ole kypsää, kuumenna 30 sekunnin jaksoissa täydellä teholla, kunnes on kypsää.
Liu’uta veitsi mukin sisäreunoja pitkin ja kumoa mukikakku lautaselle. Nauti sen kanssa riittävä määrä vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.
Tämä resepti perustuu tähän Meillä kotona -sivuston ohjeeseen: https://www.meillakotona.fi/reseptit/mukikakku-mikrossa. En tykkää puolittaa munaa ja jättää puolikasta munaa lojumaan, joten käytän tähän kokonaisen munan. Maitoa lipsahti alun perin 2 rkl 1½ ruokalusikallisen sijaan, ja se osoittautuikin olevan hyvä niin. Olen testaillut muitakin suklaamukikakkuja, ja paremman makuisia ovat mielestäni olleet maitoa sisältävät kuin maitoa sisältämättömät. Koska alkuperäisen reseptin kuvassa ja kommenteissa kuohui yli, käytin isointa kuppia, jonka löysin, ja silloin ei kuohunut yli.
Olen aiemmin syönyt mukikakkuja suoraan kupista lusikalla, mutta nyt halusin kumota sen lautaselle, jotta on helpompi syödä sen kanssa reilusti vaniljakastiketta. Lisäksi lautasella jäähtyy nopeammin, kun taas mukissa pysyy kuumana kauemmin kuin jaksan odottaa.
Mukikakun pohja, joka lautaselle kipattuna tuli päällimmäiseksi, oli tosi ruman näköinen. Hienoilla illallisilla en siis tätä tarjoaisi. Mutta kun se on vain itselle ja sen kanssa saa syödä paljon hyvää vaniljakastiketta, tykkään tosi paljon. Toki tämä ei ole niitä sisältä kosteita suklaakakkuja, mutta vaniljakastikkeen kanssa silti hyvää tämäkin. Ilman mitään valkoista lisuketta pitäisin tätä tylsänä ja vähän liian kuivanakin, joten mielestäni tätä kannattaa tehdä vain, jos sen kanssa voi syödä reilusti vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.
Suklaamukikakku ennen kypsentämistä.
Valmis suklaamukikakku 2 minuutin kypsentämisen jälkeen.
Lautaselle kumottu mukikakku, jossa ruma pinta.
Vaniljakastikkeella peitetty suklaamukikakku. Tämä vaniljakastikemäärä ei siis ollut riittävä, vaan lisäilin paljon syönnin aikana.
Kolme päivää sitten keitin koko 2 kilon pussillisen perunoita. Niitä syötiin silloin aterialla, jossa oli perunoiden lisäksi pestoa, paistettuja ahvenia, kaalisalaattia ja grillitomaattia. Nyt jääkaapissa oli jäljellä noin yksi kilo keitettyjä perunoita siitä satsista. Tällä kertaa mieli teki tehdä niistä keitetyistä perunoista perunagratiini. Perunagratiinista tuli onnistunut. Tuli pehmeän makuinen. Mausta tulee mieleen perunamuusi kiinteämpänä ja juustogratinoituna. Tämä perunagratiini on saman tyyppinen kuin kermaperunat keitetyistä perunoista, mutta tässä on kerman sijaan juustopohjaista valkokastiketta.
Perunagratiini keitetyistä perunoista
n. 1 kg kylmiä keitettyjä perunoita ilman kuoria
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
n. 3½ dl täysmaitoa (n. 350 g)
1 maustemitta suolaa (tällä suolamäärällä tulee hyvin vähäsuolaisen makuista – suolaa kestäisi tähän määrään laittaa paljon enemmänkin, esim. 1-1½ tl)
100 g juustoraastetta kastikkeeseen
50 g juustoraastetta pinnalle
Tee ensin juustokastike. Sulata voi kattilassa keskilämmöllä. Lisää vehnäjauhot, kypsennä koko ajan kierrevispilällä vispilöiden muutama minuutti. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Kun kaikki maito on lisätty, kuumenna sekoittaen, kunnes kastike on tasainen ja hieman paksuuntunut. Siirrä kattila pois levyltä. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut ja sekoittunut kastikkeen joukkoon. Mausta suolalla.
Voitele uunivuoka. Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Lado suunnilleen puolet perunaviipaleista uunivuokaan. Kaada päälle suunnilleen puolet juustokastikkeesta. Lado päälle loput perunaviipaleista. Kaada päälle loput juustokastikkeet.
Paista ensin 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, tai kunnes gratiini on kuuma. Ota vuoka pois uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista vielä 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes juusto on ruskistunut. Minulla siihen meni 15 minuuttia. Anna vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Tarjoa lisäkkeenä.
Vinkkejä:
* Jos haluaa tehdä perunagratiinin kypsistä perunoista mieluummin ilman jauhoja, silloin suosittelen tätä reseptiä, jossa paksuus tulee kermasta: https://ruokaideat.com/2019/11/30/perunalisakkeita/#gratiini Silloin tee kerma-maitoseos muuten ohjeen mukaan, mutta älä sekoita perunaviipaleita siihen kattilassa. Lado kypsät perunaviipaleet (n. 1 kg) voideltuun uunivuokaan, ja kaada kermaseos perunaviipaleiden päälle. Tee muuten ohjeen mukaan. Paista uunissa, kunnes juustoraaste on ruskistunut.
* Perunagratiiniin voi käyttää mitä tahansa raastettavaa juustoa, mitä on ja mistä tykkää. Miedoilla juustoilla tulee miedon makuinen gratiini, vahvemmilla juustoilla vahvemman makuinen. Itse käytin tällä kertaa Oltermannia.
* Perunagratiiniin voi halutessa lisätä valkosipulia esim. 1-3 kynttä. Silloin joko purista, viipaloi tai silppua kuoritut valkosipulin kynnet. Laita ne joko uunivuoan pohjalle tai kerrosten väliin, kunhan ei ylimpään kerrokseen, jossa ne helposti palavat.
* Perunagratiiniin voi halutessa lisätä myös yhtä tai useampaa näistä: pippuri , yrtit, paistettu sipuli.
* Perunagratiinista voi halutessa tehdä ruokaisamman lisäämällä esimerkiksi jotain näistä: kypsä liha/kana/savulohi, paistettu jauheliha/kanasuikaleet, kinkku, makkara, nakit, paistettu pekoni, meetvursti. Laita silloin ne korkeintaan suupalan kokoisina paloina perunakerrosten väliin niin, että niitä ei ole ylimmässä kerroksessa (jossa ne helposti palavat).
* Juustokastikkeena voi käyttää myös tähteeksi jäänyttä kylmää juustokastiketta. Sitä ei tarvitse lämmittää ensin. Kaatamisen sijaan lusikoi sitä perunoiden päälle, jolloin uunin kuumuus hoitaa tasaisemman levittymiseen. Kylmää juustokastiketta käytettäessä paistoaika voi olla jonkin verran pidempi. Lisää pintajuustot vasta sitten, kun juustokastike ja perunat ovat höyryävän kuumia.
Noin kilo kylmiä keitettyjä perunoita, jotka menivät tähän gratiiniin.
100 grammaa juustoraastetta, joka meni tämän gratiinin juustokastikkeeseen.
50 grammaa juustoraastetta, joka meni tämän gratiinin pinnalle.
3 rkl voita sulamassa kattilan pohjalla. Tiskin säästämiseksi käytin tähän samaa kattilaa, jossa perunat olivat olleet jääkaapissa. Perunat siirsin ensin sivuun syvälle lautaselle.
3 rkl vehnäjauhoja mitattuna valmiiksi kippoon.
Noin 3½ dl maitoa mitta-astiassa.
Juustokastike ennen juuston ja suolan lisäämistä.
Valmis juustokastike.
Noin puolet perunaviipaleista ladottuna voideltuun uunivuokaan.
Noin puolet juustokastikkeesta kaadettuna perunaviipaleiden päälle.
Loput perunaviipaleista ladottuna vuokaan.
Loput juustokastikkeesta kaadettuna perunaviipaleiden päälle.
Perunagratiini 20 min paistamisen jälkeen.
Juustoraaste ripoteltuna päälle.
Valmis perunagratiini vielä 15 minuutin paistamisen jälkeen.
Perunagratiini sivusta kuvattuna.
Perunagratiinia lautasella lähikuvassa.
Vuoka, josta on otettu perunagratiinia.
Perunagratiinin pintaa läheltä.
Annokseni perunagratiinia, voissapaistettua pakastelohta ja salaattia.
Tämän perunagratiinin kanssa söin tänään pakastelohta, joka oli Rainbow-merkkistä nimellä “Lohta annospaloina”. Tämä pakastelohi maistui mielestäni siltä, niin kuin lohifilee olisi paistettu viimeisenä käyttöpäivänä ja lämmitetty uudelleen siitä vielä pari päivää myöhemmin. Eli maistuu lohelta, mutta ei kaikista tuoreimmalta lohelta. Sulatin pakastelohta ensin huoneenlämmössä puoli tuntia, sitten paistoin runsaassa voissa 5 min per puoli ja ripottelin suolaa molemmille puolille. Siinä ajassa pinnat ruskistuivat hyvin ja sisältä tuli juuri ja juuri kypsää. Pakkauksen ilmoittama kypsentämisaika oli 8-10 minuuttia. Epätuore maku ei ole paistopinnoissa, vaan vain sisällä, joten todennäköisesti maistuisi paremmalta, jos ennen paistoa leikkaisi kohmeiset lohipalat puolta ohuemmiksi.
Pakastelohta paistumassa pannulla voissa.
Paistetut pakastelohipalat.
Paistettua pakastelohta lautasella läheltä kuvattuna.
Jääkaapissa oli keitettyä riisiä, jota oli syöty mm. broilerin koipien ja paistoliemikastikkeen kanssa. Viime viikolla tekemäni perunateeleivät keitetyistä perunoista oli juuri eilen syöty pakkasesta loppuun, ja minun teki mieli saada lisää teeleipiä. Nytkin minulla olisi ollut keitettyjä perunoita jääkaapissa (niitä oli syöty aterialla, jossa oli myös pestoa, ahvenfileitä ja kaalisalaattia). Kuitenkin keitetty riisi oli ollut jääkaapissa kauemmin, koska olin keittänyt sitä isot määrät jo viikonloppuna ja tämänpäiväiselle broileriaterialle vain lämmitin kypsää riisiä mikrossa. Niinpä päätinkin tällä kertaa käyttää teeleipiin sitä keitettyä riisiä, jota oli hyvä jatkojalostaa johonkin, ja tämä oli hyvin onnistunut uusiokäyttö. Keitetystä riisistä tehdyt teeleivät maistuvat mielestäni hyviltä teeleiviltä, joiden maussa ja suutuntumassa on paljon samaa kuin karjalanpiirakan täytteessä. Munavoikin varmasti sopisi näidenkin kanssa hyvin, mutta hyvää oli pelkän voinkin kanssa.
Teeleivät keitetystä riisistä (2 isoa teeleipää)
n. 180 g keitettyä riisiä (reilu 2 dl eli 2 1/4 dl)
4 dl täysmaitoa (400 g)
75 g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään märemmät aineet eli riisi, maito ja voisula. Sekoita keskenään kuivat aineet ja märemmät aineet. (Tässä vaiheessa voi tarvittaessa lisätä maitoa, jos muuten taikinaa ei saa sekoitettua tasaiseksi. Toisaalta tässä vaiheessa voi lisätä myös jauhoja, jos seos näyttää nesteeltä. Taikinasta kuuluu tulla sellainen, että sitä voi lusikoida ilman, että se ennen paistoa leviää pellillä itsestään.) Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, älä vaivaa sitkoa.
Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kullekin leivinpaperoidulle pellille yksi iso kasa. Ripottele kasojen päälle vehnäjauhoja. Madalla kasat käsillä (ripottele lisää jauhoja tarvittaessa). Tasoita reunat käsillä ja muotoile pyöreähköksi, jos jaksat. Pistele haarukalla. Paista kutakin teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa. Minulla siinä kesti 15 minuuttia. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää voin kanssa, mutta kokeile myös munavoita.
(Sopii myös pakastettavaksi, mutta pakastamisen jälkeen voi maistua makeammalta ja tuntua suussa kuivemmalta, mitä voi yrittää kompensoida esim. munavoilla tai sulattamalla päälle juustoa.)
Vinkki: Riisin määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinasta saa suhteellisen tasaisen sellaisen, jonka voi lusikoida kasaksi ja se kasa ei leviä itsestään pellillä ennen paistoa, ainesmäärät ovat todennäköisesti sopivia. Paistoaika todennäköisesti on riittävä, kun on väriä pinnassa.
Kuivat aineet siirrettynä syvään lautaseen, jotta sotkea tarvitsee vain yksi iso kulho.
Sekoitin riisin ja maidon siinä tyhjennetyssä isossa kulhossa.
Kun maidot oli sekoitettu riisiin, riisiä ei enää näkynyt.
Voisulan sekoittaminen riisi-maitoseokseen.
Kuivat aineet sekoitettu märkiin aineksiin, eli valmis taikina.
Taikinakasa ensimmäisellä pellillä.
Jauhoja ripoteltu päälle.
Taikinakasa madallettuna käsin ja reunat siistitty.
Haarukalla pistelty.
Taikinakasa toisella pellillä.
Jauhoja ripoteltuna päälle.
Taikinakasa madallettuna käsin ja reunat siistitty.
Haarukalla pistelty.
Ensimmäinen teeleipä valmiina 15 minuutin paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen teeleipä sivusta kuvattuna.
Ensimmäinen teeleipä leikattuna paloiksi.
Sivummasta kuvattuna.
Pala teeleipää voin kanssa.
Tältä haukattu teeleipä näytti sisältä.
Toinen valmis teeleipä 15 minuutin paistamisen jälkeen.
Sivummasta kuvattuna.
Leikattuna paloiksi.
Sivummasta kuvattuna.
Jäljelle jääneet teeleivän palat.
Sivuhuomautuksena muuten, että paras riisi tähän on tavallinen valkoinen riisi. Jasmiiniriisistä tuli tähän jasmiiniriisin (sienimäistä) ominaismakua enemmän kuin mitä jasmiiniriisissä sellaisenaan on. Jokin tässä taikinassa ilmeisesti tuotti odotettua enemmän umamia voimistamaan makuja. Oletan kyse olevan siitä, että raa’an vehnäjauhon entsyymit rikkovat paitsi riisin kypsää tärkkelystä sokereiksi, ne ehkä mahdollisesti myös rikkovat kypsän riisin proteiinia umamiksi? Soijakastikkeenkin valmistamiseen käytetään vehnäjauhoa, ehkä samasta syystä? Olen aiemminkin todennut esimerkiksi spagettirieskoja tehtyäni, että tärkkelystähde usein maistuu paremmalta leivässä kuin sellaisenaan. Silloin ajattelin asian johtuvan vehnäjauhon amylaasientsyymeistä, jotka kykenevät hajottamaan kypsää tärkkelystä sokereiksi, mutta nyt tämän jasmiiniriisikokeilun myötä tuntuu siltä, että umamiakin raaka vehnäjauho ehkä tuo tärkkelystähteistä esiin lisää.
Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.
n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)
n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)
75 g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)
Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.
Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.
Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.
Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.
Vinkkejä:
* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.
* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.
* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.
* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.
Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.
Kolme ylijäänyttä keitettyä perunaa, joista yksi oli keskikokoinen, yksi pieni ja yksi iso oli ehkä tuplasti normaaliperunan kokoinen. Nämä painoivat yhteensä 300 grammaa.
Perunat muusattuina nyrkeillä.
Maitoa sekoitettuna perunasurvokseen, kunnes näytti muusilta. Tässä vaiheessa maitoa meni reilu 1 dl. Tästä tuli muusia 4 dl.
Kuivat aineet sekoitettuna keskenään.
Kaikki ainekset sekoitettuna keskenään. Tähän vaiheeseen maitoa meni vielä 2 dl lisää.
Puolet taikinasta kekona ensimmäisellä leivinpaperoidulla pellillä.
Jauhoja ripoteltuna päälle.
Ensimmäinen teeleipä taputeltuna tasaiseksi ja rosoiset reunat tasoitettuna sen verran, kuin jaksoin.
Pisteltynä haarukalla.
Ensimmäinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen teeleipä leikattuna paloiksi.
Ensimmäinen teeleipä sivusta kuvattuna. Kuvassa näkyvä yksi iso kuoppa johtui isommaksi jääneestä perunan palasesta, mutta makua se ei haitannut.
Teeleivän palanen kuumana voin kanssa.
Toinen puoli taikinasta lusikoituna keoksi toiselle leivinpaperoidulle pellille.
Toinen teeleipä ennen paistamista.
Toinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen ja leikattuna paloiksi.
Ensimmäisestä pellillisestä ylijääneet teeleivän palat sivusta kuvattuna.
Toisesta pellillisestä ylijääneet palat sivusta kuvattuna.
Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.
Nämä perinteiset itäsuomalaiset leivonnaiset tunnetaan ainakin nimillä kukkoset, pyöröset ja pyöröt. Minulle tutuin nimitys on kukkoset, koska sitä nimitystä mummoni käytti. Mummoni teki kukkoset riisipuurosta, mutta googlaamalla löytyy myös reseptejä, joissa täytteenä on mannapuuroa. Minulla oli nyt jäljellä mannapuuron jämät toissapäivältä, jolloin tein mannapuuroa ja mansikkakeittoa. Toissapäivältä ylijäänyt mannapuuro oli osittain mennyt jälkiruokaan nimeltä appelsiinimanna, ja lopusta mannapuurosta päätin nyt kokeilla tehdä kukkosia. Mannapuurotäytteisistä kukkosista tuli todella hyviä. Mannapuuron loputtua taikinaa vielä jäi, joten lopputaikinaa varten tein mikrossa annoksen kaurapuuroa maitoon, ja käytin sitä seuraavan pellillisen kukkosiin. Kaurapuurotäytteiset kukkoset olivat maultaan ihan ok, mutta ei läheskään yhtä hyviä kuin mannapuurotäytteiset. Maukkaampia käyttöjä kaurapuurolle, mitä itse tiedän, ovat ainakin puurorieskat (pyöreät tai pellillinen), puuromuffinssit ja kaurapuurokeksit, joten juuri kukkosiin en usko toiste laittavani kaurapuuroa. Mannapuuro kuitenkin sopii kukkosiin kuin nenä päähän.
Kukkoset
Alussa mittaa johonkin sopivaan astiaan (esim. syvään lautaseen) 100 grammaa voita. Pilko voi veitsellä pieniksi kuutioiksi. Jätä huoneenlämpöön pehmenemään.
Taikinan juuri:
5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja (130 g)
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva, sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sokeri ja suola. Lisää vehnäjauhot. Sekoita kierrevispilällä (tai puuhaarukalla tai puukauhalla) voimakkaasti niin, että taikinaan tulee kunnolla ilmaa (hiivan toimintaa varten). Anna juuren olla peitettynä lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.
Taikina:
n. 8 dl vehnäjauhoja (520 g)
100 g pehmeää voita (joka siis otettu huoneenlämpöön pehmenemään alussa)
Alusta juureen jauhot. Jauhoja on alustettu taikinaan riittävästi, kun taikina irtoaa kulhon reunoista. Nypi pehmennyt voi käsin taikinan sekaan, ja vaivaa taikina tasaiseksi. Peitä taikinakulho, ja anna kohota lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.
Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille (tai leivinalustalle). Kieritä taikina pötköksi. Leikkaa taikinasta pieniä palasia. Muotoile palaset pyöreiksi ja litteiksi ja laita ne leivinpaperoiduille uunipelleille. Yhdelle pellille mahtuu 9-12 kukkosta riippuen kukkosten koosta. Anna kohota pelleillä 15 minuuttia.
Ota esille jokin puhdas esine, millä voi painaa sopivan kokoiset kuopat kohonneisiin paistamattomiin kukkosiin. Esimerkiksi lasin tai kahvikupin pohja, purkin kansi, pullon korkki tai kauha voivat olla sopivia, mutta riippuu siitä, minkä kokoisia kukkosia tekee. Kasta valitsemasi esine jauhoihin, ja paina sillä kuopat kohonneiden kukkosten keskikohtiin.
Täyte:
5-9 dl mannapuuroa tai riisipuuroa (joidenkin lähteiden mukaan tähän käy myös perunamuusi, ohrapuuro, talkkunapuuro tai porkkanasurvos – omia suosikkejani tähän ovat valkoiset puurot)
Lusikoi kukkosten kuoppiin täytettä. Paista kukkosia 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes niissä on väriä pinnassa. Minulla siihen meni 25 minuuttia, kun taas alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin paistamaan 15 minuuttia.
Voitelu:
vajaa 1 dl voisulaa (vajaa 90 g)
Voitele kukkoset heti paiston jälkeen voisulalla. Kukkoset ovat hyviä sekä munavoin kanssa että ilman.
Vinkki:
Jos taikinaa jää yli, sen voi esimerkiksi pakastaa ja/tai siitä voi tehdä pizzaa. Tämä taikina ei paljon eroa siitä taikinasta, jota käytän pizzaan.
Alkuperäisessä reseptissä 2 dl juureen meneviä jauhoja olivat grahamjauhoja. Korvasin ne vehnäjauhoilla, koska en oikein pidä grahamjauhon mausta, eikä minulla siksi niitä ole. Alkuperäisen ohjeen mukaan loput 8 dl jauhoja voivat olla vehnä- tai hiivaleipäjauhoja, joista valitsin vehnäjauhon, koska se mielestäni maistuu paremmalta kuin hiivaleipäjauho.
Alkuperäisessä ohjeessa nesteeksi neuvottiin laittamaan “maitoa tai vettä”. Yleensä valitsen leivontanesteeksi mieluummin täysmaidon kuin veden, mutta tällä kertaa valitsin veden. Mannapuurotäyte on jo itsessään maitoinen, ja tässä taikinassa on 100 grammaa voita, joten en kokenut tarpeelliseksi “tuhlata” tähän maitoa nyt, kun kaupassakäyntiä on koronaepidemian takia normaalia harvemmin.
Näissä kukkosissa maistuu mielestäni aivan ihanasti vehnäjauhon ja voin yhdistelmämaku. Siksi en kumpaakaan niistä vaihtaisi näissä pois. Pehmeän makuinen mannapuurotäyte on mukavaa vaihtelua suutuntumaan ja makuun, mutta mielestäni tästä taikinasta tuli todella herkullisia leivonnaisia sekä mannapuurotäytteen kanssa että myös kokonaan ilman täytettä. Ensimmäiseen pellilliseen siis laitoin nyt mannapuurotäytteen, toiseen pellilliseen kaurapuurotäytteen ja kolmannen pellillisen tein ilman täytettä. Täytteettömät olivat mielestäni paremman makuisia kuin kaurapuurotäytteiset. Kaurapuuron ei-pehmeä ei-neutraali maku ei mielestäni tuonut näihin kukkosiin mitään lisäarvoa, mutta eivät ne kaurapuurotäytteiset pahojakaan olleet. Ne vain eivät olleet läheskään yhtä nautittavia kuin mannapuurotäytteiset. Tästä tulee minulle mielleyhtymä ohratäytteisiin karjalanpiirakoihin: nekin ihan ok, mutta valkoisella puurolla tykkään vain todella paljon enemmän. Kaurapuuro maistui näissä kukkosissa paahteiselta, pähkinäiseltä, vähän toffeemaiselta ja vähän jälkiruokamaiselta, mutta juuri sellaisia makuja en näihin kukkosiin kaivannut.
Juuri ennen käymistä.
Juuri puolen tunnin käymisen jälkeen.
Vispattu käynyt juuri.
Vehnäjauhot alustettu juureen.
Huoneenlämmössä pehmennyt 100 grammaa voita.
Pehmeä voi lisätty taikinaan.
Kohonnut taikina.
Taikinasta muodostettu pötkö jauhotetulla leivinpaperilla.
Pötköstä leikattu paloja.
Yhdistin pötköstä leikattujen palojen päät ympyröiksi, ja vedin taikinaa keskelle täyttämään ympyrät.
Ja samaa toisella leivinpaperoidulla pellillä.
Loput taikinat pyöreähköihin muotoihin kieputettuina pelkällä leivinpaperilla, kun pellit olivat jo varattuina.
Ensimmäinen pellillinen kohonnut 15 minuuttia.
Kuopat paineltu kukkosten keskelle.
Näitä käytin kuoppien painamiseen. Sopivimmaksi osoittautui nyt tuo alin lasi.
Mannapuuron tähteet. Tässä oli reilu 2 dl.
Mannapuuro lusikoitu koloihin. Pienimmät kukkoset jäivät ilman.
Siirsin ilman täytettä jääneet kukkoset muualle ennen paistoa.
Toinen pellillinen kohonneena.
Kuopat painettuina.
Mikrossa täysmaitoon tehty kaurapuuro, jonka tein tätä varten ja jäähdytin lavuaarissa kylmässä vedessä.
Kaurapuurolla täytetyt kukkoset ennen paistoa. Näihin meni n. 2 dl kaurapuuroa.
Mannapuurotäytteiset kukkoset heti paiston jälkeen.
Mannapuurotäytteiset kukkoset voitelun jälkeen.
Mannapuurotäytteiset kukkoset sivusta kuvattuina.
Munavoita kukkosen päällä. Ai että mitä herkkua!
Kaurapuurotäytteiset kukkoset heti paiston jälkeen.
Kaurapuurotäytteiset kukkoset voitelun jälkeen.
Kaurapuurotäytteinen kukkonen munavoin kanssa. Ihan ok, mutta ei likimainkaan yhtä herkku kuin mannapuurotäytteinen.
Kaurapuurotäytteisiä kukkosia sivusta kuvattuna.
Täytteettömät kukkoset heti paiston jälkeen.
Täytteettömät kukkoset voitelun jälkeen. Nämä maistuivat tosi herkullisilta leivonnaisilta.
Mannapuurotäytteinen kukkonen sisältä. Täytteen kohonneen kuoren alla oli siis tyhjää tilaa.
Nämä kaurapuurotäytteiset kukkoset olivatkin pakkasesta sulatettuina tosi hyviä. Kauran maku oli pehmentynyt tosi paljon, eikä enää maistunut liian hyökkäävältä.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
