Kukkoset mannapuurosta ja kaurapuurosta

Mannapuurotäytteiset kukkoset. Päällä munavoita.

Nämä perinteiset itäsuomalaiset leivonnaiset tunnetaan ainakin nimillä kukkoset, pyöröset ja pyöröt. Minulle tutuin nimitys on kukkoset, koska sitä nimitystä mummoni käytti. Mummoni teki kukkoset riisipuurosta, mutta googlaamalla löytyy myös reseptejä, joissa täytteenä on mannapuuroa. Minulla oli nyt jäljellä mannapuuron jämät toissapäivältä, jolloin tein mannapuuroa ja mansikkakeittoa. Toissapäivältä ylijäänyt mannapuuro oli osittain mennyt jälkiruokaan nimeltä appelsiinimanna, ja lopusta mannapuurosta päätin nyt kokeilla tehdä kukkosia. Mannapuurotäytteisistä kukkosista tuli todella hyviä. Mannapuuron loputtua taikinaa vielä jäi, joten lopputaikinaa varten tein mikrossa annoksen kaurapuuroa maitoon, ja käytin sitä seuraavan pellillisen kukkosiin. Kaurapuurotäytteiset kukkoset olivat maultaan ihan ok, mutta ei läheskään yhtä hyviä kuin mannapuurotäytteiset. Maukkaampia käyttöjä kaurapuurolle, mitä itse tiedän, ovat ainakin puurorieskat (pyöreät tai pellillinen), puuromuffinssit ja kaurapuurokeksit, joten juuri kukkosiin en usko toiste laittavani kaurapuuroa. Mannapuuro kuitenkin sopii kukkosiin kuin nenä päähän.

Kukkoset

Alussa mittaa johonkin sopivaan astiaan (esim. syvään lautaseen) 100 grammaa voita. Pilko voi veitsellä pieniksi kuutioiksi. Jätä huoneenlämpöön pehmenemään.

Taikinan juuri:

5 dl vettä

25 g tuorehiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja (130 g)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva, sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sokeri ja suola. Lisää vehnäjauhot. Sekoita kierrevispilällä (tai puuhaarukalla tai puukauhalla) voimakkaasti niin, että taikinaan tulee kunnolla ilmaa (hiivan toimintaa varten). Anna juuren olla peitettynä lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.

Taikina:

n. 8 dl vehnäjauhoja (520 g)

100 g pehmeää voita (joka siis otettu huoneenlämpöön pehmenemään alussa)

Alusta juureen jauhot. Jauhoja on alustettu taikinaan riittävästi, kun taikina irtoaa kulhon reunoista. Nypi pehmennyt voi käsin taikinan sekaan, ja vaivaa taikina tasaiseksi. Peitä taikinakulho, ja anna kohota lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille (tai leivinalustalle). Kieritä taikina pötköksi. Leikkaa taikinasta pieniä palasia. Muotoile palaset pyöreiksi ja litteiksi ja laita ne leivinpaperoiduille uunipelleille. Yhdelle pellille mahtuu 9-12 kukkosta riippuen kukkosten koosta. Anna kohota pelleillä 15 minuuttia.

Ota esille jokin puhdas esine, millä voi painaa sopivan kokoiset kuopat kohonneisiin paistamattomiin kukkosiin. Esimerkiksi lasin tai kahvikupin pohja, purkin kansi, pullon korkki tai kauha voivat olla sopivia, mutta riippuu siitä, minkä kokoisia kukkosia tekee. Kasta valitsemasi esine jauhoihin, ja paina sillä kuopat kohonneiden kukkosten keskikohtiin.

Täyte:

5-9 dl mannapuuroa tai riisipuuroa (joidenkin lähteiden mukaan tähän käy myös perunamuusi, ohrapuuro, talkkunapuuro tai porkkanasurvos – omia suosikkejani tähän ovat valkoiset puurot)

Lusikoi kukkosten kuoppiin täytettä. Paista kukkosia 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes niissä on väriä pinnassa. Minulla siihen meni 25 minuuttia, kun taas alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin paistamaan 15 minuuttia.

Voitelu:

vajaa 1 dl voisulaa (vajaa 90 g)

Voitele kukkoset heti paiston jälkeen voisulalla. Kukkoset ovat hyviä sekä munavoin kanssa että ilman.

Vinkki:

Jos taikinaa jää yli, sen voi esimerkiksi pakastaa ja/tai siitä voi tehdä pizzaa. Tämä taikina ei paljon eroa siitä taikinasta, jota käytän pizzaan.

Alkuperäinen resepti, jota käytin tähän, on tämä: http://nillenreseptit.blogspot.com/2013/07/pyoroset.html

Alkuperäisessä reseptissä 2 dl juureen meneviä jauhoja olivat grahamjauhoja. Korvasin ne vehnäjauhoilla, koska en oikein pidä grahamjauhon mausta, eikä minulla siksi niitä ole. Alkuperäisen ohjeen mukaan loput 8 dl jauhoja voivat olla vehnä- tai hiivaleipäjauhoja, joista valitsin vehnäjauhon, koska se mielestäni maistuu paremmalta kuin hiivaleipäjauho.

Alkuperäisessä ohjeessa nesteeksi neuvottiin laittamaan ”maitoa tai vettä”. Yleensä valitsen leivontanesteeksi mieluummin täysmaidon kuin veden, mutta tällä kertaa valitsin veden. Mannapuurotäyte on jo itsessään maitoinen, ja tässä taikinassa on 100 grammaa voita, joten en kokenut tarpeelliseksi ”tuhlata” tähän maitoa nyt, kun kaupassakäyntiä on koronaepidemian takia normaalia harvemmin.

Näissä kukkosissa maistuu mielestäni aivan ihanasti vehnäjauhon ja voin yhdistelmämaku. Siksi en kumpaakaan niistä vaihtaisi näissä pois. Pehmeän makuinen mannapuurotäyte on mukavaa vaihtelua suutuntumaan ja makuun, mutta mielestäni tästä taikinasta tuli todella herkullisia leivonnaisia sekä mannapuurotäytteen kanssa että myös kokonaan ilman täytettä. Ensimmäiseen pellilliseen siis laitoin nyt mannapuurotäytteen, toiseen pellilliseen kaurapuurotäytteen ja kolmannen pellillisen tein ilman täytettä. Täytteettömät olivat mielestäni paremman makuisia kuin kaurapuurotäytteiset. Kaurapuuron ei-pehmeä ei-neutraali maku ei mielestäni tuonut näihin kukkosiin mitään lisäarvoa, mutta eivät ne kaurapuurotäytteiset pahojakaan olleet. Ne vain eivät olleet läheskään yhtä nautittavia kuin mannapuurotäytteiset. Tästä tulee minulle mielleyhtymä ohratäytteisiin karjalanpiirakoihin: nekin ihan ok, mutta valkoisella puurolla tykkään vain todella paljon enemmän. Kaurapuuro maistui näissä kukkosissa paahteiselta, pähkinäiseltä, vähän toffeemaiselta ja vähän jälkiruokamaiselta, mutta juuri sellaisia makuja en näihin kukkosiin kaivannut.

Mannapuurotäytteinen kukkonen sisältä. Täytteen kohonneen kuoren alla oli siis tyhjää tilaa.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt mannapuuro tai muu puuro on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro.

Päivitys 22.4.2020:

Nämä kaurapuurotäytteiset kukkoset olivatkin pakkasesta sulatettuina tosi hyviä. Kauran maku oli pehmentynyt tosi paljon, eikä enää maistunut liian hyökkäävältä.

Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)

200 g perunamuusia (n. 2 dl)

5 dl piimää (500 g)

50 g hiivaa

1 rkl suolaa

1 dl tummaa siirappia (140 g)

8 dl ruisjauhoja (440 g)

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

50 g voita sulatettuna

Voiteluun:

½ dl tummaa siirappia (70 g)

½ dl vettä (50 g)

Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.

Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.

Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)

5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)

25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)

2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)

1 dl tummaa siirappia (140 g)

2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

3 dl ruisjauhoja (165 g)

2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).

Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).

Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.

On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

2 dl vettä

1 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)

50 g sulatettua voita

Kastike:

2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)

Täytteet:

tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.

Päälle:

öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)

Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Lihapulla-pekonipizza

Oli tähteenä 5 lihapullaa, paistettua pekonia ja pekonin paistorasvaa:

Jatkoin sitten nuo koko porukan yhteiseksi ateriaksi laittamalla ne pizzaan. Nämä olivat juuri sopiva täytemäärä yhteen pellilliseen pizzaa.

Pizzasta tuli tosi hyvää. Lihapullat eivät enää pekonisessa pizzassa maistuneet lihapullilta, vaan nyt nekin maistuivat mukavasti pekonilta. Olinkin saanut jo lihapullien omaa makua kylläksi, joten huippujuttu! Suutuntuma lihapullaviipaleissa oli nyt aika rapea, ja suussa tuntui nyt se paahtuneiden korppujauhojen rouheus enemmän kuin samoissa lihapullissa ennen pizzaan menoa.

Tein pizzapohjan ja pizzan tomaattikastikkeen samalla lailla kuin tässä aiemmassa blogikirjoituksessani: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Juustoraastetta ladoin tomaattikastikkeen päälle 320 grammaa. Lihapullat leikkasin ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle. Pekonit revin käsin paloiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle niihin kohtiin, joissa ei ollut lihapullaviipaleita. Pekoninrasvan sulatin mikrossa, ja valutin sen pizzan päälle ympäriinsä. Pekoninrasvaa oli 26 grammaa. Paistoin pizzaa 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10 minuuttia. Heti uunistaoton jälkeen ripottelin päälle oreganoa.