Avainsana: hiivaton leipä

Perunarieskat muusista – pannulla ja uunissa

Vasemmalla lautasella: pannulla paistettuja perunarieskoja. Oikealla pellillä: uunissa paistettuja perunarieskoja.

Perunamuusin jämät on yleistä käyttää perunarieskoihin. Rieska kuuluukin herkullisimpiin juttuihin, mitä voi tehdä ylijääneestä perunamuusista, mutta tulee perunamuusista muutakin hyvää leipää. Ylijäänyt perunamuusi tyypillisesti makeutuu ja löystyy raa’an vehnäjauhon vaikutuksesta tehden pehmeitä, meheviä ja makoisia leipiä. Niinpä tunkkaisenkin makuinen ylijäämä perunamuusi muuttuu hyvänmakuiseksi, kun sen käyttää leivontaan, ja siksi leivonta on aina hyvä uusiokäyttö, kun halutaan hyödyntää perunamuusin tähteet. Suorastaan nerokasta, miten muusin jämät muuntuvat herkullisiksi näinkin helposti. Tänään, kun tein perunarieskat muusista, paistoin osan pannulla ja osan uunissa – molemmista tuli hyviä, mutta keskenään täysin eri makuisia, vaikka taikina oli sama. Pannulla paistetut rieskat maistuvat enemmän rieskalta, kun taas uunissa paistettu perunarieska enemmän perunalta. Pannulla paistetut ehtivät valmiiksi ennen kuin uuni lämpeni 250 asteeseen, joka on uunissa paistettavien perunarieskojen paistolämpötila.

Perunarieskat pannulla tai uunissa

3 dl perunamuusia

3 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja)

1 kananmuna

1 tl suolaa

n. 1 dl maitoa tai sen verran kuin tarvitaan, että saa taikinan sekoitettua tasaiseksi lusikoitavaksi

Sekoita perunamuusiin kananmuna ja suola. Lisää jauhot ja tarvittaessa sen verran maitoa, että sekoittaminen tasaiseksi taikinaksi onnistuu. Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa.

Ota taikinasta lusikalla nokareita (kahden erillisen) leivinpaperin päälle (ja pelti alle, jos kypsennät uunissa). Ripottele päälle jauhoja, ja taputtele rieskat jauhojen avulla mataliksi. Pistele haarukalla reikiä kaikkiin rieskoihin. Jos haluaa pannulla kypsennetyistä nätimpiä ja helpommin siirrettäviä, voi myös ripotella jauhoja leivinpaperin päälle jo ennen rieskojen taputtelua siinä.

Kypsentäminen uunissa: Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes rieskoissa on tummia pilkkuja pinnassa.

Kypsentäminen pannulla: Kuumenna iso (valurautainen) paistinpannu. Siirrä siihen rieskat varovasti. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) n. 5 minuuttia per puoli, kunnes molemmat puolet ovat tummapilkkuisia. Siirrä rieskat pois pannulta heti, kun ne ovat valmiita.

Vinkki:

Perunarieskat voi tehdä tuoreista perunoista tehdyn muusin sijaan myös muusijauheesta. Silloin voi tehdä esimerkiksi näin: Sekoita keskenään ½ dl muusijauhetta (esim. Mummon muusi) ja 2 dl kuumaa vettä tai maitoa. Anna tasaantua hetki. Sekoita mukaan nokare voita. Anna jäähtyä sen lämpöiseksi, että seos ei polta sormia. Korvaa reseptissä oleva 3 dl perunamuusia muusijauheesta syntyneellä muusilla.

Pannulla paistettaessa tuli mukavat perinteisen rieskan tuoksut. Pannulla paistetut perunarieskat myös maistuivat siltä, miltä miellän perinteisen vanhan ajan tummapilkkuisen rieskan maistuvan. Perunarieskoiksi en olisi pannuversioita maun perusteella tunnistanut, mutta niissä tuntui kuitenkin perunaleiville ominainen pehmeä suutuntuma. Pannulla paistetut perunarieskat olivat kauttaaltaan pehmeitä, kun taas uunissa paistetuissa perunarieskoissa tummuneet reunat olivat rapeita. Rapeat reunat tulivat 15 minuutin paistamisella – muutama minuutti lyhyemmällä paistoajalla reunat olisivat säilyneet pehmeämpinä.

Uunissa paistetut perunarieskat maistuivat perunarieskoilta, eli niissä maistui juuri perunaisen rieskan maku. Niistä taas puuttui se ”tummapilkkuisen vanhan ajan rieskan” ominaismaku, joka pannulla paistetuissa perunarieskoissa oli vahvana. Uunissa paistetuissa perunarieskoissa kaikki ruskistuneet kohdat maistuivat perunan paistopinnalta. Sekä pannupaistetut että uunipaistetut perunarieskat olivat hyvän makuisia, ja kaikki meni.

Vertaan tässä vielä näitä uunissa paistettuja pieniä perunarieskoja pellilliseen perunarieskaa, jota olen tehnyt usein. Pellillinen perunarieskaa on makeampaa ja pehmeämpää kuin pieninä uunissa paistetut perunarieskat, joissa reunat helposti rapeutuvat. Pienet perunarieskat maistuvat enemmän siltä, miltä peruna sellaisenaan maistuu, kun taas pellillinen perunarieskaa maistuu ja tuntuu imeltyneemmältä perunalta.

  • Uuniin menevät perunarieskat ennen paistoa.
  • Pannulle menevät perunarieskat ennen paistoa. Koska en jauhottanut alapuolia, ne eivät säilyneet juuri tämän muotoisina pannulle siirrettäessä, mutta silti paistuivat ja maistuivat hyvin. Nätimpiä pannurieskoja tavoiteltaessa jauhottaisin molemmat puolet.
  • Pannulla paistetut perunarieskat, tummempi puoli.
  • Pannulla paistetut perunarieskat, vaaleampi puoli.
  • Uunissa paistetut perunarieskat.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Sieltä löytyy reseptit Perunasämpylät, Perunaletut, Perunatassut, Perunapannukakku, Perunamuffinit ja Perunamuusivuoka. Muita reseptejä perunamuusista:

Muita rieskareseptejä:

Muita perunaan liittyviä kirjoituksia:

Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)

4 dl vehnäjauhoja (260 g)

2 dl kaurahiutaleita (80 g)

2 tl leivinjauhetta

1½ tl suolaa

2½ dl täysmaitoa (250 g)

50 g sulatettua voita

100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)

2 rkl sokeria

1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.

Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

  • Ennen paistamista.
  • Paistamisen jälkeen.
  • Halkaistuna. Näköjään tuorejuustot jäivät sekoittamatta kunnolla, mutta maku silti hyvä.