Munakeitto – nopea kolmen raaka-aineen keitto

Yksinkertainen munakeitto on ehkä maailman nopein keitto. Liemi kiehautetaan, siihen vispataan munaseos, joka kypsyy lähes heti valkoisiksi pehmeiksi säikeiksi, ja sitten päästäänkin jo heti syömään. Kerrassaan nerokasta! Tämä on yksi nopeimpia keittoja, ja myös yksi nopeimpia tapoja kypsentää kananmunia. Ja niin helppoa, kun tähän yksinkertaiseen versioon tarvitaan vain lientä, munaa ja suolaa.

Kun googlaa munakeiton englanninkielisellä nimellä eli Egg drop soup, löytyy muunkinlaisia reseptejä. Kiinalaisiin versioihin käytetään soijakastiketta, inkivääriä ja kevätsipulia, joissakin resepteissä myös sieniä. Italialaisessa versiossa, jota kutsutaan myös nimellä stracciatella, taas muniin sekoitetaan raastettua parmesaania. Joissakin resepteissä lisätään myös pinaattia, persiljaa tai muuta vihreää. Monissa resepteissä keitto suurustetaan maissitärkkelyksellä.

Itse kuitenkin pidän eniten tästä kaikista yksinkertaisimmasta versiosta. Munasäikeet maistuvat tässä neutraaleilta ja tuntuvat pehmeiltä suussa. Keitto maistuu siltä, miltä liemi maistuu, joten tässä yksinkertaisessa versiossa kannattaa käyttää sellaista lientä, joka maistuu hyvältä jo sellaisenaan. Minä käytin nyt liemenä eilen keittämääni ankkalientä , joka tosiaan on hyvänmakuista ihan sellaisenaan enkä sen makua millään halua peittää, joten tämä munakeitto on juuri hyvä sellaiseen, missä liemen oma maku saa loistaa. Kuitenkin yhtä hyvin tähän sopisi muukin hyvänmakuinen liemi. Jos taas käyttää ei-hyvänmakuista lientä, silloin kannattaa lisätä ne kiinalaiset makuaineet vaikkapa tämän englanninkielisen reseptin mukaan: https://omnivorescookbook.com/chinese-egg-drop-soup/

Tämän keiton kanssa söin nyt paprika-juustovoileipiä. Minulla ei nyt ollut tuoretta paprikaa, joten otin vain pakastepaprikaa sulamaan, missä ei mennyt kauan. Pakastepaprika toimi leivän päällä hyvin.

Yksinkertainen munakeitto (n. 2 lautasellista – voi tarvittaessa tuplata tai triplata)
5 dl hyvänmakuista lientä
1 kananmuna
suolaa
Sekoita pienessä kipossa haarukalla kananmuna ja suola (itse käytin tähän kananmunamäärään 1/3 maustemittaa suolaa). Kiehauta liemi. Liemen kiehuessa kaada munaseos liemeen koko ajan kierrevispilällä vispaten. Alle minuutissa liemessä alkaa näkyä jotain valkoista – silloin ota kattila pois levyltä, ja tarjoa heti. Lisää tarvittaessa suolaa. Keiton päälle voi ripotella tuoretta persiljaa tai muuta tuoretta yrttiä, jos on.

Lohiperhonen, keitetyt perunat, lime-kermakastike ja paistetut pakastevihannekset

Tänään jääkaapissani oli lohifilee, päiväyksensä pari päivää sitten ohittanut viikonloppuna avattu purkki kermaa, miehen aiempana päivänä paistamia pakastevihanneksia ja limejä. Oli lisäksi myös perunoita niin kuin yleensäkin. Niistä aineksista tein nyt tällaisen hyvän aterian.

Kastikkeen tekoon käytin tätä ohjetta: https://simplygloria.com/basic-cream-sauce/

Muutin ainesten määrät vastaamaan sitä kermamäärää, mikä minulla nyt oli, ja sekoitin lopussa mukaan limen mehua. Kastikkeesta tuli hyvänmakuinen, ja se oli nopea tehdä. Samalla tavalla voi muuten tehdä myös helpon sitruuna-kermakastikkeen yksinkertaisesti vaihtamalla limemehun tilalle puolen sitruunan mehun.

Lohifilee leikattiin perhosiksi tämän ohjeen mukaisesti: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629 Tuossa ohjeessa oleva voi-valkoviinikastikekin on tosi hyvä kastike lohiperhosille ja muillekin kalaruuille, mutta nopea se ei ole.

Kylmät paistetut pakastevihannekset lämmitin uunissa muiden ainesten kypsyessä. Vihannekset olivat lautasella, jonka laitoin kylmän uunin keskitasolle, ja säädin lämpötilan 200 asteeseen. Kun lamppu sammui merkkinä uunin lämpenemenisestä tavoitelämpötilaan, tiesin vihannestenkin olevan lämpimiä, joten otin ne pois uunista. Samaa tapaa käytän aika monen muunkin ruuan lämmittämiseen silloin, kun haluan tehdä lämmityksen uunissa.

Perunat keitin kuorittuina, koska en pidä kuorineen keitettyjen perunoiden mausta enkä suutuntumasta. Kuorin perunat suoraan kattilaan, peitin kylmällä vedellä, kiehautin kansi päällä, keitin 20 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla.

Lohiperhoset ja lime-kermakastike
lohifileetä tai valmiita lohiperhosia
paistamiseen voita ja/tai öljyä
päälle suolaa ja halutessa musta- ja/tai valkopippuria
Jos käytät lohifileetä ja siinä on ruotoja, nypi ruodot ensin pois. Ne löytyvät helposti tunnustelemalla ja ovat selkeässä rivissä. Leikkaa lohifilee perhosiksi tekemällä lohifileehen pystysuunnassa viiltoja niin, että joka toinen viilto on nahkaan asti ja joka toinen viilto alas asti katkaisten nahkan. Käännä muodostuneet palat perhosten muotoon niin, että kunkin palan keskellä on nahka pitämässä molempia puolia yhdessä.
Paista lohiperhoset pannulla rasvassa keskilämmöllä molemmin puolin ruskeiksi. Tarjoa kastikkeen ja lisukkeiden kanssa. Sopivia lisukkeita ovat ainakin perunat ja kasvikset eri muodoissaan, mutta perunoiden sijaan sopii yhtä hyvin esimerkiksi riisi, pasta ja couscous.
Lime-kermakastike:
4 dl kuohukermaa
1½ rkl voita
1½ rkl vehnäjauhoja
½ limen mehu (n. 12 g)
1 tl suolaa
(halutessa ripaus musta- ja/tai valkopippuria)
(halutessa tuoreita yrttejä, jos on – sopivia esim. persilja, tilli, ruohosipuli)
Sulata voi kattilassa keskilämmöllä. Vispaa sekaan vehnäjauhot. Sekoittele keskilämmöllä pari minuuttia. Kaada sekaan puolet kermasta. Jatka sekoittamista, kunnes sakenee (n. 1 minuutti). Kaada sekaan loput kermasta. Sekoita, kunnes paksunee (n. 3-5 minuuttia). Kun on paksuuntunut, siirrä kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon makuaineet. Sopii lohiperhosten sekä muiden kalaruokien kanssa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Loput lohiperhoset ja perunat söin myöhempinä päivinä mikron kautta. Alla vasemmassa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja lime-kermakastiketta. Päällä suolaa, pippuria ja lisää limemehua. Oikeanpuoleisessa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja voita. Päällä suolaa, pippuria ja verigreippimehua.

Linkkejä muihin tästä blogista löytyviin kalaruokiin:

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Pinkkiä perunaa, juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa sekä hirven jauhelihaa

Kuvassa vasemmalta oikealle: paahdettua juuripersiljaa, paahdettua patty pan kurpitsaa, pinkkiä perunaa voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.

Jääkaappiini oli unohtunut pinkkejä perunoita (lajike Mulberry Beauty) ja juuripersiljaa. Niitä oli käytetty viimeksi reilu viikko sitten tällä aterialla: https://ruokaideat.com/2019/10/13/savustettua-nyhtopossua-ja-uunijuureksia/

Nyt päätin käyttää jääkaapista pois ruokia vanhemmasta päästä. Laitoin pinkit perunat kattilaan keittymään ja juuripersiljat uuniin. Juuripersiljoja oli jäljellä kaksi kappaletta, joten ne kuorittuani ja pilkottuani uunipellille jäi vielä paljon tilaa. Täytin sen jäljellejääneen tilan pilkotuilla patty pan kurpitsa -kuutioilla. Edellisen kerran olin paahtanut patty pan kurpitsa -kuutioita uunissa tätä kurpitsa-halloumipastaa varten, joka oli tosi hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Pinkit perunat keitin kuorittuina kypsiksi samalla lailla kuin tavallisetkin perunat. Juuripersilja- ja patty pan kurpitsa -paloja paahdoin leivinpaperoidulla uunipellillä 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Kasvispalojen päälle olin valutellut ennen paistoa voisulaa ja ripottellut suolaa päälle. Hirven jauhelihan vain paistoin voissa ja maustoin. Mausteeksi laitoin nyt 500 grammaan hirven jauhelihaa ½ tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa, jolloin mausta tuli just hyvä.

Uunikasviksista eli uunijuuripersiljasta ja uunipattypankurpitsasta tuli nyt tosi hyvän makuisia. Juuripersiljan oma (sellerimäinen) maku jotenkin katosi kurpitsan kanssa kypsennettäessä, ja juuripersiljakin maistui lopulta kurpitsalta. Patty pan kurpitsa oli uunissa paahdettuna tosi hyvää niin kuin edelliselläkin kerralla, eli makeahkoa pehmeän hedelmäisen makuista.

Mutta tällä kertaa patty pan kurpitsan kuoret eivät tulleet paahdettuna yhtä mureiksi kuin edellisellä kerralla. Kyllä hampaat saivat ne hienonnettua, mutta kuitenkin oli vähän sillä rajoilla, olisiko kuitenkin parempi ilman kuoria. Juuri tässä yksilössä huomasin kovemman kuoren jo leikkaamisvaiheessa, kun veitsen oli vaikeampi mennä kuoresta läpi. Edellisellä kerralla en muista veitsen olleen niin vaikea mennä kuoren läpi. Seuraavan patty pan kurpitsan kanssa pitäisi ilmeisesti vain todeta, että jos kuoresta ei mene terävä veitsi helpolla läpi, kuoret on parempi ottaa pois ennen kypsennystä. Ellei sitten kypsennä kokonaisena kuorineen ja sitten kypsänä lusikoi pehmeitä sisuksia kuoresta talteen ja sitten vasta kuoret roskiin. Kuorien kanssa kypsennettäessä kuoresta siirtyi maltoon kaunista väriä, mikä olisi sääli menettää.

Kasvisten uunikypsentämisestä tuli muuten jännät tuoksut. Alussa tuoksui selleriltä ja kurpitsalta. Lopussa tuoksuikin joltain joulumausteilta, vaikken ollut niitä mihinkään viime aikoina käyttänyt. Siitä tulikin mieleeni, että yksi perinteinen herkku on kurpitsapiirakka, jossa käytetään jouluisia mausteita. Voisinkin koittaa jossakin vaiheessa tehdä sellaisen patty pan kurpitsasta.

Pinkistä perunasta totesin siinä aiemmassa postauksessa, että tykkään enemmän tavallisesta perunasta kuin pinkistä. Siinä postauksessa pinkki peruna oli uunissa paahdettu ja tällä kertaa keitetty. Keitettynäkin olen edelleen samaa mieltä, että tavallinen peruna on paremman makuista kuin pinkki peruna. Kuitenkin keitetty pinkki peruna voin kanssa oli mielestäni ihan ok, mutta jäi puuttumaan se hyvä perunan ja voin yhdistelmämaku, jonka halusin. Tavallisen perunan tapauksessa siis tykkään paljon tällaisesta simppelistä keitetty peruna + voi + liha/kana/kala -yhdistelmästä.

Pinkissä perunassa vaikuttaisi olevan voimakkaammin niitä perunan huonoja makuja, ja vähemmän niitä perunan hyviä makuja. Silmät kiinni syötynä tunnistaisin maun perunaksi, mutta sanoisin, että tavallista huonompman makuinen peruna. Tämä pinkki peruna tuntui olevan myös jokseenkin jauhoinen, joten muusina olisi ehkä ollut parempaa kuin kokonaisina. Joka tapauksessa, nyt kun nämä pinkit perunat on syöty, en koe halua ostaa niitä enempää, muuten kuin hävikinvälttämis-/ruuanpelastusmielessä. Jos niitä ilmaiseksi saisin, voi olla, että tekisin ne sipseiksi.

Tältä ateria ainoa, mille haluan ihan reseptin kirjoittaa talteen, on ne uunikasvikset eli juuripersilja ja patty pan kurpitsa uunissa. Hirven jauheliha oli niin helppo, että se ei tarvitse reseptiä, ja niitä pinkkejä perunoita en keittäisi uudelleen.

Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa
2 juuripersiljaa
1½ patty pan kurpitsaa tai sen verran kuin uunipellille mahtuu yhteen kerrokseen
n. 30 g voita sulatettuna
suolaa
Kuori juuripersiljat. Pilko ne ja laita palat leivinpaperoidulle uunipellille. Jos kurpitsan kuoret tuntuvat kovilta ja sitkeiltä joista veitsi ei meinaa mennä läpi, kannattaa kurpitsa kuoria ja vasta sitten pilkkoa kuutioiksi. Jos kuorestakin menee veitsi helposti läpi, kurpitsan voi leikata kuutioiksi kuorineen. Poista siemenet. (Kurpitsan siemenetkin ovat syömäkelpoisia, mutta minulla on vielä löytämättä, miten niistä saa hyvänmakuisia, joten tällä erää heitin vielä siemenet pois.)
Asettele kasvispalat leivinpaperoidulle uunipellille niin, että ne mielellään eivät koske toisiinsa, mutta pääasia, että eivät ole päällekkäin. Ripottele kasvispalojen päälle suolaa. Valuttele voisula kasvispalojen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes kasvispalat ovat saaneet väriä ja tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Minulla ne olivat uunissa 40 minuuttia.

Tältä keitettyjen pinkkien perunoiden sisältä näytti.

Seuraavana päivänä tein tähteeksi jääneistä pinkeistä perunoista itselleni tällaisen pikalounaan:

Pinkkiä perunaa, kinkkua, kermaa, suolaa ja pippuria mikrossa lämmitettynä. Päällä persiljaa.

Pilkoin lautaselleni loput pinkit perunat. Revin käsin päälle kinkkua. Kaadoin päälle kermaa sen verran, että kaikki kastuvat. Lisäsin mukaan säästelemättä suolaa ja pippuria. Lämmitin mikrossa, sekoitin tasaiseksi ja ripottelin persiljaa päälle, kun sitäkin sattui olemaan, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Annoksen maku ihan ok. Mutta tämäkin ruoka on kokemukseni mukaan parempi tavallisista keltaisista jämäperunoista kuin pinkeistä perunoista tehtynä, joskin tälläkin nälkä lähti.