Uunissa paahdettu parsakaali

Uunissa kypsennettyä parsakaalia ja texmex-kanapastaa.

Uuniparsakaali on helppo kasvislisuke. Muihin parsakaalin kypsennystapoihin verrattuna uunissa tulee tiiviimpi ja paahteisempi parsakaalin maku. Uunissa paahdettu parsakaali onnistuu myös parhaat päivänsä nähneestä vähän kellastuneesta parsakaalista, kunhan ei ole vielä hometta. Näissä kuvissa oleva parsakaali sattui olemaan 8 päivää aiemmin.

Uuniparsakaali

1 parsakaali

öljyä (n. 4 rkl)

suolaa

Huuhtele parsakaali ja kuivaa se hyvin. Leikkaa parsakaalin varresta kova alaosa pois, yleensä noin pari senttiä. Murra käsillä parsakaalin kukinnot irti. Leikkaa varsi ohuiksi viipaleiksi. (Jos parsakaalissa on lehdet jäljellä, säästä ne johonkin muuhun ruokaan, kuten esim. wokkityyppisiin tai muihin pannulla paistettaviin ruokiin. Uunissa muiden osien kanssa parsakaalin lehdet herkästi palavat ennen kuin muut osat ovat valmiita.)

Ota uunipelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Laita siihen parsakaalipalaset mielellään niin, että isoimmat palat ovat reunoilla ja pienimmät palat keskellä ja palat mieluiten eivät koske toisiinsa. Laita kippoon öljyä ja töpöttele sitä pullasudilla parsakaalipalojen päälle niin, että kaikkiin parsakaalipaloihin tulee öljyinen pinta. Ripottele suolaa päälle.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes näkyy jotain ruskistumista pinnassa ja parsakaalit ovat kypsiä, eli haarukka menee niistä helposti läpi. Minun uunissani sopiva aika sille on 20 minuuttia.

Vinkki:

Paahtamisen jälkeen uuniparsakaalit voi halutessa maustaa, mutta maukasta ilmankin. Paahdettujen parsakaalipalojen päälle voi halutessa lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: parmesaaniraaste, sitruunan kuoriraaste, sitruunamehu, pippuri, hunaja.

Parsakaalin kukinnot voi käsin murtamisen sijaan myös leikata veitsellä. Itse kuitenkin suosin käsin murtamista siksi, koska silloin parsakaalista ei irtoile yhtä paljon pientä silppua kuin veitsellä leikatessa.

Joissakin ohjeissa parsakaalin varsi neuvotaan kuorimaan. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi uuniparsakaalin tapauksessa. Tämän mukaan parsakaalin varsi olisi tarpeellista kuoria vain, jos se syödään raakana: https://www.theawl.com/2015/04/stalk-the-broccoli/

Muita uunikasviksia:

Uunilohi – simppeli perusresepti pelkästä lohifileestä ja suolasta

Uunilohta, lohkoperunoita ja sieni-sipulipaistosta.

Tavallinen uunilohi lohifileestä on helppo kalaruoka ja maistuu monille. Tässä yksinkertainen resepti, johon ainoat tarvittavat ainekset ovat lohifilee ja suola. Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella makunsa mukaan ja tarjota sen kanssa milloin mitäkin lisukkeita.

Uunilohi lohifileestä

n. 800 g lohifilee

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sillä aikaa ota esille joko uunipelti tai sellainen uunivuoka, johon lohifilee mahtuu. Laita uunipellille tai uunivuokaan leivinpaperi. Uunivuoassa leivinpaperin voi tarvittaessa korvata voitelemalla vuoan voilla tai öljyllä.

Laita lohifilee nahkapuoli alaspäin siihen valmisteltuun vuokaan/pellille. Jos lohifileessä on ruotoja ja haluat ne pois ennen kypsennystä, nypi ruodot pois kalanruotopinseteillä tai puhtailla tavallisilla pinseteillä. A- ja B- leikatuissa lohifileissä on ruodot jäljellä yleensä fileen korkeimmassa kohdassa rivissä, ja ne löytyvät helposti tunnustelemalla. C-, D- ja E- leikatuissa lohifileissä ruodot on yritetty poistaa koneellisesti tai nyppimällä, mutta silti niitä voi tunnustelemalla löytyä vielä muutama.

Hiero lohifileen pintaan joka puolelle suolaa sormilla. Itse käytän 800 grammaan lohifileetä 1½ teelusikallista suolaa.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia, tai kunnes lohifilee on kypsä myös korkeimmasta kohdasta suunnilleen keskeltä. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukan tai tikun keskelle ja katsomalla, onko sieltä kokonaan kypsän värinen. Lohifileeseen voi käyttää myös lihalämpömittaria. Lohifilee on kypsää, kun sisälämpötila on 60 astetta, mutta jotkut tykkäävät enemmän sisälämpötilaan 46-47 jätetystä uunilohesta (itse tykkään eniten täysin kypsästä).

Jos haluat lohifileeseen enemmän ruskistunutta pintaa, kypsentämisen jälkeen voi laittaa grillitoiminnon päälle ja odottaa muutamia minuutteja, kunnes pintaan tulee väriä. Leivinpaperin reunat voivat mustua ja murentua grillitoiminnosta, mitä voi estää leikkaamalla reunoista ylimääräiset leivinpaperit pois ennen grillaustoimintoa, tai kypsentämällä alunperinkin voidellussa vuoassa ilman leivinpaperia.

Uunilohen kanssa syötäväksi sopii esimerkiksi perunalisäke / pasta / riisi / couscous ja kastike. Perunalisäkkeitä täällä ja kalalle sopivia kastikkeita täällä. Jos uunilohta jää yli, tapoja hyödyntää ylijääneet lohet täällä.

Muunnoksia:

Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella mielensä mukaan ja sen mukaan, mitä sattuu olemaan.

* Ennen kuin hieroo suolan pintaan, suolaan voi halutessa sekoittaa mausteita, kuten yksi tai useampi näistä: mustapippuri, valkopippuri, kuivattu tilli, tuore tillisilppu, tuore persiljasilppu, sipulijauhe, sitruunan kuoriraaste, sitrunapippuri.

* Uunivuokaa käytettäessä yksi vaihtoehto on myös sekoittaa suolaa ja esim. edellämainittuja mausteita 1-3 desilitraan kermaa/smetanaa/creme fraichea ja kaataa vuokaan lohifileen päälle, sitten hieroa suolaa lohifileen pintaan ja kypsentää samalla tavalla kuin edellä.

* Samat mausteet sopivat myös lisättäväksi vasta lautasella annoksen päälle.

* Annoksen päälle sopii puristaa myös sitruunaa, limeä tai greippiä.

Katso myös: Helppoja arkiruokia lapsiperheille

Päivitys 15.8.2020: Uunilohen tähteistä tein yhden annoksen lohipastaa mikrossa.

Lohkoperunat varhaisperunoista

Varhaisperunoista tehtyjä lohkoperunoita, uunilohta ja sieni-sipulipaistosta.

Kun kyllästyttää keitetyt varhaisperunat, mutta varhaisperunoita vielä riittää, lohkoperunat varhaisperunoista ovat mukavaa vaihtelua. Varhaisperunat eli uudet perunat maistuvat varhaisperunoilta lohkoperunoiksikin tehtyinä, mutta ruskistuneen pinnan vuoksi ne maistuvat myös perinteisiltä lohkoperunoilta.

Lohkoperunat varhaisperunoista eli uusista perunoista

varhaisperunoita / uusia perunoita (n. 500 g – 900 g)

2 rkl öljyä

suolaa maun mukaan (itse laitan 1 tl)

Pese varhaisperunat, jos tarpeen. Kuivaa ne huolellisesti, koska märkä pinta hidastaa ruskistumista uunissa. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria, jos kuoret ovat hyvässä kunnossa.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Paloittele varhaisperunat lohkoiksi. Lohkoja voi laittaa leivinpaperoidulle uunipellille sitä mukaa, kun niitä paloittelee, jolloin on helppo nähdä, milloin ei mahdu enempää. Jos haluaa mahdollisimman rapean lopputuloksen, silloin kannattaa laittaa varhaisperunalohkoja vain sen verran, että lohkojen ei tarvitse koskea toisiinsa. Jos rapeudella ei ole väliä, silloin voi laittaa varhaisperunalohkoja niin paljon kuin vain mahtuu yhteen kerrokseen. Uunissa kypsennetyt varhaisperunalohkot ovat yleensä hyvänmakuisia sekä rapeina että ei-rapeina.

Valuta varhaisperunalohkojen päälle öljy ja ripottele päälle suola. Sekoita. Sekoittamisen voi tehdä joko suoraan leivinpaperoidulla pellillä tai erillisessä kulhossa. Sekoittamiseen voi käyttää lastaa, tai voi tehdä niin kuin minä teen, eli sekoittaa puhtailla käsillä. Kun on sekoitettu, levitä varhaisperunalohkot leivinpaperoidulle pellille tasaisesti. Jos tykkää rapeudesta, silloin kannattaa siirrellä lohkoja niin, että ne koskevat toisiinsa mahdollisimman vähän, mutta varhaisperuna tosiaan on hyvää ilmankin rapeutta.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes suurin piirtein kaikissa lohkoissa on ruskistumista pinnassa. Tähän kuluva aika riippuu varhaisperunoiden koosta, lohkojen koosta ja siitä, kuinka täynnä pelti on. Jos lohkot ovat pieniä eikä pelti ole täynnä, kannattaa tarkistaa tilanne jo 15-20 minuutin päästä. Jos taas lohkot eivät ole pieniä eivätkä ne ole aivan väljästi, minun uunissani menee tähän 40 minuuttia, eli suunnilleen sama aika kuin tavallisista perunoista tehtyihin lohkoperunoihin. Jos pelti on aivan täynnä, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla aluksi 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes (reunimmaisissa) näkyy ensimmäiset ruskistumisen merkit, ja sitten siirtää 200-asteisen uunin keskitasolle valmistumaan loppuun. Täpötäysistä pellillistä varhaisperunoita ei yleensä silloinkaan tule rapeita, mutta hyvänmakuisia silti. Rapeutta haluaville tosiaan suosittelen, että laittaa varhaisperunalohkoja kerrallaan pellilliselle vain sen verran, että lohkot eivät yhtään koske toisiinsa.

Tarjoa lohkoperunat mieluiten heti. Lohkoperunat varhaisperunoista sopivat tarjottavaksi samalla tavalla kuin lohkoperunat tavallisista ”vanhoista” perunoista, eli esimerkiksi liha-, kana- tai kalaruuan lisäkkeenä.

Katso myös:

Broilerisuikaleet uunissa

Uunissa kypsennettyjä broilerisuikaleita nuudelien ja kastikkeen kanssa.

Hyppää kohtaan: Resepti, Päivitys 4.9.2020 (broilerin paistisuikaleet uunissa)

Kokeilin vaihteeksi kypsentää maustamattomat broilerin fileesuikaleet uunissa. Sekoitin keskenään 500 g broilerisuikaleita, 4 rkl öljyä ja 1 tl suolaa. Levitin seoksen leivinpaperoidulle uunipellille ja paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes oli ruskistumista pinnassa. Siinä meni 30 minuuttia. Pellille olisi mahtunut kolmaskin 250 gramman paketti broilerin suikaleita.

Uunissa broilerin suikaleet kutistuivat paljon ja tarttuivat yhteen. Tuli mielestäni maukkaampia kuin pannulla paistetuista broilerin fileesuikaleista. Pinnassa maistui hyvä paahtuneen broilerin maku, ja sisältäkin maistui enemmän broilerilta kuin pannulla paistetut broilerin fileesuikaleet. Laitoin saman määrän suolaa kuin pannulla paistettuihin broilerisuikaleisiin, mutta uunissa paistaessa tiivistyi paitsi broilerin oma maku, myös suolan maku. Itse tykkäsin siitä, että näiden pinnassa maistui suola, mutta vähempisuolaisesta pitäville sopivampi suolamäärä olisi voinut olla esimerkiksi ½ tl suolaa.

Uunissa kypsennettyjen broilerin suikaleiden reunoissa oli vähän sellaista kovuutta, minkä takia en varmaan juuri fileesuikaleita kypsennä uunissa toiste. Sen sijaan voisin joskus kokeilla broilerin paistisuikaleiden kypsentämistä uunissa samalla tavalla kuin näiden fileesuikaleiden (paitsi valmiiksi marinoidut suoraan paketista leivinpaperoidulle pellille). Broilerin paistisuikaleethan ovat koipireisilihaa, joka yleensä kestää ylikypsennystä paremmin kuin filee, josta fileesuikale nimensä mukaisesti tehdään.

Broilerin fileesuikaleiden rakenne ja suutuntuma eivät siis vaikuta pysyvän parhaimmillaan uunikypsennyksessä. Kuitenkin kastikkeen ja nuudelin kanssa kun söin, oli mielestäni hyvää ruokaa. Ilman lisättyä kastiketta tai lientä pitäisin todennäköisesti näitä uunissa kypsennettyjä broilerin fileesuikaleita liian kuivina. Keittoihin tai kastikkeisiin nämä uunissa kypsennetyt fileesuikaleet todennäköisesti sopisivat hyvin, koska silloin saataisiin se broilerin maku mukaan tiiviimmin ja paahteisemmin kuin pannulla paistetuista suikaleista, mutta keiton tai kastikkeen lisätty neste hoitaisi suutuntuman mehevämmäksi.

Ylläolevista kuvista voi nähdä broilerin suikaleissa ruskistumista. Nuo hyvin ruskistuneet kohdat olivat maukkaan paahteisen makuisia, mutta vähän kovia. Broilerin fileesuikaleet voisivat säilyä uunissa pehmeämpinä, jos niitä kypsentäisi vähemmän aikaa ja vain juuri ja juuri kypsäksi, mutta toisaalta ilman sitä maukasta ruskistunutta pintaa en näkisi hyötyä uunikypsentämisessä pannukypsentämisen sijaan. Broilerin fileesuikaleilla siis tilanne näyttää olevan se, että jos ne kypsentää uunissa hyvin ruskistuneiksi, maku paranee mutta suutuntuma kärsii. Jatkossa siis luultavasti kypsennän broilerin fileesuikaleet pannulla, mikä on uunia nopeampaakin. Broilerin paistisuikaleita voisin vielä koittaa kypsentää uunissa, josko niihin saisi samat hyvät maut uunissa kuin fileesuikaleisiin, mutta suutuntuman kärsimättä.

Päivitys 4.9.2020:

Nyt sain kokeiltua broilerin paistisuikaleita uunissa. Sekoitin 500 grammaan broilerin paistisuikaleita 4 rkl öljyä ja 3/4 tl suolaa, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 30 minuuttia. Tulipas hyvää! Tuli maukkaita ja hyvä suutuntuma. Siinä missä broilerin fileesuikaleisiin tuli uunikypsennyksessä kovuutta niin kuin aiemmin kirjoitin, näistä paistisuikaleista ei tullut yhtään kovia. Tuli vieläkin maukkaampia kuin broilerin fileesuikaleista, eli monipuolisempi ja voimakkaampi broilerin maku hyvällä tavalla. Kylläpäs vain voikin olla pelkällä öljyllä ja suolalla maustettu broileri hyvää ja tunnistettavasti juuri broilerin makuista. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan reseptinkin tänne ylös.

Broilerin suikaleet uunissa

500 g broilerin maustamattomia paistisuikaleita (fileesuikaleisiin tulee helposti uunissa kovuutta)

4 rkl öljyä

suolaa maun mukaan (omaan makuuni sopiva määrä 3/4 tl suolaa)

Sekoita paistisuikaleisiin öljy ja suola. Levitä broilerisuikaleet öljyineen leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes alkaa näkyä jotain ruskistumista ja broilerisuikaleet kypsiä (n. 30 min).

Pellille mahtuisi vielä kolmaskin 250 gramman paketti, jos sellainen sattuisi olemaan, mutta silloin maku voi ehkä tiivistyä vähemmän. Suolan lisäksi mukaan voisi sekoittaa muitakin mausteita, jos haluaisi, mutta itse nautin näistä ihan tällaisenaan, jolloin maistuu tiivistynyt broilerin maku rasvattuna ja suolattuna. Jos minulla olisi valmiiksi marinoituja broilerin suikaleita, ne levittäisin leivinpaperoidulle pellille suoraan paketista marinadeineen ja kypsentäisin uunissa, kunnes on ruskistumista, mutta ennen kuin marinadi kärähtää.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

Lihamureketta ja riisiä, joiden kastikkeena paistolientä.

Tein neljä päivää aiemmin kasslerkyljyksiä ja paistinkastiketta. Kasslerkyljysten lihat syötiin pois jo ajat sitten, mutta niiden paistinkastiketta oli jäljellä vielä 3 dl. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeeseen kolmesta jauhelihapaketista, joten otin eilen kolme jauhelihapakettia sulamaan ja tänään tein niistä murekkeen. Tuli hyvää maukasta ja mehevää mureketta. Maistuu umamiselta, ja vähän enemmän possunlihalta kuin normaalisti. Käytän lihamurekkeeseen normaalistikin nesteeksi jotain jämäliemiä tai -kastikkeita mitkä haluan jonnekin upottaa, mutta nyt kun se neste oli juuri luisesta possusta, possun makua huomaan lopputuloksessa enemmän kuin esim. silloin kun neste on ollut luuttomasta kasslerista, eli saman eläinlajin samasta ruhonosasta, mutta erona on vain luu.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

1.2 kg sika-nautajauhelihaa (3×400 g)

1.5 dl korppujauhoja

3 dl paistinkastiketta

3 kananmunaa

3 tl sipulijauhetta

suolaa maun ja paistinkastikkeen suolaisuuden mukaan (tällä kertaa laitoin suolaa 2 1/4 tl, joka lopputuloksessa maistui olevan juuri sopiva määrä)

Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Eri astiassa sekoita kierrevispilällä keskenään kananmunat ja paistinkastike (jos paistinkastike on tiukkaa hyytelöä, sen voi ensin lämmittää lämpimäksi nesteeksi, mutta ei sormia polttavaksi, jottei se hyydytä kananmunaa). Vispilöi kananmuna-paistinkastikkeen sekaan korppujauhot. Anna turvota 5 minuuttia.

Sillä aikaa voitele yksi tai kaksi sopivaa uunivuokaa (itse käytän tälle määrälle kahta leipävuokaa). Sekoita käsin taikinaan jauhelihat. Sekoita tasaiseksi ja siirrä taikina yhteen uunivuokaan tai jaa taikina kahteen uunivuokaan. Painele pinta tasaiseksi.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä on kypsää. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukalla murekkeen keskelle ja katsomalla, onko siellä enää punaista tai pinkkiä. Jos ei ole, on kypsää. Jos on, laita takaisin uuniin ja kypsennä vielä 10 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. (Itse paistoin tätä lihamurekemäärää kahdessa leipävuoassa yhden tunnin, jolloin tuli kypsää.) Kun on kypsää, anna mielellään vetäytyä 5 minuuttia ennen leikkaamista.

Lihamureketta voi syödä heti, mutta sopii myös uudelleenlämmittämiseen ja pakastamiseen. Ennen pakastamista leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisiksi niin, että viipaleet eivät koske toisiinsa.

Paistamisen jäljiltä vuoissa oli liejuja/rasvaa sen verran, että ne toimivat hyvin lihamurekkeen ja riisin kastikkeena, kun en jaksanut erillistäkään kastiketta väsätä. Tykkäsin tosi paljon.

Ylimääräiset lihamurekkeet leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisina viipaleina. Myöhempiä laiskoja nälkiä varten on kätevää olla helpostisulatettavia lihamurekeviipaleita pakkasessa. Siihen on helppo tehdä lisäksi vaikka mikrossa perunoita, perunamuusia tai pastaa, jos ei muutakaan jaksa.

Annoskuvassa oleva keltainen taustalla on muuten keltaista vesimelonia. Keltainen vesimeloni maistuu minun suussani selvästi vesimelonilta, mutta ehkä miedommin ja se maistuu ehkä vähemmän makealta kuin tavallinen vesimeloni. Ihan se minulle vesimelonista kuitenkin menee.

Katso myös: