Lohipasta kypsästä lohesta mikrossa yhdelle

Yhden hengen lohipasta mikrossa uunilohen jämistä.

Tein aiempana päivänä simppeliä uunilohta. Kun uunilohesta oli jäljellä enää vain vähän, tein viimeisistä uunilohen tähteistä itselleni yhden annoksen lohipastaa mikroaaltouunissa ilman hellaa. Tästä nopeasta yhden hengen annoksesta tuli maistuvaa: maistuu raikkaan sitruunaiselta, lohelta ja voiselta pastalta. Muuntelumahdollisuuksissa vain mielikuvitus on rajana.

Lohipasta kypsästä lohesta mikrossa (1 annos)
80 g fusillipastaa (tiukkaan pakattuna n. 1½ dl, löysästi pakattuna n. 2 dl)
vettä
suolaa
10 g voita
1/4 tl raastettua sitruunan kuorta
1 tl sitruunamehua
50 g kypsää lohta ilman nahkaa ja ruotoja
Ota mikronkestävä syvä lautanen tai kulho ja laita sen alle mikronkestävä matala lautanen. Matala lautanen alla helpottaa siirtelyä ja ottaa kiinni mahdollisia sotkuja. Laita keittämätön pasta syvään lautaseen tai kulhoon. Laita pastan päälle suolaa (itse laitoin 3 g suolaa).
Kiehauta vettä vedenkeittimellä tai mikrossa. Kaada kiehautettua vettä pastan päälle vähintään sen verran, että pasta peittyy, mutta mieluiten ylikin. (Itse laitoin 3 dl kiehautettua vettä vedenkeittimestä.) Sekoita. Laita mikroon täydelle teholle 7 minuutiksi (tai se aika, joka pakkauksessa kerrotaan kyseisen pastan keittämisajaksi).
Tarkista kypsyys haarukalla. Jos ei ollut vielä halutussa kypsyysasteessa, sekoita ja laita mikroon täydelle teholle vielä 2 minuutiksi. (Tämän kertaisessa fusillipastassa luki keittämisajaksi 7-9 min.) Vedenkeittimestä voi lisätä vettä pastan päälle ennen mikroa, jos pasta ei enää peity vedellä.
Kun pasta on halutussa kypsyysasteessa, kaada kypsennysvesi pois. Kypsennysastia voi olla käsiä polttavan kuuma, jolloin kannattaa käyttää tässä vaiheessa patakintaita. Kypsennysveden voi kaataa pois esimerkiksi käyttämällä lautasta tai kantta kantena tai kaatamalla pastan siivilään.
Kun pastasta on saatu vedet pois, lisää pastaan voi, sitruunan kuoriraaste ja sitruunamehu. Sekoita, kunnes voi on sulanut tasaisesti pastan joukkoon.
Lisää lohi. Jos haluaa, että lohi ei sekoittaessa hajoa liian pieniksi paloiksi, silloin kannattaa lohi lisätä isohkoina paloina. Pyöräytä lohi nopeasti pastan sekaan. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muuta maustetta. Nauti heti, koska tämä ei pysy kauan kuumana.
Vinkkejä:
* Kypsäksi loheksi tähän reseptiin sopii myös valmis savulohi.
* Fusillipastan voi tarvittaessa korvata muulla pastalla. Kypsennä pastaa mikrossa pakkauksen mukainen keittoaika, tarkista kypsyys ja tarvittaessa kypsennä lisää 2 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. Pitkät pastat kuten spagetti ja tagliatelle kannattaa pätkiä lyhyiksi ennen mikrokypsentämistä, jotta ne on helpompi peittää vedellä.
* Sitruunatuotteiden sijaan tai niiden lisäksi tämän voi maustaa myös muulla tavalla. Voi käyttää esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: tilli tuoreena silppuna tai kuivattuna, sipulijauhe, mustapippuri, valkopippuri, valmis kalamausteseos, sitruunapippuri.
* Voin sijaan voi käyttää myös jotain muuta kostuketta. Voi käyttää esimerkiksi jotain näistä: kerma, creme fraiche, tuorejuusto, smetana, pesto, valmis kalalle tarkoitettu kastike, tähteeksi jäänyt kalalle sopiva kastike. Käytä kostuketta sen verran, että ruoka näyttää mehevältä. Tarvittaessa lämmitä pasta mikrossa kostukkeen lisäämisen jälkeen kuumaksi esim. 1 minuutti täydellä teholla (suositeltavaa erityisesti jos kostukkeena käyttää kermaa tai tähteeksi jäänyttä lämpimänä tarjottua kastiketta).
* Tämän ruuan voi tehdä myös tähteeksi jääneestä pastasta. Silloin lämmitä mikrossa noin 190 g / reilu 2 dl kypsää pastaa, sitten sekoita siihen muut ainekset kuten edellä.
* Tämän reseptin voi myös moninkertaistaa ja tehdä sen kattilassa.
* Annoksen voi viimeistellä tuoreella tillillä, persiljalla tai ruohosipulilla, jos sattuu olemaan.

Raakaa fusillipastaa ja suolaa Iittalan Teema syvällä lautasella.

Yhteensä yhdeksän minuutin mikrokypsennyksen jälkeen.

Sekoitettu, kunnes voi on tasaisesti sulanut joukkoon.

Lohipasta lautasella, jossa myös keltaista vesimelonia ja kirsikkatomaatteja.

Muita tapoja käyttää ylijäänyt kypsä kala on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala.

Katso myös:

Uunilohi – simppeli perusresepti pelkästä lohifileestä ja suolasta

Uunilohta, lohkoperunoita ja sieni-sipulipaistosta.

Tavallinen uunilohi lohifileestä on helppo kalaruoka ja maistuu monille. Tässä yksinkertainen resepti, johon ainoat tarvittavat ainekset ovat lohifilee ja suola. Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella makunsa mukaan ja tarjota sen kanssa milloin mitäkin lisukkeita.

Uunilohi lohifileestä
n. 800 g lohifilee
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sillä aikaa ota esille joko uunipelti tai sellainen uunivuoka, johon lohifilee mahtuu. Laita uunipellille tai uunivuokaan leivinpaperi. Uunivuoassa leivinpaperin voi tarvittaessa korvata voitelemalla vuoan voilla tai öljyllä.
Laita lohifilee nahkapuoli alaspäin siihen valmisteltuun vuokaan/pellille. Jos lohifileessä on ruotoja ja haluat ne pois ennen kypsennystä, nypi ruodot pois kalanruotopinseteillä tai puhtailla tavallisilla pinseteillä. A- ja B- leikatuissa lohifileissä on ruodot jäljellä yleensä fileen korkeimmassa kohdassa rivissä, ja ne löytyvät helposti tunnustelemalla. C-, D- ja E- leikatuissa lohifileissä ruodot on yritetty poistaa koneellisesti tai nyppimällä, mutta silti niitä voi tunnustelemalla löytyä vielä muutama.
Hiero lohifileen pintaan joka puolelle suolaa sormilla. Itse käytän 800 grammaan lohifileetä 1½ teelusikallista suolaa.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia, tai kunnes lohifilee on kypsä myös korkeimmasta kohdasta suunnilleen keskeltä. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukan tai tikun keskelle ja katsomalla, onko sieltä kokonaan kypsän värinen. Lohifileeseen voi käyttää myös lihalämpömittaria. Lohifilee on kypsää, kun sisälämpötila on 60 astetta, mutta jotkut tykkäävät enemmän sisälämpötilaan 46-47 jätetystä uunilohesta (itse tykkään eniten täysin kypsästä).
Jos haluat lohifileeseen enemmän ruskistunutta pintaa, kypsentämisen jälkeen voi laittaa grillitoiminnon päälle ja odottaa muutamia minuutteja, kunnes pintaan tulee väriä. Leivinpaperin reunat voivat mustua ja murentua grillitoiminnosta, mitä voi estää leikkaamalla reunoista ylimääräiset leivinpaperit pois ennen grillaustoimintoa, tai kypsentämällä alunperinkin voidellussa vuoassa ilman leivinpaperia.
Uunilohen kanssa syötäväksi sopii esimerkiksi perunalisäke / pasta / riisi / couscous ja kastike. Perunalisäkkeitä täällä ja kalalle sopivia kastikkeita täällä. Jos uunilohta jää yli, tapoja hyödyntää ylijääneet lohet täällä.
Muunnoksia:
Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella mielensä mukaan ja sen mukaan, mitä sattuu olemaan.
* Ennen kuin hieroo suolan pintaan, suolaan voi halutessa sekoittaa mausteita, kuten yksi tai useampi näistä: mustapippuri, valkopippuri, kuivattu tilli, tuore tillisilppu, tuore persiljasilppu, sipulijauhe, sitruunan kuoriraaste, sitrunapippuri.
* Uunivuokaa käytettäessä yksi vaihtoehto on myös sekoittaa suolaa ja esim. edellämainittuja mausteita 1-3 desilitraan kermaa/smetanaa/creme fraichea ja kaataa vuokaan lohifileen päälle, sitten hieroa suolaa lohifileen pintaan ja kypsentää samalla tavalla kuin edellä.
* Samat mausteet sopivat myös lisättäväksi vasta lautasella annoksen päälle.
* Annoksen päälle sopii puristaa myös sitruunaa, limeä tai greippiä.

Katso myös: Helppoja arkiruokia lapsiperheille

Päivitys 15.8.2020: Uunilohen tähteistä tein yhden annoksen lohipastaa mikrossa.

Lohkoperunat varhaisperunoista

Varhaisperunoista tehtyjä lohkoperunoita, uunilohta ja sieni-sipulipaistosta.

Kun kyllästyttää keitetyt varhaisperunat, mutta varhaisperunoita vielä riittää, lohkoperunat varhaisperunoista ovat mukavaa vaihtelua. Varhaisperunat eli uudet perunat maistuvat varhaisperunoilta lohkoperunoiksikin tehtyinä, mutta ruskistuneen pinnan vuoksi ne maistuvat myös perinteisiltä lohkoperunoilta.

Lohkoperunat varhaisperunoista eli uusista perunoista
varhaisperunoita / uusia perunoita (n. 500 g – 900 g)
2 rkl öljyä
suolaa maun mukaan (itse laitan 1 tl)
Pese varhaisperunat, jos tarpeen. Kuivaa ne huolellisesti, koska märkä pinta hidastaa ruskistumista uunissa. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria, jos kuoret ovat hyvässä kunnossa.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Paloittele varhaisperunat lohkoiksi. Lohkoja voi laittaa leivinpaperoidulle uunipellille sitä mukaa, kun niitä paloittelee, jolloin on helppo nähdä, milloin ei mahdu enempää. Jos haluaa mahdollisimman rapean lopputuloksen, silloin kannattaa laittaa varhaisperunalohkoja vain sen verran, että lohkojen ei tarvitse koskea toisiinsa. Jos rapeudella ei ole väliä, silloin voi laittaa varhaisperunalohkoja niin paljon kuin vain mahtuu yhteen kerrokseen. Uunissa kypsennetyt varhaisperunalohkot ovat yleensä hyvänmakuisia sekä rapeina että ei-rapeina.
Valuta varhaisperunalohkojen päälle öljy ja ripottele päälle suola. Sekoita. Sekoittamisen voi tehdä joko suoraan leivinpaperoidulla pellillä tai erillisessä kulhossa. Sekoittamiseen voi käyttää lastaa, tai voi tehdä niin kuin minä teen, eli sekoittaa puhtailla käsillä. Kun on sekoitettu, levitä varhaisperunalohkot leivinpaperoidulle pellille tasaisesti. Jos tykkää rapeudesta, silloin kannattaa siirrellä lohkoja niin, että ne koskevat toisiinsa mahdollisimman vähän, mutta varhaisperuna tosiaan on hyvää ilmankin rapeutta.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes suurin piirtein kaikissa lohkoissa on ruskistumista pinnassa. Tähän kuluva aika riippuu varhaisperunoiden koosta, lohkojen koosta ja siitä, kuinka täynnä pelti on. Jos lohkot ovat pieniä eikä pelti ole täynnä, kannattaa tarkistaa tilanne jo 15-20 minuutin päästä. Jos taas lohkot eivät ole pieniä eivätkä ne ole aivan väljästi, minun uunissani menee tähän 40 minuuttia, eli suunnilleen sama aika kuin tavallisista perunoista tehtyihin lohkoperunoihin. Jos pelti on aivan täynnä, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla aluksi 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes (reunimmaisissa) näkyy ensimmäiset ruskistumisen merkit, ja sitten siirtää 200-asteisen uunin keskitasolle valmistumaan loppuun. Täpötäysistä pellillistä varhaisperunoita ei yleensä silloinkaan tule rapeita, mutta hyvänmakuisia silti. Rapeutta haluaville tosiaan suosittelen, että laittaa varhaisperunalohkoja kerrallaan pellilliselle vain sen verran, että lohkot eivät yhtään koske toisiinsa.
Tarjoa lohkoperunat mieluiten heti. Lohkoperunat varhaisperunoista sopivat tarjottavaksi samalla tavalla kuin lohkoperunat tavallisista ”vanhoista” perunoista, eli esimerkiksi liha-, kana- tai kalaruuan lisäkkeenä.

Katso myös:

Mac and cheese mikrossa yhdelle

Mikrossa tehty juustomakaroni ja salaattia.

Tämä on resepti, jolla saadaan aikaan yhden hengen annos alusta loppuun mikroaaltouunissa ilman hellaa, perusaineksista. Tämä ruoka tunnetaan ainakin nimillä mac and cheese, juustomakaroni ja macaroni and cheese. Tähän reseptiin tarvitaan vain viisi ainesosaa: vaalea makaroni, vesi, maito, parmesaani ja suola. Muitakin aineksia voi lisätä halutessa, mutta perusversioon riittävät nuo viisi.

Mac and cheese eli juustomakaroni mikrossa (1 annos)
50 g vaaleaa keittämätöntä makaronia (1 dl)
1/4 tl suolaa (+ tarvittaessa lopussa ripaus lisää)
3 dl vettä
75 g (täys)maitoa (3/4 dl – tai jos haluaa vähemmän kastikemaista niin 1 rkl vähemmän eli 60 g / 4 rkl)
50 g hienoksiraastettua parmesaania (1 dl)
Ota mikronkestävä korkeareunainen syvä lautanen tai kulho. (Itse käytän tähän syvää lautasta Iittalan Teema syvä lautanen 21 cm.) Laita syvän lautasen tai kulhon alle matala lautanen ottamaan vastaan mahdollisia roiskeita ja myös helpottamaan siirtelyä, koska syvä lautanen tai kulho menee tässä kuumemmaksi kuin alla oleva matala lautanen.
Laita syvään lautaseen tai kulhoon makaronit ja suola. Kiehauta vedenkeittimellä vettä. (Vedenkeittimen puuttuessa veden voi myös kiehauttaa mikrossa ennen makaronien ja suolan lisäämistä. ) Sekoita syvässä lautasessa tai kulhossa makaronit, suola ja 3 dl kiehautettua vettä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 8 minuuttia (tai se keittoaika, joka sanotaan makaronien pakkauksessa). Tarkista kypsyys haarukalla. (Jos jostain syystä ei tullut vielä kypsää, kypsennä vielä 1 minuutti kerrallaan, kunnes on kypsää. Jos vesi jostain syystä ehtii haihtua pois ennen kuin makaroni on kypsää, sitä voi kaataa vedenkeittimestä lisää, kunnes makaronit peittyvät.)
Syvä lautanen tai kulho on yleensä makaronien kypsentämisen jälkeen liian kuuma käsille, joten käytä mielellään tässä vaiheessa patakintaita. Kaada kypsät makaronit siivilään. Kaada siivilöidyt makaronit takaisin siihen syvään lautaseen tai kulhoon. Sekoita mukaan maito ja parmesaani.
Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua. Minun mikrossani tähän meni yhteensä 3 minuuttia, mutta alkuperäisessä ohjeessa luki 1-1½ minuuttia. Juustoklimppien välttämiseksi mielestäni paras sekoitusväline tähän on haarukka. Lopussa anna vetäytyä 5 minuuttia, jolloin kastike paksuuntuu loppuun. Maista. Lisää tarvittaessa suolaa (itse lisään tässä vaiheessa ripauksen suolaa). Nauti heti. (Jos tulee tarvetta uudelleenlämmittää jääkaappikylmää juustomakaronia, voi olla tarpeen sekoittaa mukaan vähän lisää maitoa ennen mikrolämmitystä.)
Vinkkejä:
Tämä on simppeli perusversio, johon voi halutessa lisätä muitakin aineksia. Alkuperäinen resepti suosittelee lisäämään esimerkiksi jotain näistä: tähteeksi jääneet vihannekset, kypsä liha, muutama ripaus suosikkimausteseosta, puristus Srirachaa, vuohenjuusto tai feta murusteltuna, kuutioitu tofu, sinappijauhe, chilijauhe. Itse voisin kuvitella lisääväni tähän joskus myös jotain näistä, jos sattuisi olemaan ylimääräisenä: tuoreet yrtit erityisesti basilika, pippuri, valkosipuli, kinkku, meetvursti, pepperoni, kypsä pekoni, kypsä broileri, kypsä jauheliha. Lisäainekset sekoittaisin mukaan samaan aikaan maidon ja parmesaanin kanssa, paitsi tuoreet yrtit vasta lopussa. Myös mahdolliset happamat lisäainekset sekoittaisin mukaan vasta lopussa, jotta ne eivät aiheuta maidon juoksettumista.
Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän käy juustoksi muukin juusto, kuten ”cheddar, Monterey Jack, or provolone”. Itse kuitenkin tykkään juustomakaronissa eniten juustoista parmesaaani ja pecorino, johtuen mausta, siitä, että niitä minulla aina on jääkaapissa, ja siitä, että niistä tulee sulaessaan vähemmän venyviä kuin muista juustoista. Kauneimman näköinen tästä ruuasta tulisi, jos juustona käyttäisi oranssia juustoa.
Mac and cheesen voi tehdä myös tähteeksi jääneestä kypsästä makaronista. Edellä oleva linkki on kattilassa tehtävään versioon, mutta myös tämän mikroversion voi tehdä ylijääneestä kypsästä makaronista. Silloin tee muuten samalla tavalla kuin tässä ohjeessa, mutta raa’an makaronin sijaan käytä 125 g kypsää makaronia (n. 2 dl). Sekoita kypsään makaroniin mikronkestävässä korkeareunaisessa astiassa maito ja parmesaani, ja jatka ohjeen kohdasta ”Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua.”

Tämä mikrossa tehtävä mac and cheese -resepti perustuu tähän Thekitchn-sivuston ohjeeseen: https://www.thekitchn.com/how-to-make-one-bowl-microwave-macaroni-and-cheese-cooking-lessons-from-the-kitchen-94006 Kyseisessä linkissä on myös videoita tämän ruuan teosta.

Mikrossa tehtävästä mac & cheesesta on netissä myös tämä Valion versio: https://www.valio.fi/reseptit/mac-cheese-mikrossa/ … mutta tähänastisten kolmen kommentin perusteella se ei vaikuta lupaavalta, joten olen jättänyt sen version kokeilematta.

Alkuperäisessä Thekitchn-sivuston ohjeessa makaronit kypsennetään mikrossa vähässä vedessä ilman tarvetta siivilöidä tai kaataa vesiä pois. Kuitenkin kyseisessä ohjeessa myös käsketään sekoittaa makaronia 2 minuutin välein, mitä en itse välitä tehdä, koska tiedän myös tavan kypsentää makaronit mikrossa ilman välisekoittamisia. Niinpä korvasin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit omalla tavallani, eli paljossa vedessä ilman välisekoittamisia ja lopussa ylimääräiset vedet pois. Jos en voisi tai haluaisi käyttää siivilää, siinä tapauksessa saattaisin valita mieluummin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit vähässä vedessä usein sekoittaen. Siivilöinnin voisi tosin myös kokeilla korvata laittamalla syvän lautasen päälle sopivan kannen tai lautasen ja sitten varovasti kaatamalla kypsennysvedet pois.

Alkuperäisen ohjeen mukaan maitoa riittäisi tähän 60 ml eli 4 rkl, mutta itse lisäsin siihen vielä 1 rkl, jolloin tuli 75 g eli 3/4 dl maitoa. Tein tämän lisäyksen, koska alkuperäisessä reseptissä neuvotaan lisäämään 1 tai 2 rkl maitoa, jos haluaa kermaisemman kastikkeen, ja minähän haluan.

Alkuperäistä ohjetta noudattaen sekoitin maidon ja parmesaanin lisäämisen jälkeen puolen minuutin välein. Kuitenkin minun mikrossani kesti yksi ja puoli minuuttia ennen kuin näytti tapahtuvan mitään, joten jatkossa voisin ihan hyvin sekoittaa ensimmäisen kerran vasta yhden minuutin jälkeen ja vasta sitten puolen minuutin välein.

Tykkäsin lopputuloksesta todella paljon. Maistuu ihanasti parmesaanilta ja makaronilta pehmeän maitoisessa muodossa. Lohturuokaa nopealla tavalla ja vain itselle, joskin itse voisin syödä tätä yhdeltä istumalta toisenkin annoksen. Kattilassa tehtyyn juustomakaroniin verrattuna tämä mikroversio on epätasaisempi. Joissakin kohdissa on enemmän juustoa kuin toisissa, mutta silti kauttaaltaan maistuu hyvältä ja sopivan juustoiselta. Tässä versiossa juusto on myös osittain venyvä, joten jos ei halua venyvän juustoista makaronia vaan mieluummin silkkisen juustomakaronin, silloin kannattaa jättää tämä mikroversio väliin. Silkkistä juustomakaronia haluaville suosittelen kattilassa tehtävää versiota sellaisella reseptillä, johon tulee vehnäjauhoja. Ne kattilaversiot, joihin ei tule jauhoja, ovat jääneet minulla epätasaisiksi ja enemmän tai vähemmän venyväjuustoisiksi niin kuin tämä mikroversiokin, joten silkkisyyteen vaikuttaa jauhoilla suurustaminen olevan avainsana. Kuitenkin tästä venyvämmästä ja epätasaisemmastakin mikro- mac and cheesesta tykkään tosi paljon. Tämä on kätevä ratkaisu sellaisiin tilanteisiin, jolloin tarvitsen annoksen vain yhden annoksen vain itselleni, mutta en jaksa sotkea kattilaa ja liettä.

Kuivat makaronit ja suola syvällä lautasella.

Makaronit 8 minuutin mikrokypsennyksen jälkeen.

Siivilöidyt makaronit taas syvällä lautasella.

Yhteensä yhden minuutin mikrokypsennyksen jälkeen. Kuvaoton jälkeen sekoitus.

Yhteensä kahden minuutin mikrokypsennyksen jälkeen. Kuvanoton jälkeen sekoitus.

Yhteensä kahden ja puolen minuutin kypsentämisen jälkeen. Kuvanoton jälkeen sekoitus.

Tästä näkee, että juustossa oli vähän venyvyyttäkin mukana.

Katso myös:

Ohrarieskat paistinpannulla – pehmeät ja nopeat rieskat pannulla

Pannulla kypsennettyjä pehmeitä ohrarieskoja.

Sain vihdoin kehiteltyä ohrajauhoista tehtävän rieskan reseptin, jolla tulee sekä pehmeitä että hyvänmakuisia ohrarieskoja ilman leivinuunia. Nämä ohrarieskat on nopea tehdä, koska näitä ei tarvitse kohottaa niin kuin esimerkiksi toinen itsetehty ohraleipä nimeltään rievä tarvitsee. Nämä pienet matalat ohraleivät on monia muita leipiä nopeampi tehdä myös siksi, koska uunin sijaan nämä kypsennetään paistinpannulla. Siksi näitä nopeita ohraisia rieskoja voi kutsua myös nimellä pannurieska. Tässä reseptissä tarvitsee vain sekoittaa taikina, muotoilla rieskoiksi ja paistaa pannulla. Taikinaan tarvitaan vain nämä ainekset: ohrajauho, maito, voi, leivinjauhe ja suola. Lisäksi tarvitaan muotoiluun jauhoja, joksi jauhoksi itse valitsen mieluiten halvimman jauhon eli vehnäjauhon, mutta valitsemalla muotoiluun eri jauhon voi nämä ohrarieskat tehdä myös kokonaan ilman vehnää.

Ohrarieskat paistinpannulla (reseptin voi tuplata tai moninkertaistaa, mutta ohrarieskat eivät säily hyvänä seuraavaan päivään)
n. 1½ dl ohrajauhoja (90 g)
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl täysmaitoa (100 g)
10 g voita sulatettuna
muotoiluun: jauhoja (vehnäjauhoja tai muita sellaisia jauhoja, joiden maku ei riitele ohran maun kanssa)
Sekoita ensin leivinjauhe ja suola yhteen desilitraan ohrajauhoja. Sekoita kierrevispilällä mukaan maito. Lisää ohrajauhoja vähitellen koko ajan kierrevispilällä sekoittaen. Ohrajauhoja on sopiva määrä sitten, kun taikinaan jää kierrevispilän jäljet. Taikinasta on tarkoitus tulla sellaista, että siitä voi lusikoida möykkyjä, sen kiinteämpää ei tarvitse tulla. Sekoita mukaan voisula.
Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Ripottele koko sen leivinpaperiarkin alueelle reilusti jauhoja, jotta sen päälle voidaan lusikoida taikinamöykkyjä ilman, että ne tarttuvat kiinni. Nosta lusikalla taikina pieniksi möykyiksi jauhotetulle leivinpaperille. Koska nämä rieskat tullaan siirtämään raakana leivinpaperilta pannulle, kannattaa mieluummin tehdä pieniä möykkyjä kuin isoja, koska pieniä on helpompi siirrellä niin, että muoto säilyy.
Ripottele taikinamöykkyjen päälle jauhoja. Laita viereen myös syvä lautanen, ja kaada siihen jauhoja kättä varten. Kasta kättä jauhoissa, taputtele taikinamöykky matalaksi, töni röpeloiset reunat tasaisemmiksi. Toista tämä kaikille taikinamöykyille. Muista kastaa käsi jauhoissa aina ennen jokaista möykkyä, jotta taikina ei tartu käsiin. Kun kaikki rieskat on muotoiltu, pistele ne haarukalla.
Kuumenna iso paistinpannu, mieluiten valurautainen. Nosta rieskat lastan avulla pannulle, vain yhteen kerrokseen (ei siis rieskoja päällekkäin). Parasta on, jos rieskat eivät pannulla koske toisiinsa, koska ne helposti tarttuvat yhteen. Paista tarvittaessa useammassa erässä tai useammalla pannulla. Paista puhtaalla kuivalla pannulla ilman lisättyä rasvaa. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) molemmin puolin n. 5 minuuttia per puoli. Kukin puoli on valmis, kun siinä on jotain ruskistumista, mutta ei vielä paljon mustaa.
Vinkki: Jos mitään ruskistumista ei tapahdu viidessä minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian matala ja sitä kannattaa nostaa. Jos taas tulee mustaa jo 1-2 minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian korkea ja sitä kannattaa laskea.

Olen yrittänyt paljon tehdä ohrarieskaa tällä reseptillä, joka on Myllyn Paras -sivustolla ja ohrajauhopussin kyljessä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/ohrarieska Minun sähköuunissani, jonka maksimilämpötila on 250 astetta, tuolla reseptillä on aina tullut kovaa ohrarieskaa. Siksi olinkin kauan luovuttaneessa tilassa itsetehtyjen ohrarieskojen suhteen.

Tammikuussa kun tein perunarieskoja pannulla, huomasin niissä olevan sellaisen vanhanajan rieskan maun, jonka halusin myös itsetehdyissä ohrarieskoissa olevan, mutta jollaista en sähköuunissa ole ohrarieskoissa koskaan saanut. Pian tuon jälkeen sitten kokeilin tehdä ohrarieskojakin pannulla. Silloin käytin tuota Myllyn paras -ohjetta, johon tulee vain ohrajauhoja, vettä ja suolaa. Reseptin alla olevien kommenttien perusteella vähensin jauhojen määrää suhteessa nesteen määrään reilusti niin, että jauhoja on vain se minimimäärä, jolla saadaan jotain koossapysyvää. Sillä kerralla, kun paistoin ohrarieskat paistinpannulla, sain ensimmäistä kertaa tehtyä pehmeitä ohrarieskoja. Maku vain ei ollut sillä kertaa hyvä. Perunarieskoissa pannumustuneet pilkut maistuivat hyvältä, mutta sama määrä mustia pilkkuja ohrarieskassa maistuikin huonolta, ja sisus sillä kertaa maistui tylsältä. Sen kerran jälkeen luovutin taas kuukausiksi ohrarieskojen suhteen.

Nyt sitten ohrarieskahimoissani minulle tuli sellainen inspiraatio, että mitä jos teen niistä ohrarieskoista maukkaita samoilla aineksilla kuin muistakin rieskoistani (esim. perunarieskat, puurorieskat, riisirieskat, spagettirieskat, ryynirieska kaurahiutaleista, neljän viljan ryynirieska): täysmaito ja voi. Voisulan lisääminen taikinaan aiheutti sen, että taikina ei ole enää jääkylmä niin kuin ohrarieskataikinan pitäisi olla mureutuakseen ilman kohotusainetta, joten koin tarpeelliseksi lisätä vielä leivinjauhettakin. Pelkällä ohrajauho-vesi-suola -taikinalla siis sain aiemmin tehtyä pehmeitä ohrarieskoja pannulla ilmankin leivinjauhetta, mutta sillä kerralla tosiaan maku ei ollut minulle mieluinen.

Maidon, voin ja leivinjauheen käyttäminen ohrarieskataikinaan teki sen ratkaisevan eron makuun niin, että tulikin maukkaita ohrarieskoja. Sen jälkeen vielä kokeilin, mikä on se paras paistolämpö minun hellallani, jossa säätöväli on 0-3. Kolmosella paistaessa tuli liian mustapintaisen makuisia jo 1-2 minuutissa per puoli. 1½:lla paistaessa ei tullut viidessäkään minuutissa per puoli kunnon ruskistumista pintoihin, ja reunat ehtivät mennä rapeiksi ennen kuin pinnat näyttivät valmiilta. Rapeareunaisetkin silti olivat keskeltä pehmeitä, hyvänmakuisia ja niissä keskellä maistui tiivis ohran maku hyvällä tavalla. Minun makuuni paras kuitenkin tuli, kun paistoin kakkosella. Silloin tuli kauttaaltaan pehmeitä mutta kypsiä, hyvällä tavalla ohran makuisia, eikä tullut liikaa mustaa makua.

Taikinasta lusikoituja möykkyjä jauhotetulla leivinpaperilla.

Raa’at rieskat siirrettynä kuumalle pannulle. Lastaa isommat menettivät muotonsa siirrettäessä, joten jatkossa olisi parempi tehdä vain lastaa kapeampia rieskoja.

Tänään tein tämän saman taikinan toiseenkin kertaan, kun tutkin sitä optimaalista paistolämpöä. Alla kuvat korkeammalla ja matalammalla lämpötilalla paistamistani ohrarieskoista.

Keskilämmöllä eli säädöllä 1.5/3 paistettuja ohrarieskoja. Nämäkin olivat hyviä, mutta eivät enää kauttaaltaan pehmeitä. Reunat olivat rapeita, muualta pehmeää. Näiden paistaminen kesti lähes 10 minuuttia per puoli.

Samoilla astioiden sotkemisilla kokeilin tehdä samalla taikinalla myös ohrarieskoja sähköuunissa. Okei, melkein samalla. Uunia varten tein taikinan, jossa oli 1½ dl ohrajauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl suolaa, 1 dl täysmaitoa ja 15 g voisulaa. Taputtelin koko taikinan leivinpaperoidulle pellille yhdeksi rieskaksi ja pistelin sen haarukalla. Paistoin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes näytti valmiilta. Siinä meni 10 minuuttia. Pinta oli jo rapsakka, mutta sisältä vielä vähän taikinainen. Tämä sähköuunissa paistetun ohrarieskan resepti kaipaa vielä viilaamista, mutta jatkokehitystä varten laitan kuitenkin tähän alle nekin kuvat.

Taikinakokeilu sähköuunissa kypsennettävää ohrarieskaa varten.

Sähköuunissa paistettu ohrarieska 10 minuutin paistamisen jälkeen.

Tämä uunissa paistettu ohrarieska näytti kypsältä, mutta maistui ja tuntui raa’alta. Onneksi kuitenkin pannulla kypsennetyt onnistuivat hyvin.

Päivitys seuraavana päivänä:

Ylijääneet ohrarieskat olivat huoneenlämmössä peitettyinä yön yli. Olivat pysyneet pehmeinä, mutta suutuntuma oli nyt paljon kuivempi. Nämä ohrarieskat selvästikään eivät säily hyvinä seuraavaan päivään, joten jatkossa niitä kannattaa tehdä kerralla vain sellainen määrä, joka syödään samana päivänä. Muutama tunti valmistamisen jälkeen olivat kyllä vielä hyviä.

Muita leipäreseptejä:

Katso myös: Leipäreseptejä ilman hiivaa