Paistettu riisi pyttipannun tapaan

Toissapäivänä tein kanakastiketta ja riisiä. Sitä syötiin hyvillä mielin kolmella lounaalla, kunnes kanakastike loppui. Riisin jämistä halusin nyt tehdä pyttipannun tapaan paistettua riisiä, eli makkaran kanssa paistettua riisiä, jonka kanssa syödään paistettu kananmuna. Tämä on siis eräänlainen riisipyttipannu, riisispydäri tai riisipyttis, jossa perunan sijaan on riisin tähteet. Tuli tosi herkullista. Hyödynsin tässä samaa, mitä olin oppinut kiinalaisen paistetun riisin paistamisesta, eli että riisiin annetaan paistua kunnolla ruskistuspintaa, jolloin riisi imee paremmin itseensä makuja. Tässä tapauksessa se maku, jota riisi imi, oli makkaran maku, joka maistui ihanasti koko ruuassa eikä pelkästään makkarapaloissa. Paistettu kananmuna sopi tämän kanssa syötäväksi oikein hyvin.

Paistettu riisi pyttipannun tapaan

keitettyä jäähtynyttä riisiä

makkaraa noin 100 grammaa (1 kpl) per 200 grammaa keitettyä riisiä (2½ dl)

voita paistamiseen noin 2 rkl per 200 grammaa riisiä

kananmunia 1-2 kpl per syöjä + suolaa

Jos riisit ovat jäähtyeessään tarttuneet yhteen, irrottele niitä toisistaan käsillä sen verran, että riisit on helppo levittää koko pannun alueelle.

Kuumenna isolla paistinpannulla voita. Levitä riisit koko pannun alueelle. Paras tulos tulee, kun riisiä on pannulla vain yhdessä kerroksessa niin, että kaikki riisit pääsevät koskemaan pannun kuumaan pintaan. Tarvittaessa riisit voi jakaa useammalle pannulle.

Paista riisejä hieman keskilämpöä (keittolevyn säätö 2/3) kuumemmalla muutama minuutti ilman sekoittamista, tai kunnes riisien alapuoliin on tullut ruskistumista. Sekoita riisejä, sitten paista taas sekoittamatta muutama minuutti ilman sekoittamista. Jatka samalla tavalla, kunnes riiseissä on ruskistumista suurin piirtein joka puolella, mutta mikään ei ole vielä palanut. Täysin ruskeiksi ei tarvitse saada, vaan riittää se ”ruskistumista suurin piirtein joka puolella”. (200 grammalla riisiä isolla paistinpannulla paistoin kolme ”kierrosta”, ja sitten oli tyytyväinen.)

Kun riisit ovat ruskistuneet riittävästi, siirrä ne joko pannun sivuun tai pois pannulta niin, että makkarapalat mahtuvat pannulle yhteen kerrokseen. Anna makkarapalojen lämmetä, ja sekoita ne sitten riisin kanssa sekaisin. Makkarapaloja ei ole tässä ruuassa olennaista paistaa ruskeiksi asti, mutta niinkin voi tehdä, jos tykkää.

Lopussa siirrä riisi-makkaraseos pois pannulta kananmunien paistamista varten. Lisää pannulle tarvittaessa voita tai muuta rasvaa, ja paista kananmunat syöjien haluamaan kypsyysasteeseen. Itse suosin molemmin puolin ruskistettuja kananmunia, joita paistan muutaman minuutin per puoli hieman keskilämpöä kuumemmalla, ja lopussa ripotelen suolaa päälle. Kananmunat voi halutessa paistaa myös eri pannulla, mutta itse tykkään siitä, kun kananmunat imevät itseensä makkaranpaistosta jääneitä makuja.

Vinkki:

* Tämä ruoka on mielestäni herkullinen ihan tällaisenaan, mutta halutessa tähän voi lisätä esimerkiksi sipulia, valkosipulia, sieniä, vihanneksia ja/tai mausteita. Voin sijaan voi paistaa muussakin rasvassa, mutta jos käyttää kasviperäisiä rasvoja, silloin suosittelen lisäämään jotain muita mieleisiä makuja tilalle.

Lisäkkeeksi paistoin tällä kertaa parsakaalia ja paprikaa. Pyrin pilkkomaan parsakaalin ohuiksi ja paprikan suhteellisen pieniksi. Paistoin niitä voissa aina muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa, sitten sekoitin, paistoin taas muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa vähän joka puolella ja olivat kypsiä. Lopussa maustoin suolalla ja sokerilla.

Tämä ruoka on mielestäni hyvä kotivararuoka, eli pitkään säilyvistä aineksista tehtävä ruoka. Keittämätön riisi säilyy pitkään huoneenlämmössä. Makkarat taas säilytän pakastimessa. Pakastan makkarat omassa ostopakkauksessaan, ja irrottan jäisistä makkaroista terävällä veitsellä sen verran, kuin kerralla tarvitsen. Loput siirrän takaisin pakkaseen, jolloin ei tarvitse käyttää koko pakettia kerralla. Makkarat pilkon ja paistan jäisinä, jos en ole saanut aikaiseksi ottaa niitä ajoissa sulamaan, eli yleensä siis jäisillä mennään. Kananmunat säilyvät yleensä huoneenlämmössä vähintään kuukauden. Parsakaali ja paprika olivat tällä kertaa tuoreita, mutta tuoreiden sijaan voi käyttää myös pakasteita. Jäiset parsakaalit pilkon yleensä terävällä veitsellä ohuiksi ennen paistoa, ja annan niiden paistua sekoittamatta niin kauan, kunnes alhaalla on ruskistumista. Lopussa maustan sellaisella määrällä suolaa ja sokeria, että maistuu hyvältä.

Tämä ruoka on hyvin saman tapainen kuin Paistettu makaroni pyttipannun tapaan. Kuitenkin niissä kahdessa perusidea on eri: Paistetussa makaronissa ideana minulle on makaronin rapeus, paistetussa riisissä tavoitteena ei ole se. Paistetussa riisissä mielestäni perusideana on se, että paistetaan riisi sellaiseksi, joka imee itseensä makuja tavallista keitettyä riisiä paremmin.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on mm. linkit Savusiika-riisisalaatti, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä pitkäjyväisestä riisistä mikrossa.

Linkkejä perinteisempiin perunasta tehtyihin pyttipannuihin:

Keksit kaurapuurosta

Ylijäänyt kaurapuuro muuntui kekseiksi. Seuraavalla kerralla sitten enemmän leviämisvaraa…

Tein nyt ensimmäistä kertaa kaurapuurosta keksejä. Olen paljon katsellut googlella keksireseptejä kaurapuurosta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehdä puurosta keksejä itse. Googlella ei löytynyt suomeksi eikä englanniksi juuri sellaista reseptiä kuin halusin, joten sovelsin itse sitä reseptiä, joka oli helpoiten sovellettavissa oman maun, kotona olevien ainesten ja oman viitseliäisyystason mukaiseksi. Kyseinen resepti kaurapuurokekseille oli englanninkielinen, ja se sisälsi mm. mausteita, sähkövatkaimen käyttöä ja taikinan lepäämistä jääkaapissa. Niistä asioista en niin välittänyt, vaan halusin tehdä vain perus kaurapuurokeksit tavallisista aineksista ilman tarpeettomia mausteita, ylimääräistä vaivannäköä tai odottelua. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaurapuuron jämät tekivät näistä kekseistä pehmeämmät sisältä kuin mitä keksit normaalisti ovat, mutta reunat ovat rapeita ja maku on hyvä. Mausta en ole varma, tunnistanko sieltä ne puuron jämät. Maku on sellainen omanlaisensa, joka mielestäni on eri kuin tavallisten keksien, kauralastujen tai kaurapuuron maku. Mutta hyvä maku se on joka tapauksessa, sekä minun että lasteni mielestä. He eivät tunnistaneet mausta, että keksien seassa on kaurapuuron tähteet. Näin tehtynä nämä puurokeksit ovat yksi helpoimmasta päästä juttuja, mitä tehdä kaurapuuron jämistä. Nimetä nämä voi monellakin eri tavalla: kaurapuurokeksit, puurokeksit, kaurakeksit puurosta, jämäkeksit, tähdekeksit, jätekeksit jne.

Keksit kaurapuurosta

1 dl kiinteäksi jäähtynyttä kaurapuuroa

1 dl vehnäjauhoja (65 g)

ripaus suolaa

½ tl leivinjauhetta

75 g sokeria (vajaa 1 dl)

60 g voita sulatettuna (2/3 dl voisulaa)

1 kananmuna

Sekoita vehnäjauhoihin ripaus suolaa ja leivinjauhe. Sekoita voisulaan sokeri kierrevispilällä. Lisää kananmuna, ja sekoita kierrevispilällä tasaiseksi. Lisää puuro, sekoita edelleen kierrevispilällä tasaiseksi. Laita kierrevispilä pois, ja sekoita kuiva-aineseos mukaan lusikalla tai nuolijalla. Vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen sekoita vain sen verran, että taikina on tasainen.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä reilusti leviämisvaraa. Kasojen muodoilla ei ole väliä, sillä ne leviävät uunissa pyöreähköiksi ja litteiksi.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on vähän ruskistumista. Minulla meni siihen 20 minuuttia. Kannattaa tarkistaa tilanne 15 minuutin jälkeen.

Anna keksien jäähtyä pellillään peittämättä. Keksit kiinteytyvät lisää jäähtyessään. Keksit ovat maistuvia sekä tuoreeltaan lämpimänä että muutama tunti myöhemmin jäähtyneinä. Kuitenkin seuraavana päivänä voivat olla jo merkittävästi huonompia.

Vinkkejä:

* Tähän perusversioon voi halutessa lisätä muitakin makuja. Alkuperäisen reseptin mukaan tähän kuuluisi myös ½ tl kanelia, 1/4 tl jauhettua neilikkaa ja ½ tl vaniljauutetta. Alkuperäinen resepti neuvoo, että tähän voi halutessa lisätä myös 1 rkl kaakaojauhetta tai espressojauhetta. Kuivamausteet sekoitetaan vehnäjauhoihin yhtä aikaa leivinjauheen kanssa, vaniljauute sekoitetaan kaurapuuroon.

* Osan sokerista voi korvata ruskealla sokerilla. Alkuperäisessä reseptissä 2/3 sokerista on ruskeaa sokeria. Ainakin fariinisokeri sopisi maun puolesta.

* Taikinaan voi halutessa lisätä sattumia samaan aikaan vehnäjauhojen lisäämisen kanssa. Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä korkeintaan 1 dl sattumia: esim. pilkottua suklaata, pähkinöitä, siemeniä, rusinoita tai kuivattuja karpaloita.

* En ole kokeillut tätä vielä muilla puuroilla kuin kaurapuurolla, mutta jos kokeilisin, tavoitteena olisi sellainen taikina, josta on helppo lusikoida kasoja, jotka eivät vielä ennen paistoa leviä. Liian löysään seokseen lisäisin jauhoja, liian kiinteään seokseen voisulaa.

Alkuperäinen resepti, johon tämä minun versioni kaurapuurokekseistä perustuu, on tämä: https://www.myrecipes.com/extracrispy/use-leftover-oatmeal-to-make-cookies Ensinnäkin siihen olisi tarvittu reilu 2 dl kaurapuuroa, mutta minulla oli 1 dl, joten puolitin reseptin. En välittänyt sähkövatkaimen käytöstä keksejä varten, joten en vatkannut voita ja sokeria sähkövatkaimella sekaisin niin kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin, vaan sulatin voin mikrossa ja sekoitin sokerin voisulaan.

Alkuperäisessä reseptissä myös käskettiin jäähdyttää keksejä ennen paistoa jääkaapissa 1-2 tuntia, mutta en välittänyt sitä tehdä, enkä näe syytä tehdä niin seuraavallakaan kerralla. Jätin pois myös alkuperäisessä reseptissä olleet mausteet ja ruskean sokerin, koska halusin tehdä perusversion, jossa on vain kaurapuuro, valkoinen sokeri, vehnäjauho, voi, leivinjauhe ja kananmuna. Suomen kielellä en löytänyt sellaisen perusversion reseptiä googlella, joten siksi sovelsin lähimpänä olevaa englanninkielistä.

Suomeksi googlaamalla olen tähän mennessä löytänyt vain kaksi reseptiä kaurapuurokekseille: http://tuulia.co/fi/gluteenittomat-suklaakeksit-kaurapuurosta/ ja https://www.tuovinenmirka.com/helpot-keksit-tuorepuurosta-havikkiruokaohje/ Niistä kumpikaan ei sisällä voita, valkoista sokeria eikä vehnäjauhoja. Minulle ne kaikki kolme yhdessä ovat kekseissä se pointti, mutta ymmärrän, miksi tarvitaan reseptejä myös ilman niitä.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt kaurapuuro tai muu puuro on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Hyviä ovat esimerkiksi puurorieskat ja puuromuffinssit.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Säilytin ylijääneitä kaurapuurokeksejä huoneenlämmössä peitettynä yön yli. Seuraavana päivänä olivatkin jo täysin pehmeitä, mikä mielestäni kekseille ei ole toivottavaa. Yön yli säilytettynä myös maistoin näistä sen kaurapuuron ominaismaun, ja lapsi sanoi ”maistuu vähän sekavalta”. Tarkemmin kysyttäessä hän tarkensi, että maistuu joistakin kohdista hyvältä, joistakin kohdista pahalta. ”Pahalta” viittasi varmaan niihin kaurapuuron palasiin, jotka nyt tuntuivat suussa vähän kovilta. Nämä kaurapuurokeksit tällä reseptillä tehtynä selvästikään eivät ole hyviä yön yli säilytykseen, vaikka tuoreeltaan ovatkin hyviä. Jos jatkossa haluaisin kokeilla yön yli säilyviä kaurapuurokeksejä, vähentäisin niistä kaurapuuron osuutta esimerkiksi puolella, ja vastaavasti kasvattaisin tarvittaessa vehnäjauhon ja voin osuutta vähintään sellaiseksi, että taikina ei leviä ennen paistoa. Helppo muotoiltavuus tosin saattaisi silloin vähetä, ja keksejä voisi ehkä joutua käsin muotoilemaan nätin näköisiksi. Katsotaan, josko joskus innostun kehittelemään sellaistakin reseptiä.

Rieskat ylijääneestä spagetista

Rieskat spagetin jämistä.

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista

2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)

2 dl vehnäjauhoja (130 g)

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.

Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.

Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.

Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.

Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja:

Talonpojan munakas perunamuusista

Perunamuusin jämät sopivat hyvin talonpojan munakkaaseen.

Talonpojan munakas on kätevä munakas, jossa perinteisesti käytetään kinkkua ja keitettyjä perunoita. Nyt kun minulla oli ylijäämä perunamuusia, tuli mieleeni kokeilla, mitä tulee talonpojan munakkaasta, jos sen tekeekin muusista keitettyjen perunoiden sijaan. Onnistui hyvin. Tuli hyvää sekä maultaan että rakenteeltaan. Oli myös helppo ja nopea tehdä ylijääneestä perunamuusista, kun silloin perunoiden pilkkomisvaihetta ei tarvinnut tehdä. Maistui siltä, miltä talonpojan munakkaan mielestäni kuuluukin maistua, eli tässä maistuu savukinkku, neutraali peruna ja kananmuna. Perinteestä poiketen perunapalojen tilalla vain oli se ylijäänyt perunamuusi.

Talonpojan munakas perunamuusista

4 kananmunaa

1 ¼ dl jäähtynyttä perunamuusia (noin 125 g)

1 dl kuutioitua savukinkkua (n. 40-50 g)

1 maustemitta suolaa (tai maun mukaan)

2 rkl voita paistamiseen

Sekoita keskenään kananmunat, perunamuusi ja suola (esim. kierrevispilällä). Kuumenna isolla paistinpannulla voi. Lisää siihen kinkku, ja anna ruskistua hieman keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3). Lisää pannulle kananmunaseos, ja sekoita. Käännä keittolevyn säätö pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Anna kypsyä, kunnes kananmunaseos on hyytynyt. Minulla kesti siinä nyt 10 minuuttia.

Kun munakas on hyytynyt, mielestäni helpoin tapa siirtää munakas siististi pois pannulta on leikata munakas paloiksi jo pannulla (esim. 4-8 palaan), ja sitten siirtää palat pannulta yksitellen tarjoiluastiaan tai lautasille. Jos onnistuu munakkaan siirtäminen kokonaisena, senkin voi toki tehdä.

Alkuperäisessä ohjeessa on lisäksi 3 rkl hienonnettua sipulia, joka ruskistetaan yhdessä kinkkukuutioiden (ja keitettyjen kuutioitujen perunoiden) kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa myös ripotellaan silputtua ruohosipulia lopussa pinnalle. Itse jätin molemmat pois, koska ruohosipulia minulla ei ollut ja sipulia en tähän kaivannut.

Tämä resepti perustuu talonpojan munakkaan ohjeeseen, joka on Maija Silvennoisen kirjassa Makujen Maailma Arkeen. Siinä oli 4 kananmunaa, 2 keitettyä perunaa, 2 rkl vettä, 1 dl kuutioitua kinkkua, 3 rkl hienonnua sipulia, 2 rkl voita, suolaa, valkopippuria ja hienonnettua ruohosipulia. Kun käytin keitettyjen perunoiden sijaan perunamuusia, jätin samalla myös lisätyn nesteen pois.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Siellä on reseptit Perunasämpylät, Perunaletut, Perunatassut, Perunapannukakku, Perunamuffinit ja Perunamuusivuoka. Siellä on myös linkkejä muihin resepteihin perunamuusin uusiokäytöstä, kuten duchesse-perunat, gratinoitu perunamuusi ja perunarieska (pellillinen / pienet rieskat pannulla tai uunissa).

Hirvenlihapullat, perunamuusi ja salaatti

Tuli vastaan pakastimessa paketti hirven jauhelihaa, jolla oli parasta ennen mennyt 27.2.2020, eli vajaa viikko sitten. Otin sitten sen sulamaan ja tein siitä lihapullia. Tuli maukkaita ja meheviä. Hirven jauhelihasta tehdyt pyörykät ja pihvit ovat vähärasvaisuutensa vuoksi alttiita kuivumiselle, joten sen ehkäisemiseksi paistan ne runsaassa voissa. Tällä kertaa jopa punnitsin, paljonko voita nämä lihapullat imivät paistettaessa. Laitoin pannulle voita ison kimpaleen: 72 grammaa. Paistamisen jälkeen punnitsin jäljelle jääneet voit, joita oli 28 grammaa. Tämä satsi lihapullia 500 grammasta hirven jauhelihaa imi siis rasvaa paistettaessa 44 grammaa, millä voimäärällä lihapullista siis tuli meheviä. Vertailun vuoksi: 400 gramman paketista sika-nautajauhelihaa tulee rasvaa 92 grammaa, eli nämä hirvilihapullat ovat silti paljon sika-naudasta tehtyjä lihapullia vähärasvaisempia. Mehevyyden takia moni myös sekoittaa hirven jauhelihaan sian lihaa, mutta minulla ei nyt ollut sian jauhelihaa mitä sekoittaa, joten voissapaistaminen ajoi saman asian mehevyyden kannalta. Maku näissä hirvipullissa on riistainen, eli maistuu hirvenlihalta ilman sianlihan makua.

Hirvenlihapullat

500 g hirven jauhelihaa

½ dl korppujauhoja

1 dl (täys)maitoa

1 kananmuna

1½ tl suolaa

1 tl sipulijauhetta

paistamiseen voita (mieluiten vähintään 50 grammaa, jotta tulee meheviä)

Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita kananmuna-maitoseos korppujauhoseokseen (esim. kierrevispilällä). Anna turvota 5 minuuttia. Sekoita käsin mukaan hirven jauheliha. Sekoita käsin sen verran, että taikina on tasaista. Muotoile taikinasta pyöryköitä.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuumenna isolla paistinpannulla voi. Lisää pannulle kerralla sen verran pyöryköitä kuin mahtuu ilman, että ne koskevat toisiinsa. Paista hieman keskilämmöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) pari minuuttia tai kunnes alapinnat ovat ruskistuneet. Käännä ruskistuneet lihapullat ympäri, paista sekoittamatta taas parisen minuuttia tai kunnes toisetkin puolet ovat ruskistuneet. Siirrä ruskistuneet lihapullat leivinpaperin päälle pellille. Kun pannulle tulee tilaa, ruskista loputkin lihapullat samaan tapaan. Kun kaikki lihapullat on ruskistettu, paista niitä leivinpaperoidulla pellillä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes ovat sisältä kypsiä. Tarjoa esim. perunamuusin tai muun perunalisäkkeen kanssa.

Lisäkkeenä söin nyt samaa salaattia kuin eilen nikkarinvuoan kanssa.

Tähteeksi jääneitä hirvipyöryköitä sivusta kuvattuna.