Avainsana: keittoa ja leipää

Punakaalisosekeitto

Punakaalisosekeittoa ja juustovoileipiä.

Kokeilin tehdä punakaalista kermaisen sosekeiton. Pilkoin loput punakaalista, jota oli reilu 300 grammaa. Sulatin kattilan pohjalla 2 rkl voita, sekoitin siihen 2 rkl vehnäjauhoja ja kiehautin. Lisäsin pilkotut punakaalit ja litran lihalientä, kiehautin. Laskin lämmön matalimmalle ei-nollalle, keitin kannen alla puoli tuntia. Soseutin bamix-sauvasekoittimella, lisäsin 2 dl kuohukermaa sekä suolaa ja sokeria (molempia 2 tl – liemeni oli suolatonta). Sekoitin, kuumensin uudelleen ja aloin syödä. Maku oli ihan ok, mutta ei vieläkään sellainen punakaaliresepti, johon ihastuisin ja kaipaisin toistekin. Porkkanasta ja lantusta yleensä tulee hyvä sosekeitto samalla kaavalla tehtynä.

Bamix ei onnistunut saamaan punakaalin pehmeitä paloja täysin sileiksi asti, vaan joka lusikalliseen jäi vähän karkeaa pureskeltavaa mukaan. Ei ole missään nimessä pahaa, mutta ei sellaistakaan, mitä haluaisin syödä nyt monta päivää putkeen, joten loput keitot pakastan annoksina, ja syön niitä pois sitten pakkasesta aina välillä. Jos ehtisin, voisin tehdä lopuista keitoista punakaalipastan sekoittamalla punakaalisosekeittoon paljon parmesaania ja sitten keitetyt pastat sekaan, mutta nyt lähiaikoina en taida ehtiä.

Punakaalit pilkottuina. Nämä painoivat yhteensä 320 grammaa ja nämä menivät kaikki keittoon litran lientä kanssa.
  • Kiehuva liemi punakaalineen.
  • Puoli tuntia keitetyt pehmenneet punakaalit.
  • Tästä näkyy, miltä punakaalit näyttivät keitettyinä.
  • Punakaalit soseutettuna liemeensä.
  • Lisätty 2 dl kuohukermaa, 2 tl suolaa ja 2 tl sokeria.
  • Sekoitettu ja kuumennettu uudelleen. Valmis.
  • Punakaalisosekeittoa lautasella.
  • Punakaalisosekeittoa ja juustovoileipiä. Hetken seisoessaan keiton pinnalle nousi tummemman violettia väriä.
  • Tältä keitto näytti lusikassa.

Parempia keittoja:

Parempia kasvisruokia:

Tomaattinen linssikeitto parmesaanin kanssa

Teki mieli tehdä satsi tomaattista linssikeittoa. Tein melkein samalla tavalla kuin aiemmin: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt vain vaihdoin vihannekset niihin, mitä tällä kertaa oli tuoreina. Juustonkin vaihtoin siihen, mitä satttui olemaan avattuna, joka nyt oli parmesaani. Tosi hyvää oli näinkin. Maistui hyvin myös lapsille ja vieraalle.

Käytin tähän loppuun linssipaketin, jonka parasta ennen oli jo yli kaksi vuotta sitten – lokakuu 2017. Nyt en huomannut näissä linsseissä mitään vikaa. Edellisellä kerralla näitä vanhoja linssejä käyttäessäni koin, että linssit jäivät ehkä normaalia kovemmiksi, mutta tällä kertaa en huomannut sellaista ollenkaan.

Tomaattinen linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

1 litra hyvää lientä

400 g tomaattimurska

2 tomaattia

2 porkkanaa

1 sipuli

2 rkl voita paistamiseen

1 valkosipulin kynsi

1 laakerin lehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

1 laakerin lehti

2 tl sokeria

suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan – nyt meni 2 3/4 tl

Tarjoiluun:

raastettua parmesaania tai muuta hyvää juustoa (esim. Grada Padano tai Pecorino)

Kuori sipuli ja valkosipuli, silppua ne. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi paloiksi.

Kuullota sipulisilppu kolmen litran kattilan pohjalla voissa. Lisää valkosipuli, savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Paista käännellen vielä noin minuutti tai kunnes mausteet tuoksahtavat. Lisää tomaatit, porkkanat, laakerin lehti, liemi ja tomaattimurska. Kiehauta.

Huuhtele linssit siivilässä. Lisää kiehuvaan liemeen huuhdellut linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes linssit ja vihannekset ovat kypsiä.

Lisää sokeri ja suola. Tarkista maku. Voi tarjota heti tai myöhempänä päivänä uudelleen lämmitettynä. Tästä määrästä tuli 7-8 lautasellista.

  • Kuumaa valmista linssikeittoa kattilassa.
  • Annos linssikeittoa lautasella ennen parmesaanin lisäämistä.

Söin tätä keittoa vielä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, kunnes loppui. Kolmantena päivänä en enää kaivannut tämän päälle parmesaania, ja maistui oikein hyvin ilman. Maut syventyivät kahden päivän aikana.

Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto

10 perunaa

1½ litraa lihalientä

1 laakerinlehti

400 g sika-nautajauhelihaa

1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)

200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)

suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)

Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)

Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.

Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.

Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Jauhelihakeittoa kattilassa.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä ja tähteeksi jäänyttä minestronekeittoa

Jääkaapissani oli 7 dl tähteeksijäänyttä perunamuusia. Tuli mieleeni tehdä siitä kaksi pellillistä perunarieskaa. Tein samalla reseptillä kuin millä yleensäkin teen pellillisen perunarieskaa silloin, kun en halua taputella erillisiä perunarieskoja enkä sotkea käsiäni:

Perunarieska pellillinen

3-4 dl perunamuusia

3 dl hiivaleipäjauhoja tai vehnäjauhoja

1 kananmuna

1 tl suolaa

3 dl täysmaitoa tai sen verran, että taikina on helposti kaadettavaa ja levitettävää

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Sekoita keskenään perunamuusi, suola, kananmuna ja maito. (Hyvä väline tähän on käsikäyttöinen kierrevispilä.) Sekoita jauhot joukkoon nopeasti nuolijalla (nopeasti tarkoittaa tässä, että sekoita vain sen verran, että taikina on tasainen, mutta älä vaivaa taikinaan sitkoa.) Levitä taikina voidellulle uunipellille. Tee veitsellä taikinaan viiltoja aivan kuin jakaisit sen annospaloiksi. Viivojen paikat eivät näy lopputuloksessa, mutta ne vähentävät kohokuorisuutta. Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla n. 15 minuuttia, kunnes pinta on ruskeapilkkuinen.

Perunarieska ennen paistoa.
  • Perunarieska paiston jälkeen.
  • Perunarieska leikattuna paloiksi.

Useamman pellillisen tehdessäni sekoitan vain aina uuden määrän taikinaa kullekin pellilliselle, koska olen kokenut vaikeaksi jakaa isompaa taikinaa tasaisesti useammalle kuin yhdelle pellilliselle. Joskus on tullut yhdestä pellillisestä ohuempi ja palaneempi kuin toisesta, joten siksi koen helpommaksi sekoittaa kutakin pellillistä varten taikinan erikseen.

Tämä perunarieska oli hyvää niin kuin yleensäkin. Yhden pellillisen pakastin paloiksi leikattuina ja toisen jätin lähiaikoina syötäväksi. Söimme tätä perunarieskaa tähteeksi jääneen minestronekeiton kanssa, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/tahteet-minestronekeittoon/

Nyt sattui olemaan tuoretta basilikaa, jota laitoin keittoannokseni päälle:

Minestronekeiton maku oli seisoessaan syventynyt ja rakettispagetit turvonneet lisää. Keitossa olleiden sienten jalkojen makua en keitosta vieläkään erottanut. Punasipuleista oli kaikki pinkki väri paennut, joten tuoreeltaan kinkuksi niitä luullut lapsi tällä kertaa väisteli ne valkoisiksi muuttuneet sipulin näköiset palat.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät

n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)

5-6 dl täysmaitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria

½ rkl suolaa

12 dl vehnäjauhoja

50 grammaa voita sulatettuna

Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.

Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.

Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.

Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto

10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)

1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)

2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista

1 tl sokeria

Tarjoiluun:

mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.

Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.

Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.

Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.