Ylijäänyt kermavaahto – mihin käyttää ja pakastaminen

Tässä kirjoituksessa kerron esimerkkejä, miten käyttää tähteeksi jäänyt kermavaahto. Jos ylimääräistä kermavaahtoa on jäljellä enemmän kuin on mielekästä käyttää muutaman päivän sisällä, pakastan kermavaahdot. Pakastan kermavaahdot leivinpaperoidussa uunivuoassa nokareina, jotka jäätymisen jälkeen siirrän pakastuspussiin. Jäiset kermavaahdot sulatan huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja käytän mihin tahansa kylmään jälkiruokaan, mihin kermavaahto sopii tai minkä reseptissä on kermavaahtoa. Kuumennettavissa jälkiruuissa en käytä pakastettua kermavaahtoa, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetut kermat (ja voit) leikkaamaan eli erottumaan rasvaksi ja nesteeksi. Myös jos vatkaamatonta kermaa on ylimääräisenä, se on kätevää vaahdottaa ja sitten pakastaa nokareina. Minun kokemukseni mukaan kermavaahto säilyttää rakenteensa pakastettaessa hyvin, kun taas sellaisenaan pakastettu kuohukerma yleensä menee rakeiseksi pakkasessa (mutta rakeisenakin silti sopii kuumennettaviin ja suurustettaviin ruokiin).

Omenapiirakkaa ja kermavaahtoa. Molemmat on pakastettu tuon näköisinä, ja sulatettu tuolla lautasella huoneenlämmössä.

Jos käytän ylijäämä kermavaahtoa reseptissä, jossa lukee esim. ”2 dl kermaa” ja kerma vatkataan vaahdoksi reseptissä, käytän valmista kermavaahtoa kaksi kertaa sen määrän, mitä reseptissä on kermaa. Eli jos reseptissä lukee 2 dl kermaa, joka vaahdotetaan, käytän siihen reseptiin 4 dl kermavaahtoa, jos minulla on sitä ylimääräisenä. Olen lukenut kerman tilavuuden kaksinkertaistuvan vaahdotettaessa. Lisääntyvä tilavuus on ilmaa, joka painaa suurin piirtein 100 grammaa per 1 dl, joten jos en viitsi sotkea mitta-astioita, punnitsen kermavaahtoa esimerkin tapauksessa 400 grammaa.

Punaherukkapiirakka, jonka täytteessä on pakastettua kermavaahtoa.

Alla on luettelo helppoja ja nopeita tapoja käyttää ylimääräistä kermavaahtoa. Kylmänä nautittaessa näiden kaikkien kanssa sopii myös pakastettu kermavaahto.

kahvin tms. päällä
kaakaon päällä
pirtelön päällä
marjojen kanssa
hedelmäsalaatin tai hedelmäpalojen kanssa
jäätelöannoksen päällä
kiisselin päällä – nopeita kiisseleitä ovat ainakin mehupohjaiset kiisselit ja suklaakiisseli
pappilan hätävara – astiaan kerroksittain keksimuruja, kermavaahtoa ja hilloa (ainekset voi myös sekoittaa keskenään) ja nautitaan heti
marja- tai hedelmärahkan ainesosana (voi syödä heti sekoittamisen jälkeen, mutta paranee jääkaapissa)
sekoitettuna kaakaojauheeseen ja sokeriin, jolloin lopputulosta voidaan sanoa suklaavaahdoksi ja nauttia se sellaisenaan

Pappilan hätävara aineksista mitä oli: pohjalla uuniomenoiden tähteet, päällä pakastettua kermavaahtoa ja piparimuruja.

Alla on luettelo enemmän vaivannäköä vaativia tapoja käyttää kermavaahtoa. Vaivalta tosin säästyy sillä kerralla, jos jotain näistä on pakastimessa valmiina. Moneen näistä voi käyttää myös pakastettua kermavaahtoa. Pakastettu kermavaahto käy niihin, joissa pakastettu kermavaahto ei joudu kosketuksiin kuumien ainesten kanssa, eikä sitä pakasteta sulamisen jälkeen uudelleen.

lettujen, pannukakun, vohvelien tai köyhien ritarien kanssa, yhdessä esim. hillon kanssa
marja- ja hedelmäpiirakoiden kanssa
kuivakakkujen kanssa
uuniomenoiden tai -banaanien kanssa
kaura-omenapaistoksen tai kaura-mustikkapaistoksen kanssa
vispipuuron kanssa
suklaamoussen tai marjamoussen ainesosana
suklaakakun tai -piirakan kanssa
kääretortun täytteenä
kakun täytteenä
osana makean piirakan täytettä, esim. banoffee
laskiaispullan täytteenä yhdessä hillon kanssa
korvapuustien kanssa
kotitekoisen jäätelön tai jäädykkeen ainesosana

Kermavaahtoa täytekakun täytteessä ja päällä.

Gluteenitonta pannukakkua, jonka päällä kermavaahtoa, mansikoita ja vaahterasiirappia.

Alla linkit muihin ruokahävikkiin liittyviin kirjoituksiini.

Kuinka vältän ruokahävikkiä
- Ruokien pakastaminen
- Tähteiden jalostaminen uusiksi ruuiksi
  - Tähteiden käyttö tähdetyypin mukaan

Pappilan hätävaraa jälkiruuaksi

Tämä oli oikein maistuva jälkiruoka porukalle, vaikkakin loppui kesken ennen kuin sain sitä kylläksi syötyä. Tähteeksi oli jäänyt uuniomenoita, jotka pilkoin vuoan pohjalle. Päälle otin sulamaan pakkasesta kermavaahtoa, jotka levitin tasaiseksi sitten, kun olivat sulaneet pehmeiksi. Päälle murustelin pipareita, kun niitä nyt sattui löytymään. Ainoa, minkä jatkossa muuttaisin on, että jatkossa laittaisin ehkä uuniomenoiden päälle vielä lisämakeutusta kuten vaikkapa vaahterasiirappia tai vaaleaa siirappia. Muuten ehdottomasti jatkoon!

Kermavaahdon pakastamisesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Nyt oli kyseessä jo eri kermavaahtoerä kuin juuri tuossa kirjoituksessa, mutta sama pakastamistapa kuitenkin. Kermavaahtonokareiden pakastaminen on osoittautunut erittäin hyväksi ideaksi, joka helpottaa pikaisten jälkiruokien tekoa yllättäviä vieraita tai omia jälkiruokahimoja varten.

Pyttipannua, paistettua kananmunaa ja ruisleipää

Suomalaisen ruoan päivänä tein tällaisen päivällisen suomalaisista aineksista. Suomalaisen ruoan päivän hengessä tämän aterian kaikki ainekset ovat joko 100% suomalaisia tai Hyvää Suomesta -merkittyjä – lukuunottamatta suolaa, jota ei tietääkeni ole saatavilla suomalaisena. Peruna, sipuli, suippopaprika, pakasteherneet ja kananmuna olivat 100% suomalaisia. Makkara, ruisleipä (Fazer ruispuikula) ja ruisleivän päällä oleva Oivariini olivat Hyvää Suomesta -merkittyjä, eli maatalouden tuotteet 100% suomalaisia ja tuotteen raaka-aineista vähintään 75% suomalaisia. Pakasteherneet lämmitin mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan, ja suippopaprikan viipaloin lautasille raakana.

Hyppää reseptiin: Pyttipannu

Niistä ruuista, jotka itse miellän perinteisiksi suomalaisiksi ruuiksi, pyttipannu on yksi suosikkejani. Se oli yksi lempiruokiani myös lapsena, jolloin tosin saatoin käyttää paljonkin aikaa siihen, että nypin pakastepyttipannusta sipulipalat pois. Paistetusta kananmunasta en tykännyt vielä silloin, mutta aloin pitämään siitä joskus aikuisena.

Lukuisista mahdollisista munanpaistotavoista minun suosikkini on sellainen, että paistetaan voissa niin, että valkuaiseen tulee ruskistumista molemmin puolin. Tiedän, että osalle ihmisistä tärkeää paistetuissa munissa on keltuaisten juoksevuus, mutta itse en pidä sitä tärkeänä, koska silloin yleensä valkuainen jää ilman paistopintaa, enkä sen mausta silloin niin välitä.

Perinteisesti pyttipannu tehdään tietääkseni keitetyistä tähteeksijääneistä perunoista. Minä kuitenkin teen pyttipannun useammin raa’oista kuin keitetyistä perunoista. Keitettyjä perunoitakin minulla välillä on tähteenä, mutta mielestäni niille on parempaakin käyttöä kuin juuri pyttipannu, jossa olen tottunut, että perunat ovat juuri kuution muotoisia. Keitetyt perunat paistan mieluummin ohuina viipaleina, jolloin paistopinnan osuus maksimoituu ja tunkkaisen makuisen jämäperunan maku minimoituu. Raakana paistetuissa perunoissa sen sijaan ei ole sitä tunkkaista kertaalleenjäähdytetyn perunan makua, vaan vain sellainen raikas makeahko maku, joten siksi tykkään enemmän raaoista kuin keitetyistä perunoista tehdystä pyttipannusta. Noin sentin levyisten raakojen perunakuutioiden kypsentämiseen pannulla kesti minulla nyt 15 minuuttia niin, että siinä ajassa oli jo ruskistuneet pinnatkin. Ruskistumispintojen kannalta tosin on myös olennaista, että pannu ei ole liian täysi, vaan perunoita on suunnilleen vain yhdessä kerroksessa:

Puoli kiloa perunaa kypsymässä pannulla voissa.

Itse käytin tähän ateriaan nyt viisi isoa perunaa, jotka kuorittuina painoivat puoli kiloa. Makkaraa irrotin tätä varten yhden Huilun Tuhti makkaran pakkasesta, ja se painoi 100 grammaa. Joissakin resepteissä perunaa ja makkaraa on grammamäärissä yhtä paljon, ja niiden suhdeluvut onkin makuasia. Itse en kaivannut tähän pyttipannuun enempää makkaraa, mutta joku enemmän makkaran ystävä voisi kaivatakin.

Pyttipannu raaoista perunoista
n. puoli kiloa perunaa kuorittuna (5 isoa)
makkaraa tai nakkeja maun mukaan, esim. 100-300 g *
1 sipuli
suolaa
kananmunia 1-2 kpl per syöjä
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
Pilko perunat kuutioiksi. Kuutioiden koko on makuasia: Pienemmät kuutiot (n. ½ cm leveitä) tyypillisesti kypsyvät nopeammin, imevät enemmän rasvaa ja niihin on mahdollista saada suhteessa enemmän ruskistumispintaa. Pienempinä kuutioina perunaa myös mahtuu pannuun vähemmän kerralla yhteen kerrokseen kuin isompia (n. 1 cm leveitä) kuutioita.
Silppua sipuli, ja pilko makkara(t)/nakit* kuutioiksi.
Paras tulee, jos perunoita laittaa pannulle kerralla vain sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Tarvittaessa perunat voi myös jakaa useammalle pannulle. Kypsennä perunakuutiot voissa tai muussa rasvassa pannulla keskilämmöllä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan, koska koko ajan sekoitettaessa ruskistumista ei ehdi tapahtua. Hyvä aika sekoittaa on silloin, kun pannuun koskevat pinnat ovat ruskistuneet. Jatka kypsentämistä, kunnes kaikissa perunoissa on ruskistuspintaa. Kypsennys kestää noin 15 minuuttia. Siirrä kypsät, ruskistuspintaiset perunakuutiot pois pannulta ennen kuin ne palavat.
Ruskista pannulla makkara- tai nakkikuutiot*. Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää perunakuutiot takaisin pannulle, ripottele suolaa päälle maun mukaan ja sekoita hyvin. Siirrä pyttipannu tarjoiluastiaan, ja laita pannu(i)lle kananmunia paistumaan tarvittava määrä.
Paista kananmunat haluttuun kypsyysasteeseen ja molemmin puolin tai vain toiselta puolelta makusi mukaan. Itse paistan mieluiten ruskistuneeksi molemmin puolin. Lopussa ripottelen suolaa kananmunien päälle. Tiedän osan ihmisistä haluavan paistettujen kananmuniensa päälle myös valkopippuria, joten sitäkin voi ripotella lopussa munien päälle, jos tykkää.
* Pyttipannuun voi käyttää makkaran/nakkien sijaan myös tähteeksijäänyttä kypsää lihaa/kanaa/kalaa/lihapullia/jauhelihapihvejä/mureketta, jos on, tai leikkeleitä. Niitä käyttäisin tähän määrään perunoita korkeintaan 200 grammaa. Jos käyttää kypsää kalaa, se kannattaa jättää isoiksi paloiksi ja sekoittaa mahdollisimman vähän, koska se hajoaa helposti.

Suomalaisen ruoan päivän kunniaksi söin myös suomalaista jälkiruokaa:

Omenapiirakkaa, kermavaahtoa ja marja-aroniamehua.

Omenapiirakka ja kermavaahto olivat itsetehtyjä pakastettuja. Kyseisestä omenapiirakkasatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/30/omenapiirakkaa-ja-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Kermavaahdon pakastamisesta olen kirjoittanut tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

Kyseessä on jo eri kermavaahtoerä kuin tuossa postauksessa, mutta pakastamistapa on sama.

Marja-aroniamehukin oli itsetehtyä. Sen tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/31/marja-aroniamehu-oman-pihan-marja-aronioista/

Kylmänä juotavalle marja-aroniamehulle olen kokeilemalla löytänyt sopivan laimennussuhteen 1 osa laimentamatonta mehua + 4 osaa vettä + sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua + sekoituksen jälkeen tasoittuminen jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli.

Marja-aroniamehu muuten ilman laimennusta maistuu mielestäni samalta kuin kokonaiset marja-aroniat sellaisenaan, mutta laimennettuna ja makeutettuna en tunnistaisi sitä marja-aroniamehuksi, jos en tietäisi. Lähimpänä maku on mielestäni mustaherukkamehua. Siinä on mukavaa aromikkuutta ja marjaisuutta, vaikka tuoksu keitettäessä oli vihannesmainen, josta tuli fiilis ”voi ei mitä oikein olen tekemässä”. Lapsi ensin luuli tätä laimennettua ja makeutettua versiota vadelmamehuksi, ja sitten päätti, että maistuu joltain muulta punaiselta mehulta.

Punaherukkapiirakka aineksista mitä oli

Eilen tuli vieraita, ja teki mieli leipoa heidän kanssaan syötäväksi jotain, missä on tuoreita punaherukoita pihalta. Tuli sitten mieleen tehdä sellainen punaherukkapiirakka, missä pohja on sama kuin mitä käytin viimeksi mansikkapiirakkaan: https://ruokaideat.com/2019/07/20/mansikkapiirakka-tuoreista-oman-pihan-mansikoista/

… ja täytteenä pakastetut kermavaahdot: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

… ja päälle tuoreita punaherukoita vain sen verran, ettei maistu liian kirpeältä. Niin sitten tein, ja olen todella tyytyväinen lopputuloksen makuun.

Ylläolevat kuvat: Kuva 1: pohjataikina paineltuna voideltuun lasivuokaan. Kuva 2: Pohja paistamisen jälkeen. Reunojen ei tarvitsisi noin rumasti tummua, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui ennen kuin keskusta sai väriä. Johtuu ehkä vääränlaisesta vuoasta. Kuva 3: jäiset kermavaahtomöykyt laitettuna jäähtyneen pohjan päälle sulamaan.

Vastaisuuden varalle kirjoitan ohjeen tähän ylös:

Punaherukkapiirakka tuoreista punaherukoista
Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 200 grammaa kermavaahtoa, joka maustettu yhdellä ruokalusikallisella sokeria per 100g/1dl vatkaamatonta kermaa ja lorauksella vaniljauutetta (n. 200 grammaa kermavaahtoa tulee n. 100 grammasta eli n. 1 desilitrasta kuohukermaa)
Päälle:
tuoreita punaherukoita maun mukaan (oma makuni: ei paljon, vaan vain yhteen kerrokseen niin, että kermavaahtoa näkyy punaherukoiden välistä)
Tee ensin pohja. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi vaahdoksi 100 grammaa voita ja 1 dl sokeria. Se on helpompaa, jos voi on leikattu kuutioiksi ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi-sokerivaahtoon 1 kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita eri astiassa keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos voi-sokeri-kananmunavaahtoon nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Painele seos voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytin nyt lasivuokaa, mutta seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin leivinpaperoitua irtopohjavuokaa, jotta ehjien nättien palasten irrottaminen olisi helpompaa, ja piirakan voisi siirtää kokonaisena nätimpään tarjoiluastiaan.
Paista piirakkapohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä, mutta reunat eivät vielä mustia. Anna pohjan jäähtyä kädenlämpöä kylmemmäksi, jotta se ei sulata kermavaahtotäytettä.
Jos käytät pakastettuja kermavaahtomöykkyjä, ota jäiset kermavaahtomöykyt suoraan pakastimesta jäähtyneen piirakkapohjan päälle, ja jätä sulamaan. Minulla kesti nyt niiden sulamisessa tunti. Kun ovat sulaneet sellaisiksi, että niitä voi lusikalla levittää, levitä kermavaahto tasaisesti piirakkapohjalle. Laita päälle tuoreita punaherukoita. Tarjoile.

Tämä punaherukkapiirakka oli nyt minusta oikein ihana ja helppo tehdä. Olin myös tyytyväinen siihen, että tähän sai käytettyä pakastetut kermavaahdot, jotka olivat nyt reilu kuukausi pakastamisen jälkeen vielä hyvänmakuisia. Punaherukkapiirakat ovat usein minun makuuni liian kirpeitä – varsinkin sellaiset, joissa punaherukat kypsennetään. Kirpeyttä tasapainottamaan usein punaherukkapiirakkaan laitetaan isot määrät sokeria/kinuskia/toffeeta/tomusokerikuorrutus, mutta nyt ei tehnyt mieli sellaista voimakkaan sokerista. Tämänkertainen punaherukkapiirakka oli mielestäni nyt oikein hyvä idea. Tykkäsin tästä punaherukkapiirakasta oikein paljon, kun kirpeyden kokemista vähensi useampikin seikka: 1) punaherukoiden osuus oli pieni, 2) punaherukat olivat tuoreita kypsentämättömiä ja 3) piirakassa oli paljon makeutettua kermavaahtoa taittamassa kirpeyttä. Tällaista haluan kyllä tehdä toistekin. Pohjana varmasti toimisi myös juustokakuista tuttu keksimuru-voisulasekoitus tai kaurahiutale-voi-sokeripohja, jonka tein gluteenittomaan mansikkajuustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/07/03/gluteeniton-mansikkajuustokakku-ja-itsetehtya-myslia/

Marjana toimisi varmasti moni muukin voimakkaan makuinen marja, kuten vaikkapa mustaherukka, joita niitäkin pihallani kasvaa.

Päivitys 2.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on syöty nämä punaherukkapiirakat loppuun. Seuraavana päivänä tästä piirakasta olikin helppo ottaa kakkulapiolla irti ehjiä nättejä paloja, jotka pysyivät jopa kädessäkin ehjänä eikä lusikkaa tarvittukaan:

Maku oli edelleen hyvä, mutta huomasin kermavaahdossa pientä sellaista hapettuneen kermavaahtokuorrutuksen makua. Ei häiritsevästi, mutta vähän kuitenkin. Noh, täytyy myöntää että tämä kermavaahto ei pakastusvaiheessa enää tuoreimmillaan ollut, mutta hyvin upposi kuitenkin.