Juuressosekeitto porkkanasta ja lantusta

Tein päivälliseksi sosekeiton juureksista mitä oli jääkaapissa, eli porkkanasta ja lantusta. Tähän meni yksi pieni lanttu (reilu 100 g), 600 grammaa porkkanaa, 200 g tuorejuustoa, 1 litra lihalientä, 2 tl suolaa (koska liemeni oli suolatonta) ja 2 tl sokeria. Yleinen kaavani, jolla teen juuressosekeitot, on alla.

Juuressosekeitto

juureksia

vettä + liha-/kana-/kasvisliemitiivistettä

tuorejuustoa

suolaa

sokeria

Kuori ja pilko juurekset. Lanttu ja nauris kannattaa mieluummin kuoria liian paksusti kuin liian ohuesti. Kaikki vihreät osat kannattaa kuoria tai leikata pois, koska ne maistuvat kitkerältä.

Laita juurespalat kattilaan. Lisää vettä sen verran, että juurespalat peittyvät. Punnitse tai mittaa vesimäärä. Lisää liemitiivistettä vesimäärän mukaan. Lisää tuorejuustoa yksi 200 gramman purkki per 7 dl – 1 litra lientä. Kiehauta. (Lanttu ja nauris tulevat vähemmän kitkerän makuisiksi, jos ne laittaan kylmään veteen, jonka vasta sitten hitaasti kiehauttaa. Muut juurekset voi laittaa suoraan kiehuvaan veteen, jos se tuntuu helpommalta.)

Kun on kiehahtanut, laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Anna kypsyä kansi päällä tai kansi raollaan, kunnes juurekset ovat kypsiä. Todennäköisesti ovat kypsiä viimeistään puolen tunnin päästä, mutta ei ole haittaa, vaikka juurekset menisivät ylikypsiksikin.

Soseuta keitto sauvasekoittimella kattilassaan. Lisää suolaa ja sokeria. Sokeria lisään yleensä 2 tl per 1 litra lientä. Samoin suolaa lisään yleensä 2 tl per 1 litra lientä, jos liemi oli suolatonta.

Vinkkejä:

* Jos keitosta tuli liian paksua, sitä voi ohentaa esimerkiksi kermalla tai kasvisliemellä. Jos taas tuli liian ohutta, voi suurustaa esimerkiksi vehnäjauhoilla tai maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.

* Lopussa keittoon voi lisätä halutessa esim. kermaa, tuorejuustoa, sulatejuustoa tai hapankermaa, jos on.

* Jos keittoon haluaa lisätä kuivamausteita ja/tai (valko)sipulia, ne kannattaa lisätä heti alussa.

* Jos keittoon haluaa lisätä tuoreita yrttejä, ne kannattaa sekoittaa joukkoon vasta lopussa tai sitten ripotella vasta lautasella annoksen päälle.

* Keittoannoksen pinnalle voi halutessa ripotella esimerkiksi jotain näistä: paistettua pekonia, kinkkua, juustoraastetta, fetajuustoa, raejuustoa, krutonkeja.

Tänään tämän juuressosekeiton kanssa söimme punalaputettuja sämpylöitä pakkasesta. Niiden päällä syötiin loput toissapäiväiset munavoit, jotka sopivat oikein hyvin sämpylän päälle. Suoraan jääkaapista vain munavoi ei levity pehmeän sämpylän päälle, mutta otin munavoin huoneenlämpöön tunti ennen syöntiä, jolloin ehti pehmetä helposti levittyväksi.

Punakaalisosekeitto

Punakaalisosekeittoa ja juustovoileipiä.

Kokeilin tehdä punakaalista kermaisen sosekeiton. Pilkoin loput punakaalista, jota oli reilu 300 grammaa. Sulatin kattilan pohjalla 2 rkl voita, sekoitin siihen 2 rkl vehnäjauhoja ja kiehautin. Lisäsin pilkotut punakaalit ja litran lihalientä, kiehautin. Laskin lämmön matalimmalle ei-nollalle, keitin kannen alla puoli tuntia. Soseutin bamix-sauvasekoittimella, lisäsin 2 dl kuohukermaa sekä suolaa ja sokeria (molempia 2 tl – liemeni oli suolatonta). Sekoitin, kuumensin uudelleen ja aloin syödä. Maku oli ihan ok, mutta ei vieläkään sellainen punakaaliresepti, johon ihastuisin ja kaipaisin toistekin. Porkkanasta ja lantusta yleensä tulee hyvä sosekeitto samalla kaavalla tehtynä.

Bamix ei onnistunut saamaan punakaalin pehmeitä paloja täysin sileiksi asti, vaan joka lusikalliseen jäi vähän karkeaa pureskeltavaa mukaan. Ei ole missään nimessä pahaa, mutta ei sellaistakaan, mitä haluaisin syödä nyt monta päivää putkeen, joten loput keitot pakastan annoksina, ja syön niitä pois sitten pakkasesta aina välillä. Jos ehtisin, voisin tehdä lopuista keitoista punakaalipastan sekoittamalla punakaalisosekeittoon paljon parmesaania ja sitten keitetyt pastat sekaan, mutta nyt lähiaikoina en taida ehtiä.

Punakaalit pilkottuina. Nämä painoivat yhteensä 320 grammaa ja nämä menivät kaikki keittoon litran lientä kanssa.

Parempia keittoja:

Parempia kasvisruokia:

Kasvissosekeitto pakkasesta ja juustovoileivät

Tein reilu kuukausi sitten ison satsin kasvissosekeittoa. Pakastin siitä ylimääräiset annoksina: https://ruokaideat.com/2019/09/23/kasvissosekeittoa-ja-kinkkuvoileipia/

Tuoreeltaan en tästä keitosta niin välittänyt, koska se maistui liikaa parsakaalilta, jota siihen meni paahdettuna. Nyt pakkasessa yli kuukauden muhineena ei maistunutkaan enää liikaa parsakaalilta. Nyt olikin tasapainoinen makuyhdistelmä parsakaalia ja palsternakkaa. Muita keitossa olevia kasviksia eli kukkakaalia ja patty pan kurpitsaa en maussa huomannut vieläkään. Kiitos pakastin, kun teit tästä syömäkelpoista ihan sellaisenaan ilman tuunauksia! Juustovoileivät täydensivät hyvin tämän sosekeiton ateriaksi niin, että nälkä lähti.

Kasvissosekeittoa ja kinkkuvoileipiä

Jääkaappiin oli jäänyt sekä raakoja että uunikypsennettyjä kasviksia, joten päätin tehdä niistä kasvissosekeiton. Siihen meni yksi patty pan kurpitsa, kaksi palsternakkaa, ja painoltaan noin 100 grammaa uunipaahdettuja kukkakaalta, parsakaalia ja palsternakkaa. Tein ne aika tavallisella kasvissosekeiton kaavallani: kasvikset pilkottuina kattilaan, lientä päälle niin, että kasvikset peittyy, tuorejuustoa yksi paketti per 7dl-1litra lientä, keitetään kypsäksi, soseutetaan, lopussa lisätään suolaa ja sokeria maun mukaan.

Mausta ei nyt tullut hyvä. Maistui liikaa parsakaalilta, vaikka sitä oli näkyvästi vain pieni osuus kokonaisuudesta, mutta kun se oli uunissa paahdettu tiiviimmäksi, niin sitä oli selvästikin liikaa. Parsakaalinen maku olisi tarvinnut vastapainokseen lisää maitoa, kermaa tai jotain vahvaa juustoa. Aiemmin olen tehnyt uuniparsakaalin lopuista hyvää sosekeittoa niin, että kaikki liemi oli maitoa.

Pattyn pan kurpitsan laittaminen kuorineen tähän keittoon ei ollut hyvä idea. Vaikka kypsensin niin, että kuorista meni haarukka helposti läpi, sauvasekoittimella soseuttaessa keittoon jäi näkyviä keltaisia kuoren palasia, joita joutui pureskelemaan. Uunipaahdetuissa patty pan kurpitsoissa taas kuoretkin ovat toimineet hyvin: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Söin tätä keittoa kuitenkin vielä seuraavanakin päivänä. Silloin makuun oli tullut lisää palsternakkaisuutta, mutta silti mukana oli vielä liian hallitseva parsakaalin maku. Lapsi ei tykännyt tästä keitosta ollenkaan, ja miehen mielestä ”ihan ok keitto”.

Jatkojalostin osan tästä keitosta feta-kasvispannariksi, söin sitä, ja sen jälken tuntuikin olevan jo mitta täynnä tämän keiton makua. Pakastin loput kolme annosta suoraan syvissä lautasissa (kuva ylhäällä) odottamaan sellaista hetkeä, että on nälkä, ei jaksa laittaa ruokaa ja en ole sillä hetkellä kyllästynyt tähän makuun. Joskus varmasti sellaisiakin hetkiä tulee. Puolen litran pakastusrasioissa olisin pakastanut muuten, mutta ne olivatkin jo kaikki käytössä. Pakkasesta näitä annoksia syödessä voi olla hyvä idea tuunata näitä annoksia lisäämällä päälle esim. paistettua pekonia tai fetajuustoa.

Kesäkurpitsasosekeittoa ja perunateeleipää

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita, jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet:

Tuumasin, että voisin tehdä niistä sosekeiton. Siitä tuli oikein hyvää lempeän ja pehmeän makuista. Annoksen viimeistelyssä tuore basilika kruunasi annoksen loistavasti. Tein keiton näin:

Kesäkurpitsasosekeitto

700 g kesäkurpitsaa (3 keskikokoista)

umamipitoista lientä niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät (eli n. 1 litra kasvis-, kana- tai lihalientä)

2 tl suolaa, jos liemi on suolatonta

1 paketti tuorejuustoa (200 grammaa)

2 tl sokeria

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta basilikaa tai muuta maukasta yrttiä esim. minttua

Pilko kesäkurpitsat ja laita ne kattilaan. Lisää lientä (tai vettä ja liemitiivistettä ja tarvittaessa suolaa) niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät. Lisää tuorejuusto. Kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Keitä kypsäksi (n. 20-30 min). Soseuta keitto kattilassaan sauvasekoittimella. Lisää sokeri. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria tai muuta haluamaasi maustetta. Tarjoa tuoreiden yrttien ja mielellään hyvän leivän kanssa.

Tästä kesäkurpitsasosekeitosta ei tullut yhtä paksua kuin mitä sosekeitot usein ovat, mutta maku oli niin hyvä, että se ohuus ei nyt haitannut. Paksuuteen auttaisi suurustaminen alussa (2 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl voita kiehautetaan kattilassa ennen liemen lisäämistä) tai lopussa, mutta itse en nyt viitsinyt/kokenut sitä tarpeelliseksi. Sattumiakin tämän keiton kanssa voi halutessaan tarjota esim. paistettua pekonia, krutonkeja, paahdettuja siemeniä, paistettuja kikherneitä tai raejuustoa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa niitä kaivannut.

Keiton lisäksi tein nyt perunateeleipää. Aiempana päivänä söimme perunamuusia: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia oli jäljellä reilu 1 dl:

Juuri tällaisesta perunamuusimäärästä olen yleensä tehnyt perunateeleipiä. Olen käyttänyt perunateeleipiin alun perin tätä reseptiä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Alkuperäisestä reseptistä olen yleensä korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla, koska en pidä grahamjauhojen mausta, enkä siksi niitä ole tullut ostaneeksi. Tällä kertaa kuitenkin oli vehnäjauhot loppu. Hiivaleipäjauhoja vielä oli, joten kokeilin korvata vehnäjauhot niillä. En välitä hiivaleipäjauhojen antamasta mausta sämpylöissä ja limpuissa, mutta perunarieskoissa olen käyttänyt hiivaleipäjauhoja ainoana jauhona niin, että lopputulos maistuu hyvältä. Perunamuusi ja hiivaleipäjauho ovat vaikuttaneet toimivan jotenkin maagisesti hyvin yhdessä niin, että kumpikin poistavat toisistaan huonoja (kitkeriä) makuja.

Hiivaleipäjauhot näissä perunateeleivissä toimivat nyt maun puolesta hyvin, mutta suutuntuma oli nyt selvästi kuivempi kuin vehnäjauhoversiossa. Tällä kertaa raaka-aineissa oli myös se ero, että käytin teeleipien muotoiluun riisijauhoja enkä vehnäjauhoja (koska vehnäjauhot olivat loppu), mutta en usko sen vaikuttaneen merkittävästi lopputuloksen kuivaan suutuntumaan. Riisijauhot olivat vain pinnassa, ja normaalia kuivempi suutuntuma tuntui sisällä. Joka tapauksessa, jatkossa käyttäisin näissä teeleivissä vehnäjauhoja, jos mahdollista. Ero suutuntumassa ei ole suuri, mutta kuitenkin sellainen, jonka itse huomaan. Lapseni eivät sitä huomanneet, vaan he tykkäsivät kovasti.

Tässä omaan makuuni muokattu ohje perunateeleiville:

Perunateeleivät

reilu 1 dl perunamuusia

2 dl täysmaitoa (200 g)

3½ dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa mahdollinen vähän kuivempi suutuntuma)

1-1½ tl suolaa (alkuperäisessä reseptissä 1-2 tl, mutta minun makuuni 2 tl on turhan paljon)

2 tl leivinjauhetta

50 g voita sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita erikseen keskenään perunamuusi, täysmaito ja voisula. (Itse tiskiä säästääkseni sekoitan ensin kuivat aineet sekoituskulhossa, sitten siirrän kuivat aineet keittolautaseen ja sekoitan sitten märät aineet siinä samassa sekoituskulhossa. Tällöin ei tarvitse sotkea kahta sekoituskulhoa, jotka jo yksinään täyttäisivät lähes koko tiskikoneen.)

Sekoita keskenään kuiva-aineseos ja märkäaineseos. Liikaa ei kannata sekoittaa, jottei sitkisty, vaan sekoita vain sen verran, että seos on tasainen. Ota taikinasta lusikalla neljä kasaa voidellulle tai leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele ne käsillä mataliksi. Muotoile pyöreähköiksi ja litteähköiksi, ja lisää tarvittaessa jauhoja muotoilun avuksi. Pistele teeleipiin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Valmis perunateeleipä voin kanssa.
Loput perunateeleivät leikattuna paloiksi.

Päivitys 20.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Söin tänään tätä samaa kesäkurpitsasosekeittoa lounaaksi:

Maku oli nyt vielä parempi kuin eilen! Maistui hyvin paljon samankaltaiselta kuin pinaattikeitto. Lisäksi otin nyt pakkasesta pari paahtoleipää. Yhden päälle laitoin loput feta-minttutahnat, jotka olin tehnyt viisi päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Toisen päälle laitoin voita ja juustoa (Oltermanni). Molemmat maistuivat hyvin. Feta-minttutahnan maku oli säilynyt hyvin viisi päivää jääkaapissa. Väri oli muuttunut vihreästä harmaampaan suuntaan, mutta minua se ei haitannut.

Myöhempi päivitys:

Söin tätä keittoa vielä yhtenä päivänä, jonka jälkeen se loppui:

Jännästi kaksi päivää valmistamisen jälkeen maistui enemmän kesäkurpitsalta kuin edellisenä päivänä, eikä enää yhtä paljon pinaattikeitolta kuin edellisenä päivänä. Lisänä oli kaupan saaristolaisleipää, jonka olisin pakastanut, mutta vasta ostamisen jälkeen huomasin siinä tekstin ”säilytetty pakasteena. Ei saa pakastaa uudelleen.”