Broilerisuikaleet uunissa

Uunissa kypsennettyjä broilerisuikaleita nuudelien ja kastikkeen kanssa.

Hyppää kohtaan: Resepti, Päivitys 4.9.2020 (broilerin paistisuikaleet uunissa)

Kokeilin vaihteeksi kypsentää maustamattomat broilerin fileesuikaleet uunissa. Sekoitin keskenään 500 g broilerisuikaleita, 4 rkl öljyä ja 1 tl suolaa. Levitin seoksen leivinpaperoidulle uunipellille ja paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes oli ruskistumista pinnassa. Siinä meni 30 minuuttia. Pellille olisi mahtunut kolmaskin 250 gramman paketti broilerin suikaleita.

Uunissa broilerin suikaleet kutistuivat paljon ja tarttuivat yhteen. Tuli mielestäni maukkaampia kuin pannulla paistetuista broilerin fileesuikaleista. Pinnassa maistui hyvä paahtuneen broilerin maku, ja sisältäkin maistui enemmän broilerilta kuin pannulla paistetut broilerin fileesuikaleet. Laitoin saman määrän suolaa kuin pannulla paistettuihin broilerisuikaleisiin, mutta uunissa paistaessa tiivistyi paitsi broilerin oma maku, myös suolan maku. Itse tykkäsin siitä, että näiden pinnassa maistui suola, mutta vähempisuolaisesta pitäville sopivampi suolamäärä olisi voinut olla esimerkiksi ½ tl suolaa.

Uunissa kypsennettyjen broilerin suikaleiden reunoissa oli vähän sellaista kovuutta, minkä takia en varmaan juuri fileesuikaleita kypsennä uunissa toiste. Sen sijaan voisin joskus kokeilla broilerin paistisuikaleiden kypsentämistä uunissa samalla tavalla kuin näiden fileesuikaleiden (paitsi valmiiksi marinoidut suoraan paketista leivinpaperoidulle pellille). Broilerin paistisuikaleethan ovat koipireisilihaa, joka yleensä kestää ylikypsennystä paremmin kuin filee, josta fileesuikale nimensä mukaisesti tehdään.

Broilerin fileesuikaleiden rakenne ja suutuntuma eivät siis vaikuta pysyvän parhaimmillaan uunikypsennyksessä. Kuitenkin kastikkeen ja nuudelin kanssa kun söin, oli mielestäni hyvää ruokaa. Ilman lisättyä kastiketta tai lientä pitäisin todennäköisesti näitä uunissa kypsennettyjä broilerin fileesuikaleita liian kuivina. Keittoihin tai kastikkeisiin nämä uunissa kypsennetyt fileesuikaleet todennäköisesti sopisivat hyvin, koska silloin saataisiin se broilerin maku mukaan tiiviimmin ja paahteisemmin kuin pannulla paistetuista suikaleista, mutta keiton tai kastikkeen lisätty neste hoitaisi suutuntuman mehevämmäksi.

Kulhossa sekoitetut broilerisuikaleet, öljy ja suola. Tässä vaiheessa voisi halutessa sekoittaa mukaan muitakin mausteita.

Leikkasin isoimmat palat kahtia ja tarkistin, että on kypsää. Broileri siis on kypsää, kun sisällä ei enää ole pinkkiä.

Uunissa kypsennettyjä broilerin fileesuikaleita, nuudelia, Santamarian soy & sweet chili -kastiketta, minitomaatteja, kurkkua ja vesimelonia.

Ylläolevista kuvista voi nähdä broilerin suikaleissa ruskistumista. Nuo hyvin ruskistuneet kohdat olivat maukkaan paahteisen makuisia, mutta vähän kovia. Broilerin fileesuikaleet voisivat säilyä uunissa pehmeämpinä, jos niitä kypsentäisi vähemmän aikaa ja vain juuri ja juuri kypsäksi, mutta toisaalta ilman sitä maukasta ruskistunutta pintaa en näkisi hyötyä uunikypsentämisessä pannukypsentämisen sijaan. Broilerin fileesuikaleilla siis tilanne näyttää olevan se, että jos ne kypsentää uunissa hyvin ruskistuneiksi, maku paranee mutta suutuntuma kärsii. Jatkossa siis luultavasti kypsennän broilerin fileesuikaleet pannulla, mikä on uunia nopeampaakin. Broilerin paistisuikaleita voisin vielä koittaa kypsentää uunissa, josko niihin saisi samat hyvät maut uunissa kuin fileesuikaleisiin, mutta suutuntuman kärsimättä.

Päivitys 4.9.2020:

Nyt sain kokeiltua broilerin paistisuikaleita uunissa. Sekoitin 500 grammaan broilerin paistisuikaleita 4 rkl öljyä ja 3/4 tl suolaa, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 30 minuuttia. Tulipas hyvää! Tuli maukkaita ja hyvä suutuntuma. Siinä missä broilerin fileesuikaleisiin tuli uunikypsennyksessä kovuutta niin kuin aiemmin kirjoitin, näistä paistisuikaleista ei tullut yhtään kovia. Tuli vieläkin maukkaampia kuin broilerin fileesuikaleista, eli monipuolisempi ja voimakkaampi broilerin maku hyvällä tavalla. Kylläpäs vain voikin olla pelkällä öljyllä ja suolalla maustettu broileri hyvää ja tunnistettavasti juuri broilerin makuista. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan reseptinkin tänne ylös.

Broilerin suikaleet uunissa
500 g broilerin maustamattomia paistisuikaleita (fileesuikaleisiin tulee helposti uunissa kovuutta)
4 rkl öljyä
suolaa maun mukaan (omaan makuuni sopiva määrä 3/4 tl suolaa)
Sekoita paistisuikaleisiin öljy ja suola. Levitä broilerisuikaleet öljyineen leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes alkaa näkyä jotain ruskistumista ja broilerisuikaleet kypsiä (n. 30 min).

Pellille mahtuisi vielä kolmaskin 250 gramman paketti, jos sellainen sattuisi olemaan, mutta silloin maku voi ehkä tiivistyä vähemmän. Suolan lisäksi mukaan voisi sekoittaa muitakin mausteita, jos haluaisi, mutta itse nautin näistä ihan tällaisenaan, jolloin maistuu tiivistynyt broilerin maku rasvattuna ja suolattuna. Jos minulla olisi valmiiksi marinoituja broilerin suikaleita, ne levittäisin leivinpaperoidulle pellille suoraan paketista marinadeineen ja kypsentäisin uunissa, kunnes on ruskistumista, mutta ennen kuin marinadi kärähtää.

Broilerin paistisuikaleet, öljy ja suola kulhossa sekaisin.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

Lihamureketta ja riisiä, joiden kastikkeena paistolientä.

Tein neljä päivää aiemmin kasslerkyljyksiä ja paistinkastiketta. Kasslerkyljysten lihat syötiin pois jo ajat sitten, mutta niiden paistinkastiketta oli jäljellä vielä 3 dl. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeeseen kolmesta jauhelihapaketista, joten otin eilen kolme jauhelihapakettia sulamaan ja tänään tein niistä murekkeen. Tuli hyvää maukasta ja mehevää mureketta. Maistuu umamiselta, ja vähän enemmän possunlihalta kuin normaalisti. Käytän lihamurekkeeseen normaalistikin nesteeksi jotain jämäliemiä tai -kastikkeita mitkä haluan jonnekin upottaa, mutta nyt kun se neste oli juuri luisesta possusta, possun makua huomaan lopputuloksessa enemmän kuin esim. silloin kun neste on ollut luuttomasta kasslerista, eli saman eläinlajin samasta ruhonosasta, mutta erona on vain luu.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta
1.2 kg sika-nautajauhelihaa (3×400 g)
1.5 dl korppujauhoja
3 dl paistinkastiketta
3 kananmunaa
3 tl sipulijauhetta
suolaa maun ja paistinkastikkeen suolaisuuden mukaan (tällä kertaa laitoin suolaa 2 ¹/₄ tl, joka lopputuloksessa maistui olevan juuri sopiva määrä)
Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Eri astiassa sekoita kierrevispilällä keskenään kananmunat ja paistinkastike (jos paistinkastike on tiukkaa hyytelöä, sen voi ensin lämmittää lämpimäksi nesteeksi, mutta ei sormia polttavaksi, jottei se hyydytä kananmunaa). Vispilöi kananmuna-paistinkastikkeen sekaan korppujauhot. Anna turvota 5 minuuttia.
Sillä aikaa voitele yksi tai kaksi sopivaa uunivuokaa (itse käytän tälle määrälle kahta leipävuokaa). Sekoita käsin taikinaan jauhelihat. Sekoita tasaiseksi ja siirrä taikina yhteen uunivuokaan tai jaa taikina kahteen uunivuokaan. Painele pinta tasaiseksi.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä on kypsää. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukalla murekkeen keskelle ja katsomalla, onko siellä enää punaista tai pinkkiä. Jos ei ole, on kypsää. Jos on, laita takaisin uuniin ja kypsennä vielä 10 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. (Itse paistoin tätä lihamurekemäärää kahdessa leipävuoassa yhden tunnin, jolloin tuli kypsää.) Kun on kypsää, anna mielellään vetäytyä 5 minuuttia ennen leikkaamista.
Lihamureketta voi syödä heti, mutta sopii myös uudelleenlämmittämiseen ja pakastamiseen. Ennen pakastamista leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisiksi niin, että viipaleet eivät koske toisiinsa.

Paistamisen jäljiltä vuoissa oli liejuja/rasvaa sen verran, että ne toimivat hyvin lihamurekkeen ja riisin kastikkeena, kun en jaksanut erillistäkään kastiketta väsätä. Tykkäsin tosi paljon.

Ylimääräiset lihamurekkeet leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisina viipaleina. Myöhempiä laiskoja nälkiä varten on kätevää olla helpostisulatettavia lihamurekeviipaleita pakkasessa. Siihen on helppo tehdä lisäksi vaikka mikrossa perunoita, perunamuusia tai pastaa, jos ei muutakaan jaksa.

Ylijääneet paistinkastikkeet, jotka menivät tähän lihamurekeeseen. Tuohon nyt lisäsin vähän vettä, jotta tuli nestettä täysi 3 dl.

Annoskuvassa oleva keltainen taustalla on muuten keltaista vesimelonia. Keltainen vesimeloni maistuu minun suussani selvästi vesimelonilta, mutta ehkä miedommin ja se maistuu ehkä vähemmän makealta kuin tavallinen vesimeloni. Ihan se minulle vesimelonista kuitenkin menee.

Katso myös:

Ohrarieskat paistinpannulla – pehmeät ja nopeat rieskat pannulla

Pannulla kypsennettyjä pehmeitä ohrarieskoja.

Sain vihdoin kehiteltyä ohrajauhoista tehtävän rieskan reseptin, jolla tulee sekä pehmeitä että hyvänmakuisia ohrarieskoja ilman leivinuunia. Nämä ohrarieskat on nopea tehdä, koska näitä ei tarvitse kohottaa niin kuin esimerkiksi toinen itsetehty ohraleipä nimeltään rievä tarvitsee. Nämä pienet matalat ohraleivät on monia muita leipiä nopeampi tehdä myös siksi, koska uunin sijaan nämä kypsennetään paistinpannulla. Siksi näitä nopeita ohraisia rieskoja voi kutsua myös nimellä pannurieska. Tässä reseptissä tarvitsee vain sekoittaa taikina, muotoilla rieskoiksi ja paistaa pannulla. Taikinaan tarvitaan vain nämä ainekset: ohrajauho, maito, voi, leivinjauhe ja suola. Lisäksi tarvitaan muotoiluun jauhoja, joksi jauhoksi itse valitsen mieluiten halvimman jauhon eli vehnäjauhon, mutta valitsemalla muotoiluun eri jauhon voi nämä ohrarieskat tehdä myös kokonaan ilman vehnää.

Ohrarieskat paistinpannulla (reseptin voi tuplata tai moninkertaistaa, mutta ohrarieskat eivät säily hyvänä seuraavaan päivään)
n. 1½ dl ohrajauhoja (90 g)
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl täysmaitoa (100 g)
10 g voita sulatettuna
muotoiluun: jauhoja (vehnäjauhoja tai muita sellaisia jauhoja, joiden maku ei riitele ohran maun kanssa)
Sekoita ensin leivinjauhe ja suola yhteen desilitraan ohrajauhoja. Sekoita kierrevispilällä mukaan maito. Lisää ohrajauhoja vähitellen koko ajan kierrevispilällä sekoittaen. Ohrajauhoja on sopiva määrä sitten, kun taikinaan jää kierrevispilän jäljet. Taikinasta on tarkoitus tulla sellaista, että siitä voi lusikoida möykkyjä, sen kiinteämpää ei tarvitse tulla. Sekoita mukaan voisula.
Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Ripottele koko sen leivinpaperiarkin alueelle reilusti jauhoja, jotta sen päälle voidaan lusikoida taikinamöykkyjä ilman, että ne tarttuvat kiinni. Nosta lusikalla taikina pieniksi möykyiksi jauhotetulle leivinpaperille. Koska nämä rieskat tullaan siirtämään raakana leivinpaperilta pannulle, kannattaa mieluummin tehdä pieniä möykkyjä kuin isoja, koska pieniä on helpompi siirrellä niin, että muoto säilyy.
Ripottele taikinamöykkyjen päälle jauhoja. Laita viereen myös syvä lautanen, ja kaada siihen jauhoja kättä varten. Kasta kättä jauhoissa, taputtele taikinamöykky matalaksi, töni röpeloiset reunat tasaisemmiksi. Toista tämä kaikille taikinamöykyille. Muista kastaa käsi jauhoissa aina ennen jokaista möykkyä, jotta taikina ei tartu käsiin. Kun kaikki rieskat on muotoiltu, pistele ne haarukalla.
Kuumenna iso paistinpannu, mieluiten valurautainen. Nosta rieskat lastan avulla pannulle, vain yhteen kerrokseen (ei siis rieskoja päällekkäin). Parasta on, jos rieskat eivät pannulla koske toisiinsa, koska ne helposti tarttuvat yhteen. Paista tarvittaessa useammassa erässä tai useammalla pannulla. Paista puhtaalla kuivalla pannulla ilman lisättyä rasvaa. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) molemmin puolin n. 5 minuuttia per puoli. Kukin puoli on valmis, kun siinä on jotain ruskistumista, mutta ei vielä paljon mustaa.
Vinkki: Jos mitään ruskistumista ei tapahdu viidessä minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian matala ja sitä kannattaa nostaa. Jos taas tulee mustaa jo 1-2 minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian korkea ja sitä kannattaa laskea.

Olen yrittänyt paljon tehdä ohrarieskaa tällä reseptillä, joka on Myllyn Paras -sivustolla ja ohrajauhopussin kyljessä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/ohrarieska Minun sähköuunissani, jonka maksimilämpötila on 250 astetta, tuolla reseptillä on aina tullut kovaa ohrarieskaa. Siksi olinkin kauan luovuttaneessa tilassa itsetehtyjen ohrarieskojen suhteen.

Tammikuussa kun tein perunarieskoja pannulla, huomasin niissä olevan sellaisen vanhanajan rieskan maun, jonka halusin myös itsetehdyissä ohrarieskoissa olevan, mutta jollaista en sähköuunissa ole ohrarieskoissa koskaan saanut. Pian tuon jälkeen sitten kokeilin tehdä ohrarieskojakin pannulla. Silloin käytin tuota Myllyn paras -ohjetta, johon tulee vain ohrajauhoja, vettä ja suolaa. Reseptin alla olevien kommenttien perusteella vähensin jauhojen määrää suhteessa nesteen määrään reilusti niin, että jauhoja on vain se minimimäärä, jolla saadaan jotain koossapysyvää. Sillä kerralla, kun paistoin ohrarieskat paistinpannulla, sain ensimmäistä kertaa tehtyä pehmeitä ohrarieskoja. Maku vain ei ollut sillä kertaa hyvä. Perunarieskoissa pannumustuneet pilkut maistuivat hyvältä, mutta sama määrä mustia pilkkuja ohrarieskassa maistuikin huonolta, ja sisus sillä kertaa maistui tylsältä. Sen kerran jälkeen luovutin taas kuukausiksi ohrarieskojen suhteen.

Nyt sitten ohrarieskahimoissani minulle tuli sellainen inspiraatio, että mitä jos teen niistä ohrarieskoista maukkaita samoilla aineksilla kuin muistakin rieskoistani (esim. perunarieskat, puurorieskat, riisirieskat, spagettirieskat, ryynirieska kaurahiutaleista, neljän viljan ryynirieska): täysmaito ja voi. Voisulan lisääminen taikinaan aiheutti sen, että taikina ei ole enää jääkylmä niin kuin ohrarieskataikinan pitäisi olla mureutuakseen ilman kohotusainetta, joten koin tarpeelliseksi lisätä vielä leivinjauhettakin. Pelkällä ohrajauho-vesi-suola -taikinalla siis sain aiemmin tehtyä pehmeitä ohrarieskoja pannulla ilmankin leivinjauhetta, mutta sillä kerralla tosiaan maku ei ollut minulle mieluinen.

Maidon, voin ja leivinjauheen käyttäminen ohrarieskataikinaan teki sen ratkaisevan eron makuun niin, että tulikin maukkaita ohrarieskoja. Sen jälkeen vielä kokeilin, mikä on se paras paistolämpö minun hellallani, jossa säätöväli on 0-3. Kolmosella paistaessa tuli liian mustapintaisen makuisia jo 1-2 minuutissa per puoli. 1½:lla paistaessa ei tullut viidessäkään minuutissa per puoli kunnon ruskistumista pintoihin, ja reunat ehtivät mennä rapeiksi ennen kuin pinnat näyttivät valmiilta. Rapeareunaisetkin silti olivat keskeltä pehmeitä, hyvänmakuisia ja niissä keskellä maistui tiivis ohran maku hyvällä tavalla. Minun makuuni paras kuitenkin tuli, kun paistoin kakkosella. Silloin tuli kauttaaltaan pehmeitä mutta kypsiä, hyvällä tavalla ohran makuisia, eikä tullut liikaa mustaa makua.

Taikinasta lusikoituja möykkyjä jauhotetulla leivinpaperilla.

Raa’at rieskat siirrettynä kuumalle pannulle. Lastaa isommat menettivät muotonsa siirrettäessä, joten jatkossa olisi parempi tehdä vain lastaa kapeampia rieskoja.

Tänään tein tämän saman taikinan toiseenkin kertaan, kun tutkin sitä optimaalista paistolämpöä. Alla kuvat korkeammalla ja matalammalla lämpötilalla paistamistani ohrarieskoista.

Keskilämmöllä eli säädöllä 1.5/3 paistettuja ohrarieskoja. Nämäkin olivat hyviä, mutta eivät enää kauttaaltaan pehmeitä. Reunat olivat rapeita, muualta pehmeää. Näiden paistaminen kesti lähes 10 minuuttia per puoli.

Samoilla astioiden sotkemisilla kokeilin tehdä samalla taikinalla myös ohrarieskoja sähköuunissa. Okei, melkein samalla. Uunia varten tein taikinan, jossa oli 1½ dl ohrajauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl suolaa, 1 dl täysmaitoa ja 15 g voisulaa. Taputtelin koko taikinan leivinpaperoidulle pellille yhdeksi rieskaksi ja pistelin sen haarukalla. Paistoin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes näytti valmiilta. Siinä meni 10 minuuttia. Pinta oli jo rapsakka, mutta sisältä vielä vähän taikinainen. Tämä sähköuunissa paistetun ohrarieskan resepti kaipaa vielä viilaamista, mutta jatkokehitystä varten laitan kuitenkin tähän alle nekin kuvat.

Taikinakokeilu sähköuunissa kypsennettävää ohrarieskaa varten.

Sähköuunissa paistettu ohrarieska 10 minuutin paistamisen jälkeen.

Tämä uunissa paistettu ohrarieska näytti kypsältä, mutta maistui ja tuntui raa’alta. Onneksi kuitenkin pannulla kypsennetyt onnistuivat hyvin.

Päivitys seuraavana päivänä:

Ylijääneet ohrarieskat olivat huoneenlämmössä peitettyinä yön yli. Olivat pysyneet pehmeinä, mutta suutuntuma oli nyt paljon kuivempi. Nämä ohrarieskat selvästikään eivät säily hyvinä seuraavaan päivään, joten jatkossa niitä kannattaa tehdä kerralla vain sellainen määrä, joka syödään samana päivänä. Muutama tunti valmistamisen jälkeen olivat kyllä vielä hyviä.

Muita leipäreseptejä:

Katso myös: Leipäreseptejä ilman hiivaa

Perunaleipäset ylijääneistä kypsistä perunoista

Hiivalla kohotetut leipäset, joihin meni ylijääneet kypsät perunat.

Aiempana päivänä syötiin kasslerkyljyksiä, paistinkastiketta ja perunoita. Perunoita jäi kahdeksan (8) kappaletta yli, mikä oli juuri sama määrä kuin aiemmin talteen ottamassani perunaleipästen reseptissä, joten päätin kokeilla tehdä niistä ylijäämä perunoista perunaleipäsiä. Onnistui oikein hyvin: Tuli ihanan pehmeitä hiivaleipäsiä, joiden paksuus on rieskan ja sämpylän välimaastossa ja joissa on sopivassa suhteessa paistopintaa ja perunaisen mehevää sisusta. Tämä ei ole se nopein leipomani leipä jämäperunoista, sillä paljon nopeampia leipiä tähteeksi jääneistä perunoista ovat ainakin perunarieskat ja teeleivät. Näissä hiivalla kohotetuissa perunaleipäsissä kuluu aikaa kohotuksiin ja paistamisiin, mutta silloin kun aikaa ja kiinnostusta leipomiseen on, tämäkin on mielestäni ehdottomasti leipomisen arvoinen leipä. Alla perunaleipästen resepti.

Perunaleipäset kypsistä perunoista (4 isoa perunaleipästä)
8 kypsää jäähtynyttä perunaa ilman kuoria (perunat voivat olla keitettyjä, höyrytettyjä tai vaikka mikrossa kypsennettyjä)
1 pussi kuivahiivaa (11 g) TAI 25 g tuorehiivaa (puolet tavallisesta kuluttajille myytävästä hiivapaketista, joka painaa 25 g)
50 g voita
3 rkl tummaa siirappia (60 g)
2 tl suolaa
6 dl maitoa (600 g)
2 dl hiivaleipäjauhoja (120 g – alkuperäisessä reseptissä sama desilitramäärä grahamjauhoja – voi myös korvata vehnäjauhoilla, sama desilitramäärä)
12 dl vehnäjauhoja (780 g)
Muusaa jäähtyneet kypsät perunat. Itse muusaan jäähtyneet perunat mieluiten nyrkeillä siinä kulhossa, johon aion taikinan tehdä. Muusaamisen voi tehdä nyrkkien sijaan myös esimerkiksi haarukalla tai perunasurvimella, jos haluaa.
Laita kattilaan voi ja maito. Lämmitä ne kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä seos 42-asteiseksi. Jos taas käytät tuorehiivaa, lämmitä 37-asteiseksi. Sekoita kierrevispilällä niin, että mukaan ei jää kiinteitä voipaloja.
Sekoita voi-maitoseokseen siirappi ja suola. Sekoita siihen tuorehiiva, tai sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin.
Sekoita kierrevispilällä keskenään voi-maitoseos ja muusatut perunat. Sekoita kierrevispilällä mukaan hiivaleipäjauho. Sitten laita kierrevispilä pois, koska on aika lisätä vehnäjauhot käsin.
Sekoita käsin vehnäjauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, joka irtoaa kulhon reunoista. (Jos ei taikina irtoa kulhon reunoista siinä vaiheessa, kun koko jauhomäärä on sekoitettu mukaan, sekoita mukaan lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Toisaalta jos taikina tuntuu kuivalta eli jauhoja tuli liikaa, voi tarvittaessa lisätä maitoa vähän kerrallaan, kunnes koostumus on sopiva.)
Peitä taikinakulho (esim. leivinliinalla) ja jätä kohoamaan vedottomaan paikkaan vähintään 40 minuutiksi.
Kun taikina on kohonnut, jaa taikina neljään osaan. Nosta neljälle leivinpaperiarkille kullekin neljäsosa taikinasta, kukin neljäsosa yhtenä möykkynä. (Kunkin leivinpaperiarkin alla voi tässä vaiheessa olla uunipelti tai olla olematta.)
Ripottele kunkin taikinamöykyn päälle jauhoja. Taputtele käsillä kukin taikinamöykky matalahkoksi isoksi leipäseksi. Jos taikina alkaa liiaksi tarttua tässä vaiheessa käsiin, ripottele päälle vähän lisää jauhoja. Töni käsillä röpelöiset reunat tasaisemmiksi. Anna leipästen kohota leivinpapereilla puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 200 asteseen niin, että uuni on lämmennyt puolen tunnin kohoamisen jälkeen. (Minun uunillani lämpeneminen 200 asteeseen kestää 10 minuuttia, eli laitan uunin lämpenemään 20 minuutin kohoamisen jälkeen.)
Juuri ennen paistoa pistele haarukalla se leipänen, joka on menossa uuniin. (Siirrä leipänen leivinpapereineen uunipellille, jos ei ollut jo.) Paista kutakin leipästä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on ruskistunut.
Anna kunkin kypsän leipäsen jäähtyä hetki sen verran, että niihin voi käsillä koskea. Sitten leikkaa leipäset paloiksi ja nauti. (Maku on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun perunaleipäsen on antanut jäähtyä käsinkoskettavaksi ennen leikkaamista, mutta leipänen on vielä lämmin.)
Vinkki: Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä halutessa myös ½ dl paahdettuja auringonkukansiemeniä. Ne sekoitettaisiin nesteeseen heti siirapin ja suolan jälkeen.

Tämä perunaleipästen resepti tuli minua vastaan sivustolla mtvuutiset.fi, tässä linkki: https://www.mtvuutiset.fi/teemasivut/leivontanurkka/ajankohtaista/artikkeli/ylijaaneet-peruna-hyotykayttoon-syksyn-pehmein-leipa-syntyy-edellisillan-tahteista/7095944#gs.b1o9q1 Kyseisen sivuston mukaan resepti on alun perin ruotsinkieliseltä MittKök-sivustolta, jonka linkki on tässä: https://mittkok.expressen.se/recept/potatisbrod/ . Itse käytin leipoessani tuota alkuperäistä ruotsinkielistä Potatisbröd-reseptiä. Suurin ero noissa mtvuutiset-sivuston ja MittKök-sivuston resepteissä näytti olevan se, että ensin mainitussa perunat muusataan, jälkimmäisessä raastetaan. Itse mieluiten muusaan, koska olen leipomiskokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että perunan erityisominaisuudet leivonnassa tulevat paremmin esille silloin, kun perunat kunnolla muusaa taikinaan eikä vain raasta. Erityisominaisuuksilla tarkoitan tässä perunan kykyä tehdä taikinasta erityisen pehmeää, mehevää ja hienolla tavalla makeutuneen perunan makuista.

Nämä perunaleipäset maistuvat mielestäni ihanalta yhdistelmältä hiivaleipää ja perunaista leipää. Tykkään haukata tällaista, joka on rieskaa paksumpaa, mutta niin mehevää, etten koe tarvetta halkaista. Tämän paksuiset leivät silloin, kun ne eivät sisällä merkittävää määrää perunaa, syön mieluiten halkaistuna, mutta peruna tekee tästä ihanan pehmeää unelmaleipää.

Alkuperäisestä reseptistä poikkesin tosiaan siinä, että raastamisen sijaan muusasin perunat. Tämän lisäksi poikkesin alkuperäisreseptistä vielä kahdessa kohdassa. Grahamjauhoa minulla ei ollut, joten korvasin samalla määrällä hiivaleipäjauhoa. En huomaa hiivaleipäjauhon läsnäoloa lopputuloksesta, joten jos ei olisi sitäkään, sen voisi ihan hyvin korvata samalla desilitramäärällä vehnäjauhoja. Tuoretta hiivaakaan minulla ei ollut, joten korvasin kuivahiivalla. Alkuperäisen ohjeen mukainen 50 grammaa tuorehiivaa vastaisi kahta pussia kuivahiivaa, mutta minä käytin vain yhden. Leipomiskokemusteni perusteella yksi pussi kuivahiivaa tai 25 grammaa tuorehiivaa yleensä riittää tämän kokoisille leipätaikinoille. Tässä tapauksessa oli vielä kohotusaikakin sellainen, että minulla ei jäänyt epäilystäkään, eikö tämä hiivamäärä riittäisi, ja riittihän se. Esimerkiksi vuoden 1908 Kotiruoka-kirjassa muuten todetaan, että hiivamäärä yleensä laitetaan resepteihin varmuuden vuoksi isommaksi kuin mitä oikeasti tarvitaan. Ottamatta enempää kantaa juuri tähän perunaleipästen reseptiin, itse olen leipoessani käyttänyt hiivaa niinkin vähän kuin neljännes tai kolmannes reseptin hiivamäärästä, ja silti on kohonnut ohjeen mukaisessa ajassa.

Tämä ja muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet kypsät perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Kyseinen kirjoitus on tätä kirjoittaessani tämän blogini suosituin ruokahävikkikirjoitukseni, ja itse asiassa suosituin kaikista kirjoituksistani. Toiseksi suosituin on Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi ja kolmanneksi suosituin Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Tällä kirjoitushetkellä tämän blogin suosituimmat reseptit ylijääneiden kypsien perunoiden jatkojalostuksesta ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista, Röstiperunat keitetyistä perunoista ja Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista.

8 kypsää perunaa, jotka muusasin nyrkeillä tähän taikinaan. Muusatuistakin luulin ottaneeni kuvan, mutta näköjään en ottanutkaan.

Hiivaleipäjauhot ja kuivahiiva sekoitettuna keskenään.

Suola ja siirappi sekoitettu voi-maitoseokseen.

Taikinakulho liinalla peitettynä kohoamassa.

Taikina jaettuna neljäksi möykyksi leivinpapereille, joista kahden alla ovat ainoat uunipeltini.

Ensimmäinen leipänen pisteltynä ja menossa uuniin.

Toinen valmis leipänen 20 min paiston jälkeen.

Neljäs leipänen pisteltynä ennen paistoa.

Ylijääneitä perunaleipästen paloja menossa pakkaseen pakastuspusseissa, jotka on suljettu pussinsulkijoilla.

Nopea possu-makaronipata ylijääneistä kasslerkyljyksestä ja paistinkastikkeesta

Tätä ruokaa voi kutsua myös nimellä makaronimössö.

Eilen tein kasslerkyljyksiä ja paistinkastiketta. Ylijääneen kasslerkyljyksen ja osan ylijääneestä paistinkastikkeesta käytin tähän nopeaan possu-makaronipataan, jota voisi kutsua myös nimellä possu-makaronimössö. Siitä tuli hyvää: maistuu makaronimössöltä, umamilta, lihalta, sinapilta ja vähän siltä niin kuin söisin ruskeaa jauhelihakastiketta makaronin kanssa.

Nopea possu-makaronipata ylijääneistä kasslerkyljyksestä ja paistinkastikkeesta
200 g makaronia
1 kypsä kasslerkyljys
paistinkastiketta vähintään sen verran, että kaikki makaronit kastuvat
Keitä makaronit kypsiksi suolatussa vedessä. Sillä aikaa pilko kypsän kasslerkyljyksen lihat pieniksi. Kaada kypsistä makaroneista vesi pois. Sekoita kattilassa keskenään makaroni ja kypsät lihat. Sekoita mukaan sen verran paistinkastiketta, että kaikki makaronit näyttävät olevan kastikkeessa, mutta seos ei vielä näytä keitolta. Kuumenna, kunnes kastike pulpahtaa. Laita kansi päälle ja siirrä kattila pois levyltä. Anna vetäytyä 5 minuuttia, jolloin lämpö ja maku tasaantuvat, makaronit imevät osan kastikkeesta ja turpoavat jonkin verran. Heti valmis tarjottavaksi, mutta voi myös lämmittää myöhemmin uudelleen esim. mikrossa.
Vinkkejä:
* Jos lihaa näyttää olevan liian vähän suhteessa makaroniin eikä enempää sitä lihaa ollut kypsänä, voi pilkkoa sekaan lisäksi esimerkiksi kinkkua, nakkeja tai makkaraa.
* Jos paistinkastike loppui kesken eivätkä kaikki makaronit kastuneet, mukaan voi sekoittaa lisäksi esimerkiksi kermaa, voita tai öljyä sen verran, että seos näyttää mehevältä, ei kuivalta.
* Mausteita voi halutessa lisätä. Lisää ne mieluiten yhtä aikaa kastikkeen kanssa, paitsi tuoreet yrtit vasta lopussa tai vasta lautasella.
* Annoksen päälle voi halutessa lisätä juustoraastetta.