Nachopelti on mielestäni kätevä, nopea, helppo ja maistuva ruoka. Nachopeltille löytyy netistä monenlaisia reseptejä, joissa käytetään monenlaisia eri aineksia, mutta tässä simppeli konstailematon perusversio. Tämä yksinkertainen nachopelti tehdään monikäyttöisistä aineksista, joita on helppo pitää kotona muutenkin. Tähän perusversioon tarvitaan vain viisi ainesta: nachot, jauheliha, tacomauste, tacokastike ja juustoraaste. Nachopeltin voi tehdä myös karanteenissa ilman kaupassakäyntiä, jos kotona kuivakaapissa on valmiina nachoja, tacomaustetta ja tacokastiketta, jääkaapissa juustoa ja pakastimessa jauhelihaa. Nachopelti sopii sekä illanistujaisiin että arkiruuaksi.
Nachopelti
1 pussi nachoja eli tortillasipsejä (n. 200 g)
400 g jauhelihaa paistettuja ja maustettuna tacomausteseoksella pakkauksen ohjeen mukaan
n. 1 purkki tacokastiketta (voi olla vajaa purkki, jos sellainen sattuu olemaan)
juustoraastetta (kaikki juustot käy, mutta erityisen hyvin sopii cheddar)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä nachot leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä päälle jauheliha ja tacokastike. Ripottele päälle juustoraastetta sen verran, että sitä suurin piirtein on joka puolella. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes juusto on sulanut.
Vinkki: Jos nachopeltiä jää yli, säilytä ylijääneet jääkaapissa. Uudelleenlämmitys on parasta tehdä uunissa, jotta suutuntuma säilyy (mikrossa menee vetelämmäksi). Laita jääkaappikylmät nachopeltin jämät kylmän uunin keskitasolle, sitten säädä uuni 200 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt 200 asteeseen, ota nachopeltin tähteet pois uunista ja tarjoa tai nauti.
Jääkaapissa oli keitettyä riisiä, jota oli syöty mm. broilerin koipien ja paistoliemikastikkeen kanssa. Viime viikolla tekemäni perunateeleivät keitetyistä perunoista oli juuri eilen syöty pakkasesta loppuun, ja minun teki mieli saada lisää teeleipiä. Nytkin minulla olisi ollut keitettyjä perunoita jääkaapissa (niitä oli syöty aterialla, jossa oli myös pestoa, ahvenfileitä ja kaalisalaattia). Kuitenkin keitetty riisi oli ollut jääkaapissa kauemmin, koska olin keittänyt sitä isot määrät jo viikonloppuna ja tämänpäiväiselle broileriaterialle vain lämmitin kypsää riisiä mikrossa. Niinpä päätinkin tällä kertaa käyttää teeleipiin sitä keitettyä riisiä, jota oli hyvä jatkojalostaa johonkin, ja tämä oli hyvin onnistunut uusiokäyttö. Keitetystä riisistä tehdyt teeleivät maistuvat mielestäni hyviltä teeleiviltä, joiden maussa ja suutuntumassa on paljon samaa kuin karjalanpiirakan täytteessä. Munavoikin varmasti sopisi näidenkin kanssa hyvin, mutta hyvää oli pelkän voinkin kanssa.
Teeleivät keitetystä riisistä (2 isoa teeleipää)
n. 180 g keitettyä riisiä (reilu 2 dl eli 2 1/4 dl)
4 dl täysmaitoa (400 g)
75 g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään märemmät aineet eli riisi, maito ja voisula. Sekoita keskenään kuivat aineet ja märemmät aineet. (Tässä vaiheessa voi tarvittaessa lisätä maitoa, jos muuten taikinaa ei saa sekoitettua tasaiseksi. Toisaalta tässä vaiheessa voi lisätä myös jauhoja, jos seos näyttää nesteeltä. Taikinasta kuuluu tulla sellainen, että sitä voi lusikoida ilman, että se ennen paistoa leviää pellillä itsestään.) Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, älä vaivaa sitkoa.
Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kullekin leivinpaperoidulle pellille yksi iso kasa. Ripottele kasojen päälle vehnäjauhoja. Madalla kasat käsillä (ripottele lisää jauhoja tarvittaessa). Tasoita reunat käsillä ja muotoile pyöreähköksi, jos jaksat. Pistele haarukalla. Paista kutakin teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa. Minulla siinä kesti 15 minuuttia. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää voin kanssa, mutta kokeile myös munavoita.
(Sopii myös pakastettavaksi, mutta pakastamisen jälkeen voi maistua makeammalta ja tuntua suussa kuivemmalta, mitä voi yrittää kompensoida esim. munavoilla tai sulattamalla päälle juustoa.)
Vinkki: Riisin määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinasta saa suhteellisen tasaisen sellaisen, jonka voi lusikoida kasaksi ja se kasa ei leviä itsestään pellillä ennen paistoa, ainesmäärät ovat todennäköisesti sopivia. Paistoaika todennäköisesti on riittävä, kun on väriä pinnassa.
Kuivat aineet siirrettynä syvään lautaseen, jotta sotkea tarvitsee vain yksi iso kulho.
Sekoitin riisin ja maidon siinä tyhjennetyssä isossa kulhossa.
Kun maidot oli sekoitettu riisiin, riisiä ei enää näkynyt.
Voisulan sekoittaminen riisi-maitoseokseen.
Kuivat aineet sekoitettu märkiin aineksiin, eli valmis taikina.
Taikinakasa ensimmäisellä pellillä.
Jauhoja ripoteltu päälle.
Taikinakasa madallettuna käsin ja reunat siistitty.
Haarukalla pistelty.
Taikinakasa toisella pellillä.
Jauhoja ripoteltuna päälle.
Taikinakasa madallettuna käsin ja reunat siistitty.
Haarukalla pistelty.
Ensimmäinen teeleipä valmiina 15 minuutin paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen teeleipä sivusta kuvattuna.
Ensimmäinen teeleipä leikattuna paloiksi.
Sivummasta kuvattuna.
Pala teeleipää voin kanssa.
Tältä haukattu teeleipä näytti sisältä.
Toinen valmis teeleipä 15 minuutin paistamisen jälkeen.
Sivummasta kuvattuna.
Leikattuna paloiksi.
Sivummasta kuvattuna.
Jäljelle jääneet teeleivän palat.
Sivuhuomautuksena muuten, että paras riisi tähän on tavallinen valkoinen riisi. Jasmiiniriisistä tuli tähän jasmiiniriisin (sienimäistä) ominaismakua enemmän kuin mitä jasmiiniriisissä sellaisenaan on. Jokin tässä taikinassa ilmeisesti tuotti odotettua enemmän umamia voimistamaan makuja. Oletan kyse olevan siitä, että raa’an vehnäjauhon entsyymit rikkovat paitsi riisin kypsää tärkkelystä sokereiksi, ne ehkä mahdollisesti myös rikkovat kypsän riisin proteiinia umamiksi? Soijakastikkeenkin valmistamiseen käytetään vehnäjauhoa, ehkä samasta syystä? Olen aiemminkin todennut esimerkiksi spagettirieskoja tehtyäni, että tärkkelystähde usein maistuu paremmalta leivässä kuin sellaisenaan. Silloin ajattelin asian johtuvan vehnäjauhon amylaasientsyymeistä, jotka kykenevät hajottamaan kypsää tärkkelystä sokereiksi, mutta nyt tämän jasmiiniriisikokeilun myötä tuntuu siltä, että umamiakin raaka vehnäjauho ehkä tuo tärkkelystähteistä esiin lisää.
Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.
n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)
n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)
75 g voita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)
Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.
Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.
Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.
Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.
Vinkkejä:
* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.
* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.
* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.
* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.
Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.
Kolme ylijäänyttä keitettyä perunaa, joista yksi oli keskikokoinen, yksi pieni ja yksi iso oli ehkä tuplasti normaaliperunan kokoinen. Nämä painoivat yhteensä 300 grammaa.
Perunat muusattuina nyrkeillä.
Maitoa sekoitettuna perunasurvokseen, kunnes näytti muusilta. Tässä vaiheessa maitoa meni reilu 1 dl. Tästä tuli muusia 4 dl.
Kuivat aineet sekoitettuna keskenään.
Kaikki ainekset sekoitettuna keskenään. Tähän vaiheeseen maitoa meni vielä 2 dl lisää.
Puolet taikinasta kekona ensimmäisellä leivinpaperoidulla pellillä.
Jauhoja ripoteltuna päälle.
Ensimmäinen teeleipä taputeltuna tasaiseksi ja rosoiset reunat tasoitettuna sen verran, kuin jaksoin.
Pisteltynä haarukalla.
Ensimmäinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen teeleipä leikattuna paloiksi.
Ensimmäinen teeleipä sivusta kuvattuna. Kuvassa näkyvä yksi iso kuoppa johtui isommaksi jääneestä perunan palasesta, mutta makua se ei haitannut.
Teeleivän palanen kuumana voin kanssa.
Toinen puoli taikinasta lusikoituna keoksi toiselle leivinpaperoidulle pellille.
Toinen teeleipä ennen paistamista.
Toinen valmis teeleipä 15 min paistamisen jälkeen ja leikattuna paloiksi.
Ensimmäisestä pellillisestä ylijääneet teeleivän palat sivusta kuvattuna.
Toisesta pellillisestä ylijääneet palat sivusta kuvattuna.
Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.
Sen jälkeen meni ilman kauppareissuja vielä kolmaskin viikko, eli uusia tuoretuotteita ei tullut kaupasta kotiin kolmantenakaan viikkona. Alla lista, mitä söin kolmantena viikkona kaupassakäynnin jälkeen.
Kolme viikkoa ilman kaupassakäyntiä ei ollut vaikeaa. Olen normaalistikin pitänyt viikkojen ruokavarastoja aina kotona, mutta ennen ei silti ole näin pitkää kaupassakäyntiväliä tullut. En kokenut jääneeni mistään paitsi, sillä aina kun teki mieli jotain, mitä ei ollut, löytyi jotain muuta, mikä auttoi juuri siihen kaipuuseen. Tuoreiden hedelmien kaipuuseen minulla auttoi pakastetut marjat ja hedelmät, mehut ja hedelmäsäilykkeet. Vihannesten kaipuuseeni auttoi juurekset, kaali, idut ja pakastevihannekset. Maidon kaipuuseeni auttoi parhaiten puurot maitopohjaisista puurojauheista, valmiit säilyvät maitokahvijuomat ja jäätelö. Toivoin UHT-maitojen auttavan maitoikävääni, mutta oikeasti vain kyllästyin UHT-maidon makuun parissa päivässä. Tavalliseen maitoon taas en ole kyllästynyt vielä koskaan. Muita kaipuita minulla ei yrittänytkään tulla, kiitos pakastimen, kuiva-ainekaappien sekä suuren makeis- ja sipsivaraston. Kyseiset varastot (ja UHT-maidot) olivat hävikkituotteita, jotka olin tilannut kotiinkuljetettuna kaupasta Fiksuruoka.fi.
Kuitenkin heti, kun kaupassa oli taas käyty, aloin himota taas niitä ruokia, mitä oli taas saatavilla. Ensimmäinen aamiaiseni, mitä minun teki mieli kaupassakäymättömyyden päättymisen jälkeen, oli tuore ruispala tuoreilla vihanneksilla + kuuma kaakao tuoreeseen maitoon tehtynä:
Kumpaakaan näistä en normaalisti nauti usein, mutta silti näistä tuli sellainen fiilis niin kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.
Jätskiauton minipizzoja. Osassa täytteenä salamia, osassa mozzarellaa ja kuivattuja yrttejä.
Olen aina tilaisuuden tullen ostanut Jätskiautolta minipizzoja. Niitä on saatavilla kolmea eri makua: kinkku, salami ja margherita (mozzarella + kuivatut yrtit). Kinkkupizzat olivat tällä kertaa poikkeuksellisesti loppu, joten ostin vain salami- ja margheritaversioita. Jätskiauton minipizzat ovat mielestäni riittävän hyviä siihen, että ostan niitä jatkossakin. Salamiversiossa maistuu savuaromi enemmän kuin tarvitsisi maistua, mutta mitäs pienistä. Valmistaminen on helppoa: Otetaan pois muovipakkauksesta, joissa on neljä minipizzaa kussakin. Yhdessä pizzalaatikossa on kolme sellaista muovipakkausta. Paistetaan 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes juustossa on ruskistumista. Minun uunissani siihen kestää yleensä 10-15 minuuttia. Me söimme tällä kertaa näitä minipizzoja koko perhe lounaaksi. Yhdelle pellille saan mahtumaan kaksi laatikollista minipizzoja.
Minipizzat ennen paistamista. Juustoraasteet yleensä putoilevat jonkin verran ennen paistoa, joten poimin ne sormin takaisin minipizzojen päälle.
Minipizzat paiston jälkeen.
Minipizzat sivusta kuvattuna.
Haukattu margheritaminipizza.
Haukattu salamiminipizza.
Tältä näytti margheritaminipizzan pakkaus.
Tältä näytti salamiminipizzan pakkaus.
Kuten kuvista näkyy, pohjat ovat näissä aika paksut. Nämä maistuvat mielestäni ennen kaikkea siltä, että on paksujen rieskojen päällä tomaattipyreetä, juustoa ja muut täytteet. Helppous, nopeus, säilyvyys, koko perheelle kelpaavuus ja ilmainen kotiinkuljetus takaavat minun osaltani sen, että ostan näitä aina silloin, kun jäätelöauto käy.
Joskus olen tehnyt minipizzoja myös itse, ja silloin on tullut tosi hyvää. Silloin tein minipizzat lapsen synttäreille, joilla minipizzat menivät kuin kuumille kiville huoneenlämpöisinäkin. Silloin olen tehnyt samalla taikinalla kuin muutkin pizzat, mutta muotoillut pizzat minikokoisiksi leivinpaperoiduille pelleille. Olen levittänyt minipizzojen keskelle tomaattikastiketta, sekä ripotellut päälle juustoraastetta ja kinkkukuutioita. Olen paistanut 250-asteisen uunin keskitasolla 15 min. Pohjan ja tomaattikastikkeen olen silloin tehnyt samalla reseptillä kuin tässä postauksessani Portobello-aurajuustopizzasta: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/
Päivitys 15.5.2020:
Tässä Jätskiauton kinkkutäytteisiä minipizzoja:
Ennen paistoa.
Sivusta kuvattuna.
Paiston jälkeen.
Paiston jälkeen sivusta kuvattuna.
Kuten Jätskiauton salamipizzat, myös nämä Jätskiauton kinkkupizzat maistuvat mielestäni siltä, että on liikaa savuaromia, mutta ei yhtä huomattavasti liikaa kuin salamipizzoissa. Kuitenkin mielestäni riittävän hyviä nämäkin ostettavaksi.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
