Suklaamukikakku mikrossa – nopea jälkiruoka yhdelle

Suklaamukikakkua ja ruokakermasta tehtyä vaniljakastiketta.

Aiempana päivänä tehtyä vaniljakastiketta ruokakermasta oli jäljellä, ja teki mieli tehdä sille suklaamukikakku kaveriksi. Tämä on kätevä ja nopea suklaaherkku, joka kypsennetään mukissa mikroaaltouunissa. Mukikakku on toki erilainen kuin perinteinen suklaakakku, mutta akuuttiin jälkiruokahimooni se toimii oikein hyvin silloin, kun sen kanssa voi syödä paljon vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. Tämä maistui minulle tosi hyvin ruokakermasta tehdyn vaniljakastikkeen kanssa, kun laitoin vaniljakastiketta paljon ja lisäilin sitä aina vähän väliä.

Suklaamukikakku mikrossa (1 annos)

2 rkl voita

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

1 maustemitta leivinjauhetta

1 kananmuna

2 rkl täysmaitoa

3 rkl vehnäjauhoja

Ota isoin mikronkestävä kuppisi mitä löytyy, jotta kuohuu yli mahdollisimman vähän. Laita varmuuden vuoksi kupin alle lautanen ottamaan kiinni mahdollisia ylikuohumisia.

Laita kuppiin voi. Sulata se mikrossa täydellä teholla. Sekoita voisulaan haarukalla reseptin seuraavat ainekset yksi kerrallaan reseptin mukaisessa järjestyksessä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla ensin 1 minuutti. Jos ei ole kypsää, kuumenna täydellä teholla vielä toinenkin minuutti (minun mikrossani tämä kypsyi 2 minuutissa, alkuperäisessä ohjeessa 1 minuutissa). Jos ei vieläkään ole kypsää, kuumenna 30 sekunnin jaksoissa täydellä teholla, kunnes on kypsää.

Liu’uta veitsi mukin sisäreunoja pitkin ja kumoa mukikakku lautaselle. Nauti sen kanssa riittävä määrä vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Tämä resepti perustuu tähän Meillä kotona -sivuston ohjeeseen: https://www.meillakotona.fi/reseptit/mukikakku-mikrossa. En tykkää puolittaa munaa ja jättää puolikasta munaa lojumaan, joten käytän tähän kokonaisen munan. Maitoa lipsahti alun perin 2 rkl 1½ ruokalusikallisen sijaan, ja se osoittautuikin olevan hyvä niin. Olen testaillut muitakin suklaamukikakkuja, ja paremman makuisia ovat mielestäni olleet maitoa sisältävät kuin maitoa sisältämättömät. Koska alkuperäisen reseptin kuvassa ja kommenteissa kuohui yli, käytin isointa kuppia, jonka löysin, ja silloin ei kuohunut yli.

Olen aiemmin syönyt mukikakkuja suoraan kupista lusikalla, mutta nyt halusin kumota sen lautaselle, jotta on helpompi syödä sen kanssa reilusti vaniljakastiketta. Lisäksi lautasella jäähtyy nopeammin, kun taas mukissa pysyy kuumana kauemmin kuin jaksan odottaa.

Mukikakun pohja, joka lautaselle kipattuna tuli päällimmäiseksi, oli tosi ruman näköinen. Hienoilla illallisilla en siis tätä tarjoaisi. Mutta kun se on vain itselle ja sen kanssa saa syödä paljon hyvää vaniljakastiketta, tykkään tosi paljon. Toki tämä ei ole niitä sisältä kosteita suklaakakkuja, mutta vaniljakastikkeen kanssa silti hyvää tämäkin. Ilman mitään valkoista lisuketta pitäisin tätä tylsänä ja vähän liian kuivanakin, joten mielestäni tätä kannattaa tehdä vain, jos sen kanssa voi syödä reilusti vaniljakastiketta, vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Riisiteeleivät keitetystä riisistä

Jääkaapissa oli keitettyä riisiä, jota oli syöty mm. broilerin koipien ja paistoliemikastikkeen kanssa. Viime viikolla tekemäni perunateeleivät keitetyistä perunoista oli juuri eilen syöty pakkasesta loppuun, ja minun teki mieli saada lisää teeleipiä. Nytkin minulla olisi ollut keitettyjä perunoita jääkaapissa (niitä oli syöty aterialla, jossa oli myös pestoa, ahvenfileitä ja kaalisalaattia). Kuitenkin keitetty riisi oli ollut jääkaapissa kauemmin, koska olin keittänyt sitä isot määrät jo viikonloppuna ja tämänpäiväiselle broileriaterialle vain lämmitin kypsää riisiä mikrossa. Niinpä päätinkin tällä kertaa käyttää teeleipiin sitä keitettyä riisiä, jota oli hyvä jatkojalostaa johonkin, ja tämä oli hyvin onnistunut uusiokäyttö. Keitetystä riisistä tehdyt teeleivät maistuvat mielestäni hyviltä teeleiviltä, joiden maussa ja suutuntumassa on paljon samaa kuin karjalanpiirakan täytteessä. Munavoikin varmasti sopisi näidenkin kanssa hyvin, mutta hyvää oli pelkän voinkin kanssa.

Teeleivät keitetystä riisistä (2 isoa teeleipää)

n. 180 g keitettyä riisiä (reilu 2 dl eli 2 1/4 dl)

4 dl täysmaitoa (400 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa

Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään märemmät aineet eli riisi, maito ja voisula. Sekoita keskenään kuivat aineet ja märemmät aineet. (Tässä vaiheessa voi tarvittaessa lisätä maitoa, jos muuten taikinaa ei saa sekoitettua tasaiseksi. Toisaalta tässä vaiheessa voi lisätä myös jauhoja, jos seos näyttää nesteeltä. Taikinasta kuuluu tulla sellainen, että sitä voi lusikoida ilman, että se ennen paistoa leviää pellillä itsestään.) Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, älä vaivaa sitkoa.

Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kullekin leivinpaperoidulle pellille yksi iso kasa. Ripottele kasojen päälle vehnäjauhoja. Madalla kasat käsillä (ripottele lisää jauhoja tarvittaessa). Tasoita reunat käsillä ja muotoile pyöreähköksi, jos jaksat. Pistele haarukalla. Paista kutakin teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa. Minulla siinä kesti 15 minuuttia. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää voin kanssa, mutta kokeile myös munavoita.

(Sopii myös pakastettavaksi, mutta pakastamisen jälkeen voi maistua makeammalta ja tuntua suussa kuivemmalta, mitä voi yrittää kompensoida esim. munavoilla tai sulattamalla päälle juustoa.)

Vinkki: Riisin määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinasta saa suhteellisen tasaisen sellaisen, jonka voi lusikoida kasaksi ja se kasa ei leviä itsestään pellillä ennen paistoa, ainesmäärät ovat todennäköisesti sopivia. Paistoaika todennäköisesti on riittävä, kun on väriä pinnassa.

Tämän riisiteeleivän resepti perustuu tähän perunateeleivän reseptiin: https://ruokaideat.com/2020/05/08/perunateeleivat-keitetyista-perunoista/ Sopivat riisin ja maidon määrät katsoin silmätuntumalla, mutta muiden ainesten määrät ovat samat kuin perunateeleivän reseptissä.

Sivuhuomautuksena muuten, että paras riisi tähän on tavallinen valkoinen riisi. Jasmiiniriisistä tuli tähän jasmiiniriisin (sienimäistä) ominaismakua enemmän kuin mitä jasmiiniriisissä sellaisenaan on. Jokin tässä taikinassa ilmeisesti tuotti odotettua enemmän umamia voimistamaan makuja. Oletan kyse olevan siitä, että raa’an vehnäjauhon entsyymit rikkovat paitsi riisin kypsää tärkkelystä sokereiksi, ne ehkä mahdollisesti myös rikkovat kypsän riisin proteiinia umamiksi? Soijakastikkeenkin valmistamiseen käytetään vehnäjauhoa, ehkä samasta syystä? Olen aiemminkin todennut esimerkiksi spagettirieskoja tehtyäni, että tärkkelystähde usein maistuu paremmalta leivässä kuin sellaisenaan. Silloin ajattelin asian johtuvan vehnäjauhon amylaasientsyymeistä, jotka kykenevät hajottamaan kypsää tärkkelystä sokereiksi, mutta nyt tämän jasmiiniriisikokeilun myötä tuntuu siltä, että umamiakin raaka vehnäjauho ehkä tuo tärkkelystähteistä esiin lisää.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Tätä kirjoittaessani tämän blogin suosituimmat reseptit ylijäämä riisistä ovat Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat, Savukala-riisisalaatti ja Riisi-kinkkuvuoka tähteistä.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista

Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista (2 isoa teeleipää)

n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)

n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)

Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.

Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.

Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.

Vinkkejä:

* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.

* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.

* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.

* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.

Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.

Ylijääneet teeleivän palat pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Tätä kirjoitettaessa tämän blogin suosituimmat tähdereseptit keitetyistä perunoista ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat

Kolme päivää sitten tein kanakastiketta ja riisiä. Keitin riisiä tarkoituksella ison määrän kerralla, jotta jää myös jotain, mitä jatkojalostaa. Sen satsin keitetystä riisistä tein aiemmin savusiika-riisisalaattia ja paistettua riisiä pyttipannun tapaan. Kaikki se ylijäänyt riisi, mitä oli jäljellä vielä tänään, meni näihin rieskoihin. Tein riisirieskaa pellillisen, josta on tarkoitus pakastaa ylimääräiset, sekä pieniä riisirieskoja, jotka oli tarkoitettu tuoreeltaan syötäviksi. Tämä uusiokäyttö oli hyvin onnistunut: molemmanlaiset riisirieskat olivat hyvänmakuisia, mutta keskenään erimakuisia, vaikka ne olikin tehty samoista raaka-aineista: keitetty riisi, vehnäjauho, täysmaito, kananmuna, voi, leivinjauhe, suola. Jos kiinnostaa jauhoton tai gluteeniton riisirieska (joka on myös hiivaton ja leivinjauheeton), silloin suosittelen tätä reseptiä: Kaura-riisirieska. Siinä olevat kaurahiutaleet voi tarvittaessa kokeilla korvata muilla hiutaleilla.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa riisin jämistä jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen riisiteeleipää.

Riisirieska keitetystä riisistä, pellillinen

3 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (240 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 kananmunaa

3 dl täysmaitoa (300 g)

2-3 rkl voita sulatettuna

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään kananmunat ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sen jälkeen voisula. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä.) Leikkaa valmis pellillinen riisirieskaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

Riisirieskat keitetystä riisisistä, pienet

2 dl keitettyä jäähtynyttä riisiä (160 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

n. 2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sitten sulatettu voi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele kasat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskat haarukalla.

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä. Jos muuten jakaisin saman taikinamäärän kahdelle pellille, silloin paistaisin uunin ylätason sijaan keskitasolla, ja tarkistaisin tilanteen ensimmäistä kertaa 13 minuutin paistamisen jälkeen.)

Näitä reseptejä minulla ei ollut valmiina, joten käytin pellilliseen puurorieskapellillisen reseptiä. Korvasin vain puuron samalla desilitramäärällä riisiä, ja taikina tuli sopivan näköiseksi sillä. Paistoaika oli 2 minuuttia pitempi kuin puurorieskalla. Näin ollen arvioisin, että pellillisen riisirieskaa voisi tehdä myös ylijääneestä riisipuurosta korvaamalla keitetyn riisin samalla desilitramäärällä riisipuuroa.

Pieniin riisirieskoihin sovelsin spagettirieskojen reseptiä. Jauhoja tarvittiin 1 dl enemmän kuin spagettirieskoihin, ja paistoaika oli 2 minuuttia pitempi. Spagetti ja riisi käyttäytyivät rieskoissa vähän eri tavalla: spagetti maistui pikkurieskoissa jo heti kuumanakin mutta kylmänä vähemmän, riisi taas ei maistunut pikkurieskoissa kuumana, mutta kylmänä maistui selvästi.

Kuten aiemmin totesin, pellillinen riisirieskaa maistui aivan eriltä kuin pienet riisirieskat. Pienet rieskat maistuivat ennen kaikkea paahteisilta rieskoilta. Riisin makua ja suutuntumaa en huomannut niissä kuumina, mutta jäähtyneinä kyllä. Pellillinen riisirieskaa maistui ennen kaikkea karjalanpiirakoilta ilman ruiskuorta. Sekä pellilinen että pikkuiset riisirieskat siis olivat hyviä. Oma suosikkini näistä oli ne pienet riisirieskat. Lapsi taas sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta ihan vähäsen enemmän pellillisestä, koska se on pehmeämpää. Pellillinen siis oli kauttaaltaan pehmeä, kun taas pikkurieskat olivat reunoista rapeita ja sisältä pehmeitä.

Karjalanpiirakkamielleyhtymästä tuli mieleeni, että joskus voisin kokeilla tehdä riisirieskaa, jossa olisi ruistakin mukana. Minulla on jo mielessä resepti, jota voisin siihen soveltaa, nimittäin tämä kaura-riisirieska kaurahiutaleista ja keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/10/19/ruokaa-tahteista-riisi/#riisirieska Tuosta reseptistä kokeilisin korvata kaurahiutaleet ruishiutaleilla tai neljän viljan hiutaleilla, riippuen sitä, mitä sattuu olemaan (tällä hetkellä neljän viljan, mutta ei ruishiutaleita). Neljän viljan hiutaleista tehtynä kutsuisin tuota silloin nimellä viiden viljan rieska.

Näiden rieskojen tekemisen jälkeen oli jo päivällisaika. Rieskojen lisäksi nostin pöytään lohilounaalta jäänyttä salaattia, ja lisäksi revin tarjolle kinkkua ja pilkoin juuston kannikoita, sekä lisäksi tarjolle öljyä. Niistä aineksista koottu kinkku-juustosalaatti ja riisirieskat olivat oikein maistuva ja täyttävä päivällinen, ja lapset kehuivat, että onpas ollut viime aikoina tosi hyvää ruokaa.

Olen tehnyt aiemmin myös keskikokoisen pyöreän riisirieskan keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/ Se jäi päältä paljon vaaleammaksi kuin nämä tämänpäiväiset riisirieskat. Syynä vaaleuteen oli luultavasti liian pieni määrä leivinjauhetta, minkä tajusin siitä, että esimerkiksi keskikokoisissa puurorieskoissa käytän samaan taikinamäärään paljon enemmän leivinjauhetta.

Ylijääneitä riisirieskan palasia pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptejä sekä linkkejä, kuten esimerkiksi Kiinalainen paistettu riisi, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa.

Muita leipiä tähteistä:

Päivitys 28.3.2020:

Tämän riisirieskapellillisen pakastettuja palasia on aina välillä lämmitetty mikrossa pakastimesta ja syöty. Pakastimesta mikrotettuina ne ovat selvästi makeutuneet maultaan, eli vehnäjauhon amylaasientsyymejä todennäköisesti jäi eloon paistamisesta huolimatta. Pakastamisen jälkeen mikrossa lämmitettyinä suutuntuma oli myös aavistuksen kuivempi kuin tuoreeltaan, ja vähän sellainen, josta tulee mieleen, että olisi kiva olla munavoita päällä.

Keksit kaurapuurosta

Ylijäänyt kaurapuuro muuntui kekseiksi. Seuraavalla kerralla sitten enemmän leviämisvaraa…

Tein nyt ensimmäistä kertaa kaurapuurosta keksejä. Olen paljon katsellut googlella keksireseptejä kaurapuurosta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehdä puurosta keksejä itse. Googlella ei löytynyt suomeksi eikä englanniksi juuri sellaista reseptiä kuin halusin, joten sovelsin itse sitä reseptiä, joka oli helpoiten sovellettavissa oman maun, kotona olevien ainesten ja oman viitseliäisyystason mukaiseksi. Kyseinen resepti kaurapuurokekseille oli englanninkielinen, ja se sisälsi mm. mausteita, sähkövatkaimen käyttöä ja taikinan lepäämistä jääkaapissa. Niistä asioista en niin välittänyt, vaan halusin tehdä vain perus kaurapuurokeksit tavallisista aineksista ilman tarpeettomia mausteita, ylimääräistä vaivannäköä tai odottelua. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaurapuuron jämät tekivät näistä kekseistä pehmeämmät sisältä kuin mitä keksit normaalisti ovat, mutta reunat ovat rapeita ja maku on hyvä. Mausta en ole varma, tunnistanko sieltä ne puuron jämät. Maku on sellainen omanlaisensa, joka mielestäni on eri kuin tavallisten keksien, kauralastujen tai kaurapuuron maku. Mutta hyvä maku se on joka tapauksessa, sekä minun että lasteni mielestä. He eivät tunnistaneet mausta, että keksien seassa on kaurapuuron tähteet. Näin tehtynä nämä puurokeksit ovat yksi helpoimmasta päästä juttuja, mitä tehdä kaurapuuron jämistä. Nimetä nämä voi monellakin eri tavalla: kaurapuurokeksit, puurokeksit, kaurakeksit puurosta, jämäkeksit, tähdekeksit, jätekeksit jne.

Keksit kaurapuurosta

1 dl kiinteäksi jäähtynyttä kaurapuuroa

1 dl vehnäjauhoja (65 g)

ripaus suolaa

½ tl leivinjauhetta

75 g sokeria (vajaa 1 dl)

60 g voita sulatettuna (2/3 dl voisulaa)

1 kananmuna

Sekoita vehnäjauhoihin ripaus suolaa ja leivinjauhe. Sekoita voisulaan sokeri kierrevispilällä. Lisää kananmuna, ja sekoita kierrevispilällä tasaiseksi. Lisää puuro, sekoita edelleen kierrevispilällä tasaiseksi. Laita kierrevispilä pois, ja sekoita kuiva-aineseos mukaan lusikalla tai nuolijalla. Vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen sekoita vain sen verran, että taikina on tasainen.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä reilusti leviämisvaraa. Kasojen muodoilla ei ole väliä, sillä ne leviävät uunissa pyöreähköiksi ja litteiksi.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on vähän ruskistumista. Minulla meni siihen 20 minuuttia. Kannattaa tarkistaa tilanne 15 minuutin jälkeen.

Anna keksien jäähtyä pellillään peittämättä. Keksit kiinteytyvät lisää jäähtyessään. Keksit ovat maistuvia sekä tuoreeltaan lämpimänä että muutama tunti myöhemmin jäähtyneinä. Kuitenkin seuraavana päivänä voivat olla jo merkittävästi huonompia.

Vinkkejä:

* Tähän perusversioon voi halutessa lisätä muitakin makuja. Alkuperäisen reseptin mukaan tähän kuuluisi myös ½ tl kanelia, 1/4 tl jauhettua neilikkaa ja ½ tl vaniljauutetta. Alkuperäinen resepti neuvoo, että tähän voi halutessa lisätä myös 1 rkl kaakaojauhetta tai espressojauhetta. Kuivamausteet sekoitetaan vehnäjauhoihin yhtä aikaa leivinjauheen kanssa, vaniljauute sekoitetaan kaurapuuroon.

* Osan sokerista voi korvata ruskealla sokerilla. Alkuperäisessä reseptissä 2/3 sokerista on ruskeaa sokeria. Ainakin fariinisokeri sopisi maun puolesta.

* Taikinaan voi halutessa lisätä sattumia samaan aikaan vehnäjauhojen lisäämisen kanssa. Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä korkeintaan 1 dl sattumia: esim. pilkottua suklaata, pähkinöitä, siemeniä, rusinoita tai kuivattuja karpaloita.

* En ole kokeillut tätä vielä muilla puuroilla kuin kaurapuurolla, mutta jos kokeilisin, tavoitteena olisi sellainen taikina, josta on helppo lusikoida kasoja, jotka eivät vielä ennen paistoa leviä. Liian löysään seokseen lisäisin jauhoja, liian kiinteään seokseen voisulaa.

Alkuperäinen resepti, johon tämä minun versioni kaurapuurokekseistä perustuu, on tämä: https://www.myrecipes.com/extracrispy/use-leftover-oatmeal-to-make-cookies Ensinnäkin siihen olisi tarvittu reilu 2 dl kaurapuuroa, mutta minulla oli 1 dl, joten puolitin reseptin. En välittänyt sähkövatkaimen käytöstä keksejä varten, joten en vatkannut voita ja sokeria sähkövatkaimella sekaisin niin kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin, vaan sulatin voin mikrossa ja sekoitin sokerin voisulaan.

Alkuperäisessä reseptissä myös käskettiin jäähdyttää keksejä ennen paistoa jääkaapissa 1-2 tuntia, mutta en välittänyt sitä tehdä, enkä näe syytä tehdä niin seuraavallakaan kerralla. Jätin pois myös alkuperäisessä reseptissä olleet mausteet ja ruskean sokerin, koska halusin tehdä perusversion, jossa on vain kaurapuuro, valkoinen sokeri, vehnäjauho, voi, leivinjauhe ja kananmuna. Suomen kielellä en löytänyt sellaisen perusversion reseptiä googlella, joten siksi sovelsin lähimpänä olevaa englanninkielistä.

Suomeksi googlaamalla olen tähän mennessä löytänyt vain kaksi reseptiä kaurapuurokekseille: http://tuulia.co/fi/gluteenittomat-suklaakeksit-kaurapuurosta/ ja https://www.tuovinenmirka.com/helpot-keksit-tuorepuurosta-havikkiruokaohje/ Niistä kumpikaan ei sisällä voita, valkoista sokeria eikä vehnäjauhoja. Minulle ne kaikki kolme yhdessä ovat kekseissä se pointti, mutta ymmärrän, miksi tarvitaan reseptejä myös ilman niitä.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt kaurapuuro tai muu puuro on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Hyviä ovat esimerkiksi puurorieskat ja puuromuffinssit.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Säilytin ylijääneitä kaurapuurokeksejä huoneenlämmössä peitettynä yön yli. Seuraavana päivänä olivatkin jo täysin pehmeitä, mikä mielestäni kekseille ei ole toivottavaa. Yön yli säilytettynä myös maistoin näistä sen kaurapuuron ominaismaun, ja lapsi sanoi ”maistuu vähän sekavalta”. Tarkemmin kysyttäessä hän tarkensi, että maistuu joistakin kohdista hyvältä, joistakin kohdista pahalta. ”Pahalta” viittasi varmaan niihin kaurapuuron palasiin, jotka nyt tuntuivat suussa vähän kovilta. Nämä kaurapuurokeksit tällä reseptillä tehtynä selvästikään eivät ole hyviä yön yli säilytykseen, vaikka tuoreeltaan ovatkin hyviä. Jos jatkossa haluaisin kokeilla yön yli säilyviä kaurapuurokeksejä, vähentäisin niistä kaurapuuron osuutta esimerkiksi puolella, ja vastaavasti kasvattaisin tarvittaessa vehnäjauhon ja voin osuutta vähintään sellaiseksi, että taikina ei leviä ennen paistoa. Helppo muotoiltavuus tosin saattaisi silloin vähetä, ja keksejä voisi ehkä joutua käsin muotoilemaan nätin näköisiksi. Katsotaan, josko joskus innostun kehittelemään sellaistakin reseptiä.