Rieskat ylijääneestä spagetista

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista
2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)
2 dl vehnäjauhoja (130 g)
2 dl täysmaitoa (200 g)
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.
Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.
Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.
Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.
Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Spagettisilppu ja maito sekoitettuina. Tiskiä säästääkseni tein tämän samassa kattilassa, jossa spagetin jämät oleilivat.

Kananmuna sekoitettuna tasaiseksi haarukalla.

Taikinakasoja leivinpaperoidulla pellillä. Periaatteessa voisi paistaa jo tällaisenakin, jolloin ei ehkä tulisi yhtä matalia.

Valmiit rieskat 15 minuutin paistamisen jälkeen.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja:

Puurorieskat – helpot rieskat kaurapuuron jämistä ilman hiivaa

Näitä rieskoja voi kutsua monella eri nimellä: kaurarieskat, puurorieskat, kaurapuurorieskat, jämärieskat, tähderieskat, hävikkirieskat, ylijäämärieskat, jäterieskat. Maun puolesta kuvaavin nimi on kaurarieskat, koska kauralta nämä maistuvat. Kaurapuurorieskat taas kuvaa parhaiten pääraaka-ainetta, joka on ylijäänyt kaurapuuro, mutta puurorieskat on lyhempänä kätevämpi nimi. Joka tapauksessa, nämä rieskat on mielestäni aivan mainio tapa käyttää kaurapuuron tähteet helposti ja nopeasti. Ja vaikka kaurapuuron jämät puuttuisivatkin, nämä hiivattomat rieskat on silti helppo ja nopea tehdä, jos tekee ensin kaurapuuron mikrossa, mihin menee kolme minuuttia.

Kaurapuurorieskat 2 kpl (ohjeen puolittamalla tulee yksi kaurapuurorieska, tuplaamalla taas tulee 4 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kaksi peltiä, ja triplaamalla tulee 6 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kolme peltiä)
2 dl kaurapuuroa (n. 200 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl voita sulatettuna
1-1½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita kananmuna yhteen desilitraan maitoa esim. haarukalla tai kierrevispilällä. Sekoita keskenään kananmuna-maitoseos, kaurapuuro ja voisula. Sekoita keskenään puuroseos ja vehnäjauho-suola-leivinjauheseos. Jos kaikki jauhot eivät kastu, sekoita mukaan vielä vähän lisää maitoa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa sitkoa.
Levitä taikina kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi leivinpaperoidulle tai voidellulle uunipellille. Pistele rieskoihin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet väriä pintaan. Hyvää sekä lämpimänä että kylmänä. Sopii myös pakastettavaksi, joten voi tehdä kerralla isomman määrän ja pakastaa ylimääräiset myöhempää käyttöä varten.
Vinkkejä:
* Jos kokeilet tätä reseptiä muusta puurosta kuin kaurapuurosta, käytä puuroa sama määrä, ja säädä maidon määrä sellaiseksi, että kaikki jauhot kostuvat ja taikina on lusikoitavaa ja lusikalla levitettävää.
* Jos puuroa ei ole tähteenä, tähän rieskamäärään tarvittavan puuromäärän voi tehdä helposti mikrossa kolmessa minuutissa. Sekoita korkeareunaisessa syvässä lautasessa 2/3 dl kaurahiutaleita (n. 25 g), 1 1/3 dl täysmaitoa (130 g – tai sama määrä vettä, mutta maidolla mausta tulee parempi) ja ripaus suolaa. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 3 minuuttia. Jos kuohuu yli, keskeytä kuumentaminen, sekoita ja jatka kuumentamista, kunnes on 3 minuuttia kuumennettu yhteensä tai puuro valmista. Rieskaa varten puuron voi jättää vähän löysäksikin, sillä se kiinteytyy jäähtyessään. Sekoita tasaiseksi, ja anna jäähtyä vähintään sen aikaa kun teet muut vaiheet.
* Samasta taikinasta voi tehdä halutessa monta pienempää rieskaa. Silloin paistoaika voi olla eri: ota uunista ulos, kun pinnassa on väriä.

Maku näissä kaurapuurorieskoissa on mukavan kaurainen, paahteinen ja pehmeä. Myös rakenne on sopivan pehmeä. Siksi kaikista kokeilemistani kaurarieskan resepteistä tämä on suosikkini. Joskus olen saanut aikaiseksi turhan paljon hammastyötä vaativia kaurarieskoja, joita lapset ovat moittineet liian koviksi. Sellaisia rieskoja on tullut ainakin Valion ”Rapea kaurarieska” -ohjeella sekä Ylen ”Kaurarieska (9 kpl)” -ohjeella. Jälkimmäisessä kuitenkin maku oli oikein hyvä, ensin mainitussa minun makuuni liian hapan (koska kaikki neste on kermaviiliä). Kaurahiutaleista tehty ryynirieska sen sijaan oli oikein hyvää ja pehmeää, mutta hitaampi tehdä. Tämän nopean kaurapuurorieskan resepti on alun perin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/rieska/

Nämä kaurarieskat tehdään leivinjauheella ilman hiivaa eikä näitä siten tarvitse kohottaa. Jos haluaa mieluummin tehdä hiivalla kohotetut vähemmän nopeat rieskat kaurapuurosta tai muusta puurosta, sellainen resepti löytyy täältä: https://anna.fi/reseptit/kaurarieskat Kyseinen resepti on myös kananmunaton.

Tein nämä kaurapuurorieskat samalla reseptillä kuin minkä olen aiemmin kirjoittanut postaukseeni Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Kyseisestä kirjoituksesta löytyviä reseptejä ovat puurorieskan lisäksi puuropannukakku, puuroletut, puurosämpylät ja gluteenittomat puurosämpylät. Ne eivät toki ole ainoat tavat uusiokäyttää puuron jämät, vaan kirjoituksesta löytyy linkkejä moniin muihinkin puuronjämäresepteihin, kuten suklaapuuro ja mustikkapuuro.

Käytin muuten tähän tänään 12.1.2020 kananmunan, jonka parasta ennen oli 27.12.2019. Munia oli säilytetty koko ajan huoneenlämmössä. Upotin munan lasilliseen vettä. Koska se upposi, totesin sen olevan vielä käyttökelpoinen ja käytin sen. Jos se olisi kellunut, olisin heittänyt menemään. Kokemukseni mukaan kananmunat joskus ovat kelpoja vielä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta eivät aina.

Kulhossa vehnäjauhoja, suolaa ja leivinjauhetta.

Kananmuna ja maito sekoitettu keskenään.

Taikina jaettuna leivinpaperille kahdeksi kasaksi.

Kasat levitettyinä kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi, jotka pistelin haarukalla.

Valmista rieskaa nakkikeiton jämien kanssa. Nakkikeitosta oli jäljellä lähinnä pitkää lientä.

Alla linkkejä muihin resepteihin, joissa käytetään kaurahiutaleita.

Alla linkkejä muihin rieskaresepteihin.

Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Mustikka-valkosuklaajuustokakku – uunissa paistettava juustokakku ilman keksejä ja liivatetta

Tämä mustikka-valkosuklaajuustokakku tehtiin Sunnuntai kakkuvehnäjauhopussin kyljestä, ja se löytyy myös täältä: https://www.raisionkeittokirja.fi/fi/resepti/-/p/valkosuklaa-mustikkajuustokakku?reid=1246053#

Okei, melkein tuolla ohjeella tehtiin. Margariinin sijaan käytettiin voita. Pinnalta jätettiin pois tuoreet mustikat ja tomusokeri, kuin ei tuoreita mustikoita ole näin marraskuun lopulla saatavilla. Mutta toki käyttäisin niitä, jos niitä olisi.

Seuraavalla kerralla laittaisin enemmän sokeria, mutta muuten hyvä. Sokeria tuli täytteesen ohjeen mukaan ½ dl, mutta seuraavalla kerralla laittaisin 3/4 – 1 dl. Toisaalta, mukana oli syömässä vieras, joka ei pidä kovin makeasta, ja hän nyt tykkäsi tästä juustokakusta kovasti. Omaan makeasta pitävään makuuni oikea sokerin määrä varmaan olisi 1 dl eikä nyt tullut ½ dl.

Makumaailma on hyvin samankaltainen kuin kermaviilitäytteisellä mustikkapiirakalla, mutta täyteläisempi, valkosuklaisempi, vähemmän mustikkainen ja vähemmän makea. Pohja maistui hyvin samalta kuin kermaviilitäytteisessä mustikkapiirakassa.

Mustikat olivat nyt pakastemustikoita. Täytteen alhaalla oleva mustikkakerros jäi vähäsen löysäksi, eikä leikatuista paloista tullut täydellisen ehjiä. Mutta makua se ei haitannut. Tuoreet mustikat olisivat ehkä vapauttaneet paiston aikana vähemmän nestettä löysyttämään massaa.

Tämä on mielestäni hyvä ohje, jolla kannattaa tehdä toistekin, mutta makeasta pitäville tosiaan isommalla sokerimäärällä. Tällä sokerimäärällä tämä maistui vähemmän makealta kuin valkosuklaa sellaisenaan, mikä aluksi tuntui vähän oudolta, kun oli valkosuklaan maku odotettua pienemmällä makeudella.

Plussaa tälle ohjeelle siitä, että sen voi tehdä ilman keksejä, ja se sopii myös kasvissyöjille, koska se ei sisällä liivatetta toisin kuin moni muu juustokakku.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku
Pohja:
2 ½ dl kakkuvehnäjauhoja (myydään ainakin merkillä Sunnuntai Anni Helena)
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
½ tl leivinjauhetta
Täyte:
200 g valkosuklaata
150 g mustikoita
300 g maustamatonta tuorejuustoa (näin luki pussin kyljessä ja tuo määrä laitettiin, mutta tuossa nettisivuilla lukeekin 200 grammaa – kummassa on virhe?)
2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa (3 jos isoja, 4 jos keskikokoisia tai pieniä)
2 rkl maissitärkkelystä (Maizenaa)
1 rkl sitruunamehua
½ dl sokeria (tämä määrä sopii niille, jotka eivät pidä kovin makeasta – makeasta pitävien kannattaa laittaa 1 dl)
(koristeluun tuoreita mustikoita ja tomusokeria, jos on mustikkasesonki)
Ota pyöreäpohjainen irtopohjavuoka, jonka halkaisija on noin 22-24 cm. Voitele sen reunat hyvin, koska tämä pohja on vuokaan tarttuvaista sorttia.
Leikkaa leivinpaperista vuoan pohjan kokoinen pala. Vuoraa sillä vuoan pohja.
Vaahdota sähkövatkaimella voi ja sokeri. Tämä on helpompaa, jos voi on hyvissä ajoin ennen leipomista leikattu pieniksi kuutioiksi ja annettu pehmetä huoneenlämmössä.
Lisää voi-sokerivaahtoon kananmuna, samalla sähkövatkaimella vatkaten. Vatkaa tasaiseksi.
Sekoita keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita ne voi-sokeri-kananmunaseokseen, mutta ei sähkövatkaimella. Hyvä väline siihen on nuolija.
Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille niin ylös kuin pystyt. Siirrä jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamista.
Sulata valkosuklaa. Sen voi tehdä joko vesihauteessa tai mikrossa täydellä teholla välillä sekoittaen.
Sekoita keskenään kerma ja maissitärkkelys.
Vatkaa munat sähkövatkaimella yksitellen tuorejuuston joukkoon. Sekoita mukaan sitruunamehu. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon sulatettu valkosuklaa, kerma-maissitärkkelysseos ja sokeri.
Levitä pohjan päälle 1/3 mustikoista. Kaada täyte päälle. Ripottele päälle loput mustikat.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Pakastemustikoita käytettäessä aika on lähempänä 60 kuin 50 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä vuoassaan, siirrä jääkaappiin. Nauti vasta seuraavana päivänä kylmänä.
Kakun reunat on helpointa irrottaa vuoasta, jos reunat käydään läpi muovilastalla tai muulla ei-metallisella ohuella työkalulla.

Alla on linkkejä muihin tästä blogista löytyviin jälkiruokiin.

Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)
4 dl vehnäjauhoja (260 g)
2 dl kaurahiutaleita (80 g)
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
2½ dl täysmaitoa (250 g)
50 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)
2 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset
3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)
1½ dl vehnäjauhoja (105 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)
50 g voita sulatettuna
2½ dl täysmaitoa (250 g)
150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on
(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Pieni määrä tähteeksijäänyttä perunamuusia.

Kuivat ja märät aineet sekoitettuna tasaiseksi taikinaksi.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat
kananmunia 1-2 per syöjä
voita vuokien voiteluun
suolaa (ja pippuria, jos haluaa)
Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta
Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.