Puuromuffinssit kaurapuuron jämistä – suolainen ja makea versio

Suolaisia puuromuffinsseja pekonilla ja makeita puuromuffinsseja mustikoilla.

Jemmasin kaurapuuron tähteet näihin ihaniin puuromuffinsseihin. Tein samalla kertaa sekä suolaisen että makean version, joista makeaan meni pakastemustikoita ja suolaiseen upposi paistetun pekonin jämät. Kyseinen pekoni oli alun perin kypsennetty kahdesti paistettuja uuniperunoita varten. Ylijäänyt kaurapuuro toi sekä suolaisiin että makeisiin muffinsseihin miellyttävää kauraista paistopintaa, joka oli huomattavampi suolaisessa kuin makeassa versiossa. Suolaisessa versiossa kauran mukavan maun ja suutuntuman huomasin myös pehmeässä sisuksessa, mutta makeassa versiossa huomasin kauran mukanaolon vain paistopinnassa. Pinta tuntui rapeammalta kuin tavallisissa mustikkamuffinsseissa, ja siinä tuntui jonkin verran kaurakeksien/kaura-mustikkapaistoksen makua. Puuromuffinssit osoittautui olevan yksi herkuimpia juttuja, mitä tehdä kaurapuuron jämistä, ja samalla saa esille ruskistuneen kauran maun, jota itse puurossa ei yleensä ole. Joskus huvittaisi testata myös, miten puuromuffinsseissa toimii muun puuron jämät kuin kaurapuuron.

Suolaiset puuromuffinssit onnistuivat nyt täydellisesti. Makeat puuromuffinssit onnistuivat maun puolesta täydellisesti, mutta ne levisivät uunissa jonkin verran ulos vuoistaan. Siten seuraavalla kerralla olisi syytä täyttää makeiden muffinssien vuoat vain puolilleen ja käyttää taikinaan vähemmän nestettä. Lisäsin taikinaan saman verran maitoa kuin mikä oli sopiva määrä suolaisten puuromuffinssien taikinassa, mutta makeiden muffinsien taikinassa se määrä tekikin tarpeettoman löysän taikinan. Sokeri oli tarkoitus laittaa kaikki 2 dl valkoisena sokerina, mutta se loppui kesken, joten käytin viimeiset 3/4 dl fariinisokeria. Mausta tuli hyvä sillä tavalla, joten kirjoitan ohjeeseen yhdeksi sokerivaihtoehdoksi 3/4 dl fariinisokeria + 1 1/4 dl valkoista sokeria.

Suolaiset puuromuffinssit pekonilla
2 dl jäähtynyttä kaurapuuroa
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 kananmunaa
n. 1 dl täysmaitoa
yhteensä 100 grammaa rasvaa sulana: 50 g voita ja 50 g pekonin paistosta jäänyttä rasvaa
n. ½ pakettia pekonia paistettuna (kypsänä painoi 50 grammaa)
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Toisessa astiassa sekoita kananmunat tasaiseksi kierrevispilällä. Lisää jäähtynyt kaurapuuro ja sen verran maitoa, että seos on helppo sekoittaa. Lisää sula rasva, ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Lisää tarvittaessa maitoa sen verran, että kaikki jauhot kastuvat. Seoksen kuuluu olla tasaista lusikoitavaa, mutta ei kaadettavaa. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (n. 15 kpl). Laita päälle pekonipaloja niin, että pekonipalat eivät ole päällekkäin, ja niiden välistä näkyy taikinaa. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes on väriä pinnassa.
Muunnokset:
* kokeile pekonin sijaan muuta suolaista, kuten esimerkiksi kinkkua, meetvurstia, makkaraa, nakkia tai paistettua jauhelihaa (50-100 g). Sattumat voi myös halutessa jättää kokonaan pois.
* taikinaan voi halutessa lisätä 100 grammaa juustoraastetta, jonka voi joko sekoittaa kokonaan taikinaan kananmunaseokseen tai ripotella osan juustoraasteesta pinnalle
* täytteet voi pinnalle ripottelemisen sijaan myös sekoittaa taikinaan (kananmunaseokseen) tai ripotella muffinivuokiin ennen taikinan lisäämistä
* taikinaan voi halutessa lisätä mausteita esim. ½ tl paprikajauhetta, 1 rkl silputtua persiljaa tai muuta tuoretta yrttiä
* tavallisen suolan sijaan voi halutessa käyttää yrttisuolaa tai valkosipulisuolaa
* nesteenä voi käyttää maidon sijaan myös esim. kermaviiliä, omenamehua tai kermaa (mutta kuohukerman tapauksessa vaihtaisin pekonin tilalle jotain vähempirasvaista)
* jos kokeilet tähän muuta puuroa kuin kaurapuuroa, säädä nesteen määrä sellaiseksi, että taikina on helppo sekoittaa tasaiseksi ja on lusikoitavaa mutta ei kaadettavaa
* tavallisia suolaisia muffinsseja ilman puuroa tulee, jos jättää tästä reseptistä puuron pois ja käyttää vehnäjauhoja 4 dl ja maitoa 2 dl (tai muuta nestettä, katso vinkit ylempänä)

Makeat puuromuffinssit mustikoilla
2 dl jäähtynyttä kaurapuuroa
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 kananmunaa
yhteensä 2 dl sokeria (170 g): esim. 1 1/4 dl valkoista sokeria ja 3/4 dl fariinisokeria TAI koko 2 dl valkoista sokeria
n. ½ dl täysmaitoa tai sen verran kuin tarvitaan, että taikina on helppo sekoittaa tasaiseksi (1 desilitralla tuli jo liian juokseva ja leviävä taikina)
100 g sulatettua voita
n. 120 g pakastemustikoita (1½ – 2 dl)
Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita kananmunat tasaiseksi kierrevispilällä. Lisää sokerit, sekoita tasaiseksi. Lisää jäähtynyt kaurapuuro, ja tarvittaessa maitoa sen verran, että sekoittaminen on helppoa. Lisää sulatettu voi, ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuiva-aineseos, ja sekoita. Jos kaikki jauhot eivät kastu, lisää maitoa sen verran, että kaikki jauhot kastuvat. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi taikina muffinivuokiin niin, että muffinivuoat täyttyvät vain puolilleen. Ripottele päälle mustikoita niin, että ne eivät ole päällekkäin, ja väleistä näkyy taikinaa. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä.
Muunnokset:
* mustikat voi myös päälleripottelun sijaan sekoittaa taikinaan lopussa
* mustikoiden sijaan voi kokeilla myös muita makeita täytteitä kuten mansikka- tai omenapaloja, suklaarouhetta tai suklaahippuja
* nesteenä voi käyttää myös maidon sijaan kermaa tai omenamehua
* jos kokeilet tähän muuta puuroa kuin kaurapuuroa, säädä nesteen määrä sellaiseksi, että taikina on helppo sekoittaa ja on lusikoitavaa mutta mielellään ei valuvaa
* tavallisia makeita muffinsseja ilman puuroa tulee, jos jättää tästä reseptistä puuron pois ja käyttää vehnäjauhoja 4 dl ja maitoa 1 dl (tai muuta nestettä, katso vinkit ylempänä)

Puuro-mustikkamuffinssit ennen paistoa. Nämä vuoat olivat liian täysiä, joten taikinaa tulvi yli. Seuraavalla kerralla vuoat vain korkeintaan puoliksi täyteen ja taikinaan vähän vähemmän nestettä (½ dl maitoa eikä 1 dl niin kuin nyt laitoin)

Muita uusiokäyttötapoja ylijäämä puurolle löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Ylimääräisestä kaurapuurosta erityisen hyviä ovat helpot puurorieskat, jotka tehdään ilman kohottamista.

Muuta suolaiseen leivontaan liittyvää:

Muuta makeaa:

Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta

Kesällä tein ryynirieskaa kaurahiutaleista: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Nyt kun halusin käyttää neljän viljan hiutalepaketin loput johonkin, tuli mieleeni kyseinen ryynirieskan ohje. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että siinä voi käyttää myös neljän viljan hiutaleita. Päätin sitten kokeilla.

Siitä tuli hyvä kokeilu. Tämä neljän viljan ryynirieska maistuu ennen kaikkea rukiiselta ryynirieskalta. Neljän viljan hiutaleethan maistuvat ainakin minun suussani ennen kaikkea rukiilta. Tämä rieska maistuu myös sellaiselta uunipuurolta, jossa on paljon tummaa kuorta. Maku muistuttaa minua myös ohratäytteisistä karjalanpiirakoista. Tuoksu on minulle tuttu jostakin makeasta yhteydestä, mutta en osaa nimetä mistä.

Neljän viljan ryynirieska pellillinen
5 dl neljän viljan hiutaleita (175 g)
7 dl täysmaitoa (700 g)
2 kananmunaa
25 g voita sulatettuna
1½ tl suolaa
Sekoita keskenään hiutaleet ja maito. Jätä turpoamaan puoleksi tunniksi.
Vispaa käsivispilällä taikinan sekaan kananmunat ja suola. Vispaa mukaan voisula.
Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina tasaiseksi.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnnes pinta on saanut väriä. (Minulla tämä oli nyt uunissa 30 minuuttia.) Leikkaa paloiksi.
Vinkki: kokeile neljän viljan hiutaleiden sijaan myös muita hiutaleita, kuten tattari-, kaura- tai riisihiutaleita, jolloin rieskasta voi tehdä gluteenittoman.

Söin tätä neljän viljan peltirieskaa broilerikeiton kanssa.

Alla on linkkejä muihin tästä blogista löytyviin postauksiin, joissa käytin neljän viljan hiutaleita.

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin rieskapostauksiin.

Kauraryynirieska
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin leipäresepteihin.

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)
4 dl vehnäjauhoja (260 g)
2 dl kaurahiutaleita (80 g)
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
2½ dl täysmaitoa (250 g)
50 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)
2 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.