Avainsana: tähde kermavaahto

Ylijäänyt kermavaahto – mihin käyttää ja pakastaminen

Ylimääräinen kermavaahto.

Tässä kirjoituksessa kerron esimerkkejä, miten käyttää tähteeksi jäänyt kermavaahto. Jos ylimääräistä kermavaahtoa on jäljellä enemmän kuin on mielekästä käyttää muutaman päivän sisällä, pakastan kermavaahdot. Pakastan kermavaahdot leivinpaperoidussa uunivuoassa nokareina, jotka jäätymisen jälkeen siirrän pakastuspussiin. Jäiset kermavaahdot sulatan huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja käytän mihin tahansa kylmään jälkiruokaan, mihin kermavaahto sopii tai minkä reseptissä on kermavaahtoa. Kuumennettavissa jälkiruuissa en käytä pakastettua kermavaahtoa, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetut kermat (ja voit) leikkaamaan eli erottumaan rasvaksi ja nesteeksi. Myös jos vatkaamatonta kermaa on ylimääräisenä, se on kätevää vaahdottaa ja sitten pakastaa nokareina. Minun kokemukseni mukaan kermavaahto säilyttää rakenteensa pakastettaessa hyvin, kun taas sellaisenaan pakastettu kuohukerma yleensä menee rakeiseksi pakkasessa (mutta rakeisenakin silti sopii kuumennettaviin ja suurustettaviin ruokiin).

Omenapiirakkaa ja kermavaahtoa. Molemmat on pakastettu tuon näköisinä, ja sulatettu tuolla lautasella huoneenlämmössä.

Jos käytän ylijäämä kermavaahtoa reseptissä, jossa lukee esim. ”2 dl kermaa” ja kerma vatkataan vaahdoksi reseptissä, käytän valmista kermavaahtoa kaksi kertaa sen määrän, mitä reseptissä on kermaa. Eli jos reseptissä lukee 2 dl kermaa, joka vaahdotetaan, käytän siihen reseptiin 4 dl kermavaahtoa, jos minulla on sitä ylimääräisenä. Olen lukenut kerman tilavuuden kaksinkertaistuvan vaahdotettaessa. Lisääntyvä tilavuus on ilmaa, joka painaa suurin piirtein 100 grammaa per 1 dl, joten jos en viitsi sotkea mitta-astioita, punnitsen kermavaahtoa esimerkin tapauksessa 400 grammaa.

Punaherukkapiirakka, jonka täytteessä on pakastettua kermavaahtoa.

Alla on luettelo helppoja ja nopeita tapoja käyttää ylimääräistä kermavaahtoa. Kylmänä nautittaessa näiden kaikkien kanssa sopii myös pakastettu kermavaahto.

  • kahvin tms. päällä
  • kaakaon päällä
  • pirtelön päällä
  • marjojen kanssa
  • hedelmäsalaatin tai hedelmäpalojen kanssa
  • jäätelöannoksen päällä
  • kiisselin päällä – nopeita kiisseleitä ovat ainakin mehupohjaiset kiisselit ja suklaakiisseli
  • pappilan hätävara – astiaan kerroksittain keksimuruja, kermavaahtoa ja hilloa (ainekset voi myös sekoittaa keskenään) ja nautitaan heti
  • marja- tai hedelmärahkan ainesosana (voi syödä heti sekoittamisen jälkeen, mutta paranee jääkaapissa)
  • sekoitettuna kaakaojauheeseen ja sokeriin, jolloin lopputulosta voidaan sanoa suklaavaahdoksi ja nauttia se sellaisenaan
Pappilan hätävara aineksista mitä oli: pohjalla uuniomenoiden tähteet, päällä pakastettua kermavaahtoa ja piparimuruja.

Alla on luettelo enemmän vaivannäköä vaativia tapoja käyttää kermavaahtoa. Vaivalta tosin säästyy sillä kerralla, jos jotain näistä on pakastimessa valmiina. Moneen näistä voi käyttää myös pakastettua kermavaahtoa. Pakastettu kermavaahto käy niihin, joissa pakastettu kermavaahto ei joudu kosketuksiin kuumien ainesten kanssa, eikä sitä pakasteta sulamisen jälkeen uudelleen.

  • lettujen, pannukakun, vohvelien tai köyhien ritarien kanssa, yhdessä esim. hillon kanssa
  • marja- ja hedelmäpiirakoiden kanssa
  • kuivakakkujen kanssa
  • uuniomenoiden tai -banaanien kanssa
  • kaura-omenapaistoksen tai kaura-mustikkapaistoksen kanssa
  • vispipuuron kanssa
  • suklaamoussen tai marjamoussen ainesosana
  • suklaakakun tai -piirakan kanssa
  • kääretortun täytteenä
  • kakun täytteenä
  • osana makean piirakan täytettä, esim. banoffee
  • laskiaispullan täytteenä yhdessä hillon kanssa
  • korvapuustien kanssa
  • kotitekoisen jäätelön tai jäädykkeen ainesosana
Mustikkapiirakkaa ja kermavaahtoa.
Kermavaahtoa täytekakun täytteessä ja päällä.
Gluteenitonta pannukakkua, jonka päällä kermavaahtoa, mansikoita ja vaahterasiirappia.

Alla linkit muihin ruokahävikkiin liittyviin kirjoituksiini.

Punaherukkapiirakka aineksista mitä oli

Eilen tuli vieraita, ja teki mieli leipoa heidän kanssaan syötäväksi jotain, missä on tuoreita punaherukoita pihalta. Tuli sitten mieleen tehdä sellainen punaherukkapiirakka, missä pohja on sama kuin mitä käytin viimeksi mansikkapiirakkaan: https://ruokaideat.com/2019/07/20/mansikkapiirakka-tuoreista-oman-pihan-mansikoista/

… ja täytteenä pakastetut kermavaahdot: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

… ja päälle tuoreita punaherukoita vain sen verran, ettei maistu liian kirpeältä. Niin sitten tein, ja olen todella tyytyväinen lopputuloksen makuun.

Ylläolevat kuvat: Kuva 1: pohjataikina paineltuna voideltuun lasivuokaan. Kuva 2: Pohja paistamisen jälkeen. Reunojen ei tarvitsisi noin rumasti tummua, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui ennen kuin keskusta sai väriä. Johtuu ehkä vääränlaisesta vuoasta. Kuva 3: jäiset kermavaahtomöykyt laitettuna jäähtyneen pohjan päälle sulamaan.

Vastaisuuden varalle kirjoitan ohjeen tähän ylös:

Punaherukkapiirakka tuoreista punaherukoista

Pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 200 grammaa kermavaahtoa, joka maustettu yhdellä ruokalusikallisella sokeria per 100g/1dl vatkaamatonta kermaa ja lorauksella vaniljauutetta (n. 200 grammaa kermavaahtoa tulee n. 100 grammasta eli n. 1 desilitrasta kuohukermaa)

Päälle:

tuoreita punaherukoita maun mukaan (oma makuni: ei paljon, vaan vain yhteen kerrokseen niin, että kermavaahtoa näkyy punaherukoiden välistä)

Tee ensin pohja. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi vaahdoksi 100 grammaa voita ja 1 dl sokeria. Se on helpompaa, jos voi on leikattu kuutioiksi ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi-sokerivaahtoon 1 kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita eri astiassa keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos voi-sokeri-kananmunavaahtoon nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Painele seos voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytin nyt lasivuokaa, mutta seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin leivinpaperoitua irtopohjavuokaa, jotta ehjien nättien palasten irrottaminen olisi helpompaa, ja piirakan voisi siirtää kokonaisena nätimpään tarjoiluastiaan.

Paista piirakkapohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä, mutta reunat eivät vielä mustia. Anna pohjan jäähtyä kädenlämpöä kylmemmäksi, jotta se ei sulata kermavaahtotäytettä.

Jos käytät pakastettuja kermavaahtomöykkyjä, ota jäiset kermavaahtomöykyt suoraan pakastimesta jäähtyneen piirakkapohjan päälle, ja jätä sulamaan. Minulla kesti nyt niiden sulamisessa tunti. Kun ovat sulaneet sellaisiksi, että niitä voi lusikalla levittää, levitä kermavaahto tasaisesti piirakkapohjalle. Laita päälle tuoreita punaherukoita. Tarjoile.

Tämä punaherukkapiirakka oli nyt minusta oikein ihana ja helppo tehdä. Olin myös tyytyväinen siihen, että tähän sai käytettyä pakastetut kermavaahdot, jotka olivat nyt reilu kuukausi pakastamisen jälkeen vielä hyvänmakuisia. Punaherukkapiirakat ovat usein minun makuuni liian kirpeitä – varsinkin sellaiset, joissa punaherukat kypsennetään. Kirpeyttä tasapainottamaan usein punaherukkapiirakkaan laitetaan isot määrät sokeria/kinuskia/toffeeta/tomusokerikuorrutus, mutta nyt ei tehnyt mieli sellaista voimakkaan sokerista. Tämänkertainen punaherukkapiirakka oli mielestäni nyt oikein hyvä idea. Tykkäsin tästä punaherukkapiirakasta oikein paljon, kun kirpeyden kokemista vähensi useampikin seikka: 1) punaherukoiden osuus oli pieni, 2) punaherukat olivat tuoreita kypsentämättömiä ja 3) piirakassa oli paljon makeutettua kermavaahtoa taittamassa kirpeyttä. Tällaista haluan kyllä tehdä toistekin. Pohjana varmasti toimisi myös juustokakuista tuttu keksimuru-voisulasekoitus tai kaurahiutale-voi-sokeripohja, jonka tein gluteenittomaan mansikkajuustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/07/03/gluteeniton-mansikkajuustokakku-ja-itsetehtya-myslia/

Marjana toimisi varmasti moni muukin voimakkaan makuinen marja, kuten vaikkapa mustaherukka, joita niitäkin pihallani kasvaa.

Päivitys 2.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on syöty nämä punaherukkapiirakat loppuun. Seuraavana päivänä tästä piirakasta olikin helppo ottaa kakkulapiolla irti ehjiä nättejä paloja, jotka pysyivät jopa kädessäkin ehjänä eikä lusikkaa tarvittukaan:

Maku oli edelleen hyvä, mutta huomasin kermavaahdossa pientä sellaista hapettuneen kermavaahtokuorrutuksen makua. Ei häiritsevästi, mutta vähän kuitenkin. Noh, täytyy myöntää että tämä kermavaahto ei pakastusvaiheessa enää tuoreimmillaan ollut, mutta hyvin upposi kuitenkin.

Gluteeniton mustikkapiirakka mantelijauheesta ja kermavaahto – ja ylijäänyt kermavaahto pakkaseen

Siirry kohtaan: Kermavaahto pakkaseen

Minulle oli eilen tulossa vieraita. Heidän ruokavalionsa on gluteeniton, joten halusin leipoa heille jotain gluteenitonta. Ensimmäinen mielihaluni oli tehdä hyväksi jo moneen kertaan havaittu parapähkinäpohjainen suklaapiirakka, jonka ohje on kirjasta Ruokasuosikit suklaa. Siihen kuitenkin olisi tarvinnut tummaa suklaata, ja ostetussa tummassa suklaassa lukikin, että se voi sisältää vehnää. Juuri näille vieraille sitä vehnää tai gluteenia ei saa muruakaan eikä minkäänlaista jäämää olla, joten aloin miettiä jotain muuta tarjottavaa. Mieleeni tuli suklaamuffinssit, joiden ohjetta katselin kirjasta Kiitos hyvää (kirjoittanut Virpi Mikkonen). Siihen ohjeeseen kuitenkin olisi tarvittu 4 dl mantelijauhetta, ja siitä olisi tullut kirjan mukaan vain 8-10 muffinssia. Mielestäni se oli tälle porukalle aivan liian pieni määrä, eikä minulla todennäköisesti ollut niin paljon manteleita, että voisin tuota ohjetta tuplatakaan. Lopulta muistin mantelipohjaisen gluteenittoman mustikkapiirakan ohjeen, johon minulla oli ainekset: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005193.html

Tuota ohjetta olen käyttänyt kerran aikaisemmin. Silloin teki mieleni tehdä gluteenittomana sellainen mustikkapiirakka, jossa on päällä kermaviili-mustikkakerros, joten silloin tein vain tuon ohjeen mukaisen pohjan, jonka päälle tein normaaliohjeella kermaviili-mustikkakerroksen. Se oli oikein hyvää se, joten siksi hyvillä mielin tartuin tähän ohjeeseen uudestaan. Nyt päätin tehdä tuon mustikkapiirakan ihan ohjeen mukaan ja tarjota kermavaahdon kanssa, sillä minulla sattui olemaan 5 dl päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen -päiväys mennyt 2 päivää aiemmin) jääkaapissani. Kuohukerman kanssa olen kokemusperäisesti todennut, että 2 päivää parasta ennen -päiväyksen jälkeen on vielä aivan hyvä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piirakkaan tulee 120 grammaa mantelijauhoa, 100 grammaa tomusokeria, 100 grammaa voita, 3 kananmunaa ja 100 g mustikoita. Ei siis muita aineita. Minulla ei ollut mantelijauhoa, mutta oli kokonaisia kuorellisia manteleita, jotka kuorin ja jauhoin itse.

Kuorin mantelit siis näin: Kiehautetaan pieni kattilallinen vettä. Mantelit kipataan kiehuvaan veteen. Annetaan kiehua yksi minuutti. Kaadetaan siivilään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristetaan mantelit sormilla ulos kuorista niin, että ne on suunnattu alaspäin toiseen käteen.

Tämän jälkeen jauhoin mantelit tehosekoittimessa niin, että välillä pysäytin tehosekoittimen ja kaavin lusikalla reunoilta massaa keskelle:

Kun olin pyörittänyt manteleita tehosekoittimessa sen verran kuin jaksoin ja kaapinut jauhetut mantelit tehosekoittimesta lautaselle, jauhetut mantelit olivat tämän näköisiä:

Tuossa oli melkein 200 grammaa ja tarvitsin vain 120 grammaa, joten siirsin ylimääräiset purkkiin myöhempää käyttöä varten:

En vielä tiedä, mitä teen noille lopuille mantelijauheille. Viimeksi, kun minulla oli ylimääräistä jauhettua mantelia, tein siitä Daimin tapaista makeista: https://ruokaideat.com/2019/06/15/itsetehtyja-daimin-tapaisia-mantelikrokantti-suklaapaloja/

Nyt tuntuu olevan niin lyhyt aika edellisestä Daimin syömisestä, että ei huvita kovin pian tehdä uutta erää. Jossakin vaiheessa tulee varmaan mieleen näille mantelijauheille jotain muuta käyttöä.

Mutta takaisin tähän mustikkapiirakan tekemiseen. Kun mantelit oli jauhettu ja mitattu tarvittava määrä, vatkasin voin ja tomusokerin vaahdoksi, minkä jälkeen vatkasin sekaan kananmunat yksitellen ja mantelijauhon:

Sitten kaadoin koko taikinan leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja ripottelin jäisiä mustikoita päälle:

Paistoin 175-asteisen uunin keskitasolla. Ohjeessa sanottiin 20 minuuttia, mutta niin vähän ajan jälkeen oli vielä raaka. Jatkoin paistamista, kunnes näytti kypsältä. Siinä kesti nyt 35 minuuttia. Tämän näköinen se oli, kun otin sen uunista ulos:

Tunteja myöhemmin, kun se oli jäähtynyt kokonaan ja oli ollut jääkaapissa, söin sitä kermavaahdon kanssa. Vatkasin 5 dl kuohukermaa, johon sekoitin 5 rkl sokeria ja pari lorausta vaniljauutetta:

Ensimaistamisella totesin itsekseni: tosi hyvää! Maistelin sekä kermavaahdon kanssa että ilman, ja totesin sen olevan tosi hyvää molemmilla tavoilla. Enemmän syödessäni kuitenkin huomasin, että kananmunan maku tuli paikoitellen esille voimakkaampana kuin mitä mustikkapiirakalta odottaisin. 3 kananmunaahan tähän tuli aika pieneen piirakkaan niin kuin ohjeessa luki, ja onhan se poikkeuksellisen iso kananmunan osuus mustikkapiirakaksi. Mantelin makukin on tässä aika selvä, mutta se ei ole kitkerä eikä paha, kiitos suuren tomusokerin ja voin osuuden. Itsejauhetuista manteleista, joita en jaksanut tällä kertaa siivilöidä, myös seurasi se, että välillä tulee suuhun isompi mantelin palanen, mutta se ei nyt haitannut. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että hyvän makuista, vaikka ei maistukaan juuri samalta kuin perinteinen mustikkapiirakka.

Seuraavana päivänä söin tätä mustikkapiirakkaa lisää kermavaahdon kanssa. Silloin en enää huomannut kananmunan makua, mutta mantelin maun kyllä. Luulen, että jos tätä vain sanoisi nimellä manteli-mustikkapiirakka, niin asia olisi ok. Vieraat tykkäsivät kovasti. Itse en ole varma, tulenko tätä tehneeksi uudestaan. Ehkä, jos tulisin ostaneeksi mantelijauhon valmiina kaupasta ja silloinkin tulisi hyvän makuinen, voisin tulla tehneeksi tällaisen uudestaan, koska silloin tässä olisi aktiivinen valmistusvaihe aika nopea. Nyt en ole pitkään aikaan ostanut valmista mantelijauhoa, koska ostin kerran pahanmakuisia (liiallisen kitkerän marsipaanin makuisia) mantelijauhoja, joista jäi minulle jonkinlainen kammo. Muistan kuitenkin, että silloin oli kyse rasvavähennetystä mantelijauhosta, joten jos vain ostaisin sellaisen mantelijauho/-jauhepussin, josta ei ole poistettu rasvaa, voisin olla tyytyväisempi makuun.

Kermavaahdon pakastaminen

Mustikkapiirakka meni kaikki kahdessa päivässä. Kermavaahtoa jäi vielä vieraiden lähdettyäkin enemmän, kuin mitä omalla porukalla voi kulua lähipäivinä. Kokeilin sitten pakastaa loput kermavaahdot, mikä Googlen mukaan on hyvä idea. En ole aiemmin tullut pakastaneeksi kermavaahtoa sellaisenaan, mutta olen pakastanut monia kermavaahtoa sisältäviä täytekakkuja ja ollut tyytyväinen niihin pakastamisen jälkeenkin. Nyt tuo eilinen kermavaahto oli löystynyt turhan valuvaksi yön aikana, joten vatkasin sen uudestaan kiinteämmäksi ennen pakastamista:

Sitten otin ison uunivuoan, laitoin sen päälle leivinpaperia, ja leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi. Sen leivinpaperoidun uunivuoan päälle sitten nostelin lusikalla kermavaahtonokareita ja kelmutin koko homman:

Tuon kelmutetun homman vein sitten pakastimeen. Huomenna, kun kermavaahtonokareet ovat jäätyneet kiinteiksi, irrotan ne sitten leivinpaperista ja siirrän pakastuspussiin. Sieltä voin sitten ottaa nokareen kermavaahtoa huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan aina, kun siltä tuntuu.

Jäiset kermavaahtonokareet pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys myöhemmin:

Tämän jälkeen olen pakastanut kermavaahtoa samalla tavalla useita kertoja. On toiminut aina hyvin. Olen käyttänyt pakastetut kermavaahdot kylmiin jälkiruokiin, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetun kerman rasvat erottumaan.