Pakastevihannekset uunissa

Pakaste wokkivihannekset uunissa tehtyinä.

Kypsensin pakastevihannekset vaihteeksi uunissa. Uunissa kasviksiin tulee tyypillisesti tiiviimmät ja paahteisemmat maut, ja minun kokemukseni mukaan maku tuntuu olevan myös raikkaampi uunissa kuin pannulla tehtynä. Kuvissa olevat pakastekasvikset ovat Rainbown Oriental wokkivihanneksia. Minun kokemukseni mukaan monenlaiset pakastevihannekset soveltuvat uunissa kypsentämiseen, paitsi pakasteherneille suosin mieluummin nopeaa kypsennystä. Jos haluaa maksimoida paahteiset maut, silloin kannattaa paahtaa uunissa keskenään mahdollisimman saman kokoisia kasviksia.

Pakastevihannekset uunissa
pakastevihanneksia
öljyä
suolaa
Ota uunipelti ja laita siihen leivinpaperi. Levitä siihen pakastevihanneksia sen verran kuin mahtuu, mieluiten vain yhteen kerrokseen ilman, että vihannekset koskevat toisiinsa (esim. 500 g). Lisää niihin öljyä sen verran, että kaikki vihannekset kastuvat (esim. 4 rkl). Ripottele päälle suolaa. Sekoita (esim. käsillä). Levitä vihannekset niin, että ne mieluiten eivät koske toisiinsa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes alkaa näkyä jotain ruskistumista ja vihannekset ovat kypsiä (n. 20-40 min). Tarvittaessa sekoita välissä, jos reunat uhkaavat palaa ennen kuin keskellä on kypsää.
Jos pakastevihanneksissa ei ole mukana pienikokoisia paloja, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla ensin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes vihannekset ovat sulaneet, sitten sekoittaa ja paistaa 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on kypsää ja jotain ruskistumista.
Vinkki: Vihanneksiin voi halutessa ennen paistoa sekoittaa muitakin mausteita. Voi käyttää esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: hunaja, pippuri, valkosipuli, yrtit tuoreina tai kuivattuina. Paiston jälkeen voi halutessa sekoittaa kasviksiin sitruunan kuoriraastetta ja/tai sitruunamehua.

500 g pakastewokkivihanneksia leivinpaperoidulla pellillä.

20 minuutin paahtamisen jälkeen. Reunoihin uhkasi tulla palamista, joten koin parhaaksi tässä vaiheessa sekoittaa.

Uunissa kypsennettyjä pakastevihanneksia sivusta kuvattuna.

Muita uunikasviksia:

Uunissa paahdettu parsakaali

Uunissa kypsennettyä parsakaalia ja texmex-kanapastaa.

Uuniparsakaali on helppo kasvislisuke. Muihin parsakaalin kypsennystapoihin verrattuna uunissa tulee tiiviimpi ja paahteisempi parsakaalin maku. Uunissa paahdettu parsakaali onnistuu myös parhaat päivänsä nähneestä vähän kellastuneesta parsakaalista, kunhan ei ole vielä hometta. Näissä kuvissa oleva parsakaali sattui olemaan 8 päivää aiemmin.

Uuniparsakaali
1 parsakaali
öljyä (n. 4 rkl)
suolaa
Huuhtele parsakaali ja kuivaa se hyvin. Leikkaa parsakaalin varresta kova alaosa pois, yleensä noin pari senttiä. Murra käsillä parsakaalin kukinnot irti. Leikkaa varsi ohuiksi viipaleiksi. (Jos parsakaalissa on lehdet jäljellä, säästä ne johonkin muuhun ruokaan, kuten esim. wokkityyppisiin tai muihin pannulla paistettaviin ruokiin. Uunissa muiden osien kanssa parsakaalin lehdet herkästi palavat ennen kuin muut osat ovat valmiita.)
Ota uunipelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Laita siihen parsakaalipalaset mielellään niin, että isoimmat palat ovat reunoilla ja pienimmät palat keskellä ja palat mieluiten eivät koske toisiinsa. Laita kippoon öljyä ja töpöttele sitä pullasudilla parsakaalipalojen päälle niin, että kaikkiin parsakaalipaloihin tulee öljyinen pinta. Ripottele suolaa päälle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes näkyy jotain ruskistumista pinnassa ja parsakaalit ovat kypsiä, eli haarukka menee niistä helposti läpi. Minun uunissani sopiva aika sille on 20 minuuttia.
Vinkki:
Paahtamisen jälkeen uuniparsakaalit voi halutessa maustaa, mutta maukasta ilmankin. Paahdettujen parsakaalipalojen päälle voi halutessa lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: parmesaaniraaste, sitruunan kuoriraaste, sitruunamehu, pippuri, hunaja.

Parsakaalin kukinnot voi käsin murtamisen sijaan myös leikata veitsellä. Itse kuitenkin suosin käsin murtamista siksi, koska silloin parsakaalista ei irtoile yhtä paljon pientä silppua kuin veitsellä leikatessa.

Joissakin ohjeissa parsakaalin varsi neuvotaan kuorimaan. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi uuniparsakaalin tapauksessa. Tämän mukaan parsakaalin varsi olisi tarpeellista kuoria vain, jos se syödään raakana: https://www.theawl.com/2015/04/stalk-the-broccoli/

Parsakaalipalat leivinpaperoidulla uunipellillä.

Muita uunikasviksia:

Mac and cheese mikrossa yhdelle

Mikrossa tehty juustomakaroni ja salaattia.

Tämä on resepti, jolla saadaan aikaan yhden hengen annos alusta loppuun mikroaaltouunissa ilman hellaa, perusaineksista. Tämä ruoka tunnetaan ainakin nimillä mac and cheese, juustomakaroni ja macaroni and cheese. Tähän reseptiin tarvitaan vain viisi ainesosaa: vaalea makaroni, vesi, maito, parmesaani ja suola. Muitakin aineksia voi lisätä halutessa, mutta perusversioon riittävät nuo viisi.

Mac and cheese eli juustomakaroni mikrossa (1 annos)
50 g vaaleaa keittämätöntä makaronia (1 dl)
1/4 tl suolaa (+ tarvittaessa lopussa ripaus lisää)
3 dl vettä
75 g (täys)maitoa (3/4 dl – tai jos haluaa vähemmän kastikemaista niin 1 rkl vähemmän eli 60 g / 4 rkl)
50 g hienoksiraastettua parmesaania (1 dl)
Ota mikronkestävä korkeareunainen syvä lautanen tai kulho. (Itse käytän tähän syvää lautasta Iittalan Teema syvä lautanen 21 cm.) Laita syvän lautasen tai kulhon alle matala lautanen ottamaan vastaan mahdollisia roiskeita ja myös helpottamaan siirtelyä, koska syvä lautanen tai kulho menee tässä kuumemmaksi kuin alla oleva matala lautanen.
Laita syvään lautaseen tai kulhoon makaronit ja suola. Kiehauta vedenkeittimellä vettä. (Vedenkeittimen puuttuessa veden voi myös kiehauttaa mikrossa ennen makaronien ja suolan lisäämistä. ) Sekoita syvässä lautasessa tai kulhossa makaronit, suola ja 3 dl kiehautettua vettä. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 8 minuuttia (tai se keittoaika, joka sanotaan makaronien pakkauksessa). Tarkista kypsyys haarukalla. (Jos jostain syystä ei tullut vielä kypsää, kypsennä vielä 1 minuutti kerrallaan, kunnes on kypsää. Jos vesi jostain syystä ehtii haihtua pois ennen kuin makaroni on kypsää, sitä voi kaataa vedenkeittimestä lisää, kunnes makaronit peittyvät.)
Syvä lautanen tai kulho on yleensä makaronien kypsentämisen jälkeen liian kuuma käsille, joten käytä mielellään tässä vaiheessa patakintaita. Kaada kypsät makaronit siivilään. Kaada siivilöidyt makaronit takaisin siihen syvään lautaseen tai kulhoon. Sekoita mukaan maito ja parmesaani.
Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua. Minun mikrossani tähän meni yhteensä 3 minuuttia, mutta alkuperäisessä ohjeessa luki 1-1½ minuuttia. Juustoklimppien välttämiseksi mielestäni paras sekoitusväline tähän on haarukka. Lopussa anna vetäytyä 5 minuuttia, jolloin kastike paksuuntuu loppuun. Maista. Lisää tarvittaessa suolaa (itse lisään tässä vaiheessa ripauksen suolaa). Nauti heti. (Jos tulee tarvetta uudelleenlämmittää jääkaappikylmää juustomakaronia, voi olla tarpeen sekoittaa mukaan vähän lisää maitoa ennen mikrolämmitystä.)
Vinkkejä:
Tämä on simppeli perusversio, johon voi halutessa lisätä muitakin aineksia. Alkuperäinen resepti suosittelee lisäämään esimerkiksi jotain näistä: tähteeksi jääneet vihannekset, kypsä liha, muutama ripaus suosikkimausteseosta, puristus Srirachaa, vuohenjuusto tai feta murusteltuna, kuutioitu tofu, sinappijauhe, chilijauhe. Itse voisin kuvitella lisääväni tähän joskus myös jotain näistä, jos sattuisi olemaan ylimääräisenä: tuoreet yrtit erityisesti basilika, pippuri, valkosipuli, kinkku, meetvursti, pepperoni, kypsä pekoni, kypsä broileri, kypsä jauheliha. Lisäainekset sekoittaisin mukaan samaan aikaan maidon ja parmesaanin kanssa, paitsi tuoreet yrtit vasta lopussa. Myös mahdolliset happamat lisäainekset sekoittaisin mukaan vasta lopussa, jotta ne eivät aiheuta maidon juoksettumista.
Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän käy juustoksi muukin juusto, kuten ”cheddar, Monterey Jack, or provolone”. Itse kuitenkin tykkään juustomakaronissa eniten juustoista parmesaaani ja pecorino, johtuen mausta, siitä, että niitä minulla aina on jääkaapissa, ja siitä, että niistä tulee sulaessaan vähemmän venyviä kuin muista juustoista. Kauneimman näköinen tästä ruuasta tulisi, jos juustona käyttäisi oranssia juustoa.
Mac and cheesen voi tehdä myös tähteeksi jääneestä kypsästä makaronista. Edellä oleva linkki on kattilassa tehtävään versioon, mutta myös tämän mikroversion voi tehdä ylijääneestä kypsästä makaronista. Silloin tee muuten samalla tavalla kuin tässä ohjeessa, mutta raa’an makaronin sijaan käytä 125 g kypsää makaronia (n. 2 dl). Sekoita kypsään makaroniin mikronkestävässä korkeareunaisessa astiassa maito ja parmesaani, ja jatka ohjeen kohdasta ”Kuumenna mikrossa täydellä teholla puolen minuutin välein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut ja kastike alkaa paksuuntua.”

Tämä mikrossa tehtävä mac and cheese -resepti perustuu tähän Thekitchn-sivuston ohjeeseen: https://www.thekitchn.com/how-to-make-one-bowl-microwave-macaroni-and-cheese-cooking-lessons-from-the-kitchen-94006 Kyseisessä linkissä on myös videoita tämän ruuan teosta.

Mikrossa tehtävästä mac & cheesesta on netissä myös tämä Valion versio: https://www.valio.fi/reseptit/mac-cheese-mikrossa/ … mutta tähänastisten kolmen kommentin perusteella se ei vaikuta lupaavalta, joten olen jättänyt sen version kokeilematta.

Alkuperäisessä Thekitchn-sivuston ohjeessa makaronit kypsennetään mikrossa vähässä vedessä ilman tarvetta siivilöidä tai kaataa vesiä pois. Kuitenkin kyseisessä ohjeessa myös käsketään sekoittaa makaronia 2 minuutin välein, mitä en itse välitä tehdä, koska tiedän myös tavan kypsentää makaronit mikrossa ilman välisekoittamisia. Niinpä korvasin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit omalla tavallani, eli paljossa vedessä ilman välisekoittamisia ja lopussa ylimääräiset vedet pois. Jos en voisi tai haluaisi käyttää siivilää, siinä tapauksessa saattaisin valita mieluummin alkuperäisen ohjeen tavan kypsentää makaronit vähässä vedessä usein sekoittaen. Siivilöinnin voisi tosin myös kokeilla korvata laittamalla syvän lautasen päälle sopivan kannen tai lautasen ja sitten varovasti kaatamalla kypsennysvedet pois.

Alkuperäisen ohjeen mukaan maitoa riittäisi tähän 60 ml eli 4 rkl, mutta itse lisäsin siihen vielä 1 rkl, jolloin tuli 75 g eli 3/4 dl maitoa. Tein tämän lisäyksen, koska alkuperäisessä reseptissä neuvotaan lisäämään 1 tai 2 rkl maitoa, jos haluaa kermaisemman kastikkeen, ja minähän haluan.

Alkuperäistä ohjetta noudattaen sekoitin maidon ja parmesaanin lisäämisen jälkeen puolen minuutin välein. Kuitenkin minun mikrossani kesti yksi ja puoli minuuttia ennen kuin näytti tapahtuvan mitään, joten jatkossa voisin ihan hyvin sekoittaa ensimmäisen kerran vasta yhden minuutin jälkeen ja vasta sitten puolen minuutin välein.

Tykkäsin lopputuloksesta todella paljon. Maistuu ihanasti parmesaanilta ja makaronilta pehmeän maitoisessa muodossa. Lohturuokaa nopealla tavalla ja vain itselle, joskin itse voisin syödä tätä yhdeltä istumalta toisenkin annoksen. Kattilassa tehtyyn juustomakaroniin verrattuna tämä mikroversio on epätasaisempi. Joissakin kohdissa on enemmän juustoa kuin toisissa, mutta silti kauttaaltaan maistuu hyvältä ja sopivan juustoiselta. Tässä versiossa juusto on myös osittain venyvä, joten jos ei halua venyvän juustoista makaronia vaan mieluummin silkkisen juustomakaronin, silloin kannattaa jättää tämä mikroversio väliin. Silkkistä juustomakaronia haluaville suosittelen kattilassa tehtävää versiota sellaisella reseptillä, johon tulee vehnäjauhoja. Ne kattilaversiot, joihin ei tule jauhoja, ovat jääneet minulla epätasaisiksi ja enemmän tai vähemmän venyväjuustoisiksi niin kuin tämä mikroversiokin, joten silkkisyyteen vaikuttaa jauhoilla suurustaminen olevan avainsana. Kuitenkin tästä venyvämmästä ja epätasaisemmastakin mikro- mac and cheesesta tykkään tosi paljon. Tämä on kätevä ratkaisu sellaisiin tilanteisiin, jolloin tarvitsen annoksen vain yhden annoksen vain itselleni, mutta en jaksa sotkea kattilaa ja liettä.

Kuivat makaronit ja suola syvällä lautasella.

Makaronit 8 minuutin mikrokypsennyksen jälkeen.

Siivilöidyt makaronit taas syvällä lautasella.

Yhteensä yhden minuutin mikrokypsennyksen jälkeen. Kuvaoton jälkeen sekoitus.

Yhteensä kahden minuutin mikrokypsennyksen jälkeen. Kuvanoton jälkeen sekoitus.

Yhteensä kahden ja puolen minuutin kypsentämisen jälkeen. Kuvanoton jälkeen sekoitus.

Tästä näkee, että juustossa oli vähän venyvyyttäkin mukana.

Katso myös:

Ohrarieskat paistinpannulla – pehmeät ja nopeat rieskat pannulla

Pannulla kypsennettyjä pehmeitä ohrarieskoja.

Sain vihdoin kehiteltyä ohrajauhoista tehtävän rieskan reseptin, jolla tulee sekä pehmeitä että hyvänmakuisia ohrarieskoja ilman leivinuunia. Nämä ohrarieskat on nopea tehdä, koska näitä ei tarvitse kohottaa niin kuin esimerkiksi toinen itsetehty ohraleipä nimeltään rievä tarvitsee. Nämä pienet matalat ohraleivät on monia muita leipiä nopeampi tehdä myös siksi, koska uunin sijaan nämä kypsennetään paistinpannulla. Siksi näitä nopeita ohraisia rieskoja voi kutsua myös nimellä pannurieska. Tässä reseptissä tarvitsee vain sekoittaa taikina, muotoilla rieskoiksi ja paistaa pannulla. Taikinaan tarvitaan vain nämä ainekset: ohrajauho, maito, voi, leivinjauhe ja suola. Lisäksi tarvitaan muotoiluun jauhoja, joksi jauhoksi itse valitsen mieluiten halvimman jauhon eli vehnäjauhon, mutta valitsemalla muotoiluun eri jauhon voi nämä ohrarieskat tehdä myös kokonaan ilman vehnää.

Ohrarieskat paistinpannulla (reseptin voi tuplata tai moninkertaistaa, mutta ohrarieskat eivät säily hyvänä seuraavaan päivään)
n. 1½ dl ohrajauhoja (90 g)
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl täysmaitoa (100 g)
10 g voita sulatettuna
muotoiluun: jauhoja (vehnäjauhoja tai muita sellaisia jauhoja, joiden maku ei riitele ohran maun kanssa)
Sekoita ensin leivinjauhe ja suola yhteen desilitraan ohrajauhoja. Sekoita kierrevispilällä mukaan maito. Lisää ohrajauhoja vähitellen koko ajan kierrevispilällä sekoittaen. Ohrajauhoja on sopiva määrä sitten, kun taikinaan jää kierrevispilän jäljet. Taikinasta on tarkoitus tulla sellaista, että siitä voi lusikoida möykkyjä, sen kiinteämpää ei tarvitse tulla. Sekoita mukaan voisula.
Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Ripottele koko sen leivinpaperiarkin alueelle reilusti jauhoja, jotta sen päälle voidaan lusikoida taikinamöykkyjä ilman, että ne tarttuvat kiinni. Nosta lusikalla taikina pieniksi möykyiksi jauhotetulle leivinpaperille. Koska nämä rieskat tullaan siirtämään raakana leivinpaperilta pannulle, kannattaa mieluummin tehdä pieniä möykkyjä kuin isoja, koska pieniä on helpompi siirrellä niin, että muoto säilyy.
Ripottele taikinamöykkyjen päälle jauhoja. Laita viereen myös syvä lautanen, ja kaada siihen jauhoja kättä varten. Kasta kättä jauhoissa, taputtele taikinamöykky matalaksi, töni röpeloiset reunat tasaisemmiksi. Toista tämä kaikille taikinamöykyille. Muista kastaa käsi jauhoissa aina ennen jokaista möykkyä, jotta taikina ei tartu käsiin. Kun kaikki rieskat on muotoiltu, pistele ne haarukalla.
Kuumenna iso paistinpannu, mieluiten valurautainen. Nosta rieskat lastan avulla pannulle, vain yhteen kerrokseen (ei siis rieskoja päällekkäin). Parasta on, jos rieskat eivät pannulla koske toisiinsa, koska ne helposti tarttuvat yhteen. Paista tarvittaessa useammassa erässä tai useammalla pannulla. Paista puhtaalla kuivalla pannulla ilman lisättyä rasvaa. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) molemmin puolin n. 5 minuuttia per puoli. Kukin puoli on valmis, kun siinä on jotain ruskistumista, mutta ei vielä paljon mustaa.
Vinkki: Jos mitään ruskistumista ei tapahdu viidessä minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian matala ja sitä kannattaa nostaa. Jos taas tulee mustaa jo 1-2 minuutissa, silloin paistolämpötila on todennäköisesti liian korkea ja sitä kannattaa laskea.

Olen yrittänyt paljon tehdä ohrarieskaa tällä reseptillä, joka on Myllyn Paras -sivustolla ja ohrajauhopussin kyljessä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/ohrarieska Minun sähköuunissani, jonka maksimilämpötila on 250 astetta, tuolla reseptillä on aina tullut kovaa ohrarieskaa. Siksi olinkin kauan luovuttaneessa tilassa itsetehtyjen ohrarieskojen suhteen.

Tammikuussa kun tein perunarieskoja pannulla, huomasin niissä olevan sellaisen vanhanajan rieskan maun, jonka halusin myös itsetehdyissä ohrarieskoissa olevan, mutta jollaista en sähköuunissa ole ohrarieskoissa koskaan saanut. Pian tuon jälkeen sitten kokeilin tehdä ohrarieskojakin pannulla. Silloin käytin tuota Myllyn paras -ohjetta, johon tulee vain ohrajauhoja, vettä ja suolaa. Reseptin alla olevien kommenttien perusteella vähensin jauhojen määrää suhteessa nesteen määrään reilusti niin, että jauhoja on vain se minimimäärä, jolla saadaan jotain koossapysyvää. Sillä kerralla, kun paistoin ohrarieskat paistinpannulla, sain ensimmäistä kertaa tehtyä pehmeitä ohrarieskoja. Maku vain ei ollut sillä kertaa hyvä. Perunarieskoissa pannumustuneet pilkut maistuivat hyvältä, mutta sama määrä mustia pilkkuja ohrarieskassa maistuikin huonolta, ja sisus sillä kertaa maistui tylsältä. Sen kerran jälkeen luovutin taas kuukausiksi ohrarieskojen suhteen.

Nyt sitten ohrarieskahimoissani minulle tuli sellainen inspiraatio, että mitä jos teen niistä ohrarieskoista maukkaita samoilla aineksilla kuin muistakin rieskoistani (esim. perunarieskat, puurorieskat, riisirieskat, spagettirieskat, ryynirieska kaurahiutaleista, neljän viljan ryynirieska): täysmaito ja voi. Voisulan lisääminen taikinaan aiheutti sen, että taikina ei ole enää jääkylmä niin kuin ohrarieskataikinan pitäisi olla mureutuakseen ilman kohotusainetta, joten koin tarpeelliseksi lisätä vielä leivinjauhettakin. Pelkällä ohrajauho-vesi-suola -taikinalla siis sain aiemmin tehtyä pehmeitä ohrarieskoja pannulla ilmankin leivinjauhetta, mutta sillä kerralla tosiaan maku ei ollut minulle mieluinen.

Maidon, voin ja leivinjauheen käyttäminen ohrarieskataikinaan teki sen ratkaisevan eron makuun niin, että tulikin maukkaita ohrarieskoja. Sen jälkeen vielä kokeilin, mikä on se paras paistolämpö minun hellallani, jossa säätöväli on 0-3. Kolmosella paistaessa tuli liian mustapintaisen makuisia jo 1-2 minuutissa per puoli. 1½:lla paistaessa ei tullut viidessäkään minuutissa per puoli kunnon ruskistumista pintoihin, ja reunat ehtivät mennä rapeiksi ennen kuin pinnat näyttivät valmiilta. Rapeareunaisetkin silti olivat keskeltä pehmeitä, hyvänmakuisia ja niissä keskellä maistui tiivis ohran maku hyvällä tavalla. Minun makuuni paras kuitenkin tuli, kun paistoin kakkosella. Silloin tuli kauttaaltaan pehmeitä mutta kypsiä, hyvällä tavalla ohran makuisia, eikä tullut liikaa mustaa makua.

Taikinasta lusikoituja möykkyjä jauhotetulla leivinpaperilla.

Raa’at rieskat siirrettynä kuumalle pannulle. Lastaa isommat menettivät muotonsa siirrettäessä, joten jatkossa olisi parempi tehdä vain lastaa kapeampia rieskoja.

Tänään tein tämän saman taikinan toiseenkin kertaan, kun tutkin sitä optimaalista paistolämpöä. Alla kuvat korkeammalla ja matalammalla lämpötilalla paistamistani ohrarieskoista.

Keskilämmöllä eli säädöllä 1.5/3 paistettuja ohrarieskoja. Nämäkin olivat hyviä, mutta eivät enää kauttaaltaan pehmeitä. Reunat olivat rapeita, muualta pehmeää. Näiden paistaminen kesti lähes 10 minuuttia per puoli.

Samoilla astioiden sotkemisilla kokeilin tehdä samalla taikinalla myös ohrarieskoja sähköuunissa. Okei, melkein samalla. Uunia varten tein taikinan, jossa oli 1½ dl ohrajauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl suolaa, 1 dl täysmaitoa ja 15 g voisulaa. Taputtelin koko taikinan leivinpaperoidulle pellille yhdeksi rieskaksi ja pistelin sen haarukalla. Paistoin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes näytti valmiilta. Siinä meni 10 minuuttia. Pinta oli jo rapsakka, mutta sisältä vielä vähän taikinainen. Tämä sähköuunissa paistetun ohrarieskan resepti kaipaa vielä viilaamista, mutta jatkokehitystä varten laitan kuitenkin tähän alle nekin kuvat.

Taikinakokeilu sähköuunissa kypsennettävää ohrarieskaa varten.

Sähköuunissa paistettu ohrarieska 10 minuutin paistamisen jälkeen.

Tämä uunissa paistettu ohrarieska näytti kypsältä, mutta maistui ja tuntui raa’alta. Onneksi kuitenkin pannulla kypsennetyt onnistuivat hyvin.

Päivitys seuraavana päivänä:

Ylijääneet ohrarieskat olivat huoneenlämmössä peitettyinä yön yli. Olivat pysyneet pehmeinä, mutta suutuntuma oli nyt paljon kuivempi. Nämä ohrarieskat selvästikään eivät säily hyvinä seuraavaan päivään, joten jatkossa niitä kannattaa tehdä kerralla vain sellainen määrä, joka syödään samana päivänä. Muutama tunti valmistamisen jälkeen olivat kyllä vielä hyviä.

Muita leipäreseptejä:

Katso myös: Leipäreseptejä ilman hiivaa

Perunaleipäset ylijääneistä kypsistä perunoista

Hiivalla kohotetut leipäset, joihin meni ylijääneet kypsät perunat.

Aiempana päivänä syötiin kasslerkyljyksiä, paistinkastiketta ja perunoita. Perunoita jäi kahdeksan (8) kappaletta yli, mikä oli juuri sama määrä kuin aiemmin talteen ottamassani perunaleipästen reseptissä, joten päätin kokeilla tehdä niistä ylijäämä perunoista perunaleipäsiä. Onnistui oikein hyvin: Tuli ihanan pehmeitä hiivaleipäsiä, joiden paksuus on rieskan ja sämpylän välimaastossa ja joissa on sopivassa suhteessa paistopintaa ja perunaisen mehevää sisusta. Tämä ei ole se nopein leipomani leipä jämäperunoista, sillä paljon nopeampia leipiä tähteeksi jääneistä perunoista ovat ainakin perunarieskat ja teeleivät. Näissä hiivalla kohotetuissa perunaleipäsissä kuluu aikaa kohotuksiin ja paistamisiin, mutta silloin kun aikaa ja kiinnostusta leipomiseen on, tämäkin on mielestäni ehdottomasti leipomisen arvoinen leipä. Alla perunaleipästen resepti.

Perunaleipäset kypsistä perunoista (4 isoa perunaleipästä)
8 kypsää jäähtynyttä perunaa ilman kuoria (perunat voivat olla keitettyjä, höyrytettyjä tai vaikka mikrossa kypsennettyjä)
1 pussi kuivahiivaa (11 g) TAI 25 g tuorehiivaa (puolet tavallisesta kuluttajille myytävästä hiivapaketista, joka painaa 25 g)
50 g voita
3 rkl tummaa siirappia (60 g)
2 tl suolaa
6 dl maitoa (600 g)
2 dl hiivaleipäjauhoja (120 g – alkuperäisessä reseptissä sama desilitramäärä grahamjauhoja – voi myös korvata vehnäjauhoilla, sama desilitramäärä)
12 dl vehnäjauhoja (780 g)
Muusaa jäähtyneet kypsät perunat. Itse muusaan jäähtyneet perunat mieluiten nyrkeillä siinä kulhossa, johon aion taikinan tehdä. Muusaamisen voi tehdä nyrkkien sijaan myös esimerkiksi haarukalla tai perunasurvimella, jos haluaa.
Laita kattilaan voi ja maito. Lämmitä ne kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä seos 42-asteiseksi. Jos taas käytät tuorehiivaa, lämmitä 37-asteiseksi. Sekoita kierrevispilällä niin, että mukaan ei jää kiinteitä voipaloja.
Sekoita voi-maitoseokseen siirappi ja suola. Sekoita siihen tuorehiiva, tai sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin.
Sekoita kierrevispilällä keskenään voi-maitoseos ja muusatut perunat. Sekoita kierrevispilällä mukaan hiivaleipäjauho. Sitten laita kierrevispilä pois, koska on aika lisätä vehnäjauhot käsin.
Sekoita käsin vehnäjauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, joka irtoaa kulhon reunoista. (Jos ei taikina irtoa kulhon reunoista siinä vaiheessa, kun koko jauhomäärä on sekoitettu mukaan, sekoita mukaan lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Toisaalta jos taikina tuntuu kuivalta eli jauhoja tuli liikaa, voi tarvittaessa lisätä maitoa vähän kerrallaan, kunnes koostumus on sopiva.)
Peitä taikinakulho (esim. leivinliinalla) ja jätä kohoamaan vedottomaan paikkaan vähintään 40 minuutiksi.
Kun taikina on kohonnut, jaa taikina neljään osaan. Nosta neljälle leivinpaperiarkille kullekin neljäsosa taikinasta, kukin neljäsosa yhtenä möykkynä. (Kunkin leivinpaperiarkin alla voi tässä vaiheessa olla uunipelti tai olla olematta.)
Ripottele kunkin taikinamöykyn päälle jauhoja. Taputtele käsillä kukin taikinamöykky matalahkoksi isoksi leipäseksi. Jos taikina alkaa liiaksi tarttua tässä vaiheessa käsiin, ripottele päälle vähän lisää jauhoja. Töni käsillä röpelöiset reunat tasaisemmiksi. Anna leipästen kohota leivinpapereilla puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 200 asteseen niin, että uuni on lämmennyt puolen tunnin kohoamisen jälkeen. (Minun uunillani lämpeneminen 200 asteeseen kestää 10 minuuttia, eli laitan uunin lämpenemään 20 minuutin kohoamisen jälkeen.)
Juuri ennen paistoa pistele haarukalla se leipänen, joka on menossa uuniin. (Siirrä leipänen leivinpapereineen uunipellille, jos ei ollut jo.) Paista kutakin leipästä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on ruskistunut.
Anna kunkin kypsän leipäsen jäähtyä hetki sen verran, että niihin voi käsillä koskea. Sitten leikkaa leipäset paloiksi ja nauti. (Maku on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun perunaleipäsen on antanut jäähtyä käsinkoskettavaksi ennen leikkaamista, mutta leipänen on vielä lämmin.)
Vinkki: Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä halutessa myös ½ dl paahdettuja auringonkukansiemeniä. Ne sekoitettaisiin nesteeseen heti siirapin ja suolan jälkeen.

Tämä perunaleipästen resepti tuli minua vastaan sivustolla mtvuutiset.fi, tässä linkki: https://www.mtvuutiset.fi/teemasivut/leivontanurkka/ajankohtaista/artikkeli/ylijaaneet-peruna-hyotykayttoon-syksyn-pehmein-leipa-syntyy-edellisillan-tahteista/7095944#gs.b1o9q1 Kyseisen sivuston mukaan resepti on alun perin ruotsinkieliseltä MittKök-sivustolta, jonka linkki on tässä: https://mittkok.expressen.se/recept/potatisbrod/ . Itse käytin leipoessani tuota alkuperäistä ruotsinkielistä Potatisbröd-reseptiä. Suurin ero noissa mtvuutiset-sivuston ja MittKök-sivuston resepteissä näytti olevan se, että ensin mainitussa perunat muusataan, jälkimmäisessä raastetaan. Itse mieluiten muusaan, koska olen leipomiskokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että perunan erityisominaisuudet leivonnassa tulevat paremmin esille silloin, kun perunat kunnolla muusaa taikinaan eikä vain raasta. Erityisominaisuuksilla tarkoitan tässä perunan kykyä tehdä taikinasta erityisen pehmeää, mehevää ja hienolla tavalla makeutuneen perunan makuista.

Nämä perunaleipäset maistuvat mielestäni ihanalta yhdistelmältä hiivaleipää ja perunaista leipää. Tykkään haukata tällaista, joka on rieskaa paksumpaa, mutta niin mehevää, etten koe tarvetta halkaista. Tämän paksuiset leivät silloin, kun ne eivät sisällä merkittävää määrää perunaa, syön mieluiten halkaistuna, mutta peruna tekee tästä ihanan pehmeää unelmaleipää.

Alkuperäisestä reseptistä poikkesin tosiaan siinä, että raastamisen sijaan muusasin perunat. Tämän lisäksi poikkesin alkuperäisreseptistä vielä kahdessa kohdassa. Grahamjauhoa minulla ei ollut, joten korvasin samalla määrällä hiivaleipäjauhoa. En huomaa hiivaleipäjauhon läsnäoloa lopputuloksesta, joten jos ei olisi sitäkään, sen voisi ihan hyvin korvata samalla desilitramäärällä vehnäjauhoja. Tuoretta hiivaakaan minulla ei ollut, joten korvasin kuivahiivalla. Alkuperäisen ohjeen mukainen 50 grammaa tuorehiivaa vastaisi kahta pussia kuivahiivaa, mutta minä käytin vain yhden. Leipomiskokemusteni perusteella yksi pussi kuivahiivaa tai 25 grammaa tuorehiivaa yleensä riittää tämän kokoisille leipätaikinoille. Tässä tapauksessa oli vielä kohotusaikakin sellainen, että minulla ei jäänyt epäilystäkään, eikö tämä hiivamäärä riittäisi, ja riittihän se. Esimerkiksi vuoden 1908 Kotiruoka-kirjassa muuten todetaan, että hiivamäärä yleensä laitetaan resepteihin varmuuden vuoksi isommaksi kuin mitä oikeasti tarvitaan. Ottamatta enempää kantaa juuri tähän perunaleipästen reseptiin, itse olen leipoessani käyttänyt hiivaa niinkin vähän kuin neljännes tai kolmannes reseptin hiivamäärästä, ja silti on kohonnut ohjeen mukaisessa ajassa.

Tämä ja muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet kypsät perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Kyseinen kirjoitus on tätä kirjoittaessani tämän blogini suosituin ruokahävikkikirjoitukseni, ja itse asiassa suosituin kaikista kirjoituksistani. Toiseksi suosituin on Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi ja kolmanneksi suosituin Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Tällä kirjoitushetkellä tämän blogin suosituimmat reseptit ylijääneiden kypsien perunoiden jatkojalostuksesta ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista, Röstiperunat keitetyistä perunoista ja Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista.