Pasta-kinkkukeitto tähteistä

Tänään oli tällaisia tähteitä: keitettyä pastaa ja hirvikeiton lientä, josta oli melkein kaikki sattumat syöty pois. Tein niistä tällaisen nopean keiton, josta tuli hyvää. En siis tehnyt muuta kuin pilkoin pastat ja kinkut, sekoitin ne ylijääneeseen liemeen ja kiehautin. Lapsi sanoi antavansa tälle viisi tähteä viidestä. Pasta-kinkkukeittoja olen tehnyt aiemminkin, ja ne toimivat mielestäni kaikilla niillä liemillä, jotka lähtökohtaisesti eivät maistu pahalta, joten tämä on yksi hyvä tapa käyttää sekä ylijäänyt liemi että ylijäänyt pasta. Toisaalta saman voi tehdä myös kokonaan ilman tähteitä keittämällä raakaa pastaa ja kinkkua siinä liemessä, mitä löytyy. Tämä on minulle myös yksi tapa käyttää pois viimeisen käyttöpäivän kinkkupaketin loput.

Nopea pasta-kinkkukeitto ylijääneestä pastasta ja liemestä mitä sattuu olemaan
lientä
kypsää pastaa
savukinkkua
Jos pasta on pitkää, pilko se halutessasi suupaloiksi. Pilko kinkku kuutioiksi (tai suikaleiksi). Sekoita keskenään kypsää pastaa, kinkkua ja lientä sellaisessa suhteessa, että liemi juuri ja juuri peittää sattumat, ja että suurinpiirtein joka lusikalliseen osuu pastaa, kinkkua ja lientä.
Kiehauta seos. Siirrä se pois levyltä. Tässä vaiheessa keitto on valmista tarjottavaksi. Sopii myös uudelleen lämmitettäväksi myöhemmin. Yön yli jääkaapissa pastat yleensä turpoavat liemessä, mistä jotkut ihmiset pitävät, mutta kaikki eivät. Jos ei pidä suunnilleen tuplakokoisiksi turvonneista pastoista, silloin kannattaa nauttia pastakeitot tekopäivänä.
Vinkkejä:
* Liemeksi käy esimerkiksi liha- tai kanakeitosta ylijäänyt liemi, jonka voi halutessa siivilöidä ensin. Keittojen jämäliemistä voi tulla keittoon harmautta/epäkirkkautta, mutta makua se ei haittaa.
* Liemeksi käy myös lihan tai kanan keitinliemi.
* Liemenä voi käyttää myös kaupasta ostettua liha-, kana- tai kasvislientä.
* Kypsän pastan sijaan voi käyttää myös kypsää riisiä.
* Kypsän pastan/riisin sijaan voi käyttää myös raakaa pastaa/riisiä. 1 dl raakaa pastaa tarvitsee yleensä kypsyäkseen 2 dl nestettä, ja 1 dl raakaa riisiä 3 dl nestettä.
* Kinkun sijaan voi käyttää myös muuta savunmakuista lihajalostetta: esim. makkaraa, nakkia tai pekonia
* Keittoon voi lisätä kypsiä kasviksia tai sieniäkin, jos niitä sattuu olemaan. Niitä voi lisätä keittoon myös raakana, mutta silloin keiton valmistumisessa kestää kauemmin eli niin kauan, kuin niiden kypsymisessä kestää.
* Keittoon voi halutessa lisätä esim. tomaattimurskaa ja/tai kermaa. Ne lisäisin kypsää pastaa/riisiä käytettäessä jo alussa. Raakaa pastaa/riisiä käytettäessä lisäisin tomaattimurskan alussa ja kerman lopussa.
* Tuoreet yrtit sopivat annoksen päälle ripoteltavaksi, jos on.

Tällaista keittoa olen tehnyt pastan sijaan myös riisillä, sekä kinkun sijaan nakeilla tai makkaroilla. Tähän keittoon olen käyttänyt myös kalan keittämisestä ylijäänyttä lientä, jolloin olen lisännyt lopussa myös kermaa. Sekin keitto maistui hyvin, ja lapset kovasti kiittelivät. Yleensä ottaen voisin sanoa, että kun keitossa on jotain umamipitoista ei-pahanmakuista lientä, pastaa/riisiä sekä jotain savunmakuista lihajalostetta, niin minulle ja lapsilleni maistuu hyvin.

Nämä pastat olivat jääneet yli, kun keitin eilistä savusiikapastaa tehdessäni koko pussin loput nauhapastaa, ja vain osa siitä tarvittiin savusiikapastaan. Hirvikeitto oli miehen viikonloppuna tekemä.

Muita tapoja käyttää ylijäämä pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on esimerkiksi linkit Paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan, Paistettu makaroni pyttipannun tapaan ja Rieskat ylijääneestä spagetista.

Pina Colada -pirtelö kookosmaidosta, banaanista, ananaksesta, vaniljauutteesta ja jääpaloista

Tämän Pina Colada -pirtelön resepti on kirjasta Hyvän olon jäätelökirja, jonka on kirjoittanut Virpi Mikkonen. Koronahamstrauksen takia tähän sattui nyt olemaan kotona ainekset: kookosmaito, säilykeananas, banaani, vaniljauute ja jääpalat. Kookosmaitoa tuli yksi tölkki eli 4 dl, säilykenanaspaloja 2 dl, banaaneja 2 kpl, vaniljauutetta 1 tl ja jääpaloja 3 kpl. Kaikki ainekset ajetaan tehosekoittimella tasaiseksi. Banaanien piti alkuperäisen reseptin mukaan olla pakastettuja kypsiä, mutta niiden puuttuessa käytettiin tuoreita kypsiä.

Valmistamisen jälkeen ilmassa leijaili sellainen ei-hyvä pähkinäinen (huonon kookosmaidon) aromi, joten arvelin tästä tulleen pahaa. Maku oli kuitenkin ihan kiva. Juomisen jälkeen vasta se pähkinäinen aromi tuli suuhun ja jäi pyörimään siellä, mutta ei kuitenkaan merkittävän pahana. Se pähkinäinen aromi tuli kookosmaidosta, joka oli halvinta mahdollista, eli sininen säilykepurkki. Ilman sitä ei-hyvää pähkinäisyyttä on mielestäni esimerkiksi Santa Marian liilassa tetrassa myytävä Extra Creamy Coconut milk, jossa on mielestäni hyviä makuja huonojen makujen sijaan. Paremmalla kookosmaidolla olisin siis voinut pitää tästä pirtelöstäkin enemmän.

Itselleni terästäisin tätä pirtelöä myös valkoisella sokerilla. Lapset pyysivät tätä lisääkin. Lapsi sanoi: ”Banaani tekee tästä hyvää. Muuten tämä olisi pahaa.”

Ei huono pirtelö. Tämä on helposti toteutettavissa pitkään säilyvistä kotivara-aineksista, jos käyttää pakastettuja banaaneja. Jos kookosmaitona olisi hyvää kookosmaitoa ja mukana myös valkoista sokeria, voisin tykätä tästä ihan tosissaan. Rakenne oli hyvä, vaikka banaanit olivatkin tuoreita eivätkä jäisiä.

Mäiskypotut keitetyistä perunoista

Nyrkillä lytätyt perunat eilisistä keitetyistä perunoista.

Mäiskypotut ovat mielestäni herkullinen perunalisäke silloin, kun ne tekee juurikeitetyistä perunoista. Silloin niissä maistuu herkullinen paahtunut perunan kuori sekä lisäksi keitetty peruna, joka on imenyt öljyä ja kenties mausteitakin. Nyt kun kokeilin tehdä mäiskypotut tähteeksi jääneistä edellisen päivän keitetyistä perunoista, on pakko todeta, että ei tullut yhtä hyviä. Eilisistä perunoista tehdyt mäiskypotut valitettavasti maistuivat eilisiltä perunoilta, ja se maku ajoi harmillisesti paahteisten makujen yli. Ohuimmat kohdat olivat herkullisia ja rapeita, mutta vähänkään paksummat kohdat maistuivat eilisiltä, minkä nenäni huomasi selvästi jo ennen maistamista. Paistoin murskattuja, öljyttyjä ja suolattuja edellispäivän keitettyjä perunoita 200-asteisen uunin ylimmällä 35 minuuttia ottaen oppia Soppa365:n ohjeesta. Ainakaan sillä tavalla tehtynä ei tullut sellaisia, joita voisin suositella. Jos kokeilen mäiskypottuja joskus jämäperunoista uudelleen, käyttäisin siihen vain pieniä jämäpottuja, jotka yrittäisin lytätä mahdollisimman ohuiksi. Paistaisin uunin keskitasolla ylimmän tason sijaan ja paistaisin pidempään, tavoitteena tasainen paahtuminen käsin syötäväksi. Esimerkiksi uuniperunat keitetyistä perunoista, lohkoperunat keitetyistä perunoista sekä liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ovat olleet hyvänmakuisia, eivätkä ole maistuneet eilisiltä perunoilta. Niille kaikille on sattunut olemaan yhteistä, että niitä kaikkia on paistettu 200-asteisen uunin keskitasolla kiinteäksi asti.

Mäiskypotut, lytätyt perunat, murskatut perunat, nyrkkiperunat, lyttyperunat
keitettyjä perunoita kuorineen
öljyä
suolaa
Suosittelen käyttämään tähän juurikeitettyjä perunoita ennen kuin ne jäähtyvät. Asettele perunat leivinpaperoidulle uunipellille tai halutessa voideltuun uunivuokaan.
Murskaa kuorelliset keitetyt perunat niin, että kukin peruna pysyy vielä yhtenä kappaleena. Murskaamisen voi tehdä esimerkiksi perunasurvimella tai pullon pohjalla. (Jääkaappikylmät keitetyt perunat lyttäsin nyrkeillä, mutta niistä tuli eilisen perunan makuisia, joten niitä en lähde suosittelemaan.)
Valuta perunoiden päälle öljyä kauttaaltaan. Ripottele päälle suolaa. Muitakin mausteita voi halutessa lisätä tässä vaiheessa, esimerkiksi pippuria ja/tai yrttejä.
Paista 200-asteisen uunin ylimmällä tasolla 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä.

Perunat olivat jääneet yli lohiaterialta. Samalta aterialta oli jäänyt myös lohiperhosia, jotka tälle aterialle uudelleenlämmitin mikrossa.

Parempia tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on esimerkiksi linkit Aurajuustoperunat keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Päivitys 27.5.2020

Kokeilin tänään uudestaan tehdä mäiskypotut edellispäivän keitetyistä perunoista. Tällä kertaa paistoin öljytyt ja suolatut nyrkillä murskatut perunat 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes oli väriä pinnassa, mihin meni 40 minuuttia. Lopputulos oli sama kuin edellisellä kerralla: maistuu eilisperunalta, eli tunkkaiselta. Se eilisperunan maku on vieläpä tiivistyneempi kuin eilisperunoissa sellaisenaan. Taidan luovuttaa nämä mäiskypotut eilisperunoista -yritelmät. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta jotkut ruuat maistuvat kertaalleen keitetyistä ja jäähdytetyistä perunoista tehtyinä eilisperunoilta, jotkut taas eivät. Esimerkiksi lohkoperunat, uuniperunat, liha-perunalaatikko, kermaperunat ja perunagratiini eivät maistu eilisperunoilta, vaikka olisinkin tehnyt ne keitetyistä jääkaappikylmistä perunoista. Mutta näiksi mäiskypotuiksi tehtynä en vain osaa saada sitä eilisperunan tunkkaista makua häviämään. Arvelen syynä olevan perunan entsyymit, jotka aktivoituvat tietyssä lämpötilassa ja ehkä muutenkin tietynlaisissa olosuhteissa, mutta enempää en asiasta osaa sanoa.

Tähän kohtaan lisäisin kuviakin, mutta WordPress valitettavasti temppuilee tällä kertaa, eikä anna minun lisätä tähän kuvia. Kolmessa kuvassa näkyisi tämänkertaisten mäiskypottujen tekovaiheet. Yhdessä kuvista näkyisi annokseni mäiskypottuja, paistettua haukifileetä ja salaattia. Voissapaistettu haukifilee oli paras osa annosta tällä kertaa. Yhdessä kuvassa näkyisi ohje, jolla poistin haukifileestä ruodot paistamisen jälkeen. Ohje on Jaakko Kolmosen kirjasta Ruodotonta kalaa.

Puolukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Tänään oli mehut loppu, joten keitin pakkasesta puolukoita mehuksi. Tein sen samalla tavalla kuin muutkin marjamehut yleensä, olivat ne sitten pakastemarjoista tai tuoreista: Marjat kattilaan, peitän ne kylmällä vedellä, kiehautan, keitän kymmenen minuuttia, siivilöin, laimennan ja makeutan sopivaksi.

Puolukkamehu pakastemarjoista kattilassa ilman mehumaijaa
pakastepuolukoita
vettä
sokeria
Laita pakastepuolukat kattilaan. Niitä ei tarvitse sulattaa ensin, mutta jos ne ovat jo sulaneet, se ei haittaa. Täytä kattila korkeintaan puolilleen, koska puolukat kuohuvat keitettäessä paljon. Tarvittaessa ota isompi kattila tai jaa marjat useampaan kattilaan.
Lisää puolukoiden päälle sen verran kylmää vettä, että ne peittyvät. Kiehauta. Kun on kiehahtanut, laske keittolevyn lämpöä yksi pykälä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia tai kunnes marjat näyttävät kiehuneen rikki ja neste on värjääntynyt.
Kaada puolukat nesteineen tiheän siivilän läpi. Siivilän voi halutessa vuorata harsolla, jos haluaa täysin kirkasta mehua. Anna mehun valua itsestään siivilän läpi. Vältä marjon painelua, koska se helposti aiheuttaa sameutta mehuun. Anna valua, kunnes mehua ei enää tipu siivilän läpi (esim. 15 min ilman harsoa, tai 30 min harson kanssa).
( Seuraavaksi vaihe, joka ei ole pakollinen, mutta voi parantaa säilyvyyttä: Kiehauta siivilöity mehu uudestaan. Kuori pois kaikki näkyvä vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, siirrä pois levyltä. Vanhojen keittokirjojen mukaan vaahdossa voi elää homeitiöitä, joskin ei ole varmaa, onko sillä väliä juuri puolukan tapauksessa. Tällä kertaa vaahdossa oli myös pienenpieniä siivilästä läpi menneitä puolukan palasia, jotka oli hyvä saada pois. )
Muodostunut mehu on puolukkamehutiivistettä, jota mieluiten en juo sellaisenaan, vaan vain sopivaksi laimennettuna ja makeutettuna. Puolukkamehutiiviste säilyy jääkaapissa puhtaassa suljetussa purkissa ainakin kuukausia. Marttojen mukaan happamista marjoista tehty mehu säilyy seuraavaan satokauteen saakka, jos se on pastöroitu. Keittämisen pitäisi tietääkseni ajaa säilyvyyden kannalta sama asia kuin pastöroiminen, joka myös on kuumuudella käsittelemistä. Toisaalta, vaikka mehu säilyykin homehtumatta, maku ei silti säily saman vahvuisena, vaan voimistuu ajan kanssa. Jos maun haluaa säilyvän saman vahvuisena, suosittelen pakastamaan mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehdyn mehun voi vielä turvallisesti pakastaa.
Puolukkamehun laimentaminen: Itse laimennan puolukkamehut yleensä suhteessa 1:5-8, eli 1 osa puolukkamehua ja 5-8 osaa vettä. Vastatehtyyn puolukkamehuun lisään yleensä vettä suhteessa 1:5 tai 1:6, ja sen jälkeisiin laimennuseriin mahdollisesti enemmän, jos maku ehtii voimistua jääkaappisäilytyksen aikana. Jääkaapissa säilytetyn purkin pohjimmaiset puolukkamehutiivisteet ovat tyypillisesti vahvemman makuisia kuin purkin päällimmäiset, ja tarvitsevat yleensä siksi enemmän laimennusta kuin vastatehty puolukkamehu. Pitkään jääkaapissa säilyttäminen ylipäätään yleensä voimistaa puolukkamehutiivisteen makua, jolloin laimennusta tarvitaan enemmän. Viikkoja purkin pohjalla olleet viimeiset puolukkamehut voivat tarvita laimennusta jopa suhteessa 1:9. Maun voimistumista ajan kanssa voi ehkäistä pakastamalla mehut (sellaisenaan, ilman laimennusta ja sokerointia). Pitkässä jääkaappisäilytyksessä puolukkamehuun tulee herkästi myös suolakurkun makua, mitä voi ehkäistä pakastamalla ylimääräiset mehut.
Sokeria lisään saman verran kuin muihinkin kotitekoisiin marjamehuihin, eli 100 grammaa laimennettua mehua kohden 10 grammaa sokeria (eli 1000 grammaa laimennettua mehua kohden 100 grammaa sokeria). Tilavuusmitoiksi muutettuna se tarkoittaa, että noin 1 ⅕ dl sokeria litraa mehua kohden. Sama sokeripitoisuus on esimerkiksi kaupan appelsiinimehuissa sekä coca colassa (tai ainakin oli silloin kun viimeksi tarkistin), ja sen lukeman perusteella kokeilemalla olen todennut, että se on hyvä myös kaikille itsetekemilleni marjamehuille (sekä omenamehulle). Laimennusvaiheessa on hyvä lusikoida vaahtoja pois, jos niitä ilmaantuu.
Kun puolukkamehuun on sekoitettu vettä ja sokeria, on hyvä antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli tai joidenkin ohjeiden mukaan jopa 2 vrk. Tämä siis sen takia, että vastasekoitettuna tämä maistuu siltä, että välillä tulee suuhun pelkkää vettä, välillä laimentamatonta puolukkamehua ja välillä pelkkää sokeria. Yön yli jääkaapissa ollessaan maku yleensä tasoittuu. Kuitenkin jos mehuun sekoitettava vesi on kuumaa, mehusta tulee aika tasaisen makuista jo heti, jolloin voi juoda heti kupillisen kuumaa mehua.

Puolukkamehu on mielestäni hyvä riittoisa yleismehu. Riittoisalla tarkoitan, että paljon riittoisampi kuin esimerkiksi mustikkamehu ja omenamehu, jotka vaativat paljon vähemmän laimennusta (niiden keitettyjä versioita en laimenna ollenkaan, mutta mehumaija- ja mehuasemaversioita laimennan, joskin vähemmän kuin puolukkamehua). Riittoisalla tarkoitan myös, että puolukkamehun makuun helpommin kyllästyn kuin vaikkapa juuri mustikkamehun tai omenamehun makuun.

Puolukkamehua juon sekä kylmänä että kuumana silloin kuin siltä tuntuu. Kuumana juomista varten kaadan laimennetusta kannusta kuppiin, lämmitän mikrossa ja lisään vähän hunajaa, joka mielestäni sopii siihen hyvin. Käytän puolukkamehua myös smoothieiden nesteenä. Suosikkismoothieni puolukkamehusta tehtynä on mansikka-puolukkasmoothie, jossa siis vain soseutan (jäisiä) mansikoita puolukkamehun kanssa. Jonkin verran käytän puolukkamehupohjaisissa smoothieissa myös itsepakastettuja omenaviipaleita, joista en enää muista, olivatko ne omista puista vai naapurin.

Puolukkamehu on siitä erilainen kuin vaikkapa aroniamehu, että siinä maistuu se marja, josta se on tehty. Sopivaksi laimennettu aroniamehu siis maistuu mielestäni aivan erilaiselta kuin aronia sellaisenaan, mutta puolukka maistuu sopivaksi laimennettuna puolukalta, joskin sokerin vuoksi makeammalta kuin puolukka itse. Näin ollen sanoisin, että jos puolukan makua kaikin puolin inhoaa, ei välttämättä tykkää puolukkamehustakaan. Minulle puolukkamehu on suurin piirtein ainoa tapa, jolla yleensäkään käytän puolukkaa, koska puolukkamehu, vaikka se maistuukin puolukalta, niin siinä puolukan maku ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin vaikkapa puolukkasurvoksessa ja puolukkahillossa, joita itse en ole kaivannut minkään ruuan kanssa. Puolukkahilloa olen kyllä tehnyt jääkaappiini, mutta käyttämättä on jäänyt. Ehkä voisin antaa sille joskus uuden mahdollisuuden, vaikka kaalilaatikon kanssa en siitä niin välittänytkään.

Ensimmäinen kattilallinen kiehuu. Melkein yli, mutta ei aivan, joten säästyin sotkuilta.

Toinen kattila, kun lämpöä on alennettu yksi pykälä.

Siivilään jääneet puolukat 15 min myöhemmin, kun mehua ei enempää valunut pois.

Laimennusvaiheessa tuli näin paljon vaahtoa. Lusikoin ne pois.

Sopivaksi laimennettua puolukkamehua lasissa.

Muita mehukirjoituksia:

Hyvä paistettu riisi kiinalaiseen tapaan

Minulla oli vielä tähteenä kattilan pohjat ylijäänyttä keitettyä riisiä. Nyt halusin tehdä siitä kiinalaista paistettua riisiä. Edellisen kerran, kun tein paistettua riisiä kiinalaisen ohjeen mukaan, tuli vain pliisun makuista, joten tällä kerralla käytin enemmän aikaa siihen, että luin useita nettisivuja siitä, miten tehdään hyvä kiinalainen paistettu riisi. Ohjeita luettuani ja niistä opittuani sainkin tehtyä hyvää kiinalaisen makuista paistettua riisiä. Molemmilla kerroilla mausteiksi tuli soijakastike, seesamiöljy ja valkosipuli, joiden lisäksi laitoin nyt myös sokeria, niin kuin vinkattiin Wikipedian Cookbook:Fried Rice -sivulla. Sokerin lisääminen oli tässä nyt hyvä juttu, koska se pyöristi seesamiöljyn makua, joka tässä selvästi maistuu. Mutta kaikista olennaisin muutos tällä kertaa oli se, mitä neuvottiin useilla googlaamillani sivuilla: En vain lämmittänyt riisiä pannulla, vaan ihan kunnolla paistoin sitä pannulla niin pitkään, että oli ruskistumista vähän joka puolella. Syödessäni tajusin, että jep, tässä se juju oli. Kunnolla paistettu riisi imi itseensä seesamiöljyn ja soijakastikkeen makuja aivan eri tavalla kuin ilman ruskistumista paistettu riisi. Minulle tämä riisin ruskistaminen oli ehdottomasti tässä se avainjuttu, joka sai paistetun riisin maistumaan pääruualta eikä vain joltain tylsältä vetelältä yritelmältä. Nyt kun katson tuota reseptiä, jolla edellisellä kerralla yritin tehdä kiinalaisen paistetun riisin, näen, että siinäkin tavoitellaan ruskistunutta riisiä, mutta minulla sitä ruskistumista ei vain ehtinyt tulla sen ohjeen mukaisilla paistoajoilla. Tänään tein tämän paistetun riisin ilman yhtä tiettyä ohjetta ja ruskistin niin kauan, että ruskistuminen näytti riittävältä.

Kiinalainen paistettu riisi (n. 2 annosta)
300 g jäähtynyttä keitettyä riisiä (3 ¾ dl)
neutraalin makuista öljyä paistamiseen, säästelemättä
1 keskikokoinen porkkana
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
50 g pakasteherneitä
2 kananmunaa
2 tl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria maun mukaan
(Pinnalle: kevätsipulia ohuina renkaina, jos on)
Jos riisit ovat jäähtyessään tarttuneet yhteen, irrottele ne toisistaan käsillä sellaisiksi, että ne on helppo levittää pannun leveydelle (pikkupaakkuja saa jäädä). Jos riisin keittämisvaiheessa jo tietää haluavansa lopuista paistettua riisiä, on hyvä idea huuhdella riisit siivilässä ennen keittämistä, jolloin irtotärkkelys vähenee, mikä puolestaan vähentään riisien tarttumista yhteen.
Kuori porkkana. Pilko se pieniksi kuutioiksi. Ota pakasteherneet sulamaan. Kuori sipuli. Pilko se mieluisan kokoisiksi. Itse tykkään tässä ruuassa sipulista renkaina, mutta silppukin käy. Kuori valkosipuli ja silppua se.
Riko kananmunat lasiin. Sekoita haarukalla tasaiseksi seokseksi.
Kuumenna isolla paistinpannulla 1-2 rkl öljyä. Paista siinä porkkanaa ja sipulia muutama minuutti. Lisää valkosipuli, ja paista sekoitellen vielä 1 minuutti. Siirrä kaikki pois pannulta.
Lisää pannulle öljyä sen verran, että pannun pohja peittyy, ja voi olla vähän ylikin. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Lisää pannulle riisit ja levitä riisit koko pannun leveydelle. Paista vähän keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) sekoittamatta muutama minuutti tai kunnes pohjimmaisissa riiseissä on ruskistumista, mutta ei palamista. Sitten sekoita ja levitä taas koko pannun leveydelle. Paista taas sekoittamatta muutama minuutti tai kunnes pohjimmaisissa riiseissä on ruskistumista, mutta ei palamista. Sitten taas sekoita ja levitä. Jatka samalla tavalla, kunnes riiseissä on ruskistumista suurin piirtein joka puolella, mutta mikään ei ole vielä palanut.
Kun riisit ovat riittävän ruskistuneet, siirrä puolet riiseistä muiden riisien päälle niin, että puoli pannullista jää tyhjäksi. Lisää tyhjälle puolikkaalle vähän öljyä ja kananmunaseos. Paista sekoittamatta 30 sekuntia. Lisää munien päälle paistetut kasvikset, ja sekoita munat tasaisesti riisin joukkoon. Lisää pakasteherneet, soijakastike, seesamiöljy, sokeri sekä suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi. Kun pakasteherneet ovat sulaneet, ota pannu pois levyltä ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria. Tarjoa heti joko pääruokana tai (lihan tai kanan) lisäkkeenä. (Jos löytyy kevätsipulia, voi leikata ohuiksi renkaiksi ja ripotella päälle lopuksi.)
Muunnoksia
Kananmunat ja/tai kasvikset voi halutessa jättää pois. Niiden tilalla tai lisäksi voi halutessa käyttää esimerkiksi:
* muita kasviksia kuutioina tai ohuina suikaleina (lisää samaan aikaan kuin porkkana ja sipuli)
* mureaa lihaa tai kanaa suupaloina. Raa’at paista kypsäksi alussa, siirrä pois pannulta ja lisää lopussa. Valmiiksi kypsät lisää lopussa ja kääntele, kunnes ovat kuumia. (Voi myös tarjota kypsät lihat tai kanat erikseen)
* katkarapuja – lisää lopussa
* pekonia. Paista kypsäksi alussa. Siirrä pois pannulta, mutta jätä rasvat pannuun ja paista siinä muut ainekset. Lisää paistettu pekoni lopussa suupaloina.
* kinkkua. Pilko kuutioiksi ja lisää lopussa.
* pähkinöitä. Ne voivat olla paahdettuja, paahtamattomia, suolattuja tai suolaamattomia. Lisää ne samaan aikaan valkosipulin kanssa.
* mausteita esim. chili ja inkivääri hienonnettuna. Lisää samaan aikaan valkosipulin kanssa.
* maustekastikkeita esim. osterikastike, kalakastike, sweet chili sauce – lisää lopussa maun mukaan (osterikastike esiintyy monissa kiinalaisen paistetun riisin resepteissä)

Raaka-aineet keitetty riisi, öljy, porkkana, herneet, sipuli, valkosipuli, kananmuna, soijakastike ja seesamiöljy ovat hyvin tyypilliset kiinalaisen paistetun riisin valmistusaineet sen perusteella, mitä löytyy, kun googlaa ”Chinese fried rice”. Yleensä kiinalainen paistettu riisi sisältää myös kevätsipulia, mutta sitä minulla ei ollut, joten jätin pois. Hyvää tuli silti. Joissakin kiinalaisen paistetun riisin resepteissä on myös osterikastiketta, jota sitäkään minulla ei ollut, mutta moni resepti onkin ilman sitä. Siitä tulisi kuulemma makeahko maku, joten sitä käytettäessä voisi ehkä jättää sokerin pois tai lisätä sitä vähemmän. Perinteisesti kiinalaiset tekevät paistetun riisin wokissa paistinpannun sijaan, mutta minulla ei ole wokkiakaan, joten paistinpannulla mentiin.

Ylijääneet ja yhteen tarttuneet riisit kattilan pohjalla.

Valmis paistettu riisi pannulla. Siellä täällä näkyy ruskeita juttuja, joita voisi luulla jauhelihaksi. Ne eivät kuitenkaan ole jauhelihaa, vaan ruskistunutta riisiä. Tällaisella ruskistuneen riisin osuudella lopputulos oli maukas.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptit Riisivuoka, Riisiletut ja Riisirieska. Siellä on myös linkkejä muihin resepteihin riisin jatkojalostuksesta, kuten riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa, appelsiiniriisi keitetyn riisin jämistä ja savusiika-riisisalaatti.