Paistettu riisi pyttipannun tapaan

Toissapäivänä tein kanakastiketta ja riisiä. Sitä syötiin hyvillä mielin kolmella lounaalla, kunnes kanakastike loppui. Riisin jämistä halusin nyt tehdä pyttipannun tapaan paistettua riisiä, eli makkaran kanssa paistettua riisiä, jonka kanssa syödään paistettu kananmuna. Tämä on siis eräänlainen riisipyttipannu, riisispydäri tai riisipyttis, jossa perunan sijaan on riisin tähteet. Tuli tosi herkullista. Hyödynsin tässä samaa, mitä olin oppinut kiinalaisen paistetun riisin paistamisesta, eli että riisiin annetaan paistua kunnolla ruskistuspintaa, jolloin riisi imee paremmin itseensä makuja. Tässä tapauksessa se maku, jota riisi imi, oli makkaran maku, joka maistui ihanasti koko ruuassa eikä pelkästään makkarapaloissa. Paistettu kananmuna sopi tämän kanssa syötäväksi oikein hyvin.

Paistettu riisi pyttipannun tapaan
keitettyä jäähtynyttä riisiä
makkaraa noin 100 grammaa (1 kpl) per 200 grammaa keitettyä riisiä (2½ dl)
voita paistamiseen noin 2 rkl per 200 grammaa riisiä
kananmunia 1-2 kpl per syöjä + suolaa
Jos riisit ovat jäähtyeessään tarttuneet yhteen, irrottele niitä toisistaan käsillä sen verran, että riisit on helppo levittää koko pannun alueelle.
Kuumenna isolla paistinpannulla voita. Levitä riisit koko pannun alueelle. Paras tulos tulee, kun riisiä on pannulla vain yhdessä kerroksessa niin, että kaikki riisit pääsevät koskemaan pannun kuumaan pintaan. Tarvittaessa riisit voi jakaa useammalle pannulle.
Paista riisejä hieman keskilämpöä (keittolevyn säätö 2/3) kuumemmalla muutama minuutti ilman sekoittamista, tai kunnes riisien alapuoliin on tullut ruskistumista. Sekoita riisejä, sitten paista taas sekoittamatta muutama minuutti ilman sekoittamista. Jatka samalla tavalla, kunnes riiseissä on ruskistumista suurin piirtein joka puolella, mutta mikään ei ole vielä palanut. Täysin ruskeiksi ei tarvitse saada, vaan riittää se ”ruskistumista suurin piirtein joka puolella”. (200 grammalla riisiä isolla paistinpannulla paistoin kolme ”kierrosta”, ja sitten oli tyytyväinen.)
Kun riisit ovat ruskistuneet riittävästi, siirrä ne joko pannun sivuun tai pois pannulta niin, että makkarapalat mahtuvat pannulle yhteen kerrokseen. Anna makkarapalojen lämmetä, ja sekoita ne sitten riisin kanssa sekaisin. Makkarapaloja ei ole tässä ruuassa olennaista paistaa ruskeiksi asti, mutta niinkin voi tehdä, jos tykkää.
Lopussa siirrä riisi-makkaraseos pois pannulta kananmunien paistamista varten. Lisää pannulle tarvittaessa voita tai muuta rasvaa, ja paista kananmunat syöjien haluamaan kypsyysasteeseen. Itse suosin molemmin puolin ruskistettuja kananmunia, joita paistan muutaman minuutin per puoli hieman keskilämpöä kuumemmalla, ja lopussa ripotelen suolaa päälle. Kananmunat voi halutessa paistaa myös eri pannulla, mutta itse tykkään siitä, kun kananmunat imevät itseensä makkaranpaistosta jääneitä makuja.
Vinkki:
* Tämä ruoka on mielestäni herkullinen ihan tällaisenaan, mutta halutessa tähän voi lisätä esimerkiksi sipulia, valkosipulia, sieniä, vihanneksia ja/tai mausteita. Voin sijaan voi paistaa muussakin rasvassa, mutta jos käyttää kasviperäisiä rasvoja, silloin suosittelen lisäämään jotain muita mieleisiä makuja tilalle.

Lisäkkeeksi paistoin tällä kertaa parsakaalia ja paprikaa. Pyrin pilkkomaan parsakaalin ohuiksi ja paprikan suhteellisen pieniksi. Paistoin niitä voissa aina muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa, sitten sekoitin, paistoin taas muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa vähän joka puolella ja olivat kypsiä. Lopussa maustoin suolalla ja sokerilla.

Tämä ruoka on mielestäni hyvä kotivararuoka, eli pitkään säilyvistä aineksista tehtävä ruoka. Keittämätön riisi säilyy pitkään huoneenlämmössä. Makkarat taas säilytän pakastimessa. Pakastan makkarat omassa ostopakkauksessaan, ja irrottan jäisistä makkaroista terävällä veitsellä sen verran, kuin kerralla tarvitsen. Loput siirrän takaisin pakkaseen, jolloin ei tarvitse käyttää koko pakettia kerralla. Makkarat pilkon ja paistan jäisinä, jos en ole saanut aikaiseksi ottaa niitä ajoissa sulamaan, eli yleensä siis jäisillä mennään. Kananmunat säilyvät yleensä huoneenlämmössä vähintään kuukauden. Parsakaali ja paprika olivat tällä kertaa tuoreita, mutta tuoreiden sijaan voi käyttää myös pakasteita. Jäiset parsakaalit pilkon yleensä terävällä veitsellä ohuiksi ennen paistoa, ja annan niiden paistua sekoittamatta niin kauan, kunnes alhaalla on ruskistumista. Lopussa maustan sellaisella määrällä suolaa ja sokeria, että maistuu hyvältä.

Tämä ruoka on hyvin saman tapainen kuin Paistettu makaroni pyttipannun tapaan. Kuitenkin niissä kahdessa perusidea on eri: Paistetussa makaronissa ideana minulle on makaronin rapeus, paistetussa riisissä tavoitteena ei ole se. Paistetussa riisissä mielestäni perusideana on se, että paistetaan riisi sellaiseksi, joka imee itseensä makuja tavallista keitettyä riisiä paremmin.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on mm. linkit Savusiika-riisisalaatti, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä pitkäjyväisestä riisistä mikrossa.

Linkkejä perinteisempiin perunasta tehtyihin pyttipannuihin:

Rieskat ylijääneestä spagetista

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista
2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)
2 dl vehnäjauhoja (130 g)
2 dl täysmaitoa (200 g)
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.
Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.
Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.
Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.
Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Spagettisilppu ja maito sekoitettuina. Tiskiä säästääkseni tein tämän samassa kattilassa, jossa spagetin jämät oleilivat.

Kananmuna sekoitettuna tasaiseksi haarukalla.

Taikinakasoja leivinpaperoidulla pellillä. Periaatteessa voisi paistaa jo tällaisenakin, jolloin ei ehkä tulisi yhtä matalia.

Valmiit rieskat 15 minuutin paistamisen jälkeen.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja:

Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)
200 g perunamuusia (n. 2 dl)
5 dl piimää (500 g)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl tummaa siirappia (140 g)
8 dl ruisjauhoja (440 g)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
50 g voita sulatettuna
Voiteluun:
½ dl tummaa siirappia (70 g)
½ dl vettä (50 g)
Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.
Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Limput ristiviillettyinä. Ristiviilloista ei tullut kovin kauniita, joten seuraavalla kerralla voisin tehdä mieluummin pari samansuuntaista viiltoa.

Siirappivedellä voidellut valmiit limput.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.

Talonpojan munakas perunamuusista

Perunamuusin jämät sopivat hyvin talonpojan munakkaaseen.

Talonpojan munakas on kätevä munakas, jossa perinteisesti käytetään kinkkua ja keitettyjä perunoita. Nyt kun minulla oli ylijäämä perunamuusia, tuli mieleeni kokeilla, mitä tulee talonpojan munakkaasta, jos sen tekeekin muusista keitettyjen perunoiden sijaan. Onnistui hyvin. Tuli hyvää sekä maultaan että rakenteeltaan. Oli myös helppo ja nopea tehdä ylijääneestä perunamuusista, kun silloin perunoiden pilkkomisvaihetta ei tarvinnut tehdä. Maistui siltä, miltä talonpojan munakkaan mielestäni kuuluukin maistua, eli tässä maistuu savukinkku, neutraali peruna ja kananmuna. Perinteestä poiketen perunapalojen tilalla vain oli se ylijäänyt perunamuusi.

Talonpojan munakas perunamuusista
4 kananmunaa
1 ¼ dl jäähtynyttä perunamuusia (noin 125 g)
1 dl kuutioitua savukinkkua (n. 40-50 g)
1 maustemitta suolaa (tai maun mukaan)
2 rkl voita paistamiseen
Sekoita keskenään kananmunat, perunamuusi ja suola (esim. kierrevispilällä). Kuumenna isolla paistinpannulla voi. Lisää siihen kinkku, ja anna ruskistua hieman keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3). Lisää pannulle kananmunaseos, ja sekoita. Käännä keittolevyn säätö pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Anna kypsyä, kunnes kananmunaseos on hyytynyt. Minulla kesti siinä nyt 10 minuuttia.
Kun munakas on hyytynyt, mielestäni helpoin tapa siirtää munakas siististi pois pannulta on leikata munakas paloiksi jo pannulla (esim. 4-8 palaan), ja sitten siirtää palat pannulta yksitellen tarjoiluastiaan tai lautasille. Jos onnistuu munakkaan siirtäminen kokonaisena, senkin voi toki tehdä.
Alkuperäisessä ohjeessa on lisäksi 3 rkl hienonnettua sipulia, joka ruskistetaan yhdessä kinkkukuutioiden (ja keitettyjen kuutioitujen perunoiden) kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa myös ripotellaan silputtua ruohosipulia lopussa pinnalle. Itse jätin molemmat pois, koska ruohosipulia minulla ei ollut ja sipulia en tähän kaivannut.

Tämä resepti perustuu talonpojan munakkaan ohjeeseen, joka on Maija Silvennoisen kirjassa Makujen Maailma Arkeen. Siinä oli 4 kananmunaa, 2 keitettyä perunaa, 2 rkl vettä, 1 dl kuutioitua kinkkua, 3 rkl hienonnua sipulia, 2 rkl voita, suolaa, valkopippuria ja hienonnettua ruohosipulia. Kun käytin keitettyjen perunoiden sijaan perunamuusia, jätin samalla myös lisätyn nesteen pois.

10 minuuttia hyytynyt talonpojan munakas. Tämä oli minulle tarpeeksi hyytynyt, joten siirsin pois levyltä ja aloin leikata.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Siellä on reseptit Perunasämpylät, Perunaletut, Perunatassut, Perunapannukakku, Perunamuffinit ja Perunamuusivuoka. Siellä on myös linkkejä muihin resepteihin perunamuusin uusiokäytöstä, kuten duchesse-perunat, gratinoitu perunamuusi ja perunarieska (pellillinen / pienet rieskat pannulla tai uunissa).

Duchesse-perunat muusista

Tein eilen hirvenlihapullia ja ison satsin perunamuusia. Sen satsin ylijääneestä perunamuusista tein lounaaksi perunapannukakkua savusiikatäytteellä. Nyt teki mieli kokeilla tehdä taas perunamuusista duchesse-perunoita. Minulla on ollut vaikeuksia löytää sellaista perunamuusista tehtävien duchesse-perunoiden ohjetta, jossa olisi tarkat määrät ja jolla tehtynä kasat eivät leviä uunissa. Nyt käytin kahta eri ohjetta, joista yksi englanninkielinen, jossa oli tarkat määrät ja toinen suomenkielinen, jossa oli uskottavampi paistolämpötila ja jossa ei tarvinnut voidella pintoja keltuaisilla, mutta jossa ei kerrottu tarkkoja ainesosien määriä. Kun noudatin englanninkielisen ohjeen ainesosien määrää ja suomenkielisen ohjeen paistolämpötilaa, tuli duchesse-perunoita, jotka jonkin verran levisivät uunissa, mutta kuitenkin pysyivät erillään toisistaan. Aiemmilla duchesse-kokeiluillani muusista ne ovat levinneet uunissa yhdeksi isoksi levyksi, joten tämänkertaiseen kokeiluun olen tyytyväinen ja kirjoitan reseptin ylös.

Duchesse-perunat perunamuusista
500 g perunamuusia (n. 5 dl)
2 kananmunan keltuaista
ripaus suolaa
(ripaus muskottia, jos on – minulla ei ollut)
Riko kananmunien rakenne haarukalla, lisää niihin suolaa ja sekoita tasaiseksi. Sekoita keltuaiset muusiin. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.
Tässä vaiheessa on ainakin kaksi eri tapaa jatkaa. Perinteinen tapa tehdä duchesse-perunoita on, että lusikoi perunamuusiseoksen pursotuspussiin (samanlaiseen jolla kermaa pursotetaan kakun päälle) ja pursottaa leivinpaperoidulle pellille kauniita ruusukkeita. Toinen tapa on yksinkertaisesti lusikoida seoksesta kasoja leivinpaperoidulle pellille niin, että jää hyvin leviämisvaraa. Se oli minun suosimani tapa tällä kertaa. Pursottamalla tulee kauniimpia, mutta juuri tällä perunamuusista tehdyllä ohjeella ne eivät täysin säilytä muotoaan uunissa.
Paista duchesse-perunoita 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnoissa on väriä. Minulla kesti siinä nyt 25 minuuttia.

Tällä kertaa valitsin mieluummin lusikoimisen kuin pursottamisen siksi, koska en tykkää tiskata pursotuspussia. Se on niitä harvoja sellaisia keittiötavaroitani, että ei kestä konepesua eikä ole helposti käsintiskattava, varsinkaan kuivuneen perunamuusin tapauksessa.

Maku näissä perunamuusista tehdyissä duchesse-perunoissa on mielestäni neutraalin perunainen. Perunan maku on näissä miedompi kuin monissa muissa uunissa tehdyissä perunalisäkkeissä, kuten lohkoperunoissa tai viipaleperunoissa. Niiden tapaista sellaisenaan herkuteltavaa perunaruokaa nämä duchesse-perunat eivät mielestäni ole, vaan nämä ovat parhaimmillaan lihan ja kastikkeen kanssa, sillä maku on neutraali ja suutuntuma sellainen, että kaipaan niiden kanssa vähän jotain kastiketta.

Nyt söin näiden duchesse-perunoiden kanssa eilisiä hirvenlihapullia sekä valkosipuli-smetanakastiketta. Maistui todella hyvin. Valkosipuli-smetanakastikkeen tein sekoittamalla smetanapurkin loppuihin (n. ½ purkkia smetanaa) yhden hienonnetun valkosipulin kynnen, 1 maustemitta suolaa, ½ tl sokeria ja useamman pyöräytyksen mustapippuria (taisi mennä 4 pyöräytystä). Annoin kastikkeen maustua jääkaapissa sen aikaa, kun duchesse-perunat olivat uunissa. Kastiketta tuli tuosta määrästä vain yksi annos, mutta se oli ok, koska meillä kukaan muu ei syö raakaa valkosipulia. Joku muu kerta voisin kuitenkin tehdä tuota herkkukastiketta kerralla isomman annoksen, jotta riittää muillekin päiville.

Kun miettii perunamuusin uusiokäyttötapoja, tämän duchesse-tavan etu on se, että tämä on helppo ja suht nopea tapa saada eilisestä perunamuusista toimiva perunalisäke. Eilinen perunamuusi on yleensä tunkkaisen makuista, mutta nämä duchesse-perunat eivät ole. Eilisperunan tunkkainen maku yleensä häviää tällaisissa ruuissa, missä perunamuusi paistetaan kiinteäksi asti. Silloin perunan maku tyypillisesti muuttuu tunkkaisesta takaisin neutraaliksi. Jos taas perunan seassa on raakaa vehnäjauhoa, perunan maku yleensä makeutuu ja suutuntuma muuttuu kosteammaksi.