Oli tähteenä vielä rucola-kermaviilikastiketta, jota olin syönyt ensin broilerinjauhelihapihvien ja viipaleperunoiden kanssa, sitten kanasalaatin kanssa. Nyt kun sitä kastiketta oli vielä jäljellä ja kanat kaikissa muodoissaan oli syöty, käytin loput kastikkeet kinkku-juustosalaattiin, josta tuli tosi hyvää. Revin vain lautaselle jääsalaatin loput, ja niiden päälle revin kinkkua. Päälle pilkoin loput Emmental-juustosta. Haluan aina salaatteihini jotain makeaa hedelmää ja nyt minulla oli avattuna säilykepersikkaa, joten pilkoin sitä tähän salaattiin. Päälle sitten ne kermaviili-kastikkeen loput ja valmista tuli. Silloin kun kastiketta ei ole valmiina ja haluan syödä kinkku-juustosalaatin, sekoitan kermaviiliin ½ tl suolaa, 1 tl sokeria ja makuainetta mitä löytyy, esim. tuoreita yrttejä tai 1 puristettu valkosipulin kynsi.
Tuunasin perunamuusin jämät tällaisella helpolla ja suht nopealla tavalla. Gratinoitu perunamuusi eli juustokuorrutettu uunissa paistettu perunamuusi on yksinkertaisemmasta päästä ruokia mitä voi tehdä perunamuusista, koska perunamuusin lisäksi siihen tarvitaan vain kananmuna ja juustoa. Tähän käy sekä ylijäänyt perunamuusi että varta vasten tehty perunamuusi, joka on jäähdytetty suurin piirtein kättä kylmemmäksi. Ylijäämä perunamuusi tai tuore jäähdytetty perunamuusi yksinkertaisesti sekoitetaan kananmunan kanssa (1 kananmuna per 2 dl muusia), kaadetaan leivinpaperoidulle pellille, ripotellaan päälle juustoraastetta ja ruskistetaan uunissa. Muusin jämät piristyvät siinä uuteen uskoon ilman, että maistuu eiliseltä muusilta. Ylijääneestä perunamuusista tulee näin kauhottavan sijaan leikattavaa, ja jäähtymisen jälkeen käsin syötävää, jolle voi levittää samat täytteet kuin leivälle ja syödä leivän tapaan. Gratinoitu perunamuusi maistuu hyvällä tavalla perunalta ja juustolta, eli siinä maistuu perunan hyvä ominaismaku ilman huonoja (kitkeriä/tunkkaisia) perunamakuja. Tämä on yksi suosikkitapojani tehdä perunamuusin tähteistä uusi lisäke muulle ruualle. Muihin suosimiini perunamuusin tuunaus tapoihin kuuluu perunamuusin hyödyntäminen leivonnassa. Tykkään myös tehdä uunissa uutta ruokaa perunamuusista ja mahdollisista muista tähteistä perunamuusivuokien ja uunimunakkaiden muodossa, joista molempiin uppoaa samalla monet muutkin tähteet.
Gratinoitu perunamuusi (n. 2-4 annosta)
2 dl jäähtynyttä perunamuusia
1 kananmuna
juustoraastetta
Sekoita kananmuna tasaiseksi. Sekoita siihen perunamuusi. Kaada seos leivinpaperoidulle uunipellille. Anna seoksen levitä sen verran kuin se leviää, mutta ei tarvitse varta vasten levittää sitä ohuemmaksi. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Minulla meni siihen 15 minuuttia. Tämä on sopiva perunalisäke kalalle, lihalle, makkaralle, nakille jne. Lisänä voi halutessa tarjota kastiketta, jota gratinoitu perunamuusi imee hyvin. Savukalan kanssa tarjottaessa suosittelen erityisesti kylmiä kastikkeita.
Vinkkejä:
* voi tehdä halutessa isomman annoksen, kunhan käyttää yhden kananmunan kahta desilitraa muusia kohden ja paistaa sen verran aikaa kuin tarvitaan pinnan ruskistumiseen
* jos haluaa paksumman gratinoidun perunamuusin, seoksen voi paistaa leivinpaperoidussa uunivuoassa. Paistoaika voi silloin olla eri, ja seos voi jäädä lusikoitavaksi.
* muusiin voi halutessa sekoittaa myös mausteita
* jäähtyneet ohuet gratinoidut perunamuusit voi syödä leivän tapaan
Ennen paistamista.
Paistamisen jälkeen.
Annokseni gratinoitua perunamuusia, savukirjolohta, kirsikkatomaatteja ja vihreää paprikaa.
Jäähtynyt pala gratinoitunutta perunamuusia alapuoli ylöspäin käännettynä.
Oivariinia päällä. Hyvin maistui myös leipänä. Tämä olisikin suosikkitapani tehdä perunarieska ilman jauhoja, jos sellaiselle olisi tarvetta.
Muita tapoja käyttää ylimääräinen perunamuusi löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Sieltä löytyy näiden uusiokäyttötapojen reseptit:
Paistoin paketin pekonia, raastoin juustoa mitä löytyi avattuna. Nyt se sattui olemaan Oltermannia. Halkaisin kylmät ylijääneet uuniperunat pitkittäissuunnassa, ja kaavin lusikalla sisukset pois. Muusasin sisukset haarukalla maidon kanssa. Lisäsin maitoa sen verran, että seos ei ole kuivaa. Sekoitin muusiin vähän pekoninrasvaa (korvaamaan voin muusissa, kun pekoninrasva nyt sattui olemaan vielä lämmintä), ripauksen suolaa, murennettua pekonia ja juustoraastetta. Lusikoin seoksen takaisin perunan kuoriin. Ripottelin juustoraastetta pinnoille, ja paistoin 225-asteisen keskitasolla, kunnes pinnassa oli väriä. Siihen meni nyt 25 minuuttia.
4-vuotias lapseni innostui näistä. ”Tosi hyvää! Tee näitä toistekin!”, hän sanoi. Itse en ollut niin innostunut, sillä löysin parantamisen varaa. Näissä maistui se kypsennettyjen ja jäähdytettyjen perunoiden tunkkainen ominaismaku eli ns. eilisperunan maku. Se olisi kyllä ollut helposti poistettavissa, jos olisin vain hoksannut asian. Aiempien kokemusteni perusteella vehnäjauho sekoitettuna perunaan ennen paistamista poistaa sen eilisperunan tunkkaisen maun ja muuttaa sen miellyttäväksi makeahkoksi mauksi. Siksi perunarieskatkin ovat niin hyviä, vaikkei se sama eilinen perunamuusi yhtä hyvää olekaan. Tässä tähteeksi jääneen uuniperunan tapauksessa siis jatkossa sekoittaisin siihen muusattuun perunaan vähän vehnäjauhoa mukaan. Ei tarvita edes paljoa, mutta vähän kuitenkin. Jatkossa lisäisin myös pekonia suhteessa paljon enemmän, ja juustoraasteena käyttäisin jotain vahvempaa juustoa. Tuossa spendwithpennies-sivuston ohjeessa juustona käytettiin cheddaria, joka varmasti olisi hyvä tähän. Ideana nämä pekoniset juustoiset uuniperunoiden tähteet ovat niin kiintoisa, että varmasti palaan tähän joskus.
Tähteeksi jääneet uuniperunat.
Halkaistut uuniperunat.
Sisukset koverrettuina pois ja siirrettyinä syvään lautaseen.
Perunoiden sisukset muusattuna maidon kanssa. Tähdeperunoista tehtäessä lisäisin siis jatkossa tässä vaiheessa myös vähän vehnäjauhoa, jolloin maitoakin tarvitaan vähän enemmän.
Pekonin rasvaa ja suolaa sekoitettuna mukaan.
Pekonimurua ja juustoraastetta sekoitettuna mukaan. Tuo pekonimäärä ei vielä maistunut missään, joten jatkossa pekonia saisi olla ainakin tuplamäärä.
Seos lusikoituna takaisin perunoiden kuoriin.
Juustoraastetta päällä.
25 minuutin paistamisen jälkeen. Paistoin siis pellillä tuolla lautasella, koska en viitsinyt noin pienen määrän takia tuhlata koko leivinpaperiarkkia.
Nyt vain vaihdoin vihannekset niihin, mitä tällä kertaa oli tuoreina. Juustonkin vaihtoin siihen, mitä satttui olemaan avattuna, joka nyt oli parmesaani. Tosi hyvää oli näinkin. Maistui hyvin myös lapsille ja vieraalle.
Käytin tähän loppuun linssipaketin, jonka parasta ennen oli jo yli kaksi vuotta sitten – lokakuu 2017. Nyt en huomannut näissä linsseissä mitään vikaa. Edellisellä kerralla näitä vanhoja linssejä käyttäessäni koin, että linssit jäivät ehkä normaalia kovemmiksi, mutta tällä kertaa en huomannut sellaista ollenkaan.
Tomaattinen linssikeitto
2 dl vihreitä linssejä
1 litra hyvää lientä
400 g tomaattimurska
2 tomaattia
2 porkkanaa
1 sipuli
2 rkl voita paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
1 laakerin lehti
1 tl savupaprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
1 laakerin lehti
2 tl sokeria
suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan – nyt meni 2 3/4 tl
Tarjoiluun:
raastettua parmesaania tai muuta hyvää juustoa (esim. Grada Padano tai Pecorino)
Kuori sipuli ja valkosipuli, silppua ne. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi paloiksi.
Kuullota sipulisilppu kolmen litran kattilan pohjalla voissa. Lisää valkosipuli, savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Paista käännellen vielä noin minuutti tai kunnes mausteet tuoksahtavat. Lisää tomaatit, porkkanat, laakerin lehti, liemi ja tomaattimurska. Kiehauta.
Huuhtele linssit siivilässä. Lisää kiehuvaan liemeen huuhdellut linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes linssit ja vihannekset ovat kypsiä.
Lisää sokeri ja suola. Tarkista maku. Voi tarjota heti tai myöhempänä päivänä uudelleen lämmitettynä. Tästä määrästä tuli 7-8 lautasellista.
Kuumaa valmista linssikeittoa kattilassa.
Annos linssikeittoa lautasella ennen parmesaanin lisäämistä.
Söin tätä keittoa vielä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, kunnes loppui. Kolmantena päivänä en enää kaivannut tämän päälle parmesaania, ja maistui oikein hyvin ilman. Maut syventyivät kahden päivän aikana.
Jääkaapissani sattui olemaan viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketti ja portobellopaketti, jolla oli parasta ennen eilen:
Niistä tuli sitten mieleeni, että haluan portobellopastaa mozzarellalla eli portobello-mozzarellapastaa. Noista vain mozzarellalla oli oikeasti kiire, sillä sienet yleensä säilyvät jääkaapissa vielä pitkään parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin – voivat säilyä jopa viikkoja.
Sienipastoille löytyy Googlella monimutkaisempiakin ohjeita, mutta nyt halusin tehdä sienipastan yksinkertaisella tavalla. Eli keitin vain pastat, pilkoin sienet, paistoin sienet voissa, suolasin ne, sekoitin lautasella keskenään sienet, pastat, revityt mozzarellat. Oli todella ihanan herkullista! Santsatessani totesin, että itse asiassa parhaan makuinen onkin niin, että pastat ja sienet sekoitetaan keskenään, ja mozzarellat revitään pinnalle sekoittamatta. Tällöin mozzarellan ominaismaku ja suutuntuma tulevat esille parhaiten. Mutta se nyt on makuasia. Tämä ruoka oli mielestäni hyvää molemmilla tavoilla, sekoitti mozzarellan joukkoon tai ei.
Sienipasta on mielestäni yleensä ottaen hyvää teki sen mistä syömäkelpoisesta sienestä tahansa. Portobello on oikeasti herkkusieni, joka on kasvanut tavallista herkkusientä isommaksi. Tavalliseen herkkusieneen verrattuna portobello on mielestäni maukkaampaa (umamisempaa), mutta silti tavallisetkin herkkusienet ovat mielestäni todella hyviä ja tykkään todella paljon myös niistä tehdystä sienipastasta. Myös tällaisella yksinkertaisella paistettuja sieniä + keitettyä pastaa -tavalla, niin kuin olen tässä aiemmassa postauksessa kertonut: https://ruokaideat.com/2019/06/25/paistettuja-herkkusienia-tahdemakaronin-kanssa/
Sienipasta, niin portobellopasta kuin muutkin sienipastat, ovat mielestäni hyviä sekä juustojen kanssa että ilman. Nyt kuitenkin kun minulla sitä viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa sattui olemaan, käytin sitä tähän, ja hyvin sopi. Minulla oleva mozzarella sattui olemaan vesipuhvelimozzarellaa, mutta yhtä hyvin tähän sopisi tavallinen mozzarella, joku muu juusto tai juuston jättäminen poiskin. Mozzarella, oli se sitten lehmänmaidosta tai vesipuhvelinmaidosta tehty, ei peitä tässä sienten omaa makua, mutta mielestäni tekee kuitenkin kokonaisuudesta ruokaisamman ja antaa vaihtelevuutta makuun ja suutuntumaan. Samalla kokonaisuudella tekisin mielihyvin uudestaankin, jos sattuisi samoja raaka-aineita olemaan, mutta toisaalta sienipastaa voi tehdä monella muullakin tavalla.
Portobello-mozzarellapasta (2-3 annosta)
3 portobellosientä (n. 200 g – voi korvata osittain tai kokonaan muillakin sienillä, mutta silloin vaihda ruuan nimi esim. sieni-mozzarellapastaksi)
sienten paistamiseen voita tai muuta rasvaa ja suolaa
1 paketti mozzarellajuustoa (125 g – voi olla vesipuhvelin tai lehmänmaidosta tehtyä – voi myös jättää pois tai korvata muulla juustolla mitä löytyy, mutta ota silloin mozzarella pois ruuan nimestä)
250 g vaaleaa tagliatellepastaa (tai muuta vaaleaa pastaa – tummat ja täysjyväpastat mielestäni eivät toimi tässä)
Pilko sienet. Paista ne voissa tai muussa rasvassa, ja sekoita kypsinä niihin suolaa. Rasvaa on hyvä olla sellainen määrä, että kaikki rasva ei imeydy sieniin. On herkullista, kun jää reilusti sienten makuista rasvaa kostuttaman pastaa, jolloin erillistä kastiketta ei tarvita.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse laitan pastan keitinveteen 1% merisuolaa, eli 2 litraan vettä 20 grammaa merisuolaa.
Kypsän pastan, sienet ja mozzarellan voi halutessa tarjota erikseen, tai voi sekoittaa keskenään pastat ja sienet paistorasvoineen. Mozzarellan maku on mielestäni parhaimmillaan erikseen tarjottuna. Mozzarellan sijaan voi tarjota erikseen myös muuta juustoa esim. parmesaania, pecorinoa, cheddaria, fetajuustoa, aurajuustoa tai jopa perus kermajuustoa, mistä nyt tykkää. Mutta tarjosi mitä tarjosi, kannattaa tarjota heti ennen kuin ainekset jäähtyvät.
Sienipastan kanssa tarjottavaksi sopivat hyvin myös tuoreet yrtit. Sopivia tuoreita yrttejä ovat ainakin rosmariini, rucola, oregano, basilika, timjami ja salvia.
Paistetut sienet.
Lautasellani pastaa ja paistettuja sieniä. Seuraavalla kerralla sekoittaisin jo tässä vaiheessa, ja vasta sitten mozzarellat päälle.
Mozzarellaa päällä.
Annos sekoitettuna.
Portobello-mozzarellapastaa haarukassa.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.