Riisiteeleivät keitetystä riisistä

Jääkaapissa oli keitettyä riisiä, jota oli syöty mm. broilerin koipien ja paistoliemikastikkeen kanssa. Viime viikolla tekemäni perunateeleivät keitetyistä perunoista oli juuri eilen syöty pakkasesta loppuun, ja minun teki mieli saada lisää teeleipiä. Nytkin minulla olisi ollut keitettyjä perunoita jääkaapissa (niitä oli syöty aterialla, jossa oli myös pestoa, ahvenfileitä ja kaalisalaattia). Kuitenkin keitetty riisi oli ollut jääkaapissa kauemmin, koska olin keittänyt sitä isot määrät jo viikonloppuna ja tämänpäiväiselle broileriaterialle vain lämmitin kypsää riisiä mikrossa. Niinpä päätinkin tällä kertaa käyttää teeleipiin sitä keitettyä riisiä, jota oli hyvä jatkojalostaa johonkin, ja tämä oli hyvin onnistunut uusiokäyttö. Keitetystä riisistä tehdyt teeleivät maistuvat mielestäni hyviltä teeleiviltä, joiden maussa ja suutuntumassa on paljon samaa kuin karjalanpiirakan täytteessä. Munavoikin varmasti sopisi näidenkin kanssa hyvin, mutta hyvää oli pelkän voinkin kanssa.

Teeleivät keitetystä riisistä (2 isoa teeleipää)

n. 180 g keitettyä riisiä (reilu 2 dl eli 2 1/4 dl)

4 dl täysmaitoa (400 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa

Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään märemmät aineet eli riisi, maito ja voisula. Sekoita keskenään kuivat aineet ja märemmät aineet. (Tässä vaiheessa voi tarvittaessa lisätä maitoa, jos muuten taikinaa ei saa sekoitettua tasaiseksi. Toisaalta tässä vaiheessa voi lisätä myös jauhoja, jos seos näyttää nesteeltä. Taikinasta kuuluu tulla sellainen, että sitä voi lusikoida ilman, että se ennen paistoa leviää pellillä itsestään.) Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, älä vaivaa sitkoa.

Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kullekin leivinpaperoidulle pellille yksi iso kasa. Ripottele kasojen päälle vehnäjauhoja. Madalla kasat käsillä (ripottele lisää jauhoja tarvittaessa). Tasoita reunat käsillä ja muotoile pyöreähköksi, jos jaksat. Pistele haarukalla. Paista kutakin teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa. Minulla siinä kesti 15 minuuttia. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää voin kanssa, mutta kokeile myös munavoita.

(Sopii myös pakastettavaksi, mutta pakastamisen jälkeen voi maistua makeammalta ja tuntua suussa kuivemmalta, mitä voi yrittää kompensoida esim. munavoilla tai sulattamalla päälle juustoa.)

Vinkki: Riisin määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinasta saa suhteellisen tasaisen sellaisen, jonka voi lusikoida kasaksi ja se kasa ei leviä itsestään pellillä ennen paistoa, ainesmäärät ovat todennäköisesti sopivia. Paistoaika todennäköisesti on riittävä, kun on väriä pinnassa.

Tämän riisiteeleivän resepti perustuu tähän perunateeleivän reseptiin: https://ruokaideat.com/2020/05/08/perunateeleivat-keitetyista-perunoista/ Sopivat riisin ja maidon määrät katsoin silmätuntumalla, mutta muiden ainesten määrät ovat samat kuin perunateeleivän reseptissä.

Sivuhuomautuksena muuten, että paras riisi tähän on tavallinen valkoinen riisi. Jasmiiniriisistä tuli tähän jasmiiniriisin (sienimäistä) ominaismakua enemmän kuin mitä jasmiiniriisissä sellaisenaan on. Jokin tässä taikinassa ilmeisesti tuotti odotettua enemmän umamia voimistamaan makuja. Oletan kyse olevan siitä, että raa’an vehnäjauhon entsyymit rikkovat paitsi riisin kypsää tärkkelystä sokereiksi, ne ehkä mahdollisesti myös rikkovat kypsän riisin proteiinia umamiksi? Soijakastikkeenkin valmistamiseen käytetään vehnäjauhoa, ehkä samasta syystä? Olen aiemminkin todennut esimerkiksi spagettirieskoja tehtyäni, että tärkkelystähde usein maistuu paremmalta leivässä kuin sellaisenaan. Silloin ajattelin asian johtuvan vehnäjauhon amylaasientsyymeistä, jotka kykenevät hajottamaan kypsää tärkkelystä sokereiksi, mutta nyt tämän jasmiiniriisikokeilun myötä tuntuu siltä, että umamiakin raaka vehnäjauho ehkä tuo tärkkelystähteistä esiin lisää.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Tätä kirjoittaessani tämän blogin suosituimmat reseptit ylijäämä riisistä ovat Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat, Savukala-riisisalaatti ja Riisi-kinkkuvuoka tähteistä.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista

Eiliseltä savulohiaterialta jäi kolme keitettyä perunaa, jotka halusin käyttää johonkin nopeaan leivontaan. Muuten olisin tehnyt näistä ylijääneistä keitetyistä perunoista perunarieskoja, mutta kananmunat oli loppu. Olen kerran kokeillut jättää vain perunarieskareseptistä kananmunan pois, mutta silloin rakenne jäi mielestäni keskeltä liian löysäksi, joten aloin mieluummin miettiä kokonaan eri reseptiä. Tuli mieleeni perunateeleivät perunamuusista, sillä siihen munaa ei tarvita. Sitä reseptiä soveltaen sain tehtyä hyvät teeleivät keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Myöskään hiivaa ei näihin perunateeleipiin tarvita, sillä nämä kohotetaan leivinjauheella, niin kuin teeleivät yleensäkin. Yksinkertaisesti muusasin kuorettomat keitetyt perunat, mittasin paljonko muusia tuli, suhteutin reseptin muut ainekset muusimäärän mukaan ja jatkoin samaan tapaan kuin muusista tehtäessä. Nämä perunateeleivät maistuvat mielestäni ennen kaikkea hyvältä teeleivältä, jossa mukana perunarieskan makua ja suutuntumaa.

Perunateeleivät keitetyistä perunoista (2 isoa teeleipää)

n. 300 g keitettyjä perunoita ilman kuoria (n. 3-6 perunaa riippuen perunoiden koosta – keskikokoisia n. 5 kpl, isoja keitinperunoita n. 3 kpl, isojen uuniperunoiden kokoisia riittää 2 kpl)

n. 3 dl täysmaitoa (n. 300 g)

75 g voita sulatettuna

5 dl vehnäjauhoja (325 g)

3 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa (tai 3 tl, jos tykkää voimakassuolaisesta teeleivästä)

Muusaa kuorettomat perunat (esim. nyrkeillä, haarukalla tai perunasurvimella). Sekoita niihin maitoa vähintään sen verran, että seos on kuin perunamuusia.

Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita perunaseokseen voisula. Sekoita vehnäjauhoseokseen perunaseos. Tarvittaessa lisää myös maitoa sen verran, kuin tarvitaan, että taikinan saa sekoitettua tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikina (lusikalla) juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Tarkoitus on tulla lusikoitava suhteellisen tasainen taikina, joka ei leviä itsestään ennen paistoa.

Vuoraa leivinpaperilla kaksi uunipeltiä. Lusikoi kullekin pellille puolet taikinasta keoksi. Ripottele kummankin keon päälle jauhoja. Taputtele käsillä taikinakeot matalahkoiksi. Ripottele tarvittaessa lisää jauhoja, jos taikina alkaa tarttua käsiin. Tasoita käsillä reunoista rosot pois sen verran kuin jaksat (rosot palavat nopeasti, mutta toisaalta palaneet rosot on helppo leikata pois). Pistele kukin teeleipä haarukalla ennen paistamista.

Paista kutakin isoa teeleipää 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut väriä ja teeleipä on kypsä. Leikkaa valmiit teeleivät paloiksi. Hyvää tuoreeltaan voin kanssa, mutta säilyy myös huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ylimääräiset voi pakastaa.

Vinkkejä:

* Perunan määrän kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kunhan taikinan saa sekoitettua lusikalla tasaiseksi ja se ei leviä itsestään ennen paistoa, lopputulos on todennäköisesti hyvä. Samalla periaatteella voi käyttää perunan sijaan tähän muitakin kypsiä aineksia, mitä on tarvetta käyttää pois. Sekaan voi laittaa myös vähän juusto- tai porkkanaraastetta, jos haluaa. Päälle voi ripotella halutessa esimerkiksi juustoraastetta, kaurahiutaleita tai siemeniä.

* Tällä reseptillä voi tehdä kaksi isoa perunateeleipää ylijääneestä perunamuusista korvaamalla 300 g perunaa ja 1 dl maitoa 4 desilitralla perunamuusia.

* Samalla reseptillä voi tehdä halutessa myös pienempiä teeleipiä. Paista niitäkin 250-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa ja sisältä kypsä. Pienemmät kärähtävät herkemmin, joten ota pois uunista mieluiten ennen kuin teeleivissä on mustaa.

* Kokeile samaa reseptiä myös ylijääneillä uuniperunoilla. Reseptissä olevat 300 g keitettyjä perunoita voi korvata kahdella kypsällä (Rosamundan kokoisella) uuniperunalla. Muusaa uuniperunat ilman kuoria, lisää maitoa niin paljon, että seos on perunamuusin paksuista, ja kuiva-aineisiin sekoitettaessa lisää niin paljon maitoa, kuin tarvitaan tasaisen taikinan aikaansaamiseksi.

Tämä perunateeleivän resepti on käytännössä perunamuusiteeleivän ohje 1.5-kertaistettuna. Vehnäjauhojen määrän pyöristin alaspäin, koska perunan osuus tuli vähän isommaksi kuin perunamuusiteeleivän ohjeessa. Leivinjauheen ja voin määrät on suoraan 1.5-kertaistettu alkuperäisestä ohjeesta. Maidon määrän katsoin silmätuntumalla sellaiseksi, että taikinan rakenne on sopiva. Suolan määrän jätin 1.5-kertaistamatta, koska alkuperäisen ohjeen 2 tl suolaa 3½ dl jauhomäärää kohden tuotti voimakassuolaisen lopputuloksen, millaiselle on paikkansa ja usein teeleipiin sopiikin voimakassuolaisuus, mutta tällä kertaa minun ei tehnyt mieli voimakassuolaista. Kyseisen perunamuusiteeleivän ohjeen olen itse alun perin katsonut täältä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html , josta olen vain korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla makusyistä. Kyseisessä blogissa kerrotaan ohjeen pohjan olevan alun perin Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, jollaista minulla itselläni ei ole, mutta voisi olla hyvä idea hankkia.

Ylijääneet teeleivän palat pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Näitä teeleipiä tehdessäni tulin miettineeksi, mikä ero oikeastaan on teeleivällä ja rieskalla. Minun käyttämäni reseptit perunateeleiville ja perunarieskoille eroavat toisistaan ennen kaikkea kolmella tavalla: 1) perunarieskoissa perunasoseen osuus on korkeampi 2) perunarieskoissa käytän kananmunaa ja 3) perunarieskoissa en käytä leivinjauhetta. Maku näissä perunateeleivissä on mielestäni selvästi enemmän teeleivän kuin perunarieskan maku. Moni käyttämäni rieskaresepti (esim. puurorieskat, riisirieskat ja spagettirieskat) sisältää samat perusraaka-aineet kuin teeleivät ja valmistetaan samalla tavalla kuin teeleivät, mutta erottavana tekijänä teeleivän ja rieskan välillä näyttäisi olevan selvästi suurempi leivinjauheen määrä teeleivässä kuin rieskassa. Rieskaresepteissä näyttää olevan 1 tl leivinjauhetta 3 dl jauhoja kohden, teeleivissä taas suunnilleen samaa jauhomäärää kohden 2 tl leivinjauhetta. Rieskoissa käytän usein myös kananmunaa, jota ei vaikuta tarvittavan teeleipiin. Rieskat joissakin resepteissä myös kohotetaan hiivalla, mutta teeleivät ilmeisesti kohotetaan aina leivinjauheella.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Tätä kirjoitettaessa tämän blogin suosituimmat tähdereseptit keitetyistä perunoista ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Kukkoset mannapuurosta ja kaurapuurosta

Mannapuurotäytteiset kukkoset. Päällä munavoita.

Nämä perinteiset itäsuomalaiset leivonnaiset tunnetaan ainakin nimillä kukkoset, pyöröset ja pyöröt. Minulle tutuin nimitys on kukkoset, koska sitä nimitystä mummoni käytti. Mummoni teki kukkoset riisipuurosta, mutta googlaamalla löytyy myös reseptejä, joissa täytteenä on mannapuuroa. Minulla oli nyt jäljellä mannapuuron jämät toissapäivältä, jolloin tein mannapuuroa ja mansikkakeittoa. Toissapäivältä ylijäänyt mannapuuro oli osittain mennyt jälkiruokaan nimeltä appelsiinimanna, ja lopusta mannapuurosta päätin nyt kokeilla tehdä kukkosia. Mannapuurotäytteisistä kukkosista tuli todella hyviä. Mannapuuron loputtua taikinaa vielä jäi, joten lopputaikinaa varten tein mikrossa annoksen kaurapuuroa maitoon, ja käytin sitä seuraavan pellillisen kukkosiin. Kaurapuurotäytteiset kukkoset olivat maultaan ihan ok, mutta ei läheskään yhtä hyviä kuin mannapuurotäytteiset. Maukkaampia käyttöjä kaurapuurolle, mitä itse tiedän, ovat ainakin puurorieskat (pyöreät tai pellillinen), puuromuffinssit ja kaurapuurokeksit, joten juuri kukkosiin en usko toiste laittavani kaurapuuroa. Mannapuuro kuitenkin sopii kukkosiin kuin nenä päähän.

Kukkoset

Alussa mittaa johonkin sopivaan astiaan (esim. syvään lautaseen) 100 grammaa voita. Pilko voi veitsellä pieniksi kuutioiksi. Jätä huoneenlämpöön pehmenemään.

Taikinan juuri:

5 dl vettä

25 g tuorehiivaa

1 tl sokeria

1 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja (130 g)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva, sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sokeri ja suola. Lisää vehnäjauhot. Sekoita kierrevispilällä (tai puuhaarukalla tai puukauhalla) voimakkaasti niin, että taikinaan tulee kunnolla ilmaa (hiivan toimintaa varten). Anna juuren olla peitettynä lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.

Taikina:

n. 8 dl vehnäjauhoja (520 g)

100 g pehmeää voita (joka siis otettu huoneenlämpöön pehmenemään alussa)

Alusta juureen jauhot. Jauhoja on alustettu taikinaan riittävästi, kun taikina irtoaa kulhon reunoista. Nypi pehmennyt voi käsin taikinan sekaan, ja vaivaa taikina tasaiseksi. Peitä taikinakulho, ja anna kohota lämpimässä vedottomassa paikassa puoli tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille (tai leivinalustalle). Kieritä taikina pötköksi. Leikkaa taikinasta pieniä palasia. Muotoile palaset pyöreiksi ja litteiksi ja laita ne leivinpaperoiduille uunipelleille. Yhdelle pellille mahtuu 9-12 kukkosta riippuen kukkosten koosta. Anna kohota pelleillä 15 minuuttia.

Ota esille jokin puhdas esine, millä voi painaa sopivan kokoiset kuopat kohonneisiin paistamattomiin kukkosiin. Esimerkiksi lasin tai kahvikupin pohja, purkin kansi, pullon korkki tai kauha voivat olla sopivia, mutta riippuu siitä, minkä kokoisia kukkosia tekee. Kasta valitsemasi esine jauhoihin, ja paina sillä kuopat kohonneiden kukkosten keskikohtiin.

Täyte:

5-9 dl mannapuuroa tai riisipuuroa (joidenkin lähteiden mukaan tähän käy myös perunamuusi, ohrapuuro, talkkunapuuro tai porkkanasurvos – omia suosikkejani tähän ovat valkoiset puurot)

Lusikoi kukkosten kuoppiin täytettä. Paista kukkosia 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes niissä on väriä pinnassa. Minulla siihen meni 25 minuuttia, kun taas alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin paistamaan 15 minuuttia.

Voitelu:

vajaa 1 dl voisulaa (vajaa 90 g)

Voitele kukkoset heti paiston jälkeen voisulalla. Kukkoset ovat hyviä sekä munavoin kanssa että ilman.

Vinkki:

Jos taikinaa jää yli, sen voi esimerkiksi pakastaa ja/tai siitä voi tehdä pizzaa. Tämä taikina ei paljon eroa siitä taikinasta, jota käytän pizzaan.

Alkuperäinen resepti, jota käytin tähän, on tämä: http://nillenreseptit.blogspot.com/2013/07/pyoroset.html

Alkuperäisessä reseptissä 2 dl juureen meneviä jauhoja olivat grahamjauhoja. Korvasin ne vehnäjauhoilla, koska en oikein pidä grahamjauhon mausta, eikä minulla siksi niitä ole. Alkuperäisen ohjeen mukaan loput 8 dl jauhoja voivat olla vehnä- tai hiivaleipäjauhoja, joista valitsin vehnäjauhon, koska se mielestäni maistuu paremmalta kuin hiivaleipäjauho.

Alkuperäisessä ohjeessa nesteeksi neuvottiin laittamaan “maitoa tai vettä”. Yleensä valitsen leivontanesteeksi mieluummin täysmaidon kuin veden, mutta tällä kertaa valitsin veden. Mannapuurotäyte on jo itsessään maitoinen, ja tässä taikinassa on 100 grammaa voita, joten en kokenut tarpeelliseksi “tuhlata” tähän maitoa nyt, kun kaupassakäyntiä on koronaepidemian takia normaalia harvemmin.

Näissä kukkosissa maistuu mielestäni aivan ihanasti vehnäjauhon ja voin yhdistelmämaku. Siksi en kumpaakaan niistä vaihtaisi näissä pois. Pehmeän makuinen mannapuurotäyte on mukavaa vaihtelua suutuntumaan ja makuun, mutta mielestäni tästä taikinasta tuli todella herkullisia leivonnaisia sekä mannapuurotäytteen kanssa että myös kokonaan ilman täytettä. Ensimmäiseen pellilliseen siis laitoin nyt mannapuurotäytteen, toiseen pellilliseen kaurapuurotäytteen ja kolmannen pellillisen tein ilman täytettä. Täytteettömät olivat mielestäni paremman makuisia kuin kaurapuurotäytteiset. Kaurapuuron ei-pehmeä ei-neutraali maku ei mielestäni tuonut näihin kukkosiin mitään lisäarvoa, mutta eivät ne kaurapuurotäytteiset pahojakaan olleet. Ne vain eivät olleet läheskään yhtä nautittavia kuin mannapuurotäytteiset. Tästä tulee minulle mielleyhtymä ohratäytteisiin karjalanpiirakoihin: nekin ihan ok, mutta valkoisella puurolla tykkään vain todella paljon enemmän. Kaurapuuro maistui näissä kukkosissa paahteiselta, pähkinäiseltä, vähän toffeemaiselta ja vähän jälkiruokamaiselta, mutta juuri sellaisia makuja en näihin kukkosiin kaivannut.

Mannapuurotäytteinen kukkonen sisältä. Täytteen kohonneen kuoren alla oli siis tyhjää tilaa.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt mannapuuro tai muu puuro on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro.

Päivitys 22.4.2020:

Nämä kaurapuurotäytteiset kukkoset olivatkin pakkasesta sulatettuina tosi hyviä. Kauran maku oli pehmentynyt tosi paljon, eikä enää maistunut liian hyökkäävältä.

Perunarieskat keitetyistä perunoista

Perunarieskat ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Söimme lounaaksi lohikyljyksiä, keitettyjä perunoita ja voisulaa. Keitin silloin perunoita kerralla koko kattilallisen. Tähteeksi jääneistä keitetyistä perunoista huvitti nyt tehdä perunarieskoja. Yleensä teen perunarieskat perunamuusista, mutta nyt tein rieskat ylijäämä keitetyistä perunoista, kun niitä nyt oli. Nyt kun samasta taikinasta riitti kahdelle pellille, testasin samalla, miten vaikuttaa lopputulokseen se, paistanko uunin keskitasolla vai ylätasolla. Molemmpia paistoin uunissa, kunnes oli sopivasti väriä pinnassa, mihin keskitasolla kesti nyt 20 minuuttia ja ylätasolla 15 minuuttia. Lopputulema oli, että ylätasolla tuli pehmeämpiä ja kuohkeampia rieskoja. Ylätasolla paistetut olivat kauttaaltaan pehmeitä, kun taas keskitasolla paistetut olivat sisältä pehmeitä, reunasta ja pohjasta rapeita. Ylätasolla paistetut maistuivat enemmän perunarieskalta kuin keskitasolla paistetut, jotka maistuivat enemmän hyviltä teeleiviltä kuin perunarieskalta. Keskitasolla paistetuista hädin tuskin edes huomasin perunan läsnäoloa. Molemmat olivat hyviä, ja molemmat maistuivat myös selvästi vähemmän perunarieskalta kuin perunamuusista tehdyt perunarieskat. Siihen syynä oli todennäköisesti eri perunalajike: keitetyt perunat olivat nyt kiinteää perunalajiketta, kun taas muusiin käytän jauhoista perunaa tai yleisperunaa.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa keitetyistä perunoista jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen perunateeleipää keitetyistä perunoista.

Perunarieskat keitetyistä perunoista

300 g keitettyä perunaa jäähtyneenä ja ilman kuoria (n. 6 kpl pientä-keskikokoista)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 kananmuna

1 tl suolaa

2 dl täysmaitoa (200 g)

2 rkl voita sulatettuna

Muusaa perunat. Itse muusaan kylmät perunat mieluiten nyrkillä.

Sekoita kananmuna tasaiseksi pikkukipossa. Sekoita perunamuusiin kananmuna, suola ja maito. Sekoita mukaan voisula. Lisää vehnäjauho, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Nostele taikinasta kahden lusikan avulla kasoja kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele kasat käsillä mataliksi. Pistele haarukalla reikiä kaikkiin rieskoihin.

Paista 250-asteisessa uunissa, kunnes pinnassa on sopivasti väriä. Jos haluat enemmän perunarieskamaisen kuin teeleipämäisen lopputuloksen, paista uunin ylätasolla (n. 15 min). Jos taas haluat enemmän teeleipämäisen kuin perunarieskamaisen lopputuloksen, paista uunin keskitasolla (n. 20 min).

Näitä perunarieskoja söimme päivälliseksi lohisalaatin kanssa. Lohisalaatin tein lounaalta tähteeksi jääneestä lohesta ja ylijääneestä salaatista samalla periaattella kuin tämän lohisalaatin, eli salaattia, hedelmää, lohta, öljyä, sitruunamehua.

Muita rieskoja tähteistä:

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on mm. reseptit Aurajuustoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Uuniperunat keitetyistä perunoista ja Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa.

Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat

Kolme päivää sitten tein kanakastiketta ja riisiä. Keitin riisiä tarkoituksella ison määrän kerralla, jotta jää myös jotain, mitä jatkojalostaa. Sen satsin keitetystä riisistä tein aiemmin savusiika-riisisalaattia ja paistettua riisiä pyttipannun tapaan. Kaikki se ylijäänyt riisi, mitä oli jäljellä vielä tänään, meni näihin rieskoihin. Tein riisirieskaa pellillisen, josta on tarkoitus pakastaa ylimääräiset, sekä pieniä riisirieskoja, jotka oli tarkoitettu tuoreeltaan syötäviksi. Tämä uusiokäyttö oli hyvin onnistunut: molemmanlaiset riisirieskat olivat hyvänmakuisia, mutta keskenään erimakuisia, vaikka ne olikin tehty samoista raaka-aineista: keitetty riisi, vehnäjauho, täysmaito, kananmuna, voi, leivinjauhe, suola. Jos kiinnostaa jauhoton tai gluteeniton riisirieska (joka on myös hiivaton ja leivinjauheeton), silloin suosittelen tätä reseptiä: Kaura-riisirieska. Siinä olevat kaurahiutaleet voi tarvittaessa kokeilla korvata muilla hiutaleilla.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa riisin jämistä jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen riisiteeleipää.

Riisirieska keitetystä riisistä, pellillinen

3 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (240 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 kananmunaa

3 dl täysmaitoa (300 g)

2-3 rkl voita sulatettuna

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään kananmunat ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sen jälkeen voisula. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä.) Leikkaa valmis pellillinen riisirieskaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

Riisirieskat keitetystä riisisistä, pienet

2 dl keitettyä jäähtynyttä riisiä (160 g)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

n. 2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sitten sulatettu voi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele kasat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskat haarukalla.

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä. Jos muuten jakaisin saman taikinamäärän kahdelle pellille, silloin paistaisin uunin ylätason sijaan keskitasolla, ja tarkistaisin tilanteen ensimmäistä kertaa 13 minuutin paistamisen jälkeen.)

Näitä reseptejä minulla ei ollut valmiina, joten käytin pellilliseen puurorieskapellillisen reseptiä. Korvasin vain puuron samalla desilitramäärällä riisiä, ja taikina tuli sopivan näköiseksi sillä. Paistoaika oli 2 minuuttia pitempi kuin puurorieskalla. Näin ollen arvioisin, että pellillisen riisirieskaa voisi tehdä myös ylijääneestä riisipuurosta korvaamalla keitetyn riisin samalla desilitramäärällä riisipuuroa.

Pieniin riisirieskoihin sovelsin spagettirieskojen reseptiä. Jauhoja tarvittiin 1 dl enemmän kuin spagettirieskoihin, ja paistoaika oli 2 minuuttia pitempi. Spagetti ja riisi käyttäytyivät rieskoissa vähän eri tavalla: spagetti maistui pikkurieskoissa jo heti kuumanakin mutta kylmänä vähemmän, riisi taas ei maistunut pikkurieskoissa kuumana, mutta kylmänä maistui selvästi.

Kuten aiemmin totesin, pellillinen riisirieskaa maistui aivan eriltä kuin pienet riisirieskat. Pienet rieskat maistuivat ennen kaikkea paahteisilta rieskoilta. Riisin makua ja suutuntumaa en huomannut niissä kuumina, mutta jäähtyneinä kyllä. Pellillinen riisirieskaa maistui ennen kaikkea karjalanpiirakoilta ilman ruiskuorta. Sekä pellilinen että pikkuiset riisirieskat siis olivat hyviä. Oma suosikkini näistä oli ne pienet riisirieskat. Lapsi taas sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta ihan vähäsen enemmän pellillisestä, koska se on pehmeämpää. Pellillinen siis oli kauttaaltaan pehmeä, kun taas pikkurieskat olivat reunoista rapeita ja sisältä pehmeitä.

Karjalanpiirakkamielleyhtymästä tuli mieleeni, että joskus voisin kokeilla tehdä riisirieskaa, jossa olisi ruistakin mukana. Minulla on jo mielessä resepti, jota voisin siihen soveltaa, nimittäin tämä kaura-riisirieska kaurahiutaleista ja keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/10/19/ruokaa-tahteista-riisi/#riisirieska Tuosta reseptistä kokeilisin korvata kaurahiutaleet ruishiutaleilla tai neljän viljan hiutaleilla, riippuen sitä, mitä sattuu olemaan (tällä hetkellä neljän viljan, mutta ei ruishiutaleita). Neljän viljan hiutaleista tehtynä kutsuisin tuota silloin nimellä viiden viljan rieska.

Näiden rieskojen tekemisen jälkeen oli jo päivällisaika. Rieskojen lisäksi nostin pöytään lohilounaalta jäänyttä salaattia, ja lisäksi revin tarjolle kinkkua ja pilkoin juuston kannikoita, sekä lisäksi tarjolle öljyä. Niistä aineksista koottu kinkku-juustosalaatti ja riisirieskat olivat oikein maistuva ja täyttävä päivällinen, ja lapset kehuivat, että onpas ollut viime aikoina tosi hyvää ruokaa.

Olen tehnyt aiemmin myös keskikokoisen pyöreän riisirieskan keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/ Se jäi päältä paljon vaaleammaksi kuin nämä tämänpäiväiset riisirieskat. Syynä vaaleuteen oli luultavasti liian pieni määrä leivinjauhetta, minkä tajusin siitä, että esimerkiksi keskikokoisissa puurorieskoissa käytän samaan taikinamäärään paljon enemmän leivinjauhetta.

Ylijääneitä riisirieskan palasia pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptejä sekä linkkejä, kuten esimerkiksi Kiinalainen paistettu riisi, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa.

Muita leipiä tähteistä:

Päivitys 28.3.2020:

Tämän riisirieskapellillisen pakastettuja palasia on aina välillä lämmitetty mikrossa pakastimesta ja syöty. Pakastimesta mikrotettuina ne ovat selvästi makeutuneet maultaan, eli vehnäjauhon amylaasientsyymejä todennäköisesti jäi eloon paistamisesta huolimatta. Pakastamisen jälkeen mikrossa lämmitettyinä suutuntuma oli myös aavistuksen kuivempi kuin tuoreeltaan, ja vähän sellainen, josta tulee mieleen, että olisi kiva olla munavoita päällä.