Perunarieskat keitetyistä perunoista

Perunarieskat ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Söimme lounaaksi lohikyljyksiä, keitettyjä perunoita ja voisulaa. Keitin silloin perunoita kerralla koko kattilallisen. Tähteeksi jääneistä keitetyistä perunoista huvitti nyt tehdä perunarieskoja. Yleensä teen perunarieskat perunamuusista, mutta nyt tein rieskat ylijäämä keitetyistä perunoista, kun niitä nyt oli. Nyt kun samasta taikinasta riitti kahdelle pellille, testasin samalla, miten vaikuttaa lopputulokseen se, paistanko uunin keskitasolla vai ylätasolla. Molemmpia paistoin uunissa, kunnes oli sopivasti väriä pinnassa, mihin keskitasolla kesti nyt 20 minuuttia ja ylätasolla 15 minuuttia. Lopputulema oli, että ylätasolla tuli pehmeämpiä ja kuohkeampia rieskoja. Ylätasolla paistetut olivat kauttaaltaan pehmeitä, kun taas keskitasolla paistetut olivat sisältä pehmeitä, reunasta ja pohjasta rapeita. Ylätasolla paistetut maistuivat enemmän perunarieskalta kuin keskitasolla paistetut, jotka maistuivat enemmän hyviltä teeleiviltä kuin perunarieskalta. Keskitasolla paistetuista hädin tuskin edes huomasin perunan läsnäoloa. Molemmat olivat hyviä, ja molemmat maistuivat myös selvästi vähemmän perunarieskalta kuin perunamuusista tehdyt perunarieskat. Siihen syynä oli todennäköisesti eri perunalajike: keitetyt perunat olivat nyt kiinteää perunalajiketta, kun taas muusiin käytän jauhoista perunaa tai yleisperunaa.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa keitetyistä perunoista jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen perunateeleipää keitetyistä perunoista.

Perunarieskat keitetyistä perunoista
300 g keitettyä perunaa jäähtyneenä ja ilman kuoria (n. 6 kpl pientä-keskikokoista)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 dl täysmaitoa (200 g)
2 rkl voita sulatettuna
Muusaa perunat. Itse muusaan kylmät perunat mieluiten nyrkillä.
Sekoita kananmuna tasaiseksi pikkukipossa. Sekoita perunamuusiin kananmuna, suola ja maito. Sekoita mukaan voisula. Lisää vehnäjauho, ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Nostele taikinasta kahden lusikan avulla kasoja kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele kasat käsillä mataliksi. Pistele haarukalla reikiä kaikkiin rieskoihin.
Paista 250-asteisessa uunissa, kunnes pinnassa on sopivasti väriä. Jos haluat enemmän perunarieskamaisen kuin teeleipämäisen lopputuloksen, paista uunin ylätasolla (n. 15 min). Jos taas haluat enemmän teeleipämäisen kuin perunarieskamaisen lopputuloksen, paista uunin keskitasolla (n. 20 min).

Nämä kuusi jääkaappikylmää keitettyä perunaa menivät näihin perunarieskoihin.

Vehnäjauhot sekoitettu nopeasti mukaan, eli valmis taikina.

Rieskat pisteltyinä haarukalla ennen paistoa.

Ensimmäisen pellillisen rieskoja voin kanssa.

Näitä perunarieskoja söimme päivälliseksi lohisalaatin kanssa. Lohisalaatin tein lounaalta tähteeksi jääneestä lohesta ja ylijääneestä salaatista samalla periaattella kuin tämän lohisalaatin, eli salaattia, hedelmää, lohta, öljyä, sitruunamehua.

Muita rieskoja tähteistä:

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on mm. reseptit Aurajuustoperunat keitetyistä perunoista uunissa, Uuniperunat keitetyistä perunoista ja Lohkoperunat keitetyistä perunoista uunissa.

Riisirieska keitetystä riisistä – pellillinen ja pienet riisirieskat

Pellillinen riisirieskaa ylijäämä riisistä.

Kolme päivää sitten tein kanakastiketta ja riisiä. Keitin riisiä tarkoituksella ison määrän kerralla, jotta jää myös jotain, mitä jatkojalostaa. Sen satsin keitetystä riisistä tein aiemmin savusiika-riisisalaattia ja paistettua riisiä pyttipannun tapaan. Kaikki se ylijäänyt riisi, mitä oli jäljellä vielä tänään, meni näihin rieskoihin. Tein riisirieskaa pellillisen, josta on tarkoitus pakastaa ylimääräiset, sekä pieniä riisirieskoja, jotka oli tarkoitettu tuoreeltaan syötäviksi. Tämä uusiokäyttö oli hyvin onnistunut: molemmanlaiset riisirieskat olivat hyvänmakuisia, mutta keskenään erimakuisia, vaikka ne olikin tehty samoista raaka-aineista: keitetty riisi, vehnäjauho, täysmaito, kananmuna, voi, leivinjauhe, suola. Jos kiinnostaa jauhoton tai gluteeniton riisirieska (joka on myös hiivaton ja leivinjauheeton), silloin suosittelen tätä reseptiä: Kaura-riisirieska. Siinä olevat kaurahiutaleet voi tarvittaessa kokeilla korvata muilla hiutaleilla.

Päivitys 13.5.2020: Jos haluaa leipoa riisin jämistä jotain nopeaa ilman kananmunaa, silloin suosittelen riisiteeleipää.

Riisirieska keitetystä riisistä, pellillinen
3 dl jäähtynyttä keitettyä riisiä (240 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 kananmunaa
3 dl täysmaitoa (300 g)
2-3 rkl voita sulatettuna
Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Eri astiassa sekoita keskenään kananmunat ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sen jälkeen voisula. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina lusikalla tai nuolijalla tasaiseksi. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä.) Leikkaa valmis pellillinen riisirieskaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.
Riisirieskat keitetystä riisisistä, pienet
2 dl keitettyä jäähtynyttä riisiä (160 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl täysmaitoa (200 g)
1 kananmuna
n. 2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)
Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita mukaan riisi ja sitten sulatettu voi. Sekoita mukaan kuiva-aineseos. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.
Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele kasat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskat haarukalla.
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 17 minuuttia tai kunnes pinnassa on väriä. (Itse paistoin ensin 15 min, sitten katsoin tilanteen ja totesin, että toinen pääty on vielä vaalea, joten laitoin takaisin se vaaleampi pääty toiseen suuntaan kuin alun perin, ja paistoin vielä 2 minuuttia, jolloin vaaleampikin pääty oli saanut väriä. Jos muuten jakaisin saman taikinamäärän kahdelle pellille, silloin paistaisin uunin ylätason sijaan keskitasolla, ja tarkistaisin tilanteen ensimmäistä kertaa 13 minuutin paistamisen jälkeen.)

Näitä reseptejä minulla ei ollut valmiina, joten käytin pellilliseen puurorieskapellillisen reseptiä. Korvasin vain puuron samalla desilitramäärällä riisiä, ja taikina tuli sopivan näköiseksi sillä. Paistoaika oli 2 minuuttia pitempi kuin puurorieskalla. Näin ollen arvioisin, että pellillisen riisirieskaa voisi tehdä myös ylijääneestä riisipuurosta korvaamalla keitetyn riisin samalla desilitramäärällä riisipuuroa.

Pieniin riisirieskoihin sovelsin spagettirieskojen reseptiä. Jauhoja tarvittiin 1 dl enemmän kuin spagettirieskoihin, ja paistoaika oli 2 minuuttia pitempi. Spagetti ja riisi käyttäytyivät rieskoissa vähän eri tavalla: spagetti maistui pikkurieskoissa jo heti kuumanakin mutta kylmänä vähemmän, riisi taas ei maistunut pikkurieskoissa kuumana, mutta kylmänä maistui selvästi.

Kuten aiemmin totesin, pellillinen riisirieskaa maistui aivan eriltä kuin pienet riisirieskat. Pienet rieskat maistuivat ennen kaikkea paahteisilta rieskoilta. Riisin makua ja suutuntumaa en huomannut niissä kuumina, mutta jäähtyneinä kyllä. Pellillinen riisirieskaa maistui ennen kaikkea karjalanpiirakoilta ilman ruiskuorta. Sekä pellilinen että pikkuiset riisirieskat siis olivat hyviä. Oma suosikkini näistä oli ne pienet riisirieskat. Lapsi taas sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta ihan vähäsen enemmän pellillisestä, koska se on pehmeämpää. Pellillinen siis oli kauttaaltaan pehmeä, kun taas pikkurieskat olivat reunoista rapeita ja sisältä pehmeitä.

Karjalanpiirakkamielleyhtymästä tuli mieleeni, että joskus voisin kokeilla tehdä riisirieskaa, jossa olisi ruistakin mukana. Minulla on jo mielessä resepti, jota voisin siihen soveltaa, nimittäin tämä kaura-riisirieska kaurahiutaleista ja keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/10/19/ruokaa-tahteista-riisi/#riisirieska Tuosta reseptistä kokeilisin korvata kaurahiutaleet ruishiutaleilla tai neljän viljan hiutaleilla, riippuen sitä, mitä sattuu olemaan (tällä hetkellä neljän viljan, mutta ei ruishiutaleita). Neljän viljan hiutaleista tehtynä kutsuisin tuota silloin nimellä viiden viljan rieska.

3 dl riisiä, jotka menivät pellilliseen riisirieskaa.

2 dl riisiä, jotka menivät pikkurieskoihin.

Pienet riisirieskat 17 minuutin paistamisen jälkeen.

Näiden rieskojen tekemisen jälkeen oli jo päivällisaika. Rieskojen lisäksi nostin pöytään lohilounaalta jäänyttä salaattia, ja lisäksi revin tarjolle kinkkua ja pilkoin juuston kannikoita, sekä lisäksi tarjolle öljyä. Niistä aineksista koottu kinkku-juustosalaatti ja riisirieskat olivat oikein maistuva ja täyttävä päivällinen, ja lapset kehuivat, että onpas ollut viime aikoina tosi hyvää ruokaa.

Olen tehnyt aiemmin myös keskikokoisen pyöreän riisirieskan keitetystä riisistä: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/ Se jäi päältä paljon vaaleammaksi kuin nämä tämänpäiväiset riisirieskat. Syynä vaaleuteen oli luultavasti liian pieni määrä leivinjauhetta, minkä tajusin siitä, että esimerkiksi keskikokoisissa puurorieskoissa käytän samaan taikinamäärään paljon enemmän leivinjauhetta.

Ylijääneitä riisirieskan palasia pakastuspussissa menossa pakkaseen.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on reseptejä sekä linkkejä, kuten esimerkiksi Kiinalainen paistettu riisi, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä riisistä mikrossa.

Muita leipiä tähteistä:

Päivitys 28.3.2020:

Tämän riisirieskapellillisen pakastettuja palasia on aina välillä lämmitetty mikrossa pakastimesta ja syöty. Pakastimesta mikrotettuina ne ovat selvästi makeutuneet maultaan, eli vehnäjauhon amylaasientsyymejä todennäköisesti jäi eloon paistamisesta huolimatta. Pakastamisen jälkeen mikrossa lämmitettyinä suutuntuma oli myös aavistuksen kuivempi kuin tuoreeltaan, ja vähän sellainen, josta tulee mieleen, että olisi kiva olla munavoita päällä.

Rieskat ylijääneestä spagetista

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista
2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)
2 dl vehnäjauhoja (130 g)
2 dl täysmaitoa (200 g)
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.
Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.
Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.
Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).
Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.
Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Spagettisilppu ja maito sekoitettuina. Tiskiä säästääkseni tein tämän samassa kattilassa, jossa spagetin jämät oleilivat.

Kananmuna sekoitettuna tasaiseksi haarukalla.

Taikinakasoja leivinpaperoidulla pellillä. Periaatteessa voisi paistaa jo tällaisenakin, jolloin ei ehkä tulisi yhtä matalia.

Valmiit rieskat 15 minuutin paistamisen jälkeen.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja:

Hirvenlihapullat, perunamuusi ja salaatti

Tuli vastaan pakastimessa paketti hirven jauhelihaa, jolla oli parasta ennen mennyt 27.2.2020, eli vajaa viikko sitten. Otin sitten sen sulamaan ja tein siitä lihapullia. Tuli maukkaita ja meheviä. Hirven jauhelihasta tehdyt pyörykät ja pihvit ovat vähärasvaisuutensa vuoksi alttiita kuivumiselle, joten sen ehkäisemiseksi paistan ne runsaassa voissa. Tällä kertaa jopa punnitsin, paljonko voita nämä lihapullat imivät paistettaessa. Laitoin pannulle voita ison kimpaleen: 72 grammaa. Paistamisen jälkeen punnitsin jäljelle jääneet voit, joita oli 28 grammaa. Tämä satsi lihapullia 500 grammasta hirven jauhelihaa imi siis rasvaa paistettaessa 44 grammaa, millä voimäärällä lihapullista siis tuli meheviä. Vertailun vuoksi: 400 gramman paketista sika-nautajauhelihaa tulee rasvaa 92 grammaa, eli nämä hirvilihapullat ovat silti paljon sika-naudasta tehtyjä lihapullia vähärasvaisempia. Mehevyyden takia moni myös sekoittaa hirven jauhelihaan sian lihaa, mutta minulla ei nyt ollut sian jauhelihaa mitä sekoittaa, joten voissapaistaminen ajoi saman asian mehevyyden kannalta. Maku näissä hirvipullissa on riistainen, eli maistuu hirvenlihalta ilman sianlihan makua.

Hirvenlihapullat
500 g hirven jauhelihaa
½ dl korppujauhoja
1 dl (täys)maitoa
1 kananmuna
1½ tl suolaa
1 tl sipulijauhetta
paistamiseen voita (mieluiten vähintään 50 grammaa, jotta tulee meheviä)
Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Sekoita keskenään kananmuna ja maito. Sekoita kananmuna-maitoseos korppujauhoseokseen (esim. kierrevispilällä). Anna turvota 5 minuuttia. Sekoita käsin mukaan hirven jauheliha. Sekoita käsin sen verran, että taikina on tasaista. Muotoile taikinasta pyöryköitä.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuumenna isolla paistinpannulla voi. Lisää pannulle kerralla sen verran pyöryköitä kuin mahtuu ilman, että ne koskevat toisiinsa. Paista hieman keskilämmöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) pari minuuttia tai kunnes alapinnat ovat ruskistuneet. Käännä ruskistuneet lihapullat ympäri, paista sekoittamatta taas parisen minuuttia tai kunnes toisetkin puolet ovat ruskistuneet. Siirrä ruskistuneet lihapullat leivinpaperin päälle pellille. Kun pannulle tulee tilaa, ruskista loputkin lihapullat samaan tapaan. Kun kaikki lihapullat on ruskistettu, paista niitä leivinpaperoidulla pellillä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes ovat sisältä kypsiä. Tarjoa esim. perunamuusin tai muun perunalisäkkeen kanssa.

Lisäkkeenä söin nyt samaa salaattia kuin eilen nikkarinvuoan kanssa.

Tähteeksi jääneitä hirvipyöryköitä sivusta kuvattuna.

Nikkarinvuoka raaoista perunoista

En ole varma, kuuluuko tämä kirjoittaa nikkarinvuoka vai nikkarin vuoka, sillä molempia kirjoitusasuja näkee. Joka tapauksessa, teki mieli kokeilla tätä ruokaa, johon iltapäivälehden mukaan ”suomalaiset hurahtivat”. Nikkarin vuoan resepteissä yleensä käytetään keitettyä perunaa, mutta minulla oli nyt vain raakoja perunoita. Koska raaka peruna viipaleiksi leikattuna yleensä kypsyy uuniruoassa tunnissa, käytin nikkarin vuoan tavallista ohjetta, mutta käytin raakoja perunaviipaleita ja kypsensin ruokaa uunissa lähes tunnin (52 minuutin jälkeen oli jo perunat kypsiä). Juustoraastetta en ripotellut pinnalle heti alussa, ettei se pala, vaan pyrin lisäämään sen 35 minuuttia ennen loppua, jolloin juustoraaste on uunissa saman paistoajan kuin alkuperäisessäkin ohjeessa. Lopputulos onnistui oikein hyvin. Maistuu hyvältä lohturuokamaiselta kotiruualta. Tomaattiviipaleet seassa ja ylipäätään tämän ruuan ulkomuoto ovat mielestäni loistavaa vaihtelua siihen, millaisia uuniruokani yleensä ovat.

Nikkarin vuoka raaoista perunoista (alkuperäisen ohjeen mukaan 6 annosta, mutta meillä riitti vain 4 annokseen)
6 kiinteää perunaa
2 makkaraa
4 tomaattia (tai enemmänkin, jos loppuu kesken ja haluaa kaikille perunaviipaleille riittävän tomaattia – toisaalta tomaatit voi tarvittaessa jättää poiskin)
(alkuperäisessä reseptissä myös 2 sipulia)
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa + 1 dl täysmaitoa (alkuperäisessä reseptissä 2 dl ruokakermaa)
1 tl suolaa
(alkuperäisessä ohjeessa myös ½ tl mustapippuria)
150-170 g juustoraastetta (alkuperäisessä reseptissä 150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta)
Kuori perunat (ja sipulit). Leikkaa ohuiksi viipaleiksi perunat, makkarat ja tomaatit (ja sipulit).
Voitele uunivuoka (koko noin 35 x 24 cm). Lado ainekset siihen limittäin. (Itse vuorottelin tyyliin peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara jne. kunnes tomaatit loppuivat, jonka jälkeen vuorottelin peruna-makkara-peruna-makkara jne. ja ne loput menivät tasan. Jos ei menisi tasan, tunkisin ylijääneitä satunnaisiin väleihin.)
Sekoita keskenään kananmunat, kerma, maito ja suola (ja mustapippuri). Valuta seos vuokaan ainesten päälle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 50-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä (eli haarukka menee helposti läpi). Mitä ohuemmat perunaviipaleet, sitä nopeammin kypsyvät. Noin 35 minuuttia ennen loppua ripottele pinnalle juustoraaste. Anna mielellään juustoraasteen ruskistua ennen kuin otat ruoan uunista ulos. Toisaalta jos juustoraaste uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä, peitä vuoka foliolla. Uunista oton jälkeen anna mielellään vetäytyä pöydällä 5 minuuttia.
Vinkki: Jos on tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita, tämän ruuan voi tehdä niistä muuten samalla tavalla kuin raaoista perunoista, mutta juustoraaste lisätään heti alussa ja ruokaa kypsennetään uunissa 35 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut.

Käytin pohjana K-ruoka.fi-sivuston Nikkarin vuoka -reseptiä, jossa perunana käytetään keitettyä perunaa: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/nikkarin-vuoka

Makkarana oli alkuperäisessä reseptissä HK:n sinistä, mutta itse käytin sitä makkaraa, jota minulla sattui pakkasessa olemaan. Se oli nyt Huilun Tuhti Grillimakkaraa. Otin makkarat sulamaan pöydälle siinä vaiheessa, kun aloin laittaa tätä ruokaa. Perunoiden viipaloinnin jälkeen irrotin jäiset makkarat toistaan, ja tomaattien viipaloinnin jälkeen leikkasin kohmeiset makkarat viipaleiksi, mikä oli helppoa.

Juustoraasteena käytin itse raastamaani Oltermanni-juustoa. Sitä tuli raastettua vahingossa 170 grammaa, vaikka 150 grammaa olisi riittänyt, joten laitoin ruokaan kaikki 170 grammaa.

Tomaattiviipaleet loppuivat kesken. Olisin voinut viipaloida lisää tomaatteja esimerkiksi kaksi kappaletta, mutta jätin suosiolla osan ruuasta ilman tomaattia, jolloin ruoka oli miellyttävämpi nuorimmaisen lapsen syödä. Itse arvostin kyllä paljon tomaatin makua tässä ruuassa.

Sipuleita minulla olisi ollut jäljellä yksi kappale, mutta jätin sen pois, koska lapseni eivät tykkää sipuliviipaleista ruuassa, eikä sipulitonta puolta olisi ollut niin helppo nähdä valmiista ruuasta kuin tomaatitonta puolta. Hyvin maistui tämä ruoka ilmankin sipulia. Lapset söivät lautasensa tyhjiksi, kun mukana ei ollut mitään väisteltävää. Myös pippurin jätin pois siksi, kun lapseni eivät siitä pidä. Syödessäni en kaivannut tähän pippuria.

Valmis nikkarinvuoka. Pakko myöntää, että hauskemmalta näytti ennen paistamista.

Lautasellani nikkarin vuokaa ja salaattia. Salaatissa valmista salaattisekoitusta, kurkkua, paprikaa ja appelsiinia.

Muita peruna-aiheisia kirjoituksia: