Lohikyljykset eli lohimedaljongit kokonaisesta lohesta uunissa + kalaliemi

Lohikyljys, keitetyt perunat, voisula ja salaatti.

Kaupasta ostettiin kokonainen lohi, joka oli nimellä Norjan pikkulohi. Meinasin opetella fileeraamaan, mutta en sitten jaksanutkaan. Kiersin fileerauksen opettelun leikkaamalla lohen kyljyksiksi. Se oli melkein helppoa: vain lähimpänä häntää olevat palat vaativat vahvaa leikkausvoimaa. Leikkaamisen jälkeen suurin työvaihe oli lohikyljysten siistiminen suomuista ja irronneista nahkan palasista. Ripottelin siistittyjen lohikyljysten päälle suolaa, ja uuni hoiti loput. Tuli hyvänmakuista ja mehevää. Lohen pään ja hännän keitin liemeksi, joka on tarkoitus käyttää tulevina päivinä johonkin.

Lohikyljykset eli lohimedaljongit uunissa
1 kokonainen perattu lohi
suolaa
Huuhtele lohi kylmällä vedellä sisältä ja ulkoa. Kuivaa sisältä ja ulkoa talouspaperilla (tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä). Leikkaa kokonainen lohi terävällä fileerausveitsellä pitkittäissuunnassa parin sormen levyisiksi kyljyksiksi. Päätä ja häntää ei tarvita tähän ruokaan, mutta ne voi säästää kalaliemen keittämistä varten.
Pyyhi kyljyksistä mahdolliset suomut ja nahkan palaset pois talouspaperilla (tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä.) Asettele lohikyljykset leivinpaperoidulle pellille. Ripottele suolaa päälle. Kypsennä 225-asteisen uunin keskitasolla haluttuun kypsyysasteeseen. Kypsää on, kun kalan liha irtoaa ruodoista ja evä irtoaa nykäisemällä. Kypsää voi olla jo 15 minuutin kypsentämisen jälkeen. Mutta jos haluaa ruskistuspintaa niin kuin minä, voi mennä kauemmin. Minulla meni siihen nyt 30 minuuttia.
Vinkkejä:
* Annoksen päälle voi halutessa puristaa sitruunaa ja/tai ripotella päälle tuoretta tilliä/ruohosipulia/persiljaa. Hyvää tosin ilmankin.
* Samalla tavalla voi tehdä kyljyksiä myös kirjolohesta.
* Kyljykset voi kypsentää uunin sijaan myös pannulla tai grillissä. Silloin suosittelen ensin ruskistamaan pinnat kovalla lämmöllä ja jos mahdollista, hauduttamaan miedolla lämmöllä kypsäksi. Pannulle lisään paistorasvaksi voita.

Huonoksi puoleksi tästä valmistustavasta totean, että ruotojen kannalta tämä ei ole kaikista kivoin tapa. Ruodot leikkautuvat tässä useampiin osiin, ja ne suuntautuvat niin, että niitä ei pääse nyppimään helposti pois samalla tavalla kuin lohifileestä. Tällä hetkellä en tiedä kätevää tapaa poistaa lohikyljyksistä ruotoja ennen tarjoamista muille.

Lhikyljyjkset 30 minuutin paistamisen jälkeen.

Pää ja häntä kattilassa. Lisätty vettä sen verran, että peittyy (reilu litra).

Vaahdot kuorittu pois, keittolevyn säätö laskettu matalimmalle ei-nollalle. Näin annoin olla 20 minuuttia.

Muita hyviä kalaruokia:

Muita hyviä kastikkeita kalalle kuin voisula on kirjoituksessani Kastikkeita kalalle. Muita perunalisäkkeitä keitettyjen perunoiden lisäksi on kirjoituksessani Perunalisäkkeitä. Kalaliemen keittämisestä tarkempi selostus täällä.

Päivitys 27.3.2020:

Tämän aterian tähteitä meni perunarieskoihin, lohi-riisivuokaan ja kermaperunoihin.

Sienimunakas ylijääneistä paistetuista sienistä

Sienimunakasta, riisirieskaa ja porkkanatikkuja.

Oli tähteenä miehen viikonloppuna paistamia sieniä. Nyt kun muita tähteitä ei ollut, päätin jatkaa paistettujen sienten jämät koko perheen ateriaksi tekemällä niistä munakkaan. Tällä kertaa laiskotti sen verran paljon, etten jaksanut työläämpääkään ateriaa väsätä. Tämä oli helppo ja nopea tehdä, annoksia tuli juuri kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ja kaikki saivat mahansa täyteen. Lisäksi lämmitin pakkasesta itsetehtyä riisirieskaa, ja leikkasin porkkanoita tikuiksi.

Sienimunakas paistetuista sienistä (n. 2-4 annosta)
paistettuja sieniä sen verran, kuin isolle pannulle mahtuu yhteen kerrokseen (sienten joukossa voi olla tai olla olematta sipulia ja/tai valkosipulia)
5 kananmunaa
1 maustemitta suolaa
2 rkl voita paistamiseen, jos ei paistetuissa sienissä ole ylimääräistä rasvaa mukana
Sekoita kananmunat ja suola keskenään esim. kulhossa kierrevispilällä. Kuumenna isolla paistinpannulla paistetut sienet ja lisäksi voita, jos sienten seassa ei ole ylimääräistä rasvaa. Kaada mukaan munaseos, ja sekoita. Käännä keittolevyn säätö pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Anna kypsyä, kunnes munakas on hyytynyt. Minulla siinä kesti nyt jotain 5-10 minuutin väliltä. Kun munakas on kypsä, sen voi liu’uttaa pannulta lautaselle kokonaisena tai paloiteltuna. Itse koen helpoimmaksi paloitella jo pannulla ja sitten siirtää munakkaan palaset tarjoilulautaselle.
Vinkit:
* Päälle ripoteltavaksi sopii raastettu parmesaani ja/tai tuoreet yrtit, jos on.
* Samalla voi nakata mukaan muitakin tähteitä, jos on: esim. kypsiä vihanneksia, lihaa, kanaa tai paistettua pekonia (pilko mielellään suupaloiksi ensin).

Tähteeksi jääneet paistetut sienet kylmänä paistorasvoineen, jotka siis kaikki menivät tähän munakkaaseen. Lämmitin tämän lautasen ensin mikrossa, jolloin kovettuneet voit irtosivat helpommin.

Nyt kun on koronavirusepidemian takia kotivara mielessä paljon, kiinnitän huomiota sientenkin säilyvyyteen. Nämä sienet oli ostettu 8 päivää sitten. Sekä raa’at että kolme päivää sitten paistetut sienet olivat säilyneet hyväkuntoisen näköisinä jääkaapissa. Kaikki muutkin tämän ateriat ainekset oli ostettu vähintään 8 päivää sitten.

Muita hyviä sieniruokia:

Mäiskypotut keitetyistä perunoista

Nyrkillä lytätyt perunat eilisistä keitetyistä perunoista.

Mäiskypotut ovat mielestäni herkullinen perunalisäke silloin, kun ne tekee juurikeitetyistä perunoista. Silloin niissä maistuu herkullinen paahtunut perunan kuori sekä lisäksi keitetty peruna, joka on imenyt öljyä ja kenties mausteitakin. Nyt kun kokeilin tehdä mäiskypotut tähteeksi jääneistä edellisen päivän keitetyistä perunoista, on pakko todeta, että ei tullut yhtä hyviä. Eilisistä perunoista tehdyt mäiskypotut valitettavasti maistuivat eilisiltä perunoilta, ja se maku ajoi harmillisesti paahteisten makujen yli. Ohuimmat kohdat olivat herkullisia ja rapeita, mutta vähänkään paksummat kohdat maistuivat eilisiltä, minkä nenäni huomasi selvästi jo ennen maistamista. Paistoin murskattuja, öljyttyjä ja suolattuja edellispäivän keitettyjä perunoita 200-asteisen uunin ylimmällä 35 minuuttia ottaen oppia Soppa365:n ohjeesta. Ainakaan sillä tavalla tehtynä ei tullut sellaisia, joita voisin suositella. Jos kokeilen mäiskypottuja joskus jämäperunoista uudelleen, käyttäisin siihen vain pieniä jämäpottuja, jotka yrittäisin lytätä mahdollisimman ohuiksi. Paistaisin uunin keskitasolla ylimmän tason sijaan ja paistaisin pidempään, tavoitteena tasainen paahtuminen käsin syötäväksi. Esimerkiksi uuniperunat keitetyistä perunoista, lohkoperunat keitetyistä perunoista sekä liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ovat olleet hyvänmakuisia, eivätkä ole maistuneet eilisiltä perunoilta. Niille kaikille on sattunut olemaan yhteistä, että niitä kaikkia on paistettu 200-asteisen uunin keskitasolla kiinteäksi asti.

Mäiskypotut, lytätyt perunat, murskatut perunat, nyrkkiperunat, lyttyperunat
keitettyjä perunoita kuorineen
öljyä
suolaa
Suosittelen käyttämään tähän juurikeitettyjä perunoita ennen kuin ne jäähtyvät. Asettele perunat leivinpaperoidulle uunipellille tai halutessa voideltuun uunivuokaan.
Murskaa kuorelliset keitetyt perunat niin, että kukin peruna pysyy vielä yhtenä kappaleena. Murskaamisen voi tehdä esimerkiksi perunasurvimella tai pullon pohjalla. (Jääkaappikylmät keitetyt perunat lyttäsin nyrkeillä, mutta niistä tuli eilisen perunan makuisia, joten niitä en lähde suosittelemaan.)
Valuta perunoiden päälle öljyä kauttaaltaan. Ripottele päälle suolaa. Muitakin mausteita voi halutessa lisätä tässä vaiheessa, esimerkiksi pippuria ja/tai yrttejä.
Paista 200-asteisen uunin ylimmällä tasolla 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä.

Perunat olivat jääneet yli lohiaterialta. Samalta aterialta oli jäänyt myös lohiperhosia, jotka tälle aterialle uudelleenlämmitin mikrossa.

Parempia tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on esimerkiksi linkit Aurajuustoperunat keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Päivitys 27.5.2020

Kokeilin tänään uudestaan tehdä mäiskypotut edellispäivän keitetyistä perunoista. Tällä kertaa paistoin öljytyt ja suolatut nyrkillä murskatut perunat 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes oli väriä pinnassa, mihin meni 40 minuuttia. Lopputulos oli sama kuin edellisellä kerralla: maistuu eilisperunalta, eli tunkkaiselta. Se eilisperunan maku on vieläpä tiivistyneempi kuin eilisperunoissa sellaisenaan. Taidan luovuttaa nämä mäiskypotut eilisperunoista -yritelmät. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta jotkut ruuat maistuvat kertaalleen keitetyistä ja jäähdytetyistä perunoista tehtyinä eilisperunoilta, jotkut taas eivät. Esimerkiksi lohkoperunat, uuniperunat, liha-perunalaatikko, kermaperunat ja perunagratiini eivät maistu eilisperunoilta, vaikka olisinkin tehnyt ne keitetyistä jääkaappikylmistä perunoista. Mutta näiksi mäiskypotuiksi tehtynä en vain osaa saada sitä eilisperunan tunkkaista makua häviämään. Arvelen syynä olevan perunan entsyymit, jotka aktivoituvat tietyssä lämpötilassa ja ehkä muutenkin tietynlaisissa olosuhteissa, mutta enempää en asiasta osaa sanoa.

Tähän kohtaan lisäisin kuviakin, mutta WordPress valitettavasti temppuilee tällä kertaa, eikä anna minun lisätä tähän kuvia. Kolmessa kuvassa näkyisi tämänkertaisten mäiskypottujen tekovaiheet. Yhdessä kuvista näkyisi annokseni mäiskypottuja, paistettua haukifileetä ja salaattia. Voissapaistettu haukifilee oli paras osa annosta tällä kertaa. Yhdessä kuvassa näkyisi ohje, jolla poistin haukifileestä ruodot paistamisen jälkeen. Ohje on Jaakko Kolmosen kirjasta Ruodotonta kalaa.

Puolukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Tänään oli mehut loppu, joten keitin pakkasesta puolukoita mehuksi. Tein sen samalla tavalla kuin muutkin marjamehut yleensä, olivat ne sitten pakastemarjoista tai tuoreista: Marjat kattilaan, peitän ne kylmällä vedellä, kiehautan, keitän kymmenen minuuttia, siivilöin, laimennan ja makeutan sopivaksi.

Puolukkamehu pakastemarjoista kattilassa ilman mehumaijaa
pakastepuolukoita
vettä
sokeria
Laita pakastepuolukat kattilaan. Niitä ei tarvitse sulattaa ensin, mutta jos ne ovat jo sulaneet, se ei haittaa. Täytä kattila korkeintaan puolilleen, koska puolukat kuohuvat keitettäessä paljon. Tarvittaessa ota isompi kattila tai jaa marjat useampaan kattilaan.
Lisää puolukoiden päälle sen verran kylmää vettä, että ne peittyvät. Kiehauta. Kun on kiehahtanut, laske keittolevyn lämpöä yksi pykälä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia tai kunnes marjat näyttävät kiehuneen rikki ja neste on värjääntynyt.
Kaada puolukat nesteineen tiheän siivilän läpi. Siivilän voi halutessa vuorata harsolla, jos haluaa täysin kirkasta mehua. Anna mehun valua itsestään siivilän läpi. Vältä marjon painelua, koska se helposti aiheuttaa sameutta mehuun. Anna valua, kunnes mehua ei enää tipu siivilän läpi (esim. 15 min ilman harsoa, tai 30 min harson kanssa).
( Seuraavaksi vaihe, joka ei ole pakollinen, mutta voi parantaa säilyvyyttä: Kiehauta siivilöity mehu uudestaan. Kuori pois kaikki näkyvä vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, siirrä pois levyltä. Vanhojen keittokirjojen mukaan vaahdossa voi elää homeitiöitä, joskin ei ole varmaa, onko sillä väliä juuri puolukan tapauksessa. Tällä kertaa vaahdossa oli myös pienenpieniä siivilästä läpi menneitä puolukan palasia, jotka oli hyvä saada pois. )
Muodostunut mehu on puolukkamehutiivistettä, jota mieluiten en juo sellaisenaan, vaan vain sopivaksi laimennettuna ja makeutettuna. Puolukkamehutiiviste säilyy jääkaapissa puhtaassa suljetussa purkissa ainakin kuukausia. Marttojen mukaan happamista marjoista tehty mehu säilyy seuraavaan satokauteen saakka, jos se on pastöroitu. Keittämisen pitäisi tietääkseni ajaa säilyvyyden kannalta sama asia kuin pastöroiminen, joka myös on kuumuudella käsittelemistä. Toisaalta, vaikka mehu säilyykin homehtumatta, maku ei silti säily saman vahvuisena, vaan voimistuu ajan kanssa. Jos maun haluaa säilyvän saman vahvuisena, suosittelen pakastamaan mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehdyn mehun voi vielä turvallisesti pakastaa.
Puolukkamehun laimentaminen: Itse laimennan puolukkamehut yleensä suhteessa 1:5-8, eli 1 osa puolukkamehua ja 5-8 osaa vettä. Vastatehtyyn puolukkamehuun lisään yleensä vettä suhteessa 1:5 tai 1:6, ja sen jälkeisiin laimennuseriin mahdollisesti enemmän, jos maku ehtii voimistua jääkaappisäilytyksen aikana. Jääkaapissa säilytetyn purkin pohjimmaiset puolukkamehutiivisteet ovat tyypillisesti vahvemman makuisia kuin purkin päällimmäiset, ja tarvitsevat yleensä siksi enemmän laimennusta kuin vastatehty puolukkamehu. Pitkään jääkaapissa säilyttäminen ylipäätään yleensä voimistaa puolukkamehutiivisteen makua, jolloin laimennusta tarvitaan enemmän. Viikkoja purkin pohjalla olleet viimeiset puolukkamehut voivat tarvita laimennusta jopa suhteessa 1:9. Maun voimistumista ajan kanssa voi ehkäistä pakastamalla mehut (sellaisenaan, ilman laimennusta ja sokerointia). Pitkässä jääkaappisäilytyksessä puolukkamehuun tulee herkästi myös suolakurkun makua, mitä voi ehkäistä pakastamalla ylimääräiset mehut.
Sokeria lisään saman verran kuin muihinkin kotitekoisiin marjamehuihin, eli 100 grammaa laimennettua mehua kohden 10 grammaa sokeria (eli 1000 grammaa laimennettua mehua kohden 100 grammaa sokeria). Tilavuusmitoiksi muutettuna se tarkoittaa, että noin 1 ⅕ dl sokeria litraa mehua kohden. Sama sokeripitoisuus on esimerkiksi kaupan appelsiinimehuissa sekä coca colassa (tai ainakin oli silloin kun viimeksi tarkistin), ja sen lukeman perusteella kokeilemalla olen todennut, että se on hyvä myös kaikille itsetekemilleni marjamehuille (sekä omenamehulle). Laimennusvaiheessa on hyvä lusikoida vaahtoja pois, jos niitä ilmaantuu.
Kun puolukkamehuun on sekoitettu vettä ja sokeria, on hyvä antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli tai joidenkin ohjeiden mukaan jopa 2 vrk. Tämä siis sen takia, että vastasekoitettuna tämä maistuu siltä, että välillä tulee suuhun pelkkää vettä, välillä laimentamatonta puolukkamehua ja välillä pelkkää sokeria. Yön yli jääkaapissa ollessaan maku yleensä tasoittuu. Kuitenkin jos mehuun sekoitettava vesi on kuumaa, mehusta tulee aika tasaisen makuista jo heti, jolloin voi juoda heti kupillisen kuumaa mehua.

Puolukkamehu on mielestäni hyvä riittoisa yleismehu. Riittoisalla tarkoitan, että paljon riittoisampi kuin esimerkiksi mustikkamehu ja omenamehu, jotka vaativat paljon vähemmän laimennusta (niiden keitettyjä versioita en laimenna ollenkaan, mutta mehumaija- ja mehuasemaversioita laimennan, joskin vähemmän kuin puolukkamehua). Riittoisalla tarkoitan myös, että puolukkamehun makuun helpommin kyllästyn kuin vaikkapa juuri mustikkamehun tai omenamehun makuun.

Puolukkamehua juon sekä kylmänä että kuumana silloin kuin siltä tuntuu. Kuumana juomista varten kaadan laimennetusta kannusta kuppiin, lämmitän mikrossa ja lisään vähän hunajaa, joka mielestäni sopii siihen hyvin. Käytän puolukkamehua myös smoothieiden nesteenä. Suosikkismoothieni puolukkamehusta tehtynä on mansikka-puolukkasmoothie, jossa siis vain soseutan (jäisiä) mansikoita puolukkamehun kanssa. Jonkin verran käytän puolukkamehupohjaisissa smoothieissa myös itsepakastettuja omenaviipaleita, joista en enää muista, olivatko ne omista puista vai naapurin.

Puolukkamehu on siitä erilainen kuin vaikkapa aroniamehu, että siinä maistuu se marja, josta se on tehty. Sopivaksi laimennettu aroniamehu siis maistuu mielestäni aivan erilaiselta kuin aronia sellaisenaan, mutta puolukka maistuu sopivaksi laimennettuna puolukalta, joskin sokerin vuoksi makeammalta kuin puolukka itse. Näin ollen sanoisin, että jos puolukan makua kaikin puolin inhoaa, ei välttämättä tykkää puolukkamehustakaan. Minulle puolukkamehu on suurin piirtein ainoa tapa, jolla yleensäkään käytän puolukkaa, koska puolukkamehu, vaikka se maistuukin puolukalta, niin siinä puolukan maku ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin vaikkapa puolukkasurvoksessa ja puolukkahillossa, joita itse en ole kaivannut minkään ruuan kanssa. Puolukkahilloa olen kyllä tehnyt jääkaappiini, mutta käyttämättä on jäänyt. Ehkä voisin antaa sille joskus uuden mahdollisuuden, vaikka kaalilaatikon kanssa en siitä niin välittänytkään.

Ensimmäinen kattilallinen kiehuu. Melkein yli, mutta ei aivan, joten säästyin sotkuilta.

Toinen kattila, kun lämpöä on alennettu yksi pykälä.

Siivilään jääneet puolukat 15 min myöhemmin, kun mehua ei enempää valunut pois.

Laimennusvaiheessa tuli näin paljon vaahtoa. Lusikoin ne pois.

Sopivaksi laimennettua puolukkamehua lasissa.

Muita mehukirjoituksia:

Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)
200 g perunamuusia (n. 2 dl)
5 dl piimää (500 g)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl tummaa siirappia (140 g)
8 dl ruisjauhoja (440 g)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
50 g voita sulatettuna
Voiteluun:
½ dl tummaa siirappia (70 g)
½ dl vettä (50 g)
Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.
Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Limput ristiviillettyinä. Ristiviilloista ei tullut kovin kauniita, joten seuraavalla kerralla voisin tehdä mieluummin pari samansuuntaista viiltoa.

Siirappivedellä voidellut valmiit limput.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.