Linssilasagnette ylijääneestä linssikastikkeesta

Tein toissapäivänä tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Nyt kun niitä oli syöty sellaisenaan kolmella aterialla, kaipasin jo lopuista linssikastikkeista jotain eri ruokaa. Päätin tehdä lasagneten, johon sattui olemaan ainekset kätevästi kotona: lasagnettepastaa, tomaattimurskaa, kuohukerman loput, juustojen loppuja ja ne linssikastikkeen loput. Niistä aineksista tehtynä mitään ei tarvitse keittää eikä paistaa levyllä, vaan ainekset vain kootaan uunivuokaan, mikä on mielestäni erittäin kätevää. Sovelsin tähän Myllyn paras Mini lasagne -pussin kyljessä olevaa ohjetta sekä Snellmanin lasagnetteohjetta. Koska en ole aiemmin juuri tämän merkkisellä lasagnettepastalla tehnyt lasagnettea, noudatin niitä nestemääriä, mitkä pussin kyljessä annettiin. Päällisen eli kermaisen juustokerroksen tein Snellmanin lasagnetteohjeella niin kuin olen tehnyt jo monet kerrat. Lopputuloksena syntynyt linssilasagnette oli minun mielestäni sellaista perushyvää pastaruokaa. Lisää wau-efektiä olisi voinut hakea käyttämällä vahvempaa juustoa, mutta käytin nyt mieluummin niitä juustoja, mitä oli avattuna. Lapsi söi lautasensa tätä tyhjäksi, pyysi lisääkin ja sanoi antavansa tälle ruualle sata peukkua pystyyn.

Linssilasagnette tähteeksi jääneestä linssikastikkeesta
250 g lasagnettapastaa (esim. Myllyn paras Mini lasagne, Torino Lasagnette piccolo tai rikottuja lasagnelevyjä)
4 dl linssikastiketta
4 dl tomaattimurskaa + 1 dl purkin huuhteluvettä + suolaa (laitoin 1 tl)
Päällinen:
2 3/4 dl kuohukermaa (riittäisi 2½ dl, mutta halusin käyttää purkin loppuun asti)
150-200 g juustoraastetta (mitä vahvempi, sen parempi – pyrin yleensä raastamaan 150 g ja jos tulee enemmän, niin nekin menevät mukaan – nyt tuli 180 g)
suolaa (nyt laitoin ½ tl, kun juustoraaste ei ollut erityisen voimakassuolaista, mutta mitä suolaisempi juusto, sitä vähemmän lisään suolaa – esim. pecorino-juuston tapauksessa jättäisin lisätyn suolan pois)
Sekoita keskenään tomaattimurska, suola ja linssikastike. Sekoita mukaan pasta raakana ilman keittämistä. Sekoita hyvin niin, että kaikki pastat varmasti kastuvat. Levitä seos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kerma, juustoraaste ja suola (jos lisäät sitä). Lisää seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. (Itse koen sen helpoimmaksi niin, että ensin lusikoin juustoseosta päälle niin kauan kuin juustoraastetta riittää. Lopussa kaadan astiaan jääneet kermat päälle, ja tasoitan lusikalla pinnan.)
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla puoli tuntia. Anna mielellään vetäytyä uunistaoton jälkeen pöydällä vähintään 10 minuuttia.
Vinkkejä:
* Samaan tapaan voi tehdä lasagnettea muustakin kuin vain linsseistä. Linssikastikkeen voi tässä korvata muulla tähteeksi jääneellä kastikkeella, esim. (jauhe)lihakastike, kanakastike, makkarakastike tai nakkikastike.
* Voi myös käyttää ylijääneen kastikkeen sijaan tähteeksi jäänyttä lihaa ja kiehauttaa sen tomaattimurska+vesi-seoksessa niin kuin tein tämän nyhtöpossulasagneten kanssa. Tälle 250 g pastamäärälle sopivat määrät olisi n. 350-375 g kypsää hienonnettua lihaa, 5 dl tomaattimurskaa ja 2½ dl vettä. Kiehauta niiden seos kattilassa, sekoita mukaan pastat ja jatka samaan tapaan kuin linssilasagneten kanssa. Itse kuitenkin mieluummin käytän tomaattimurskaa vain täysiä purkillisia, joten täällä lasagnetteohje tähdelihasta yhdelle purkilliselle tomaattimurskaa.
* Kerma-juustoraasteseoksen sijaan voi myös tehdä maitopohjaisen juustokastikkeen niin kuin tein nyhtöpossulasagnetessa.
* Mieleisiä mausteita voi halutessa lisätä. Linssikastikkeessa olleet mausteet laimenevat tässä huomattavasti, joten jos niiden mausteiden haluaa tässä maistuvan, niitä kannattaa lisätä.

Olen hyödyntänyt Snellmanin lasagnetteohjetta usein. En ole koskaan tullut tehneeksi sitä juuri sillä alkuperäisellä reseptillä, johon tulee jauhelihaa. Sen sijaan olen ottanut sen lasagnettereseptin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi hyödyntää ne tähteet, mitä milloinkin sattuu olemaan. Kyseinen lasagnetteresepti on hyödyllinen tähteiden jemmaamiseen, koska siihen voi käyttää joko tähteeksi jääneitä kastikkeita tai jämälihoja riippuen sitä, mitä on. Mukaan voisi jemmata myös tähteeksi jääneitä kypsiä vihanneksia tai sieniä, jos niitä olisi. Alkuperäisessä reseptissä paistolämpötila on 225 astetta, mutta minun uunissani ehtii siinä ajassa pinta palaa ennen kuin pasta on kypsää, joten siksi olen laskenut paistolämmön 200 asteeseen.

Tämäntyyppisille lasagneteille on minun kokemukseni mukaan tyypillistä, että lopputulos maistuu eriltä kuin ne tähteet, mitä siihen hyödynnettiin. Hienoksi pilkotut jämälihat yleensä muuttuvat tomaattimurskassa haudutettuina geneerisen bolognesekastikkeen makuisiksi, joka maistuu minulle, vaikka juuri sen lihan makuun olisinkin jo kyllästynyt. Myös tämänpäiväinen linssilasagnette maistuu aivan eriltä kuin se linssikastike, jonka loput siihen käytin. Tässä lasagnetessa ei ole mielestäni muita samoja makuja kuin siinä linssikastikkeessa, kuin vain se itse linssien maku. Tässä ruoassa maistan siis sen linssien ominaismaun, joka on mielestäni hernemäinen. Jos siis ei siedä linssien omaa makua, silloin en suosittele tätä linssilasagnetteakaan. Meidän perheessämme kaikki ovat nirsoja, mutta kukaan ei ole juuri linssien mausta valittanut, joten meille linssilasagnette toimii.

Juustona käytin nyt niitä, mitä sattui olemaan avattuina. Raastoin ensin loppuun Vintage Cheddar -juuston, josta tuli juustoraastetta 42 grammaa. Avattuna oli myös Arlan Castello Cheddar -juustoa, joten raastoin lisäksi sitä. Juustoraastetta tuli yhteensä 180 grammaa. Näistä juustoista ei mielestäni tullut tähän ruokaan mitään tunnistettavaa makua, vaan lähinnä sellainen geneerinen juustoinen maku. Seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin jotain vahvempimakuista juustoa, kuten parmesaani, pecorino tai grada padano, koska ne nostaisivat maun uudelle tasolle. Paras koskaan tekemäni linssi-pastavuoka sisälsi päälliskerroksessa pecorinojuustoa ja linssi-pastaseoksessa paistettua pekonia rasvoineen. Sen kertaisen pastavuoan tein linssikeiton tähteistä ja keitetystä pastasta. Pastavuoka on minulle hyvin yleinen tapa hyödyntää tähteitä, ja teen yleensä pastavuoat tähteistä tällä kaavalla.

Kattilaan jääneet linssikastikkeen loput.

Tomaattimurskaan lisätyt 1 tl suolaa ja linssikastikkeen loput.

280 g kuohukermaa, johon on menossa ½ tl suolaa.

Juusto-kermaseos levitettynä vuokaan pastaseoksen päälle.

Muita linssireseptejä:

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä tuoreeltaan perushyvä pastaruoka olikin seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä oikein herkullista.

Perunalimppu muusista

Makeaa rukiista ja pehmeää leipää perunamuusista.

Minulla oli vielä tähteenä perunamuusia, jota olin tehnyt ison määrän hirvipullien kanssa syötäväksi. Senkertaisen perunamuusin jämistä olin tehnyt jo perunapannukakkua savusiikatäytteellä, duchesse-perunoita ja talonpojan munakasta. Nyt teki mieli tehdä perinteistä makeaa rukiista perunalimppua. Aiemmin en ollut tehnyt perunalimppua ylijääneestä perunamuusista, enkä ollut löytänyt Googlella perunamuusista tehtävän rukiisen perunalimpun ohjetta. Päätin vain sitten googlata tavallisen perunalimpun ohjeen ja vain korvata siinä olevat perunat perunamuusilla. Onnistui oikein hyvin. Tuli kaksi pehmeää perunalimppua, jotka maistuvat rukiisilta, siirappisen makeilta ja siltä, mitä maistan Uotilan perunalimpussa. Uotilan perunalimppu onkin minulla juuri se tavoite, jonka makuun pyrin, kun teen perunalimppua itse. Tällä reseptillä tosin perunalimpusta tuli makeamman makuista kuin siitä Uotilan perunalimpusta, joten vähemmän makeasta pitävät voivat ehkä haluta vähän vähentää siirappimäärää.

Perunalimppu perunamuusista (2 kpl)
200 g perunamuusia (n. 2 dl)
5 dl piimää (500 g)
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 dl tummaa siirappia (140 g)
8 dl ruisjauhoja (440 g)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
50 g voita sulatettuna
Voiteluun:
½ dl tummaa siirappia (70 g)
½ dl vettä (50 g)
Sekoita keskenään piimä ja perunamuusi (esim. kierrevispilällä). Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (esim. kattilassa hellan levyllä). Liuota hiiva kädenlämpöiseen seokseen. Sekoita mukaan suola ja siirappi.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot (käsin). Alusta taikinaan vehnäjauhot ja lopuksi voisula. Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia, tai kunnes taikina on selvästi kohonnut.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Leivo kohonneesta taikinasta leivinpaperin päälle kaksi pyöreähköä limppua (tässä vaiheessa taikina oli sellaista, että sen muotoiluun en tarvinnut jauhoja avuksi). Anna limppujen kohota pellillä puoli tuntia.
Leikkaa kohonneisiin limppuihin ristiviillot. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45-50 minuuttia. Sekoita keskenään vesi ja siirappi, ja voitele juuri uunista otetut limput vesi-siirappiseoksella. Anna jäähtyä peittämättä.

Ylläoleva resepti perustuu tähän Valion perunalimppuohjeeseen: https://www.valio.fi/reseptit/perunalimppu/ Ohjeessa olleet 3 keskikokoista perunaa korvasin 200 grammalla perunamuusia, koska 3 keskikokoista keitettyä perunaa painavat keskimäärin 180 grammaa, ja koska perunamuusissa on muutakin kuin perunaa, heitin arvioksi, että 200 grammaa perunamuusia voisi sisältää 3 perunaa. Valion ohjeessa oli myös ruissihtijauhoja, joita minulla ei ollut, joten korvasin ne tavallisilla ruisjauhoilla. Tavalliset ruisjauhot siis ovat täysjyväruisjauhoja ja ruissihtijauhot ei-täysjyvää. Lopputuloksen maun ja rakenteen perusteella korvaukset olivat toimivia.

Olen tehnyt aiemminkin itse perunalimppua, mutta silloin varta vasten keitetyistä perunoista: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/ Sillä ohjeella en halunnut tehdä perunalimppua uudestaan, koska mielestäni perunalimpun kuuluu maistua makeammalta kuin mitä sillä ohjeella tuli. Tänään tekemästäni perunalimpusta tuli juuri niin makeaa kuin perunalimpun mielestäni kuuluu ollakin, joten tämänpäiväisellä ohjeella mieluiten teen jatkossakin.

Tämän päiväinen perunalimppu on maultaan samankaltainen kuin tämä piimälimppu: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/ Eroina on, että tämänpäiväinen perunalimppu maistuu makeammalta ja rukiisemmalta kuin tuo piimälimppu. Piimälimpussa taas maistuu mausteet (pomeranssinkuori, kumina, anis, fenkoli), joita tässä perunalimpussa ei ole. Molemmat ovat suutuntumaltaan pehmeitä limppuja.

Tämänkertainen perunalimppu on myös samankaltaista maultaan kuin nämä tummat saaristolaissämpylät: https://ruokaideat.com/2019/11/08/tummat-saaristolaissampylat-siirappisen-maltaiset-rouheiset-ruissampylat-ilman-piimaa-puolukkaa-ja-leseita/ Eroina on, että saaristolaissämpylöissä maistuu maltaat ja ne ovat rouheisempia. Perunalimppu on ehkä saaristolaissämpylöitä makeampi, mutta makeusero ei ole suuri.

Limput ristiviillettyinä. Ristiviilloista ei tullut kovin kauniita, joten seuraavalla kerralla voisin tehdä mieluummin pari samansuuntaista viiltoa.

Siirappivedellä voidellut valmiit limput.

Muita tapoja uusiokäyttää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi.

Nikkarinvuoka raaoista perunoista

En ole varma, kuuluuko tämä kirjoittaa nikkarinvuoka vai nikkarin vuoka, sillä molempia kirjoitusasuja näkee. Joka tapauksessa, teki mieli kokeilla tätä ruokaa, johon iltapäivälehden mukaan ”suomalaiset hurahtivat”. Nikkarin vuoan resepteissä yleensä käytetään keitettyä perunaa, mutta minulla oli nyt vain raakoja perunoita. Koska raaka peruna viipaleiksi leikattuna yleensä kypsyy uuniruoassa tunnissa, käytin nikkarin vuoan tavallista ohjetta, mutta käytin raakoja perunaviipaleita ja kypsensin ruokaa uunissa lähes tunnin (52 minuutin jälkeen oli jo perunat kypsiä). Juustoraastetta en ripotellut pinnalle heti alussa, ettei se pala, vaan pyrin lisäämään sen 35 minuuttia ennen loppua, jolloin juustoraaste on uunissa saman paistoajan kuin alkuperäisessäkin ohjeessa. Lopputulos onnistui oikein hyvin. Maistuu hyvältä lohturuokamaiselta kotiruualta. Tomaattiviipaleet seassa ja ylipäätään tämän ruuan ulkomuoto ovat mielestäni loistavaa vaihtelua siihen, millaisia uuniruokani yleensä ovat.

Nikkarin vuoka raaoista perunoista (alkuperäisen ohjeen mukaan 6 annosta, mutta meillä riitti vain 4 annokseen)
6 kiinteää perunaa
2 makkaraa
4 tomaattia (tai enemmänkin, jos loppuu kesken ja haluaa kaikille perunaviipaleille riittävän tomaattia – toisaalta tomaatit voi tarvittaessa jättää poiskin)
(alkuperäisessä reseptissä myös 2 sipulia)
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa + 1 dl täysmaitoa (alkuperäisessä reseptissä 2 dl ruokakermaa)
1 tl suolaa
(alkuperäisessä ohjeessa myös ½ tl mustapippuria)
150-170 g juustoraastetta (alkuperäisessä reseptissä 150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta)
Kuori perunat (ja sipulit). Leikkaa ohuiksi viipaleiksi perunat, makkarat ja tomaatit (ja sipulit).
Voitele uunivuoka (koko noin 35 x 24 cm). Lado ainekset siihen limittäin. (Itse vuorottelin tyyliin peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara-peruna-tomaatti-peruna-makkara jne. kunnes tomaatit loppuivat, jonka jälkeen vuorottelin peruna-makkara-peruna-makkara jne. ja ne loput menivät tasan. Jos ei menisi tasan, tunkisin ylijääneitä satunnaisiin väleihin.)
Sekoita keskenään kananmunat, kerma, maito ja suola (ja mustapippuri). Valuta seos vuokaan ainesten päälle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla yhteensä noin 50-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä (eli haarukka menee helposti läpi). Mitä ohuemmat perunaviipaleet, sitä nopeammin kypsyvät. Noin 35 minuuttia ennen loppua ripottele pinnalle juustoraaste. Anna mielellään juustoraasteen ruskistua ennen kuin otat ruoan uunista ulos. Toisaalta jos juustoraaste uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä, peitä vuoka foliolla. Uunista oton jälkeen anna mielellään vetäytyä pöydällä 5 minuuttia.
Vinkki: Jos on tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita, tämän ruuan voi tehdä niistä muuten samalla tavalla kuin raaoista perunoista, mutta juustoraaste lisätään heti alussa ja ruokaa kypsennetään uunissa 35 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut.

Käytin pohjana K-ruoka.fi-sivuston Nikkarin vuoka -reseptiä, jossa perunana käytetään keitettyä perunaa: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/nikkarin-vuoka

Makkarana oli alkuperäisessä reseptissä HK:n sinistä, mutta itse käytin sitä makkaraa, jota minulla sattui pakkasessa olemaan. Se oli nyt Huilun Tuhti Grillimakkaraa. Otin makkarat sulamaan pöydälle siinä vaiheessa, kun aloin laittaa tätä ruokaa. Perunoiden viipaloinnin jälkeen irrotin jäiset makkarat toistaan, ja tomaattien viipaloinnin jälkeen leikkasin kohmeiset makkarat viipaleiksi, mikä oli helppoa.

Juustoraasteena käytin itse raastamaani Oltermanni-juustoa. Sitä tuli raastettua vahingossa 170 grammaa, vaikka 150 grammaa olisi riittänyt, joten laitoin ruokaan kaikki 170 grammaa.

Tomaattiviipaleet loppuivat kesken. Olisin voinut viipaloida lisää tomaatteja esimerkiksi kaksi kappaletta, mutta jätin suosiolla osan ruuasta ilman tomaattia, jolloin ruoka oli miellyttävämpi nuorimmaisen lapsen syödä. Itse arvostin kyllä paljon tomaatin makua tässä ruuassa.

Sipuleita minulla olisi ollut jäljellä yksi kappale, mutta jätin sen pois, koska lapseni eivät tykkää sipuliviipaleista ruuassa, eikä sipulitonta puolta olisi ollut niin helppo nähdä valmiista ruuasta kuin tomaatitonta puolta. Hyvin maistui tämä ruoka ilmankin sipulia. Lapset söivät lautasensa tyhjiksi, kun mukana ei ollut mitään väisteltävää. Myös pippurin jätin pois siksi, kun lapseni eivät siitä pidä. Syödessäni en kaivannut tähän pippuria.

Valmis nikkarinvuoka. Pakko myöntää, että hauskemmalta näytti ennen paistamista.

Lautasellani nikkarin vuokaa ja salaattia. Salaatissa valmista salaattisekoitusta, kurkkua, paprikaa ja appelsiinia.

Muita peruna-aiheisia kirjoituksia:

Perunaviipaleet uunissa – helppo ja herkullinen perunalisäke

Tätä yksinkertaista perunalisäkettä voidaan kutsua monella eri nimellä: perunaviipaleet uunissa, perunasiivut uunissa, viipaleperunat uunissa, siivutetut perunat uunissa, viipaloidut perunat uunissa, paahdetut perunaviipaleet, uunipaahdetut viipaleperunat, uunissa paahdetut perunaviipaleet. Kutsui sitä millä nimellä tahansa, kyseessä on todellakin helppo ja herkullinen perunalisäke, jota voin lämpimästi suositella. Perunat, öljy ja suola ovat kaikki raaka-aineet, mitä tähän tarvitaan. Välineiksi tarvitaan uuni, uunipelti ja leikkuuveitsi – ja halutessa leivinpaperi ja kuorimisveitsi.

Perunaviipaleet uunissa
perunoita 2-3 kpl per syöjä tai sen verran kuin pellille mahtuu perunaviipaleita
öljyä
suolaa
Perunat voi kuoria tai jättää kuorimatta. Kuorimattomat kannattaa olla hyvin pestyjä ja kuivattuja.
Leikkaa perunat viipaleiksi. Viipaleiden paksuus on makuasia. Mitä paksummat viipaleet, sitä kauemmin niillä kestää kypsyä, sitä enemmän tulee pehmeää sisusta, ja sitä enemmän perunaa mahtuu yhdelle pellille. Mitä ohuemmat viipaleet, sitä nopeammin ne ovat valmiit, sitä suurempi osuus niissä on rapeaa paistopintaa, sitä vähemmän perunaa mahtuu yhdelle pellille, ja sitä herkempiä viipaleet ovat palamaan. Itse suosin muutaman millimetrin paksuisia perunaviipaleita, jolloin perunaviipaleissa on hyvin sekä herkullista rapeaa paistopintaa että pehmeää mehevänmakoisaa sisusta. Muutaman millimetrin paksuiset perunaviipaleet kypsyvät 225-asteisessa uunissa 25 minuutissa. Perunoiden päädyt kannattaa jättää vähän muita viipaleita paksummiksi, koska ne ovat herkempiä kärähtämään.
Asettele perunaviipaleet leivinpaperoidulle tai voidellulle uunipellille niin, että perunaviipaleet eivät koske toisiinsa. Valuta kauttaltaan päälle öljyä (esim. 2 rkl). Sivele öljy kaikkien perunaviipaleiden pintaan esim. sormilla tai pullasudilla. Ripottele päälle suolaa.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat saaneet väriä ja perunat kypsiä, mutta eivät vielä palaneet. Kypsymisaika riippuu perunoiden paksuudesta. Superohuiden tilanne kannattaa tarkistaa jo 15 minuutin jälkeen, muutaman millimetrin paksuisten tilanne 25 minuutin jälkeen, ja sitä paksumpiem tilanne 30 min jälkeen.
Tämä on hyvä perunalisäke esim. pihville, muille liharuuille, kanalle, kalalle ja makkaralle. Hyvää sekä kastikkeen kanssa että ilman. Parhaimmillaan tuoreena.
Vinkki: Perunaviipaleille voi halutessa lisätä muitakin mausteita kuin suolaa. Niitä voi lisätä joko ennen tai jälkeen paiston, joko koko määrälle tai vain osalle perunaviipaleista. Perunaviipaleille sopii mausteeksi ainakin mustapippuri, sipulijauhe, paprikajauhe, valkosipulijauhe ja yrtit.

Annos perunaviipaleita, broilerin jauhelihapihvejä ja rucola-kermaviilikastiketta. Paahdetut perunaviipaleet ovat tässä käännettyinä alapuoli ylöspäin.

Muita perunaan liittyviä kirjoituksia:

Kala-pastavuoka eli kalapasta uunissa

Jääkaapissani oli vajaa ruukku tilliä jäljellä. Olin edellisen kerran käyttänyt sitä savukala-riisisalaattiin. Halusin käyttää loputkin tillistä johonkin, joten tein tämän kala-pastavuoan pakastekalasta, jota sattui pakastimesta löytymään. Se oli nyt alaskanseitifileetä. Tähän ruokaan tillin loput hyvin upposivat, mutta mausta en niiden läsnäoloa kyllä huomaa. Tämä kala-pastavuoka maistuu mielestäni lähinnä kala-makaronilaatikolta. Annoksen päälle puristettu sitrusmehu piristää annoksen oikein kivaksi. Katsoin ohjeeseen osviittaa tästä englanninkielisestä reseptistä, mutta poikkesin siitä loppujen lopuksi aika paljon: https://recipes.sainsburys.co.uk/recipes/baking/haddock-and-spinach-pasta-bake-1

Kala-pastavuoka
300 g vaaleaa pastaa (täysjyväinen tai tumma pasta ei mielestäni maun puolesta sovi tällaisiin maitopohjaisiin)
400 g raakaa kalaa ilman nahkaa ja ruotoja
1 sipuli
1 paprika (n. 170 g – voi käyttää myös pakastepaprikaa)
n. ½ ruukkua tilliä (n. 10 g, voi korvata 1-2 teelusikallisella kuivattua tilliä)
50 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl täysmaitoa
125 g juustoraastetta (käytin Mature Cheddar -juustoa, mutta juuston ominaismakua en erota lopputuloksesta, joten käy mikä tahansa muukin juusto mitä löytyy)
suolaa
Pinnalle:
korppujauhoja (n. 10 g)
voinokareita (n. 30 g)
Tarjoiluun:
sitruunamehua tai limemehua
Jos käytät pakastekalaa, ota se sulamaan. Yhtenäisen 400 gramman jäisen kimpaleen on hyvä antaa sulaa huoneenlämmössä tunti ennen leikkaamista.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse keitin tämän pastamäärän 1½ litrassa vettä, jonka maustoin 15 grammalla suolaa (kukkurainen ruokalusikallinen). Valuta keitinvesi pois. Siirrä pasta jäähtymään.
Kuori sipuli. Silppua sipuli, paprika ja tilli. Kuumenna (n. 2 litran) kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä keskilämmöllä sipuli- ja paprikasilppu pehmeäksi (muutama minuutti). Sekoita mukaan vehnäjauhot. Lisää vähitellen 2 dl maitoa koko ajan sekoittaen. Kun seos on paksuuntunut, lisää loppu maito, juustoraaste ja tilli. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Ota kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan suola (1 tl). Sekoita mukaan kypsä valutettu pasta.
Pilko kohmeinen (tai sula) kala pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Sekoita kalapaloihin suolaa (3/4 tl). Sekoita kalapalat pastaseokseen. Kaada seos voideltuun uunivuokaan (3 litran vetoiseen). Tasoita pinta lusikalla. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Asettele pinnalle pieniä voinokareita. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Minulla kesti siinä yksi tunti. Uunista ottamisen jälkeen anna vetäytyä 5 minuuttia pöydällä. Annoksen päälle lautaselle sopii loistavasti sitruunamehu tai limemehu.
Vinkki: Jos tähän haluaa käyttää valmiiksi keitettyä pastaa, sopiva määrä sitä tähän on 725 grammaa. Jos taas haluaa käyttää tähän valmiiksi kypsää kalaa, sopiva määrä sitä tähän on 300 grammaa. Tällä reseptillä tulee miedon makaronilaatikkomaisen makuinen, joten voimakkaampien makujen ystävien kannattaa lisätä mieleisiä mausteita.

Muita kalaruokia:

Muita pastaruokia: