Kinkkukiusaus tuoreista perunoista, kuohukermasta, palvikinkusta ja tuoreesta sipulista – ilman pakasteita, juustoa ja ruokakermaa

Minulla oli vielä joitakin kuukausia sitten itse tehtyä kinkkukiusausta pakastimessa. Sen loppuminen aikoinaan harmitti, ja kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, halusin sitä lisääkin valmiina annoksina pakkaseen. Tänään sitten vihdoin sain aikaiseksi. Hyvää tuli niin kuin ennenkin. Kiusausruokiahan voi tehdä muustakin kuin vain kinkusta, mutta kaikista kiusauksista kinkkukiusaus taitaa kuitenkin olla suosikkini. Kiusaukset ovat mielestäni erittäin käteviä siihen, jos on tarvetta käyttää pois 5-6 dl kuohukermaa.

Palvikinkku, kuohukermaa, sipuli, kilo perunoita. Näistä aineksista tein kinkkukiusauksen.

Kinkkukiusaus

1 kilo kiinteitä perunoita (tai yleisperunoita – pääasia, että ei jauhoisia perunoita, koska mössööntövyys ei ole tässä ruuassa toivottavaa)

1 pala palvikinkkua (n. 400 g)

1 sipuli + 1 rkl voita + 1 tl sokeria

5 dl kuohukermaa (voi myös käyttää 6 dl, jos sen verran sattuu olemaan)

2 tl suolaa

Silppua sipuli. Kuullota se voissa läpikuultavaksi. Mausta sokerilla. Siirrä jäähtymään.

Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Leikkaa kinkku suikaleiksi. Palvikinkussa olevaa tummaa reunaa ei tarvitse poistaa, vaan sekin sopii mukaan.

Voitele uunivuoka. Levitä sen pohjalle puolet perunasuikaleista. Levitä päälle kinkkusuikaleet ja sipulisilppu. Levitä päälle loput perunasuikaleista. (Halutessa voi myös vain heittää vuokaan peruna- ja kinkkusuikaleet ja sipulisilppu, sekoittaa ne keskenään, ja levittää seos tasaiseksi.)

Sekoita kermaan suola. Kaada vuokaan. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti, kunnes pinta on saanut väriä ja perunat ovat kypsiä. Anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia.

Kinkkukiusaus ennen uuniin menoa.

Kun kinkkukiusausta oli syöty ja loput olivat jäähtyneet jääkaapissa, pakastin osan. Leikkasin kinkkukiusauksesta pieniä paloja, jotka nostin leivinpaperoituun uunivuokaan ruskistunut puoli alaspäin sillä pyrkimyksellä, että palat eivät koske toisiinsa. Kelmutin vuoan, ja laitoin sen pakastimeen. Huomenna siirrän jäätyneet palat pakastuspussiin, jota säilytän pakastimessa.

Kiusaus on myös yksi hyvä tapa käyttää tähteeksi jäänyttä lihaa, kanaa tai kalaa. Reseptin sellaiselle olen kirjoittanut tänne, postaukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Tähän blogiini olen kirjoittanut aiemmin porokiusauksesta, joka oli tähteeksi jääneestä poronkäristyksestä tehty kiusaus.

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäätyneet kinkkukiusauksen palat pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys 21.11.2019:

Lämmitin pakastimesta annoksen kinkkukiusausta. Söin sen salaatin kanssa:

Oikein hyvää oli vielä pakastamisen jälkeenkin.

Myöhempi päivitys:

Tässä taas pakkasesta lämmitettyä kinkkukiusausta lautasella. Siihen loppui pakastetut kinkkukiusaukset, joten pitänee tehdä jossakin vaiheessa lisää. On se niin maistuva ruoka kiireisiin nälkiin. Tässä tapauksessa lisänä kaupan valmista salaattisekoitusta, jota vain kaadoin suoraan pussista lautaselle, ja pilkoin kurkkua päälle.

Ruokien pakastaminen

Pakastan monenlaista ruokatavaraa, mitä muuten ei tulisi käytettyä ennen kuin se pilaantuu. Eniten pakastan näitä (ei erityisessä järjestyksessä):

  1. valmiit ruuat, joita on enemmän kuin on mielekästä syödä seuraavan kolmen päivän aikana
  2. sellaisia aterian komponenteiksi laskettavia tähteitä, joita on mielekästä käyttää pakastamisen jälkeenkin. Osasta sellaisia myös teen valmiita ruokia, ja pakastan niitä kohdan 1 mukaisesti
  3. raa’at lihat, siipikarjan lihat, kalat ostopakkauksessaan. Erityisesti tarjouksesta isoja määriä ostetut viimeistään viimeisenä käyttöpäivänä mutta mielellään ennen sitä
  4. leikkelepakkauksia, joissa viimeinen käyttöpäivä lähestyy niin, että niitä ei ehditä käyttää
  5. leipää – sekä kaupasta ostettua että itsetehtyä. Annospaloiksi leikattuna, halkaistuina tai pareistaan irrotettuina, jos ei ole jo.
  6. ylimääräisiä eläinperäisiä liemiä
  7. sellaisia ruuanlaitosta jääneitä luita/ruotoja/sidekudoksia/jänteitä/nahkoja, joista tulee keitettäessä hyvänmakuinen liemi. Samaan tarkoitukseen pakastan myös parmesaanin kantoja.
  8. kermavaahtoa leivinpaperoidussa vuoassa nokareina, jotka jäätymisen jälkeen siirrän pakastuspussiin
  9. kermaa sellaisenaan purkissaan
  10. itsetehtyä jäätelöä pakastusrasioissa
  11. satokauden marjoja ja omenoita
  12. ylimääräisiä kastikkeita, kuten pizzan tomaattikastike
  13. kakkupaloja ja leivonnaisia

Pakastetut valmiit itsetehdyt ruuat

Erityisen kätevää mielestäni on pakastaa sellaisia ruokia, jotka ovat kylmänä kiinteitä ja helposti paloiksi leikattavia. Esimerkkejä sentyyppisistä ruuista, joita olen pakastanut: paimenen paistos, kirjolohi-pastavuoka (yllä vasen kuva), kinkku-makaronilaatikko (yllä keskimmäinen kuva), poropizza, poro-pastavuoka (yllä oikeanpuolimmainen kuva), pekoni-mozzarellapannukakku, tomaatti-mozzarellapannukakku. Nämä kaikki olen pakastanut annospaloina, jotta niistä on helppo sulattaa sen verran annoksia kuin sillä kerralla tarvitsee. Pannukakkupalaset ja pizzapalaset olen laittanut suoraan pakastuspusseihin. Laatikkoruuat olen pakastanut leivinpaperoidun uunivuoan päällä sellaisina paloina, jotka eivät koske toisiinsa. Jäätymisen jälkeen irroitan palaset leivinpaperista ja siirrän pakastuspusseihin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa pakastimessa.

Olen pakastanut myös keittoja, ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Olen pakastanut keittoja kahdella eri tavalla. Osan keitoista olen pakastanut suoraan siinä samassa syvässä lautasessa, josta aion ne syödäkin. Tämä on helpottanut oikeiden annoskokojen pakastamista ja syömistä, kun keittoannoksen voi ottaa suoraan pakastimesta mikroon ja syödä samasta lautasesta. Ennen pakastamista olen tosin laittanut kelmun sen lautasen päälle. Kun keittolautaset ovat jäätyneet, niitä on pystynyt pinoamaan päällekkäin tilaa säästävästi. Isoja määriä keittoja syvissä lautasissa pakastettaessa on tosin riskinä, että ne syvät lautaset loppuvat kesken. Tämän takia olen pakastanut keittoannoksia myös puolen litran pakastusrasioissa, ja mitannut syvän lautasen avulla niihin sopivan annoskoon keittoa kuhunkin rasiaan.

Annos amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa, jonka olen pakastanut, lämmittänyt ja syönyt samassa syvässä lautasessa
Pakastettuja paimenen paistoksen paloja pakastuspussissa.

Muut pakastetut

Esimerkkejä aterian komponenteista, joita olen pakastanut: keitetyt (härkä)pavut (yllä vasen kuva), lihamureke viipaleina (yllä keskimmäinen kuva), jauhelihapihvit (yllä oikeanpuolimainen kuva). Kuvassa olevat härkäpavut ovat jäätyneet yhteen, mutta nekin olisi haluttaessa voitu pakastaa irtonaisina levittämällä ne leivinpaperoituun vuokaan niin, että ne eivät koske toisiinsa ja siirtämällä pakastuspussiin vasta jäisinä. Lihamurekeviipaleet olen levittänyt kahteen leivinpaperoituun uunivuokaan yhteen kerrokseen, kelmuttanut vuoat ja vienyt pakastimeen, sitten jäisinä siirtänyt pakastuspusseihin. Jauhelihapihvit pakastin uunivuoassa niin, että uunivuoassa oli useita kerroksia leivinpaperi-jauhelihapihvikerroksia. Useampikerroksinen pakastaminen leivinpapereilla eroteltuna toimii varmuudella vain sellaisilla ruuilla, joista varmasti ei valu nestettä jäätymään kiinni leivinpaperiin pakastamisen aikana.

Joskus olen pakastanut myös keitettyä pastaa ja riisiä sellaisenaan, mutta en keitettyä perunaa. Sellaisenaan pakastetun keitetyn perunan tai perunamuusin rakenne ja maku kuulemma kärsivät liikaa pakastettaessa, mutta en ole itse kokeillut. Perunaa sisältäviä keittoja, uuniruokia, pannukakkuja ja leipiä olen kuitenkin pakastanut ilman, että maussa tai rakenteessa on huomattu mitään vikaa. Viime aikoina olen ylimääräiset keitetyt pastat ja riisit mieluummin jalostanut suoraan uusiksi valmiiksi ruuiksi ennen pakastamista, mutta en täysin poissulje sitä, että uudestaan vielä pakastaisin keitettyjä pastoja tai riisejä sellaisenaankin.

Olen pakastanut myös kypsää lihaa silloin, kun sitä on ollut ylimääräisenä, enkä ole jaksanut sillä kertaa jatkojalostaa sitä kaikkea. Näin on tapahtunut ainakin silloin, kun on ostettu tarjouksesta kolmen kilon kassler, mikä on ollut aivan liikaa muutamassa päivässä syötäväksi. Olen kypsentänyt ylikypsäksi koko kasslerin, ja sitten jäähtymisen jälkeen levittänyt irtonaisia kasslerpaloja leivinpaperoituun uunivuokaan ja pakastanut siinä, sitten pakastumisen jälkeen siirtynyt pakastuspusseihin. Näitä pakastettuja ylikypsiä kasslerlihapaloja olen eniten käyttänyt nopeisiin wok-tyyppisiin ruokiin.

Viimeisen käyttöpäivän kuohukerma pakastumassa vaniljajäätelön muodossa jäätelökoneen avulla.
Suklaapiirakan palasia menossa pakkaseen.

Olen pitänyt kirjaa pakastamistani itsetehdyistä ruuista tämän vuoden maaliskuulta asti. Listan mukaan olen viime maaliskuun jälkeen pakastanut seuraavia itsetehtyjä ruokia (yhdellä tähdellä merkityt ensin paloina leivinpaperin päällä ennen pussitusta, kahdella tähdellä merkityt syvässä lautasessa, kolmella tähdellä merkityt suoraan pakastuspussissa, neljällä tähdellä merkityt pakastusrasiassa, viidellä tähdellä merkityt uunivuoassa leivinpaperi-ruoka-leivinpaperi-ruoka -tyypisissä kerroksissa):

Kaikkia yllämainittuja pakastamisen jälkeen syöneenä voin todeta, että ne kaikki toimivat hyvin pakastettuina ja kyllä pakastaisin niitä jatkossakin, jos niitä on ylimääräisinä.

Alla linkit muihin ruokahävikkiin liittyviin kirjoituksiini.