Jääkaapissani oli tänään kaksi pakettia kinkkua, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Niistä voisi tehdä monenlaista ja pakastaakin ne vielä olisi voinut, mutta nyt teki mieli tehdä tällainen laatikkoruoka kinkusta ja perunasta. Tästä tuli hyvää pehmeän makuista lohturuokaa, joka koulun kinkkukiusauksiin kyllästyneen lapsen mielestä ”näytti pahalta, mutta maistuu hyvältä”.
Kinkku-perunalaatikko
n. 850-900 g perunoita (kiinteitä perunoita tai yleisperunoita)
n. 350-400 g savukinkkua
100 g juustoraastetta eli 2 dl (nyt käytin sinileima emmental, mutta kävisi muutkin juustot mistä tykkää)
5 dl täysmaitoa
1 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
3/4 tl suolaa
Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Pilko kinkut kuutioiksi. Sekoita keskenään kananmunat, maito, kerma ja suola.
Voitele noin 3 litran vetoinen uunivuoka. Levitä sen pohjalle perunaviipaleita vieri viereen, mutta limittäin niiden ei tarvitse tässä vaiheessa olla. Levitä päälle puolet kinkusta. Ripottele päälle puolet juustoraasteesta. Levitä päälle taas kerros perunaviipaleita vieri viereen, niiden päälle loput kinkut ja loput juustoraasteet. Päällimmäiseksi lado perunaviipaleita limittäin niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Kaada päälle munamaito.
Paista 200-asteisessa uunissa yhteensä yksi tunti, tai kunnes munamaito on hyytynyt, perunaviipaleet ovat kypsiä ja väriä pinnassa. Itse nyt paistoin ensin 45 minuuttia 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes munamaito oli hyytynyt. Koska pinta ei ollut tässä vaiheessa ruskistunut yhtään, sitten siirsin uunin keskitasolle, jotta saisi väriä pintaan. Koska väriä ei näyttänyt tulevan, nostin viimeiseksi 5 minuutiksi lämpötilan 250 asteeseen, jolloin väriä tuli sopivasti. Perunalajikkeissa on kuitenkin sen verran eroja, että vähemmän vetisillä perunalajikkeilla voi ehtiä ruskistua liikaakin tunnin aikana. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä ja munamaito hyytynyt, vuoan voi peittää foliolla. Tällä kertaa pintaan tuli yleisperunaa lajikkeella Colorado, joka oli paljon keskivertoperunaa vetisempi ja sen takia hitaammin ruskistuva.
Anna valmiin laatikkoruoan mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Hyvää sekä tuoreeltaan että uudelleenlämmitettynä. Ylimääräiset kinkku-perunalaatikot voi tarvittaessa pakastaa.
Vinkkejä:
Tällaisena tämän ruuan maku on pehmeän lohturuokamainen. Jos tähän haluaa lisätä muitakin makuja, voi lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä:
* sipulia kuullotettuna tai jauheena
* valkosipulia puristettuna, silputtuna tai jauheena
* paprikaa silputtuna kuullotettuna tai jauheena
* tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. basilika, timjami (tuoreet silputut yrtit sopivat myös hyvin annoksen viimeistelyyn)
* pippuria
* vahvemman makuista juustoa tai enemmän juustoa – toisaalta juustot voi halutessa jättää poiskin
Kerman ja maidon suhdetta voi periaatteessa muuttaa, tai korvata ne aivan eri nesteillä, mutta maku toki voi muuttua silloin paljonkin.
Voidellun uunivuoan pohjalla perunaviipaleita.
Perunaviipaleiden päällä kinkkua.
Kinkun päällä juustoraastetta.
Juutoraasteen päällä uusi kerros perunaviipaleita.
Perunakerroksen päällä uusi kerros kinkkua.
Kinkun päällä uusi kerros juustoraastetta.
Päällimmäisenä kerros perunaviipaleita limittäin.
Munamaidon ainekset sekoitettuna keskenään.
Munamaito kaadettuna ainesten päälle.
Vuoka sivusta kuvattuna ennen paistamista.
Kinkku-perunalaatikko paistamisen jälkeen.
Valmis kinkku-perunalaatikko sivusta kuvattuna.
Annokseni salaattia ja kinkku-perunalaatikkoa.
Tältä valmis kinkku-perunalaatikko näytti sisältä päin.
Jääkaapissa oli kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Ensimmäisenä tuli mieleeni tehdä kaksi pellillistä pekonipizzaa, joten menin sillä. Yhteen pellilliseen pizzaa menee kätevästi yksi pellillinen pekonia, kun ei lisää muita täytteitä. Pizzoista tuli mahtavan mehevää, maukasta ja umamista. Tällainen rasvainen savustettu lihajaloste pizzassa antaa minulle sellaisen fiiliksen, että maistuu, näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihan Oikealta Pizzalta.
Pizzapohja kahteen pellilliseen
1 litra vehnäjauhoja (650 g)
4 dl vettä
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita
Lämmitä hiiva kädenlämpöiseksi (tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa). Murenna veteen tuorehiiva (tai sekoita kuivahiiva puoleen jauhoista). Sekoita mukaan suola. Alusta mukaan jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa sekoita käsin mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia.
Pekonipizza kaksi pellillistä, uunissa kypsennetystä pekonista
Levitä pekoniviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia, tai kunnes pekoniviipaleet ovat käpristyneet vain hieman. Rapeaksi asti ei tarvitse tässä vaiheessa tulla, koska ne kypsyvät vielä lisää pizzan päällä. Älä imeytä ylimääräisiä pekonin rasvoja talouspaperiin, vaikka joissakin ohjeissa neuvotaankin niin tekemään, vaan maukkaimman lopputuloksen saamiseksi kaikki pekonin rasvat kannattaa laittaa pizzaan (tai jos ei pizzaan, niin kannattaa säästää ne jonkin muun ruuan maun parantamista varten).
Voitele puhdas uunipelti. Voitelussa kannattaa käyttää mahdolliset pekonin kypsentämisestä irronneet rasvat ja nesteet, ja lisäksi vähän voita. (Vaihtoehtoisesti voi voidella pellin pelkällä voilla, ja kaataa pekonista irronneet jutut vasta päällimmäiseksi pizzan päälle ennen paistoa.) Levitä puolet kohonneesta taikinasta voidellulle pellille käsin. Levitä päälle puolet tomaattikastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta. Leikkaa pekonit paloiksi, ja levitä puolet pekonipaloista pizzan päälle. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla noin 12 minuuttia, tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja juusto on sulanut, mutta mikään ei ole vielä palanut. Toista sama toisella uunipellillä, lopulla taikinalla, lopulla tomaattikastikkeella, lopulla juustolla ja lopulla pekonilla.
Ylimääräiset pekonipizzat voi pakastaa esim. paloina.
Nyt ensimmäisen pellin voitelin pekonista irronneilla rasvoilla ja nesteillä. Toisen pellillisen voitelin pelkällä voilla. Lopputuloksena tykkäsin ensimmäisestä pellillisestä paljon enemmän, vaikka molemmat pellilliset olivat tosi hyviä. Pekonimehuja imeneen pizzan reunat maistuivat umamisilta niin suuressa määrin, että olisi voinut luulla taikinan olevan juureen tehty, vaikka sitä se ei ollut. Toisenkin pellillisen pizzan reunoissa toki oli umamia (sekä voista taikinassa että hiivasta), mutta nyt kun samasta taikinasta tehtyjä maistelin rinnakkain, pekonimehuja imeneen pizzan reunat olivat selvästi maukkaampia. Pekonimehu ei vain itsessään ollut nyt tarpeeksi rasvapitoista voiteluun, minkä huomasin siitä, että kyseisestä pellillisestä reunat eivät irronneet yhtä helposti kuin voilla voidellusta. Niinpä jatkossa voitelisin ensimmäisen pellillisen sekä voilla että pekonimehulla.
Ensimmäiseen pellilliseen nyt tuli juustoksi 375 grammaa Oltermannia, jota sattui sen verran olevan paketissa jäljellä. Toiseen pellilliseen tuli 420 grammaa Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jota puolestaan sattui olemaan paketissaan sen verran jäljellä. Cheddarin maku maistui toisessa pellillisessä selvästi ja yleensä tykkäänkin cheddarin mausta, mutta tällä kertaa juuri näissä pizzoissa tykkäsin enemmän miedommasta juuston ominaismausta.
Pekonia menossa uuniin.
Pekonit 10 minuutin uunissa paistamisen jälkeen.
Ensimmäinen pellillinen valmiina uuniin.
Toinen pellillinen 12 minuutin paistamisen jälkeen.
Nyt on kaikki tämän satsin pekonipizzat syöty. Vaikka tuoreeltaan tykkäsin enemmän siitä pizzasta, missä oli miedomman makuinen juusto, uudelleenlämmitettynä tykkäsinkin enemmän siitä pizzasta, jossa oli voimakkaamman makuinen juusto. Uudelleenlämmityksen jälkeen en enää tunnistanut pizzasta cheddar-juuston ominaismakua, vaan se maku oli muuttunut lähinnä umamipommiksi, josta tykkäsin tosi paljon.
Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.
Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.
Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.
Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.
Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.
Näitä tähteitä käytän mieluiten seuraaviin tarkoituksiin ja niin, että kastike on syöntihetkellä taas lämmintä:
leipien/hampurilaisten/tortilloiden täytteenä
uuniruoan osana, esimerkiksi paimenen paistos -tyyppisen ruoan alakerroksena
keitossa (tällöin huomioin, että sekä kastike että liemi eivät saa olemmat olla voimakasumamisia, jottei keitosta tulee liikaumaminen)
pizzan täytteenä, mutta ei niin paljon että pizzasta tulee liian vetinen
sellaisenaan uudelleen lämmitettynä, mutta eri lisäkkeiden kanssa kuin alun perin
pastan, riisin tai perunan kastikkeen osana
suolaisen pannukakun täytteenä
suolaisten lettujen täytteenä/täytteessä
uunimunakkaassa
munakkaan täytteenä
suolaisen piirakan/pasteijan täytteessä
Erityisesti tomaattipohjaiset bolognese-tyyppiset kastikkeet sopivat kaikkiin yllämainittuihin, mutta myös muita otsikon mukaisia tähteitä kannattaa oman harkinnan mukaan kokeilla näihin.
Näitä tähteitä käytän mieluiten seuraaviin tarkoituksiin:
leivän/hampurilaisen/tortillan tms. päällisenä tai täytteenä
uuniruoan osana, kuitenkin huomioiden, ettei mausta tule liian voimakas
keitossa, kuitenkin huomioiden, ettei kastike juoksetu tai ettei keiton mausta tule liian voimakas
pizzan täytteenä – jotkut kylmät kastikkeet kuten majoneesi sopivat lämpimän pizzan päälle paiston jälkeen lisättynä, toiset kuten salsa sopivat jo ennen uunia joko päällimmäiseksi pieniä määriä tai tomaattikastiketta korvaamaan
salaatin kastikkeena
sellaisenaan, mutta eri lisukkeiden kanssa kuin alun perin – moni kylmä kastike sopii niin kasvisten kuin riisin/pastan/perunan ja lihan/kanan/kalankin kanssa
leipätaikinan nesteenä, jos maku koetaan leipään sopivaksi
pastan, riisin tai perunan kastikkeessa, joko kylmässä tai lämpimässä, maku- ja juoksettumisnäkökulmat huomioiden
suolaisen pannukakun taikinassa tai täytteessä, kastikkeen maun sopivuus pannukakkuun huomioiden
suolaisten lettujen taikinassa tai täytteessä, kastikkeen maun sopivuus lettuihin huomioiden
uunimunakkaassa
munakkaan täytteessä
liha-/kana-/kala-/kasvismureke-/pyörykkä-/pihvitaikinan nesteenä, joko ainoana nesteenä tai osana nesteestä, riippuen kastikkeen maun voimakkuudesta tai siitä, paljonko kastiketta on
suolaisen piirakan/pasteijan täytteessä
Kylmiä kastikkeita lämmitettäviin ruokiin käytettäessä on syytä huomiota, että kuumennettaessa osa kylmistä kastikkeista juoksettuu, osan maku voimistuu, osan maku miedontuu. Juoksettuvia kastikkeita on esimerkiksi majoneesi, mutta juoksettumisen voi ehkäistä ainakin suurustamalla tai käyttämällä sellaiseen uuniruokaan, jossa on paljon kananmunaa. Happoa sisältävillä kastikkeilla on taipumus maistua happamammilta lämpiminä, kun taas raakaa sipulia tai valkosipulia sisältävien kastikkeiden sipuliset maut miedontuvat kypsennettäessä.
Kuivahtanutta leipää käytän mieluiten näihin tarkoituksiin:
sellaisenaan syönti paahdettuna voin kanssa tai (juustolla) päällystettynä lämpimänä voileipänä
uuniruoan osana, esimerkiksi strata-nimisessä makaronilaatikon tyyppisessä munamaitopohjaisessa uuniruuassa, tai korppujauhoiksi jauhettuna uuniruuan pinnalla voin tai juustoraasteen kanssa
keiton suurustajana pehmeäksi keitettynä ja soseutettuna, tai keiton pinnalla krutongeiksi paistettuna
salaatin komponenttina, esimerkiksi panzanella-tyyppisessä salaatissa tai krutongeiksi paistettuna
leipätaikinassa – tätä en ole vielä kokeillut, mutta hienonnettu kuivahtanut leipä voisi ihan hyvin toimia leipätaikinassa, ja monissa ruisleipäresepteissä käytetäänkin jo olemassaolevaa hapanta ruisleipää
pastan, riisin tai perunan kastikkeessa suurustajana, hienonnettuna ja soseutettuna
liha-/kana-/kala-/kasvismureke-/pyörykkä-/pihvitaikinassa, joko niin että leipäpalat liotetaan nesteissä ennen hienontamista, tai niin että kuivuneet leivät ensin hienonnetaan ja sitten turvotetaan nesteissä korppujauhojen tapaan
liha-/kana-/kala-/kasvispyöryköiden tai -/pihvien/-puikkojen/-nugettien kierittelemiseen korppujauhoina
pyttipannussa tms. pannupaistoksissa, esimerkiksi perinteisessä pyttipannussa perunan korvaaminen leipäkuutioilla toimii minun kokemukseni mukaan hyvin
krutongeiksi paistetut leipäkuutiot ovat hyviä ruokien osana ja myös sellaisenaan – tarvittaessa voi maustaa esimerkiksi valkosipulilla ja yrteillä
Jos leipä on vaaleaa, siitä voi tehdä köyhiä ritareita. Niiden kanssa voi tarjoilla esimerkiksi hilloa, marjoja, (vaahtera)siirappia, hunajaa, sokeria, kermavaahtoa, vaniljajäätelöä – kaikkea, mitä makeiden lettujenkin kanssa tykkää syödä. Kannattaa kokeilla köyhiä ritareita myös suolaisilla täytteillä – silloin leivän ei tarvitse edes välttämättä olla vaaleaa niin kuin makeiden köyhien ritarien tapauksessa. Vaaleasta leivästä yksi perinteinen käyttötapa on myös leipävanukas, ja kaikille kuivahtaneille leiville käyttökohteeksi sopii leipäressu. Sekä köyhille ritareille, leipävanukkaalle että leipäressulle löytyy paljon ohjeita Googlella. Ei-happamia leipiä voi myös ajatella muroina tai myslinä: murennettuna kulhoon, päälle maitoa tai jogurttia sekä halutessa sokeria/hunajaa/siirappia ja marjoja tai hedelmiä.
Kaikki kuivahtaneet leivät voi myös jauhaa korppujauhoiksi, esimerkiksi tehosekoittimella. Jos leipä on täysin kuivunutta, siitä tehty korppujauho säilyy ilmatiivissä säilytysastiassa pitkään. Syntynyttä korppujauhoa voi käyttää siihen, mihin kaupankin korppujauhoa, jos vain juuri sen leivän maku sopii siihen ruokaan. Esimerkiksi ruisleivästä tehtyä korppujauhoa voisin itse käyttää liha- ja kalapulliin, mutta siipikarjasta tehtyihin pyörykän tapaisiin en osaisi juuri rukiin makua kuvitella. Kauraleivästä tehty korppujauho sopisi silti varmasti niihinkin.
Tuoreena hankittujen leipien kuivumista on myös helppo ehkäistä pakastamalla. Ennen pakastamista itse mieluiten leikkaan isot leivät annospaloiksi, ja ruispalat/-puikulat irrottelen puoliskoistaan. Sämpylät joskus halkaisen ennen pakastamista, mutta en aina.
Tähteeksijäänyttä keittoa usein pakastan annoksina, mutta pakastamisen lisäksi käytän sitä mieluiten näin tarkoituksiin:
sellaisenaan syönti uudelleenlämmitettynä – maku usein paranee uudelleenlämmityksessä
uuniruoan osana, niin että ylimääräiset nesteet sidotaan esim. pastalla, riisillä, perunalla tai kananmunalla
sellaisenaan, mutta eri päälleripoteltavien tai erillislisukkeiden kanssa kuin alun perin
leipätaikinassa – tähän mennessä olen käyttänyt juuressosekeittoa leipätaikinan nesteeksi, jolloin on tullut hyviä juuressämpylöitä. Muitakin keittoja voi soseutettuna käyttää leipätaikinan nesteeksi, jos vain keiton maku on leipään sopiva.
pastan, riisin tai perunan kastikkeessa/kastikkeena, jos lopputuloksena tulevassa kastikkeessa itsessään ei ole pastan/riisin/perunan palasia ja jos kastikkeeseen tulee sakeutta tavalla tai toisella. Esimerkiksi sakea linssikeitto sopii riisin kastikkeeksi.
suolaisen pannukakun taikinassa korvaten osan nesteestä *
suolaisten lettujen taikinassa korvaten osan nesteestä *
uunimunakkaassa pieniä määriä niin, että viittä kananmunaa kohti tulee korkeintaan 1½ dl nestettä
suolaisen piirakan/pasteijan täytteessä, jos ylimääräiset nesteet sidotaan esim. pastalla/riisillä/perunalla tai kananmunalla
*tai mausta riippuen jopa kaikki nesteet. Siihen erityisen hyviä ovat sosekeitot tai soseutetut kasviskeiton tähteet, varsinkin valkoisia maitotuotteita sisältävät, kuten kesäkeitto tai pinaattikeitto.
Näitä tähteitä käytän mieluiten näihin tarkoituksiin, niin että pataruoka on syöntihetkellä taas lämmin:
sellaisenaan syönti uudelleenlämmitettynä – maku usein paranee uudelleenlämmityksessä
leivän/hampurilaisen/tortillan tms. päällisenä tai täytteenä
uuniruoan osana niin, että ylimääräiset nesteet sidotaan esimerkiksi perunalla/riisillä/pastalla tai kananmunalla
keitossa – kuitenkin huomioiden, että sekä pataruoan että keiton liemen ei kannata olla voimakasumamisia, jottei keitosta tule liian voimakkaan makuinen
pizzan täytteenä pieniä määriä niin, että pizzasta ei tule liian vetinen
sellaisenaan, mutta eri lisukkeiden kanssa kuin alun perin
leipätaikinassa soseutettuna korvaamaan osan nesteestä, mikäli padan maun voisi kuvitella sopivan leipään – itse kuvittelisin kasvispadan sopivan leipätaikinaan, mutta lihapadan en
pastan, riisin tai perunan kastikkeessa, jos lopputuloksena syntyvässä kastikkeessa ei itsessään ole pastan/riisin/perunan palasia ja kastikkeeseen saadaan sopiva paksuus
Viimeisen käyttöpäivän liha-/kana-/kalatuotteet ja pehmeät juustot
Raa’at viimeisen käyttöpäivän tuotteet pyrin joko kypsentämään tai pakastamaan viimeisenä käyttöpäivänä. Käytän niitä mieluiten näihin tarkoituksiin, tarvittaessa kypsennettynä:
sellaisenaan syönti jos maistuu
leivän/hampurilaisen/tortillan tms. päällisenä tai täytteenä
uuniruoan osana
keitossa
pizzan täytteenä
salaatin komponenttina
pastan, riisin tai perunan kastikkeessa tai sellaisenaan kypsennettynä erillisen kastikkeen kanssa, jos kyseessä ei juusto
pyttipannussa tms. pannupaistoksissa, myös wok-tyyppiset ruuat, jos kyseessä ei ole kuumassasulava juusto – jos on, sitä voi ripotella valmiin paistoksen päälle lautasella esim. raastettuna, höylättynä, murennettuna tai revittynä
Ylikypsät banaanit voi pakastaa kuorittuina ja halutessa myös pilkottuna. Pakastamisen jälkeen ne kannattaa käyttää sulattamatta, eli esimerkiksi smoothieihin ja pirtelöihin. Pakastimesta sulatettujen banaanien väri tummuu minun kokemukseni mukaan aika pian sulattamisen jälkeen. Yleensä ottaen voisin sanoa, että kun puhutaan makeista hedelmistä ja marjoista, ylikypsinä ne sopivat ainakin näihin tarkoituksiin:
smoothieihin ja pirtelöihin
mehuihin
kiisseleihin
jogurtin tai viilin mausteeksi, haluttaessa lisätyn sokerin, hunajan tai siirapin kanssa
puuron, murojen tai myslin kanssa
leivontaan, esim. banaanikakku, marja- ja hedelmäpiirakat
hilloksi keittämiseen
jäätelön tai mehujäiden tekemiseen
hedelmä- tai marjarahkaan
salaatteihin, jos niissä ei haittaa ylikypsä ulkonäkö
Ylikypsällä tarkoitan tässä siis sellaisia ylikypsiä, jotka eivät ole vielä homehtuneet. Jos homehtumaan ehtii päästä, silloin heitän biojätteeseen.
Hedelmistä osa sopii myös pääruokiin. Ainakin ananas, persikka, omena ja päärynä sopivat esimerkiksi broileri- ja sianliharuokiin – varsinkin itämaisesti maustettuihin sellaisiin.
Nuupahtaneet yrtit voi kuivata, sitten hienontaa ja säilyttää purkissa, ja käyttää sieltä kuivattujen yrttien tapaan. Silloin kuin en tee niin, yleisimmät käyttökohteeni nuupahtaneille yrtille ovat seuraavat:
leivän/hampurilaisen/tortillan tms. päällisenä tai täytteessä
uuniruoan osana
keitossa tai keiton päälle ripoteltuna
pizzan täytteenä, joko tomaattikastikkeeseen hienonnettuna tai pizzan päälle paiston jälkeen
salaatin komponenttina
kylmissä tai kuumissa kastikkeissa
pataruuissa
suolaisen pannukakun taikinassa, täytteessä tai päälle ripoteltuna
suolaisten lettujen taikinassa, täytteessä tai päälle ripoteltuna
Maitotuotepurkkien loput, jotka uhkaavat jäädä pilaantumaan
Silloin kun kyse ei ole makeutetuista maitotuotteista, käytän maitotuotepurkkien loppuja mieluiten näihin tarkoituksiin:
sellaisenaan tai maustettuna syönti kylmänä, tai maidon tapauksessa esimerkiksi kuumaksi kaakaoksi tai puuroksi tehtynä
paksuja maitotuotteita voi käyttää leivän/hampurilaisen/tortillan tms. päällisenä tai täytteenä, erityisesti sopivilla mausteilla maustettuna
uuniruoan osana – maitoa ja kermaa voi yleensä ottaen käyttää uuniruoan ainoana nesteenä (joista erityisesti suosittelen uunipuuroja ja makaronilaatikkoa), hapanmaitotuotteita taas suosittelen käyttämään uuniruokiin vain maltillisina määrinä, ja ohuita hapanmaitotuotteita mieluiten pastalla/riisillä/perunalla tai kananmunalla sidottuna. Piimää ja viiliä käyttäisiin lämpimiin pääruokiin vain hyvin pieniä määriä ja harkiten, mutta olenpa kuullut piimästä makaronilaatikossakin: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000005057399.html
keitossa. Maitoa saa kulumaan paljon erityisesti pinaattikeittoon, mutta sitä voi käyttää myös kasvissosekeittojen ainoana liemenä, kunhan huolehtii, ettei pala pohjaan. Kerma ja paksut hapanmaitotuotteet sopivat hyvin moneen keittoon, joskin turkkilaiselle jogurtille suositellaan suurustamista ja se onkin ehkä mielestäni parhaimmillaan vasta keiton pinnalla, erityisesti mausteisen keiton tapauksessa. Piimää ja viiliä en käyttäisi keittoihin.
pizzan päällä, jos kysessä on creme fraiche tai smetana. Ohjeita sellaiseen löytyy googlaamalla valkoinen pizza.
hapanmaitotuotteiden tapauksessa salaatin tai pääruuan kylmänä kastikkeena, erityisesti maustettuna esimerkiksi tuoreilla yrteillä/valkosipulilla/sitruskuoriraasteilla/sitrusmehuilla
osana lämpimiä kastikkeita – tähän löytyy Googlella paljon ohjeita
smoothiessa tai pirtelössä – hapanmaitotuotteiden tapauksessa huomioi happamuus. Kerma kannattaa mieluummin vaahdottaa erikseen ja tarjota vasta pirtelön päälle otettavaksi. Ylimääräiset kermavaahdot voi pakastaa.
leipätaikinassa – maitoa voi käyttää leipätaikinan ainoana nesteenä antaen hyvän maun. Hapanmaitotuotteista tulee leipätaikinaan happamuutta sitä enemmän, mitä suurempi osuus taikinan nesteistä on hapanmaitotuotteita. Happamuutta voi halutessa tasapainottaa lisäämällä taikinaan maun mukaan sokeria tai siirappia. Esimerkiksi piimälimpussa tykkään itse siitä, että puolta litraa piimä kohden on 1 dl siirappia ja lisäksi siirappivedellä voitelu. Suomalaisiin perinteisiin kuuluu myös piimärieska (löytyy Googlella), johon suuresta piimän osuudesta huolimatta ei lisätä makeutusta.
suolaisen pannukakun taikinassa tai täytteessä *
suolaisten lettujen taikinassa tai täytteessä *
uunimunakkaassa – korkeintaan 1½ dl viittä kananmunaa kohden. Piimää, viiliä, jogurttia ja rahkaa en käyttäisi uunimunakkaaseen, mutta muita hapanmaitotuotteita sekä maitoa ja kermaa kyllä.
munakkaan täytteessä, jos kyse on paksusta hapanmaitotuotteesta – sopivin maustein ja sattumin
liha-/kana-/kala-/kasvismureke-/pyörykkä-/pihvitaikinan nesteenä – piimää, viiliä, jogurttia ja rahkaa en ole tähän kokeillut, mutta muut sopivat hyvin
suolaisen piirakan/pasteijan täytteessä yhdessä riisin/pastan/perunan ja valinnaisten sattumien ja ja halutessa mausteiden kanssa
jälkiruuissa
* Maito on hyvää pannukakku- ja lettutaikinan ainoana nesteenä, mutta kermaa ja hapanmaitotuotteita käyttäisin tavallisen suolaisen taikinan nesteenä vain pieniä määriä. Hapanmaitotuotteista tulee maustettuina hyviä kastikkeita suolaisen pannukakun/lettujen kanssa tarjottavaksi. Kerma taas sopii vatkattuna makeiden pannukakkujen ja lettujen kanssa tarjottavaksi, mielellään hillon/marjojen/hedelmien/siirappien kanssa. Makeita lettuja tehdään myös rahkapohjaisina, mikä löytyy googlaamalla syrnikit. Blinitaikinaan taas voi käyttää myös hapanmaitotuotteita esimerkiksi bulgarianjogurttia, turkkilaista jogurttia, tai kermaviiliä, kuten löytyy googlaamalla blinit.
Amerikkalaistyyppisiin makeisiin pannukakkuihin voi käyttää ainoana nesteenä viiliä, jogurttia tai piimää. Silloin tulee happamampia pannukakkuja kuin mihin olen tottunut, mutta makeiden täytteiden kanssa on kuitenkin toiminut. Olen käyttänyt tätä reseptiä, joka on alun perin kirjastosta lainaamastani kirjasta, jonka nimeä en ole ottanut ylös:
Amerikkalaistyyppiset pannukakut
3 dl vehnäjauhoja (210 g)
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
3 dl viiliä, maustamatonta jogurttia tai piimää
1 rkl sulatettua voita
1 kananmuna, jonka voi tarvittaessa myös jättää pois
voita paistamiseen
Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola, leivinjauhe ja sooda. Sekoita kananmunan rakenne tasaiseksi erillisessä astiassa esim. juomalasissa. Sekoita jauhoseoksen joukkoon viili/jogurtti/piimä ja kananmuna. Taikinasta kuuluu tulla melko sakeaa. Paista lettupannulla hitaasti keskilämmöllä ruskeiksi molemmin puolin niin, että yhdessä pannukakussa on taikinaa noin 1-2 rkl. Käännä pannukakku aina silloin, kun se on kohonnut. Tarjoa makeiden täytteiden kanssa, esim. hillo, marjat, hedelmät, (vaahtera)siirappi, hunaja, kermavaahto, vaniljajäätelö, vaniljakastike…
Tämän otsikon alle sopivia jälkiruokia on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta itse haluan nostaa niistä esille kaksi omaa erityistä suosikkiani: piimäpohjainen omenapiirakka ja mustikkapiirakka valkoisella täytteellä.
Piimäpohjainen omenapiirakka
4 dl piimää (400 g, voi korvata osittain tai kokonaan maustamattomalla jogurtilla tarvittaessa. Osan voi korvata myös turkkilaisella/kreikkalaisella/bulgarialaisella jogurtilla, kermaviilillä, smetanalla, creme fraichellä tai tuorejuustolla.)
4 dl sokeria (340 g)
1½ dl sulatettua voita (135 g)
6½ dl vehnäjauhoja (420 g)
1 rkl leivinjauhetta
omenaviipaleita noin 5-6 kotimaisesta omenasta
kanelia ja sokeria pinnalle
halutessa tomusokeria jäähtyneen piirakan pinnalle
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Sekoita mukaan piimä, sokeri ja sulatettu voi. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Lado päälle omenaviipaleita sen verran kuin niitä mahtuu yhteen kerrokseen. Ripottele niiden päälle kanelia ja sokeria. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Jäähtyneelle piirakalle voi halutessa sihdata tomusokeria. Piirakan voi nauttia joko sellaisenaan tai kermavaahdon/vaniljajäätelön/vaniljakastikkeen kanssa. Sopii myös pakastettavaksi.
Mustikkapiirakka valkoisella täytteellä
Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria (85 g)
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
150 g mustikoita (voi myös käyttää esimerkiksi mansikoita, omenoita, päärynöitä tai persikoita)
2 dl kermaviiliä, jonka voi korvata osittain tai kokonaan turkkilaisella/kreikkalaisella/bulgarialaisella jogurtilla, tavallisella maustamattomalla jogurtilla, smetanalla, creme fraichella tai maustamattomalla tuorejuustolla
1 dl sokeria (85 g)
1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vaahdota sähkövatkaimella voi ja sokeri tasaiseksi. Riko joukkoon kananmuna, ja vatkaa sähkövatkaimella uudelleen tasaiseksi. Eri astiassa sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhoseos voiseokseen nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 5-10 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä ja on niin kiinteä, että täyte ei uppoa pohjaan.
Sekoita kermaviiliin kierrevispilällä kananmuna, sokeri ja vaniljauute. Levitä mustikat (tai muut marjat tai hedelmät pilkottuina) pohjan päälle. Kaada päälle kermaviiliseos. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 min, kunnes täyte on hyytynyt. Voi tarjota kuumana, lämpimänä tai kylmänä. Sopii myös pakastettavaksi.
Jääkaapissani oli tällaisia tuotteita, joita oli tarvetta käyttää pois:
Eilen paistettiin kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä eilen. Siitä syötiin osa, ja tähteeksi jäi kuvassa lautasella näkyvä määrä. Kuvassa valkoisessa mukissa on pekoninpaistosta talteen otetut rasvat kovettuneina. Kuvassa on myös kolme päivää sitten keitettyjä varhaisperunoita ja kaksi pakettia mozzarellaa, joiden viimeinen käyttöpäivä on tänään.
Tällä kertaa teki mieli käyttää kuvassa olevat ruuat suolaiseen pannukakkuun. Olen tehnyt suolaista pannukakkua usein, ja käyttänyt siihen monenlaista, mitä milloinkin tarvitsee saada käytettyä pois. Suolainen pannukakku on mielestäni yksi loistava tapa saada käytettyä pois monenlaisia tähteitä ja päiväystuotteita, ja yleensä se tulee myös syödyksi. Suolaisen pannukakun perusreseptin olen alunperin oppinut täältä: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001062331.html
Olen tekemisen myötä muokannut reseptiä omien mieltymysteni mukaisiksi. Nykyään teen sitä tässä muodossa:
Suolainen pannukakku
3 dl vehnäjauhoja
6 dl täysmaitoa
4 kananmunaa
1½ tl suolaa
50 g rasvaa juoksevassa muodossa esim. voita, pekoninrasvaa tai lihanpaistorasvaa
Täytteitä maun mukaan, kuitenkaan ei mielellään enempää kuin 200 grammaa kutakin täytettä
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vispaa käsivispilällä kulhossa kananmunien rakenne rikki. Lisää mukaan maito ja suola, ja vispaa tasaiseksi. Lisää vehnäjauhot koko ajan sekoittaen. Jätä turpoamaan täytteen valmistamisen ajaksi.
Jos käytät täytteenä keitettyjä perunoita, ne kannattaa kuoria ja joko pilkkoa, raastaa tai muusata. Muuten valmistele täytteet samaan tyyliin kuin pizzankin näytteet. Eli jos käytät kiinteää juustoa, raasta se. Mozzarellalle riittää käsin repiminen. Jos käytät raakaa jauhelihaa tai muuta raakaa lihaa, kypsennä se esim. paistamalla ja tarvittaessa pilko. Jos haluat käyttää tähän suuria määriä kasviksia, ne kannattaa ensin paistaa niin, että niistä lähtee enin kosteus pois, jottei pannukakku jää vetiseksi. Pienet määrät kasviksia voi laittaa pannukakkuun myös ohuina viipaleina pannukakkutaikinan päälle niin, että niitä on vain yhdessä kerroksessa, eivätkä ne koske toisiinsa.
Voitele puhdas uunipelti voilla. Sulata voi tai muu kiinteä rasva, jota käytät tähän. Sekoita se turvonneen taikinan joukkoon koko ajan käsivispilällä vispaten. Kaada taikina voidellulle uunipellille. Ripottele päälle täytteet. Täytteiden määrässä ei kannata liioitella, sillä liiallinen täytteiden määrä tekee pannukakusta helposti hajoavan. Täytteiden välistä kuuluu näkyä vielä taikinaa.
Paista pannukakkua 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on ruskistunut. Jos ruskistuminen on selvästi voimakkaampaa siinä reunassa, joka on kauimpana uunin ovesta, pellin voi tarvittaessa kääntää paiston loppuvaiheessa niin, että uunin ovea lähin pellin sivu käännetään ovesta kauimmaiseksi sivuksi.
Minun oli tarkoitus tehdä tätä pannukakkua tänään vain yksi pellillinen, ja käyttää siihen kaikki ylempänä olleessa kuvassa näkyvät ruoka-aineet. Tehdessäni kuitenkin huomasin, että kaksi pakettia mozzarellaa on liikaa yhden pellilliseen. Niinpä päätin tehdä toisenkin pellillisen. Ensimmäiseen pellilliseen laitoin täytteeksi ne keitettyjen varhaisperunoiden loput kuorittuina ja muussattuina, paistetun pekonin loput käsin pieniksi murennettuina, yhden paketin mozzarellaa ja rasvaksi taikinaan pekonin paistorasvat mikrossa sulatettuina.
Ensimmäisen pellillisen ollessa uunissa katselin, mitä sen toisen mozzarellapaketin lisäksi laittaisin täytteeksi toiseen pellilliseen. Huomasin tuoreita tomaatteja, joten totesin, että ne sopivat hyvin täytteeksi yhdessä mozzarellan kanssa. Tein sitten niin. En jaksanut alkaa tomaatteja esikypsentämään, joten leikkasin tomaatteja vain ohuiksi viipaleiksi sen verran, kuin pannukakun päälle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että tomaatit koskevat toisiinsa.
Lisäksi tein simppelin salaatin. Siihen tuli nyt jääsalaatin loput, mitä sattui olemaan, sekä tuoreita herneitä, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustikoita. Oli oikein hyvää.
Söin molempia pannukakkuja. Molemmat maistuivat oikein hyvin, enkä tekisi niiden kanssa jatkossa mitään eri lailla. Pannukakkua tuli kuitenkin sen verran paljon, että laitoin osan heti tuoreeltaan paloiksi leikattuina pakkaseen myöhempää käyttöä varten.
Päivitys 30.7.2019 eli 3 päivää myöhemmin:
Näistä pannukakkupaloista kaikki jääkaappiin jätetyt on nyt syöty. Söimme niitä kylmänä aamupaloiksi. Minä söin kylmänä lämpimän maitoteen kanssa, lapset kotitekoisen puolukkamehun kanssa. Lapset tykkäsivät enemmän pekonitäytteisestä pannukakusta, minä enemmän tomaattitäytteisestä. Toimi oikein hyvin kylmänä aamupalalla ja pistän tämän idean korvan taakse <3
Allaolevassa kuvassa eilinen aamiaiseni. Kylmää tomaattipannukakkua, lämmintä mustaa teetä maidolla ja tuoreita mustikoita:
Tämän päivän kokoaamiaisesta taas en ottanut kuvaa, mutta se oli muuten sama, mutta tuoreiden mustikoiden sijaan kotitekoista sokerijogurttia tuoreiden mansikoiden kanssa. Kyseisestä jogurtinteosta kirjoitan vielä eri postauksen.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
