Puolukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Puolukkamehu pakastemarjoista.

Tänään oli mehut loppu, joten keitin pakkasesta puolukoita mehuksi. Tein sen samalla tavalla kuin muutkin marjamehut yleensä, olivat ne sitten pakastemarjoista tai tuoreista: Marjat kattilaan, peitän ne kylmällä vedellä, kiehautan, keitän kymmenen minuuttia, siivilöin, laimennan ja makeutan sopivaksi.

Puolukkamehu pakastemarjoista kattilassa ilman mehumaijaa

pakastepuolukoita

vettä

sokeria

Laita pakastepuolukat kattilaan. Niitä ei tarvitse sulattaa ensin, mutta jos ne ovat jo sulaneet, se ei haittaa. Täytä kattila korkeintaan puolilleen, koska puolukat kuohuvat keitettäessä paljon. Tarvittaessa ota isompi kattila tai jaa marjat useampaan kattilaan.

Lisää puolukoiden päälle sen verran kylmää vettä, että ne peittyvät. Kiehauta. Kun on kiehahtanut, laske keittolevyn lämpöä yksi pykälä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia tai kunnes marjat näyttävät kiehuneen rikki ja neste on värjääntynyt.

Kaada puolukat nesteineen tiheän siivilän läpi. Siivilän voi halutessa vuorata harsolla, jos haluaa täysin kirkasta mehua. Anna mehun valua itsestään siivilän läpi. Vältä marjon painelua, koska se helposti aiheuttaa sameutta mehuun. Anna valua, kunnes mehua ei enää tipu siivilän läpi (esim. 15 min ilman harsoa, tai 30 min harson kanssa).

( Seuraavaksi vaihe, joka ei ole pakollinen, mutta voi parantaa säilyvyyttä: Kiehauta siivilöity mehu uudestaan. Kuori pois kaikki näkyvä vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, siirrä pois levyltä. Vanhojen keittokirjojen mukaan vaahdossa voi elää homeitiöitä, joskin ei ole varmaa, onko sillä väliä juuri puolukan tapauksessa. Tällä kertaa vaahdossa oli myös pienenpieniä siivilästä läpi menneitä puolukan palasia, jotka oli hyvä saada pois. )

Muodostunut mehu on puolukkamehutiivistettä, jota mieluiten en juo sellaisenaan, vaan vain sopivaksi laimennettuna ja makeutettuna. Puolukkamehutiiviste säilyy jääkaapissa puhtaassa suljetussa purkissa ainakin kuukausia. Marttojen mukaan happamista marjoista tehty mehu säilyy seuraavaan satokauteen saakka, jos se on pastöroitu. Keittämisen pitäisi tietääkseni ajaa säilyvyyden kannalta sama asia kuin pastöroiminen, joka myös on kuumuudella käsittelemistä. Toisaalta, vaikka mehu säilyykin homehtumatta, maku ei silti säily saman vahvuisena, vaan voimistuu ajan kanssa. Jos maun haluaa säilyvän saman vahvuisena, suosittelen pakastamaan mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehdyn mehun voi vielä turvallisesti pakastaa.

Puolukkamehun laimentaminen: Itse laimennan puolukkamehut yleensä suhteessa 1:5-8, eli 1 osa puolukkamehua ja 5-8 osaa vettä. Vastatehtyyn puolukkamehuun lisään yleensä vettä suhteessa 1:5 tai 1:6, ja sen jälkeisiin laimennuseriin mahdollisesti enemmän, jos maku ehtii voimistua jääkaappisäilytyksen aikana. Jääkaapissa säilytetyn purkin pohjimmaiset puolukkamehutiivisteet ovat tyypillisesti vahvemman makuisia kuin purkin päällimmäiset, ja tarvitsevat yleensä siksi enemmän laimennusta kuin vastatehty puolukkamehu. Pitkään jääkaapissa säilyttäminen ylipäätään yleensä voimistaa puolukkamehutiivisteen makua, jolloin laimennusta tarvitaan enemmän. Viikkoja purkin pohjalla olleet viimeiset puolukkamehut voivat tarvita laimennusta jopa suhteessa 1:9. Maun voimistumista ajan kanssa voi ehkäistä pakastamalla mehut (sellaisenaan, ilman laimennusta ja sokerointia). Pitkässä jääkaappisäilytyksessä puolukkamehuun tulee herkästi myös suolakurkun makua, mitä voi ehkäistä pakastamalla ylimääräiset mehut.

Sokeria lisään saman verran kuin muihinkin kotitekoisiin marjamehuihin, eli 100 grammaa laimennettua mehua kohden 10 grammaa sokeria (eli 1000 grammaa laimennettua mehua kohden 100 grammaa sokeria). Tilavuusmitoiksi muutettuna se tarkoittaa, että noin 1 ⅕ dl sokeria litraa mehua kohden. Sama sokeripitoisuus on esimerkiksi kaupan appelsiinimehuissa sekä coca colassa (tai ainakin oli silloin kun viimeksi tarkistin), ja sen lukeman perusteella kokeilemalla olen todennut, että se on hyvä myös kaikille itsetekemilleni marjamehuille (sekä omenamehulle). Laimennusvaiheessa on hyvä lusikoida vaahtoja pois, jos niitä ilmaantuu.

Kun puolukkamehuun on sekoitettu vettä ja sokeria, on hyvä antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli tai joidenkin ohjeiden mukaan jopa 2 vrk. Tämä siis sen takia, että vastasekoitettuna tämä maistuu siltä, että välillä tulee suuhun pelkkää vettä, välillä laimentamatonta puolukkamehua ja välillä pelkkää sokeria. Yön yli jääkaapissa ollessaan maku yleensä tasoittuu. Kuitenkin jos mehuun sekoitettava vesi on kuumaa, mehusta tulee aika tasaisen makuista jo heti, jolloin voi juoda heti kupillisen kuumaa mehua.

Puolukkamehu on mielestäni hyvä riittoisa yleismehu. Riittoisalla tarkoitan, että paljon riittoisampi kuin esimerkiksi mustikkamehu ja omenamehu, jotka vaativat paljon vähemmän laimennusta (niiden keitettyjä versioita en laimenna ollenkaan, mutta mehumaija- ja mehuasemaversioita laimennan, joskin vähemmän kuin puolukkamehua). Riittoisalla tarkoitan myös, että puolukkamehun makuun helpommin kyllästyn kuin vaikkapa juuri mustikkamehun tai omenamehun makuun.

Puolukkamehua juon sekä kylmänä että kuumana silloin kuin siltä tuntuu. Kuumana juomista varten kaadan laimennetusta kannusta kuppiin, lämmitän mikrossa ja lisään vähän hunajaa, joka mielestäni sopii siihen hyvin. Käytän puolukkamehua myös smoothieiden nesteenä. Suosikkismoothieni puolukkamehusta tehtynä on mansikka-puolukkasmoothie, jossa siis vain soseutan (jäisiä) mansikoita puolukkamehun kanssa. Jonkin verran käytän puolukkamehupohjaisissa smoothieissa myös itsepakastettuja omenaviipaleita, joista en enää muista, olivatko ne omista puista vai naapurin.

Puolukkamehu on siitä erilainen kuin vaikkapa aroniamehu, että siinä maistuu se marja, josta se on tehty. Sopivaksi laimennettu aroniamehu siis maistuu mielestäni aivan erilaiselta kuin aronia sellaisenaan, mutta puolukka maistuu sopivaksi laimennettuna puolukalta, joskin sokerin vuoksi makeammalta kuin puolukka itse. Näin ollen sanoisin, että jos puolukan makua kaikin puolin inhoaa, ei välttämättä tykkää puolukkamehustakaan. Minulle puolukkamehu on suurin piirtein ainoa tapa, jolla yleensäkään käytän puolukkaa, koska puolukkamehu, vaikka se maistuukin puolukalta, niin siinä puolukan maku ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin vaikkapa puolukkasurvoksessa ja puolukkahillossa, joita itse en ole kaivannut minkään ruuan kanssa. Puolukkahilloa olen kyllä tehnyt jääkaappiini, mutta käyttämättä on jäänyt. Ehkä voisin antaa sille joskus uuden mahdollisuuden, vaikka kaalilaatikon kanssa en siitä niin välittänytkään.

Sopivaksi laimennettua puolukkamehua lasissa.

Muita mehukirjoituksia:

Kanakastike broilerin jauhelihasta perinteisen kanaviillokin tapaan

Teki mieli tehdä kanakastiketta ja riisiä sen makuisena, kuin olen sitä lapsena tottunut syömään. Kanana käytin nyt sitä, mitä sattui pakastimesta helpoiten löytymään. Tällä kertaa se oli broilerin jauhelihaa, mutta broileri tai kana monessa muussakin muodossa kävisi. Tämä on mielestäni hyvä perusvarma kotiruoka, joka maistuu sekä itselle että lapsille. Tein tämän vähän siltä varalta, että josko koulut suljetaan niin ensimmäisille kotikoulupäiville on valmiina lapsillekin maistuvaa lounasruokaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että koulut suljettiin, joten hyvä oli olla tätä ruokaa valmiina. Lapset tosiaan tykkäsivät sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä mikrotettuna, ja itse myös.

Kermainen curry-kanakastike broilerin jauhelihasta ja riisi

400 g broilerin jauhelihaa

voita sen verran kuin broileri imee (n. 4 rkl) + 1 rkl

3 dl kanalientä

1 dl kuohukermaa

1 tl currya

2 rkl vehnäjauhoja

1 rkl sitruunamehua (ei pakollinen, mutta voi käyttää, jos on)

suolaa maun mukaan (käytin vähäsuolaista lientä, joten laitoin 1 tl)

Tarjoiluun:

valkoista riisiä vähintään 4 annosta (kypsennä pakkauksen ohjeen mukaan)

Ruskista broilerin jauhelihat isolla paistinpannulla voissa. Lisää ruokalusikallinen voita, ja sulata. Jos broileri imi kaikki voit, laita lisää voita, kunnes jää ruokalusikallinen ylimääräiseksi. Sekoita mukaan curry, ja kiehauta. Sekoita mukaan jauhot. Lisää kanaliemi koko ajan sekoittaen. Kiehauta. Sekoita mukaan kerma. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle, ja anna hautua vähintään muutama minuutti mutta mielellään puolikin tuntia, tai kunnes riisi on kypsää. Jos keittää pitempään kuin muutaman minuutin, kannattaa laittaa kansi päälle (jos paistinpannulla ei ole kantta, voi siirtää esim. kannelliseen pieneen kattilaan.) Lopussa lisää sitruunamehu (jos käytät sitä), ja tarvittaessa suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan. Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Voi nauttia tuoreeltaan tai uudelleenlämmitettynä seuraavana päivänä.

Vinkkejä:

* broilerin jauhelihan sijaan voi käyttää broileria muussakin nahattomassa luuttomassa muodossa, esimerkiksi suikaleina tai itsepilkottuja broilerin fileepihvejä/rintaleikkeitä

* saman ruuan voi tehdä myös valmiiksi kypsästä broilerista tai kanasta

* ruokaan voi halutessa lisätä valkopippuria esim. 1/4 tl

* voi tarjota halutessa mustaherukkahillon tai -hyytelön kanssa

* vinkkejä tähteeksi jääneen broilerikastikkeen hyödyntämiseen täällä: Ruokaa tähteistä: ylijäänyt jauhelihakastike, kanakastike, lihakastike, makkarakastike yms.

* vinkkejä tähteeksi jääneen riisin hyödyntämiseen täällä: Ruokaa tähteistä: riisi

Broilerin jauhelihaa en tällä kertaa tullut ottaneeksi sulamaan edellisenä iltana, mikä olisi ollut fiksuinta. Sen sijaan otin sen pakkasesta vasta sitten, kun teki jo mieli tätä ruokaa. Jäisenä paistessa broilerin jauhelihoissa on minun kokemukseni mukaan sellainen haaste, että aluspaperi on tiukasti kiinni, ja irti revittäessä siitä jää helposti pieniä paloja lihaan kiinni. Nyt tein niin, että laitoin broilerin jauhelihapaketin vartiksi alapuoli alaspäin astiaan, jossa oli kylmää vettä. Siinä ajassa pohja ehti sulaa sen verran, että aluspaperi irtosi helposti yhtenä kappaleena.

Muita broileriruokia:

Ylijäänyttä riisiä käytin päivällisellä savusiika-riisisalaattiin.

Päivitys 22.3.2020:

Tämän satsin riisiä keitin tarkoituksella paljon. Tähteeksi jäänyttä riisiä tästä satsista käytin myöhempinä päivinä näihin ruokiin:

Keksit kaurapuurosta

Ylijäänyt kaurapuuro muuntui kekseiksi. Seuraavalla kerralla sitten enemmän leviämisvaraa…

Tein nyt ensimmäistä kertaa kaurapuurosta keksejä. Olen paljon katsellut googlella keksireseptejä kaurapuurosta, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehdä puurosta keksejä itse. Googlella ei löytynyt suomeksi eikä englanniksi juuri sellaista reseptiä kuin halusin, joten sovelsin itse sitä reseptiä, joka oli helpoiten sovellettavissa oman maun, kotona olevien ainesten ja oman viitseliäisyystason mukaiseksi. Kyseinen resepti kaurapuurokekseille oli englanninkielinen, ja se sisälsi mm. mausteita, sähkövatkaimen käyttöä ja taikinan lepäämistä jääkaapissa. Niistä asioista en niin välittänyt, vaan halusin tehdä vain perus kaurapuurokeksit tavallisista aineksista ilman tarpeettomia mausteita, ylimääräistä vaivannäköä tai odottelua. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaurapuuron jämät tekivät näistä kekseistä pehmeämmät sisältä kuin mitä keksit normaalisti ovat, mutta reunat ovat rapeita ja maku on hyvä. Mausta en ole varma, tunnistanko sieltä ne puuron jämät. Maku on sellainen omanlaisensa, joka mielestäni on eri kuin tavallisten keksien, kauralastujen tai kaurapuuron maku. Mutta hyvä maku se on joka tapauksessa, sekä minun että lasteni mielestä. He eivät tunnistaneet mausta, että keksien seassa on kaurapuuron tähteet. Näin tehtynä nämä puurokeksit ovat yksi helpoimmasta päästä juttuja, mitä tehdä kaurapuuron jämistä. Nimetä nämä voi monellakin eri tavalla: kaurapuurokeksit, puurokeksit, kaurakeksit puurosta, jämäkeksit, tähdekeksit, jätekeksit jne.

Keksit kaurapuurosta

1 dl kiinteäksi jäähtynyttä kaurapuuroa

1 dl vehnäjauhoja (65 g)

ripaus suolaa

½ tl leivinjauhetta

75 g sokeria (vajaa 1 dl)

60 g voita sulatettuna (2/3 dl voisulaa)

1 kananmuna

Sekoita vehnäjauhoihin ripaus suolaa ja leivinjauhe. Sekoita voisulaan sokeri kierrevispilällä. Lisää kananmuna, ja sekoita kierrevispilällä tasaiseksi. Lisää puuro, sekoita edelleen kierrevispilällä tasaiseksi. Laita kierrevispilä pois, ja sekoita kuiva-aineseos mukaan lusikalla tai nuolijalla. Vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen sekoita vain sen verran, että taikina on tasainen.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Nosta lusikalla taikinasta kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä reilusti leviämisvaraa. Kasojen muodoilla ei ole väliä, sillä ne leviävät uunissa pyöreähköiksi ja litteiksi.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa on vähän ruskistumista. Minulla meni siihen 20 minuuttia. Kannattaa tarkistaa tilanne 15 minuutin jälkeen.

Anna keksien jäähtyä pellillään peittämättä. Keksit kiinteytyvät lisää jäähtyessään. Keksit ovat maistuvia sekä tuoreeltaan lämpimänä että muutama tunti myöhemmin jäähtyneinä. Kuitenkin seuraavana päivänä voivat olla jo merkittävästi huonompia.

Vinkkejä:

* Tähän perusversioon voi halutessa lisätä muitakin makuja. Alkuperäisen reseptin mukaan tähän kuuluisi myös ½ tl kanelia, 1/4 tl jauhettua neilikkaa ja ½ tl vaniljauutetta. Alkuperäinen resepti neuvoo, että tähän voi halutessa lisätä myös 1 rkl kaakaojauhetta tai espressojauhetta. Kuivamausteet sekoitetaan vehnäjauhoihin yhtä aikaa leivinjauheen kanssa, vaniljauute sekoitetaan kaurapuuroon.

* Osan sokerista voi korvata ruskealla sokerilla. Alkuperäisessä reseptissä 2/3 sokerista on ruskeaa sokeria. Ainakin fariinisokeri sopisi maun puolesta.

* Taikinaan voi halutessa lisätä sattumia samaan aikaan vehnäjauhojen lisäämisen kanssa. Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä korkeintaan 1 dl sattumia: esim. pilkottua suklaata, pähkinöitä, siemeniä, rusinoita tai kuivattuja karpaloita.

* En ole kokeillut tätä vielä muilla puuroilla kuin kaurapuurolla, mutta jos kokeilisin, tavoitteena olisi sellainen taikina, josta on helppo lusikoida kasoja, jotka eivät vielä ennen paistoa leviä. Liian löysään seokseen lisäisin jauhoja, liian kiinteään seokseen voisulaa.

Alkuperäinen resepti, johon tämä minun versioni kaurapuurokekseistä perustuu, on tämä: https://www.myrecipes.com/extracrispy/use-leftover-oatmeal-to-make-cookies Ensinnäkin siihen olisi tarvittu reilu 2 dl kaurapuuroa, mutta minulla oli 1 dl, joten puolitin reseptin. En välittänyt sähkövatkaimen käytöstä keksejä varten, joten en vatkannut voita ja sokeria sähkövatkaimella sekaisin niin kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin, vaan sulatin voin mikrossa ja sekoitin sokerin voisulaan.

Alkuperäisessä reseptissä myös käskettiin jäähdyttää keksejä ennen paistoa jääkaapissa 1-2 tuntia, mutta en välittänyt sitä tehdä, enkä näe syytä tehdä niin seuraavallakaan kerralla. Jätin pois myös alkuperäisessä reseptissä olleet mausteet ja ruskean sokerin, koska halusin tehdä perusversion, jossa on vain kaurapuuro, valkoinen sokeri, vehnäjauho, voi, leivinjauhe ja kananmuna. Suomen kielellä en löytänyt sellaisen perusversion reseptiä googlella, joten siksi sovelsin lähimpänä olevaa englanninkielistä.

Suomeksi googlaamalla olen tähän mennessä löytänyt vain kaksi reseptiä kaurapuurokekseille: http://tuulia.co/fi/gluteenittomat-suklaakeksit-kaurapuurosta/ ja https://www.tuovinenmirka.com/helpot-keksit-tuorepuurosta-havikkiruokaohje/ Niistä kumpikaan ei sisällä voita, valkoista sokeria eikä vehnäjauhoja. Minulle ne kaikki kolme yhdessä ovat kekseissä se pointti, mutta ymmärrän, miksi tarvitaan reseptejä myös ilman niitä.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt kaurapuuro tai muu puuro on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Hyviä ovat esimerkiksi puurorieskat ja puuromuffinssit.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Säilytin ylijääneitä kaurapuurokeksejä huoneenlämmössä peitettynä yön yli. Seuraavana päivänä olivatkin jo täysin pehmeitä, mikä mielestäni kekseille ei ole toivottavaa. Yön yli säilytettynä myös maistoin näistä sen kaurapuuron ominaismaun, ja lapsi sanoi ”maistuu vähän sekavalta”. Tarkemmin kysyttäessä hän tarkensi, että maistuu joistakin kohdista hyvältä, joistakin kohdista pahalta. ”Pahalta” viittasi varmaan niihin kaurapuuron palasiin, jotka nyt tuntuivat suussa vähän kovilta. Nämä kaurapuurokeksit tällä reseptillä tehtynä selvästikään eivät ole hyviä yön yli säilytykseen, vaikka tuoreeltaan ovatkin hyviä. Jos jatkossa haluaisin kokeilla yön yli säilyviä kaurapuurokeksejä, vähentäisin niistä kaurapuuron osuutta esimerkiksi puolella, ja vastaavasti kasvattaisin tarvittaessa vehnäjauhon ja voin osuutta vähintään sellaiseksi, että taikina ei leviä ennen paistoa. Helppo muotoiltavuus tosin saattaisi silloin vähetä, ja keksejä voisi ehkä joutua käsin muotoilemaan nätin näköisiksi. Katsotaan, josko joskus innostun kehittelemään sellaistakin reseptiä.

Kahden viikon ruokalista ilman kaupassakäyntiä

Nyt kun on koronavirus liikkeellä, moni joutuu olemaan kaksi viikkoa karanteenissa. Itse toistaiseksi en, mutta tilanne on saanut minut miettimään, millainen olisi oma ruokalistani kahdelle viikolle ilman kauppareissuja, eli eräänlainen karanteeniruokalista. Tässä kirjoituksessa on yhdenlainen ehdotelma tilanteelle, jossa on mahdollista käydä kaupassa kerran, mutta ei sen jälkeen kahteen viikkoon.

Päivitys 18.4.2020: Meni kaksi viikkoa käymättä kaupassa – mitä oikeasti söin

Hyppää kohtaan:

Aamupalat, välipalat ja iltapalat

Esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä:

Lounaat ja päivälliset

Ensimmäinen viikko

Maanantai

Lounas: Risotto, broilerisuikaleet ja uunijuurekset.

Päivällinen: Kinkkukiusaus, kaali-persikkaraastetta (säilykepersikoista).

Tiistai

Lounas: Kasvissosekeitto, tuore leipä ja raejuusto. Jos eilisiä uunijuureksia on jäljellä, käytetään ne kasvissosekeittoon. Tarvittaessa jatketaan tuoreilla tai pakastetuilla juureksilla tai käytetään pelkästään niitä. Jos eilistä risottoa on jäljellä, käytetään ne leipätaikinaan. Muuten tehdään esim. perussämpylöitä tai pikasämpylöitä, tai sulatetaan kaupan leipää pakkasesta.

Päivällinen: Edellispäiväistä kinkkukiusausta ja kaali-persikkaraastetta. (Jos kinkkukiusausta vielä tämänkin jälkeen jäi jäljelle, pakastan ne samaan tapaan kuin tässä blogikirjoituksessa.)

Keskiviikko

Lounas: Edellispäiväistä kasvissosekeittoa, leipää ja raejuustoa. (Pakastetaan loput sosekeitot ja leivät, jos niitä vielä jäi yli.)

Päivällinen: Kana-pastavuoka ja porkkanaraaste. Kana-pastavuokaan käytetään maanantailta jääneet paistetut broilerisuikaleet, tai sulatetaan pakkasesta uudet broilerisuikaleet ja käytetään ne pastavuokaan. Porkkanaraastetta voi halutessa höystää appelsiini- tai mandariinilohkoilla tai säilykehedelmillä, kuten persikka tai päärynä.

Torstai

Lounas: Paistetut silakkafileet pakastesilakoista, perunamuusi ja edellispäivältä jäänyttä porkkanaraastetta.

Päivällinen: Hampurilaiset. Itsetehdyt hampurilaissämpylät tai kaupan hampurilaissämpylät pakkasesta, itsetehty majoneesi tai kaupan valmis majoneesi (säilyy jääkaapissa pitkään), itsetehdyt jauhelihapihvit pakastetusta jauhelihasta tai kaupan valmiit jauhelihapihvit jääkaapista tai pakastimesta, suolakurkkuviipaleita, sipulisilppua, juustoviipale. Lisäksi porkkana-, lanttu- ja punajuuritikkuja, joita voi halutessa dipata majoneesiin. Jos hampurilaissämpylöitä jää yli, pakastetaan ne.

Perjantai

Lounas: Talonpojan munakas. Jos edellispäivältä jäi perunamuusia, käytetään ne talonpojan munakkaaseen. Muussa tapauksessa kypsennetään pari perunaa mikrossa ja käytetään ne talonpojan munakkaaseen. Lisänä edellispäivältä jääneitä juurestikkuja, jos niitä näi. Muussa tapauksessa pakastevihannessekoitusta esim. mikrossa kypsennettyinä tai höyrytettyinä.

Päivällinen: Edellispäivältä jääneitä jauhelihapihvejä, makaronia ja ruskeaa kastiketta. Lisänä punajuuri-appelsiiniraastetta.

Lauantai

Lounas: Makaroni-tonnikalasalaatti edellispäivän makaronista.

Päivällinen: Uunimunakas. Siihen upotetaan tähteet, mitä on jäljellä, ja/tai kinkkua ja juustoa. Lisäksi leipää tai näkkileipää ja uunipunajuuria.

Sunnuntai

Lounas: Kaalilaatikko pakastetusta jauhelihasta.

Päivällinen: Paistettu alaskanseiti pakastekalasta, keitetyt perunat ja kermaviilikastike.

Toinen viikko

Maanantai

Lounas: Pyttipannu edellispäivän keitetyistä perunoista ja/tai raaoista perunoista sekä jääkaapissa pitkään säilyvästä tai pakastetusta makkarasta, paistettua kananmunaa, porkkana-lanttu-mandariiniraastetta.

Päivällinen: Edellispäivältä jäänyttä kaalilaatikkoa. Jos kaalilaatikkoa vielä jäi, pakastetaan ylimääräiset samalla tavalla kuin tässä blogikirjoituksessa.

Tiistai

Lounas: Tomaattinen linssikeitto parmesaanin kanssa ja leipä (tuore itsetehty tai pakastettu).

Päivällinen: Kana-riisilaatikko pakastetuista broilerin suikaleista, keitetyt porkkanat.

Keskiviikko

Lounas: Edellispäivän linssikeittoa ja leipää. Mahdolliset ylijääneet pakkaseen.

Päivällinen: Edellispäivän kana-riisilaatikkoa ja porkkanoita. Mahdolliset ylijääneet pakkaseen.

Torstai

Lounas: Halloumi-pastavuoka, kaali-ananasraaste säilykeananaksesta.

Päivällinen: Kalapihvit pakastekalasta, lohkoperunat ja aioli. Juurestikkuja, joita voi halutessa dipata aioliin.

Perjantai

Lounas: Edellispäivän halloumi-pastavuokaa ja juurestikkuja.

Päivällinen: Pellillinen itsetehtyä pizzaa ja edellispäivän kaali-ananasraastetta. Pizzan täytteet oman valinnan mukaan siitä, mitä on, esim. yhtä tai useampaa näistä: tonnikalaa, kinkkua, meetvurstia, paistettua pekonia, pakkasesta sulatettua jauhelihaa paistettuna ja maustettuna, katkarapuja, säilykeananasta, oliiveja, fetajuustoa, aurajuustoa, säilykeherkkusieniviipaleita, punasipulia, säilykepaprikaa.

Lauantai

Lounas: Edellispäivän pizzaa, porkkana-appelsiiniraastetta.

Päivällinen: Savusiikaa tai savulohta (säilyvyys vakuumissa 21 vrk), perunamuusi, majoneesi (kaupan valmis tai itsetehty) paistettu pakastevihannessekoitus.

Sunnuntai

Lounas: Perunapannukakku edellisen päivän muusista, päällä savukalaa ja majoneesia. Lisänä juurestikkuja, joita voi halutessa dipata majoneesiin.

Päivällinen: Jauhelihaa ja riisiä. Paistettu herne-maissi-paprikasekoitus.

Jälkiruuat ja naposteltavat

Alla on esimerkkejä jälkiruuista ja naposteltavista, jotka säilyvät kotona pitkään.

  • Jäätelö (kaupasta ostettu tai itse tehty jäätelö) – jäätelöannokseen lisäksi esim. yhtä tai useampaa näistä: säilykehedelmät, pakastemarjat, hillo, rouhittu suklaa, siirappi esim. vaahterasiirappi, vaalea siirappi tai vadelmasiirappi pakastevadelmista – samoista aineksista voi myös tehdä pirtelön lisäämällä (pitkään säilyvää) maitoa ja soseuttamalla
  • Keksit, makeat ja suolakeksit
  • Karkit
  • Suklaa
  • Sipsit
  • Popcorn
  • Pakastettu kermavaahto sulatettuna + pakastemarjat/marjakiisseli/säilykehedelmät tai esim. mustikkarahka pakastetusta kermavaahdosta

Mietteitä

Pääruokia ei ollut vaikea keksiä kahdelle viikolle ilman kaupassakäyntiä. Olen tottunut muutenkin ostamaan pakastimeen suuren määrän kerralla jauhelihaa, broilerisuikaleita, makkaroita ja nakkeja, pakastekaloja, pakastevihanneksia, tarjouslihoja ja leipiä. Kesällä on pakastettu paljon marjoja ja oman pihan omenoita, joita riittää vielä. Jääkaapissa yli kaksi viikkoa säilyy ainakin juustot, leikkeleet, pekoni, vakuumipakatut lämminsavustetut kalat, oliivit, majoneesi, maustekastikkeet, jogurtti, kermaviili, creme fraiche, smetana, piimä, rahka, tuorejuusto, juurekset, kaali, perunat, ei-luomut sitrushedelmät, suolakurkku, hapankaali ja hillot. Kaupasta saa myös kolme viikkoa säilyvää maitoa (ainakin Juustoportti ja Ziip), joka mielestäni maultaan ja suutuntumaltaan ei ole tavallista maitoa huonompaa. Tuorehiivaa olen käyttänyt menestyksellä vielä kaksi viikkoa parasta ennen päiväyksen jälkeenkin. Tuorehiiva on minun kokemukseni mukaan menettänyt toimintakykynsä vasta sitten, kun se on kuivunut sellaiseksi, jota ei pysty murentamaan. Jos on hometta kasvanut pintaan, silloin olen heittänyt pois, mutta sitä ei ole vielä koskaan parissa viikossa tapahtunut.

Huonenlämmössä säilyy hyvin ainakin kananmunat, pastat, riisit, jauhot, puurohiutaleet, näkkileivät ja hapankorput, linssit, kuivatut herneet/pavut, tomaattimurska, säilyketonnikala, säilykehedelmät, kuivatut hedelmät, pähkinät, siemenet, mysli, kookoskerma, sokerit, suolat, öljyt, etikat, mausteet, sipsit, popcornit, keksit, suklaat ja karkit.

Kahden viikon kaupassakäymättömyydessä eniten kaipaisin salaatteja. Kaipaisin niitä sekä helppokäyttöisyyden että raikkaiden makujen vuoksi. Mutta kyllä ilmankin niitä pärjäisi kaksi viikkoa, ja todennäköisesti mistään välttämättömästä ei jäisi paitsi, jos käyttäisi silti muita kasviksia. Hyväkuntoisina ostetut juurekset säilyvät säilyvät minun kokemukseni mukaan jääkaapissa yli kaksi viikkoa, mutta ne eivät ole mielestäni yhtä vaivattomia käyttää kuin salaatit. Pakastevihannekset taas ovat vaivattomia käyttää, mutta niistä puuttuu raikkaat maut. Ehkä niihin voisi lisätä raikasta makua puristamalla päälle sitrusmehua. Avaamattomat sitrushedelmät säilyvät minun kokemukseni mukaan jääkaapissa yli kaksi viikkoa, kunhan ne on hyväkuntoisina ostettuja ja ei-luomuja. Luomu sitrushedelmien olen huomannut homehtuvan paljon nopeammin kuin tavallisten. Muita mahdollisuuksia tuoreiden kasvisten saamiseen kahden viikon kaupassakäymättömyyden aikana olisi ainakin idätys, versotus sekä salaattien ja yrttien kasvatus. Idätykseen ei tarvitse erityisiä välineitä, ja kylmänä syötäviä ituja saa ainakin vihreistä linsseistä ja mungpavuista, joita molempia kuivatuotteina voi säilyttää huoneenlämmössä pitkiä aikoja. Yksi jääkaapissa pitkään säilyvä vihannes olisi myös kesäkurpitsa, jonka olen nähnyt säilyvän jääkaapissa yli kaksi viikkoa.

Salaatinkaipuu on kuitenkin kokonaisuudessa aika pieni asia. Kaiken kaikkiaan kokisin pärjääväni ruuan suhteen hyvin kahden viikon karanteenissa, kun kotona on kaikkia allaolevien listojen elintarvikkeita.

Kotivara – lista tuotteista, joita itse pyrin pitämään aina kotona

Jääkaapissa:

  • perunat
  • porkkana
  • kolme viikkoa säilyvä maito
  • jogurtti
  • juustoja, sekä mietoja että vahvoja (erityisesti parmesaani)
  • kinkku
  • savukala
  • voi
  • kermaviili
  • creme fraiche tai smetana
  • tuorejuusto
  • piimä
  • suolakurkku
  • majoneesi
  • suolakurkku
  • lanttu
  • punajuuri
  • kaali
  • appelsiini, kun sesonki
  • sitruuna
  • hiiva (voi tosin korvata kuivahiivalla)

Huoneenlämmössä:

  • kananmunat
  • sipuli
  • valkosipuli
  • tomaattimurska
  • korppujauho
  • näkkileipä/hapankorppu
  • suola, sokeri, mausteet
  • neutraalinmakuinen öljy
  • vehnäjauho
  • kaurahiutale
  • riisi
  • pasta
  • linssit, punainen tai vihreä
  • säilyketonnikala
  • säilykehedelmiä
  • kuivahiiva

Pakastimessa:

  • jauheliha
  • broilerin suikaleet
  • pakastekala
  • pakastevihannekset, sekä sekoituksia että yhden raaka-aineen pakkauksia esim. paprika ja herneet
  • leipä, sekä vaalea leipä että ruisleipä
  • mustikat
  • mansikat
  • jotain vahvan makuisia marjoja mistä voi tehdä riittoisaa mehua, esim. puolukka ja/tai herukka

En väitä, että nämä samat sopisivat kaikille muillekin, mutta minulle toimii näin.

Rieskat ylijääneestä spagetista

Rieskat spagetin jämistä.

Tein kolme päivää sitten tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Spagetista oli nyt jäljellä vain jämät. Tällä kertaa teki mieli tehdä spagetin tähteistä rieskoja. Sovelsin niihin riisirieskan ja puurorieskan reseptejä ja niistä oppimiani asioita. Spagettirieskat onnistuivat oikein hyvin. Maistuu hyvältä, ja suutuntuma on pehmeä. Maistuu hyvältä vehnärieskalta, jossa on siellä täällä sattumina hyvänmakuisia spagetin paloja. Spagetin palaset maistuvat mielestäni näissä rieskoissa selvästi paremmalta kuin se tähteeksi jäänyt spagetti sellaisenaan, joten näitä spagettirieskoja kannattaa mielestäni ehdottomasti tehdä, jos on tarvetta hyödyntää ylimääräinen spagetti. Tähän käy esim. eilinen spagetti, toissapäiväinen tai kolme päivää sitten keitetty jääkaapissa säilytetty spagetti, mutta sitä vanhemmaksi mieluiten en päästä spagettia.

Spagettirieskat ylijäämä spagetista

2 dl keitettyä jäähtynyttä spagettia (painoi minulla nyt 156 g)

2 dl vehnäjauhoja (130 g)

2 dl täysmaitoa (200 g)

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 rkl sulatettua voita (n. 30 g)

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Pilko spagetit pieniksi. Hyvä pyrkimys tässä on pilkkoa spagetit riisin kokoisiksi. Jos spagetit ovat jäähtyessä tarttuneet yhteen, niitä on hyvä myös vähän irrotella toisistaan.

Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe ja suola.

Eri astiassa sekoita pilkottu spagetti maitoon. Riko kananmuna kuppiin, ja sekoita sen rakenne tasaiseksi haarukalla. Sekoita spagettiin kananmuna ja voisula. Lisää vehnäjauhoseos, ja sekoita tasaiseksi. Ylimääräistä sekoittamista kannattaa välttää, jottei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskoista kovia. Sekoittaminen riittää heti, kun on tasaista.

Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla. Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa, jos mahdollista. Taputtele rieskat mataliksi jauhojen avulla. Pistele rieskoihin reikiä (haarukalla).

Paista 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 15 minuuttia, tai kunnes pinnassa on ruskistumista. Voi nauttia heti tai säilyttää huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Sopii myös pakastettavaksi.

Vinkki: Tähän voi käyttää myös spagetin sijaan muuta ylijäänyttä pastaa, kunhan vain pilkkoo hienoksi. Nyt käytin tähän vaaleaa spagettia, mutta tähän sopisi myös täysjyväspagetti.

Nämä rieskat maistuivat hyvältä sekä tuoreeltaan lämpiminä että tunteja myöhemmin huoneenlämpöisinä. Rakenne oli sekä tuoreeltaan että jäähtyneenä pehmeä, paitsi tummuneissa reunoissa oli vähän rapeutta. Lämpiminä näissä maistui spagetti, mutta parempi spagetin maku kuin spagetissa sellaisenaan. Huoneenlämpöisiksi jäähtyneissä spagettirieskoissa en enää huomannut spagetin makua.

Spagetti maistui paremmalta rieskoissa kuin sellaisenaan todennäköisesti samasta syystä, miksi moni muukin tähde maistuu paremmalta rieskassa kuin sellaisenaan. Raa’an vehnäjauhon sisältämät amylaasientsyymit luultavasti rikkovat kypsennettyä tärkkelystä sokereiksi. Mausta päätellen sama asia tapahtuu myös esimerkiksi perunarieskassa, puurorieskassa ja riisirieskassa, ja juuri siksi epäilen niiden olevan niin hyvänmakuisia.

Nämä spagettirieskat oli alun perin tarkoitus tehdä samalla reseptillä kuin aiemmin tekemäni riisirieska keitetyn riisin tähteistä, mutta riisin sijaan spagettia. Kyseistä blogipostaustani katsoessani kuitenkin näin siinä parantamisen varaa: kuvan perusteella leivinjauhetta voisi laittaa enemmän, ja tekstin perusteella suolaa riittäisi vähemmänkin. Niinpä katsoin leivinjauheen ja suolat määrät hyväksihavaitsemastani puurorieskan reseptistä. Muutokset olivat onnistuneita, ja aion tehdä samat muutokset myös sitten, kun seuraavan kerran teen riisin jämistä rieskaa.

Yleensä ottaen, silloin kun teen rieskoja, jotkut rieskoista paistan uunin ylimmällä tasolla, jotkut keskitasolla. Olen rieskan teosta oppinut kokemuksen perusteella tämän: Jos pelti on täynnä tai melkein täynnä, paistan ylimmällä tasolla. Jos taas pellillä on ylimääräistä tilaa tehdä vaikka enemmänkin rieskoja, paistan keskitasolla. Jos kuitenkin pelti on täynnä, mutta koko rieskapellillinen sisältää kaksi kananmunaa yhden sijaan, paistan keskitasolla.

Tätä tämänkertaista spagettirieskan reseptiä voisin jatkossa viilata sen verran, että tekisin taikinasta hiukkasen pienemmän. Tätä taikinamäärää oli vaikea saada mahtumaan pikkurieskoina yhdelle pellille, ja kuten kuvasta näkyy, osa levisikin yhteen. Helpommin yhdelle pellille mahtuva määrä pikkurieskoina voisi olla 1½ dl spagettia + 1½ dl vehnäjauhoja + 1½ dl täysmaitoa + 3/4 tl leivinjauhetta + 3/4 tl suolaa + 1 kananmuna + 1½ rkl sulatettua voita. Kananmunan maun on mahdollista tulla silloin huomattavammaksi, mutta tuskin häiritsevässä määrin. Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla tehdä pienet spagettirieskat suosiolla kahdelle pellille, jolloin sopiva taikinamäärä voisi olla 3 dl spagettia + 3 dl vehnäjauhoja + 1½ tl leivinjauhetta + 1½ tl suolaa + 1 kananmuna + 3 rkl sulatettua voita.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt spagetti tai muu pasta on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta. Siellä on reseptejä ja linkkejä, kuten esimerkiksi paistettu spagetti kiinalaiseen tapaan.

Muita rieskoja: