Ruokien pakastaminen

Pakastan monenlaista ruokatavaraa, mitä muuten ei tulisi käytettyä ennen kuin se pilaantuu. Eniten pakastan näitä (ei erityisessä järjestyksessä):

  1. valmiit ruuat, joita on enemmän kuin on mielekästä syödä seuraavan kolmen päivän aikana
  2. sellaisia aterian komponenteiksi laskettavia tähteitä, joita on mielekästä käyttää pakastamisen jälkeenkin. Osasta sellaisia myös teen valmiita ruokia, ja pakastan niitä kohdan 1 mukaisesti
  3. raa’at lihat, siipikarjan lihat, kalat ostopakkauksessaan. Erityisesti tarjouksesta isoja määriä ostetut viimeistään viimeisenä käyttöpäivänä mutta mielellään ennen sitä
  4. leikkelepakkauksia, joissa viimeinen käyttöpäivä lähestyy niin, että niitä ei ehditä käyttää
  5. leipää – sekä kaupasta ostettua että itsetehtyä. Annospaloiksi leikattuna, halkaistuina tai pareistaan irrotettuina, jos ei ole jo.
  6. ylimääräisiä eläinperäisiä liemiä
  7. sellaisia ruuanlaitosta jääneitä luita/ruotoja/sidekudoksia/jänteitä/nahkoja, joista tulee keitettäessä hyvänmakuinen liemi. Samaan tarkoitukseen pakastan myös parmesaanin kantoja.
  8. kermavaahtoa leivinpaperoidussa vuoassa nokareina, jotka jäätymisen jälkeen siirrän pakastuspussiin
  9. kermaa sellaisenaan purkissaan
  10. itsetehtyä jäätelöä pakastusrasioissa
  11. satokauden marjoja ja omenoita
  12. ylimääräisiä kastikkeita, kuten pizzan tomaattikastike
  13. kakkupaloja ja leivonnaisia

Pakastetut valmiit itsetehdyt ruuat

Erityisen kätevää mielestäni on pakastaa sellaisia ruokia, jotka ovat kylmänä kiinteitä ja helposti paloiksi leikattavia. Esimerkkejä sentyyppisistä ruuista, joita olen pakastanut: paimenen paistos, kirjolohi-pastavuoka (yllä vasen kuva), kinkku-makaronilaatikko (yllä keskimmäinen kuva), poropizza, poro-pastavuoka (yllä oikeanpuolimmainen kuva), pekoni-mozzarellapannukakku, tomaatti-mozzarellapannukakku. Nämä kaikki olen pakastanut annospaloina, jotta niistä on helppo sulattaa sen verran annoksia kuin sillä kerralla tarvitsee. Pannukakkupalaset ja pizzapalaset olen laittanut suoraan pakastuspusseihin. Laatikkoruuat olen pakastanut leivinpaperoidun uunivuoan päällä sellaisina paloina, jotka eivät koske toisiinsa. Jäätymisen jälkeen irroitan palaset leivinpaperista ja siirrän pakastuspusseihin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa pakastimessa.

Olen pakastanut myös keittoja, ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Olen pakastanut keittoja kahdella eri tavalla. Osan keitoista olen pakastanut suoraan siinä samassa syvässä lautasessa, josta aion ne syödäkin. Tämä on helpottanut oikeiden annoskokojen pakastamista ja syömistä, kun keittoannoksen voi ottaa suoraan pakastimesta mikroon ja syödä samasta lautasesta. Ennen pakastamista olen tosin laittanut kelmun sen lautasen päälle. Kun keittolautaset ovat jäätyneet, niitä on pystynyt pinoamaan päällekkäin tilaa säästävästi. Isoja määriä keittoja syvissä lautasissa pakastettaessa on tosin riskinä, että ne syvät lautaset loppuvat kesken. Tämän takia olen pakastanut keittoannoksia myös puolen litran pakastusrasioissa, ja mitannut syvän lautasen avulla niihin sopivan annoskoon keittoa kuhunkin rasiaan.

Annos amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa, jonka olen pakastanut, lämmittänyt ja syönyt samassa syvässä lautasessa
Pakastettuja paimenen paistoksen paloja pakastuspussissa.

Muut pakastetut

Esimerkkejä aterian komponenteista, joita olen pakastanut: keitetyt (härkä)pavut (yllä vasen kuva), lihamureke viipaleina (yllä keskimmäinen kuva), jauhelihapihvit (yllä oikeanpuolimainen kuva). Kuvassa olevat härkäpavut ovat jäätyneet yhteen, mutta nekin olisi haluttaessa voitu pakastaa irtonaisina levittämällä ne leivinpaperoituun vuokaan niin, että ne eivät koske toisiinsa ja siirtämällä pakastuspussiin vasta jäisinä. Lihamurekeviipaleet olen levittänyt kahteen leivinpaperoituun uunivuokaan yhteen kerrokseen, kelmuttanut vuoat ja vienyt pakastimeen, sitten jäisinä siirtänyt pakastuspusseihin. Jauhelihapihvit pakastin uunivuoassa niin, että uunivuoassa oli useita kerroksia leivinpaperi-jauhelihapihvikerroksia. Useampikerroksinen pakastaminen leivinpapereilla eroteltuna toimii varmuudella vain sellaisilla ruuilla, joista varmasti ei valu nestettä jäätymään kiinni leivinpaperiin pakastamisen aikana.

Joskus olen pakastanut myös keitettyä pastaa ja riisiä sellaisenaan, mutta en keitettyä perunaa. Sellaisenaan pakastetun keitetyn perunan tai perunamuusin rakenne ja maku kuulemma kärsivät liikaa pakastettaessa, mutta en ole itse kokeillut. Perunaa sisältäviä keittoja, uuniruokia, pannukakkuja ja leipiä olen kuitenkin pakastanut ilman, että maussa tai rakenteessa on huomattu mitään vikaa. Viime aikoina olen ylimääräiset keitetyt pastat ja riisit mieluummin jalostanut suoraan uusiksi valmiiksi ruuiksi ennen pakastamista, mutta en täysin poissulje sitä, että uudestaan vielä pakastaisin keitettyjä pastoja tai riisejä sellaisenaankin.

Olen pakastanut myös kypsää lihaa silloin, kun sitä on ollut ylimääräisenä, enkä ole jaksanut sillä kertaa jatkojalostaa sitä kaikkea. Näin on tapahtunut ainakin silloin, kun on ostettu tarjouksesta kolmen kilon kassler, mikä on ollut aivan liikaa muutamassa päivässä syötäväksi. Olen kypsentänyt ylikypsäksi koko kasslerin, ja sitten jäähtymisen jälkeen levittänyt irtonaisia kasslerpaloja leivinpaperoituun uunivuokaan ja pakastanut siinä, sitten pakastumisen jälkeen siirtynyt pakastuspusseihin. Näitä pakastettuja ylikypsiä kasslerlihapaloja olen eniten käyttänyt nopeisiin wok-tyyppisiin ruokiin.

Viimeisen käyttöpäivän kuohukerma pakastumassa vaniljajäätelön muodossa jäätelökoneen avulla.
Suklaapiirakan palasia menossa pakkaseen.

Olen pitänyt kirjaa pakastamistani itsetehdyistä ruuista tämän vuoden maaliskuulta asti. Listan mukaan olen viime maaliskuun jälkeen pakastanut seuraavia itsetehtyjä ruokia (yhdellä tähdellä merkityt ensin paloina leivinpaperin päällä ennen pussitusta, kahdella tähdellä merkityt syvässä lautasessa, kolmella tähdellä merkityt suoraan pakastuspussissa, neljällä tähdellä merkityt pakastusrasiassa, viidellä tähdellä merkityt uunivuoassa leivinpaperi-ruoka-leivinpaperi-ruoka -tyypisissä kerroksissa):

Kaikkia yllämainittuja pakastamisen jälkeen syöneenä voin todeta, että ne kaikki toimivat hyvin pakastettuina ja kyllä pakastaisin niitä jatkossakin, jos niitä on ylimääräisinä.

Alla linkit muihin ruokahävikkiin liittyviin kirjoituksiini.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset

3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)

1½ dl vehnäjauhoja (105 g)

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)

50 g voita sulatettuna

2½ dl täysmaitoa (250 g)

150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on

(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat

kananmunia 1-2 per syöjä

voita vuokien voiteluun

suolaa (ja pippuria, jos haluaa)

Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta

Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.

Juustoinen linssi-pastavuoka linssikeiton tähteistä

Jääkaapissani oli tähteinä kolme päivää aiemmin tehtyä linssikeittoa: https://ruokaideat.com/2019/09/06/lempeanmakuista-linssikeittoa-ja-tuoretta-minttua/

…ja kolme päivää aiemmin tehtyä appelsiini-smetanakastiketta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/broilerisuikaleita-riisia-appelsiini-smetanakastiketta-ja-porkkana-appelsiiniraastetta/

Teki mieli pastaruokaa, joten päätin tehdä pastavuoan, johon käytän nuo molemmat tähteet. Olen tehnyt aiemminkin pastavuokia tähteistä, ja tähän mennessä aina on toiminut. Juuri linssi-pastavuokaa olen aiemmin tehnyt tomaattisen linssikeiton tähteistä, mikä on toiminut oikein hyvin, joten mielenkiinnolla kokeilin, toimisiko yhtä hyvin tästä curryn makuisesta linssikeitosta tehty pastavuoka.

Pastavuokaan voisi käyttää tähteeksijäänyttä keitettyä pastaa, jos sellaista olisi, mutta nyt minulla ei ollut, joten keitin varta vasten pussillisen gnocchipastaa. Oikeiden pasta- ja juustomäärien määrittämiseen käytin tätä reseptiä, jonka olen ottanut talteen aiemmin, kun sovelsin tätä reseptiä tehdäkseni punajuurisosekeiton lopuista pastavuokaa: https://www.livingnorth.com/northeast/food-drink/creamy-pasta-bake-cheddar-beetroot

Tuosta reseptistä laskeskelin, että kun siinä käytetään 375 grammaa pastaa, 6 dl nestettä ja 150 grammaa juustoa ja minulla näitä tähdenesteitä oli yhteensä 840 grammaa, oikea pastamäärä raakanapunnitulle pastalle olisi noin 500 grammaa eli juuri sopivasti se koko pussillinen gnocchipastaa. Sopiva juustomäärä tähän olisi vastaavien laskelmien mukaan noin 200 grammaa. Raastoin ensin yhden avatun juuston loppuun, ja punnitsin, että siitä tuli 150 grammaa. Sitten raastoin toisenkin avatun juuston loppuun, jolloin yhteensä tulikin jo 250 grammaa juustoa, joten käytin tähän ruokaan ne kaikki.

Sekoitin linssikeiton ja smetanakastikkeen loput keskenään, ja tähän seokseen sekoitin juustoraasteet. Tämän seoksen sekoitin keitettyyn pastaan voidellussa uunivuoassa, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa oli väriä. Tähän meni 40 minuuttia.

Tästä ruualta tuli mielestäni oikein hyvää. Lapsetkin tykkäsivät. Maistuu umamiselta juustopastalta, jonka maussa huomaan myös appelsiinin kuorta siitä smetanakastikkeesta ja curryn ja inkiväärin makuja linssikeitosta. Maut sopivat mielestäni hyvin yhteen. Itse linssit katosivat kokonaisuuteen niin, että niitä ei helpolla huomaa, mutta tarkasti katsomalla pastassa on kiinni pieniä pyöreähköjä keltaisia linssejä, joiden väri ei juurikaan eroa itse pastan väristä, joten siksi niihin ei kiinnitä automaattisesti huomiota. Oli hyvää myös mikrossalämmitettynä seuraavana päivänä. Tämä ruoka oli mielestäni hyvä idea, joten kirjoitan sen tähän muistiin:

Juustoinen linssi-pastavuoka

500 g vaaleaa gnocchipastaa (sopisi myös muu vaalea pasta)

770 g tähteeksijäänyttä linssikeittoa

70 g tähteeksijäänyttä appelsiini-smetanakastiketta (tai muuta maultaan sopivaa kastiketta, tai korvaa linssikeitolla tai esim. kermalla)

150 g Castello Cheddar -juustoa (tai muuta juustoa)

100 g Grada Padano -juustoa (tai muuta juustoa)

Keitä pastat kypsäksi suolatussa vedessä (suosittelen 20 g merisuolaa per 2 litraa vettä). Raasta juustot. Sekoita keskenään keitto, kastike ja juustoraasteet. Voitele iso uunivuoka, ja sekoita siinä keskenään kypsä pasta ja keittoseos. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä (n. 40 min). Osan juustoraasteesta voi haluttaessa jättää pintaan ripoteltavaksi, jos tykkää juustokuorista (itse en niin välitä). Keitto-kastike-juustoraasteseokseen voi halutessaan sekoittaa myös mieleisiään mausteita ja sattumia, kunhan ne eivät ime niin paljon nestettä, että pasta jäisi kuivaksi.

Grada Padano -juuston loput raastettuna.

Yleisemmällä tasolla voisin sanoa pastavuoista tähteidenkäyttötapana näin:

Pastavuoka tähteistä

kypsää pastaa

keittoja ja/tai kastikkeita sellainen määrä, että kaikki pasta sekoitettaessa kastuu, mutta seos ei näytä keitolta (jos ei ole tähdekeittoja tai -kastikkeita mutta on sattumia, sattumat voi sekoittaa esimerkiksi tomaattimurskaan, maustaa sopivan makuiseksi ja käyttää näin syntyvää kastiketta pastavuoassa)

haluttaessa: juustoraastetta sekaan ja/tai pinnalle (pinnalle tulevat juustoraasteet kermaan sekoitettuna, jos on ja tykkää), sattumia mitä löytyy, mausteita

Sekoita keskenään keitot ja kastikkeet, jos käytät molempia. Tähän seokseen voi sekoittaa halutessaan sattumia esim. tähteitä tai viimeisen käyttöpäivän tuotteita suupalan kokoisina, juustoraastetta ja/tai mausteita. Voitele riittävän kokoinen uunivuoka, ja sekoita siinä kypsä pasta ja keitto-/kastikeseos. (Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta tai kermaan sekoitettua juustoraastetta.) Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Tätä ruokaa voi syödä pääruokana tai lisäkkeenä riippuen siitä, kuinka ruokaisaa siitä tekee.

Tällaiseen pastavuokaan voisin itse kuvitella käyttäväni mitä tahansa sattumia/kastikkeita/keittoja, kunhan ne eivät ole liian jälkiruokamaisia, eikä lopputuloksessa näy perunan/riisin/leivän/enemmän kuin yhden pastasortin palasia. Kuivuneitä leipiä jos sattuu olemaan, ne voi raastaa korppujauheeksi, ripotella niitä pastavuoan pintaan ja lisätä päälle muutaman voinokareen, jolloin tulee rapea mehevä pinta.

Olen tehnyt aiemmin tähteistä pastavuokaa myös keittämättömästä pastasta. Esimerkki siitä on tämä kirjolohi-pastavuoka, johon käytin raakaa pastaa, uunikirjolohen perkeistä keitettyä lientä ja uunikirjolohen kypsät lihat: https://ruokaideat.com/2019/05/25/kirjolohi-pastavuokaa-tahteista-ja-kaalisalaattia/

Raa’asta pastasta tehdylle pastavuoalle ohjenuoranani on tämä Palermon pastan ohje: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/59953/Palermon%20pasta/

Tuosta ohjeesta näkee hyvin ainesosien suhteet: 400 grammaa raakaa pastaa, 1 litra lientä, 2 dl kermaa, 1 dl vehnäjauhoja, 4 rkl rasvaa, 2 dl juustoraastetta, 400 grammaa muita sattumia kuin pastaa. Valmiiksikypsää lihaa/kanaa/kalaa käyttäessäni yleensä vähennän 100 grammaa siitä määrästä, paljonko raakanapunnittua olisi pitänyt tulla, eli kypsää lihaa/kanaa/kalaa käyttäisin tähän määrään 300 grammaa.

Pastavuoka raa’asta pastasta

400 grammaa raakaa pastaa (suosittelen vaaleaa)

1 litra lientä (voi olla tähteksijäänyttä esim. ohutta keiton lientä tai muuta keitinlientä)

2 dl kermaa (tai tähteeksijäänyttä kerman paksuista kastiketta)

4 rkl rasvaa esim. voita tai öljyä

1 dl vehnäjauhoja

2 dl juustoraastetta (käy kaikki juustot mistä tykkää ja mitä sattuu olemaan)

400 g raakaa kanaa/lihaa/kalaa paistettuna TAI 300 g kypsää kanaa/lihaa/kalaa suupalan kokoisina TAI 300 g muuta kypsää sattumaa, kunhan se ei ole nestettä imevää

haluttaessa/tarvittaessa mausteita maun mukaan

Kuumenna rasva kattilassa. Sekoita siihen vehnäjauhot. Lisää liemi ja kerma, ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Hauduta muutama minuutti. Sekoita mukaan juustoraaste ja mausteet, jos käytät niitä. Sekoita voidellussa uunivuoassa raaka pasta ja sattumat. Kaada juustokastike päälle, ja sekoita hyvin. Kypsennä 175-asteisen uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

Tähteet minestronekeittoon

Jääkaapissani oli tähteenä muutama päivä aiemmin grillattua naudan entrecotepihviä 100 grammaa, ja 4 portobellosienen jalat. Niiden portobellojen lakit olivat aiempina päivinä käytetty pizzaan: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

… ja portobellovoileipiin: https://ruokaideat.com/2019/08/30/uunissa-paahdetut-portobellosienet-ja-portobellovoileipa/

Molemman sorttiset tähteet pilkoin ja käytin minestronekeittoon. Siitä tuli hyvää! Sienten makua en siitä erota, eivätkä erottaneet muutkaan syöjät. Sienten mukanaolon huomasin itse siitä, että liemessä oli enemmän umamia kuin normaalisti, ja tuoksu oli jotenkin syvempi ja houkuttelevampi tuoksumatta kuitenkaan juuri sieniltä. Tuntuu, että sienten jalat tekivät nyt tässä keitossa jotain spesiaali taikoja. Siitä tulikin mieleeni, että tomaattimurskassa haudutetut sienet voisi olla tosi hyvä pastakastike bolognesen tapaan.

Normaalisti käyttäisin tähän keittoon tavallista sipulia, mutta se oli loppu. Punasipulia oli, joten korvasin sillä. Se ei ollut ollenkaan huono ajatus, sillä punasipulin palaset keitossa maistuivat makeilta ja vähemmän sipulimaisilta kuin tavalliset sipulin palaset. Sipulin paloja vierastava 3-vuotiaani luuli pinkkejä neliöitä keitossa kinkun palasiksi (joita niitäkin minestronekeitossani usein on), ja yllättäen hän söikin kaiken väistelemättä mitään ja kehui vielä, että onpa hyvää! Sieniäkin hän vierastaa ja nyppi ne pois esim. taannoisesta sienipizzasta, mutta tässä keitossa nekin upposivat hyvin. Sienipalaset eivät erottuneet lihapalasista eikä sienten maku erottunut, joten siinäpä nyt meni sieniäkin sieninirsolla alas.

Joka tapauksessa, sieniä tai ei, minestronekeitto on mielestäni hyvää ruokaa ja yleensä ottaen maistuu meillä myös nirsoille lapsilleni. Kirjoitan tähän minestronekeitolle hyväksi havaitsemani peruskaavan:

Minestronekeitto

2 dl rakettispagettia TAI 2 dl muuta raakaa pienikokoista pastaa TAI 4 dl kypsää jämäpastaa (jos pitkää pastaa, pilko ensin)

1½ litraa lihalientä tai muuta umamipitoista lientä (minulla jämälihalientä pakkasesta + 3 tl suolaa, koska liemeni on suolatonta)

400 grammaa tomaattimurskaa

1 laakerin lehti

1 valkosipulin kynsi

1 sipuli tai punasipuli

kuullottamiseen n. 1 rkl voita tai öljyä (itse käytin voita)

200-300 grammaa pilkottuja kasviksia ja lihatuotteita mitä sattuu olemaan (minulla nyt 2 pientä porkkanaa eli noin 75 g, 4 portobellon jalat eli 50 g ja 100 g grillattua pihviä)

lopussa tuoreita yrttejä jos on, muutoin kuivattuja yrttejä

Kuullota rasvassa sipuli- ja valkosipulisilppu. Lisää muut aineet paitsi pasta ja yrtit. Kiehauta. Jos käytät raakaa pastaa, lisää se tässä vaiheessa ja keitä kypsäksi. Jos käytät kypsää jämäpastaa, lisää se sitten, kun muut ainekset ovat pehmeitä (eli haarukka menee helposti läpi). Kun pasta on lisätty, keitto on valmis sitten, kun kaikki ainekset ovat pehmeitä. (Tässä minun tapauksessani kaikki ainekset olivat pehmeitä silloin, kun rakettispagetti oli kypsää.)

Valmiiseen keittoon voi lisätä hienonnettuja yrttejä tuoreena tai kuivattuina, joko koko keittoon tai haluttaessa vasta lautasella. Sopivia yrttejä tähän ovat ainakin persilja, basilika, oregano ja timjami (tuoreena sopiva annos on kourallinen, kuivattuna esim. 1 tl). Keittoannoksen päälle sopii hyvin myös raastettu parmesaani-/pecorino-/grada padano -juusto tai pesto, mutta on hyvää myös ilman niitä.

Tämä keitto on hyvää myös uudelleenlämmitettynä seuraavina päivinä. Silloin pasta on turvonneempaa ja maku tyypillisesti syvempi.

Tämä muuten on niitä pastaruokia, joihin kelpuutan myös täysjyväpastan. Tällä kertaa minulla oli tässä täysjyvärakettispagettia. Monessa pastaruuassa vierastan täysjyvän tai tumman pastan makua, mutta tässä minestronekeitossa en vierasta enkä edes huomaa sitä täysjyväistä makua, joten tähän voin käyttää niin täysjyvää, tummaa kuin vaaleaakin pastaa.

Minestronekeittoa tuoreen persiljan kanssa ja näkkileipää voin kanssa.

Minestronekeitto on mielestäni nerokas, koska siihen voi laittaa niin monenlaista ja aina maistuu hyvältä. Päiväyskinkut ja -pekonit sopivat minestronekeittoon loistavasti. Tähteeksi jääneet lihat, lihapullat, kanat, chili con carnet, bolognesekastikkeet, pizzakastikkeet sopivat siihen. Tai lihatuotteet voi jättää kokonaan poiskin, ja käyttää tilalla enemmän sieniä.

Kuinka vältän ruokahävikkiä

Kuulin hävikkiviikosta 9.-15.9.2019, joten sain päähäni jakaa tänne, kuinka itse vältän ruokahävikkiä. Keinoni ruokahävikin välttämiseen ovat pääpiirteittäin:

1) pakastaminen

2) hylkiötähteiden jalostaminen houkutteleviksi ruuiksi,

3) viimeisten käyttöpäivien merkitseminen kalenteriin niin, että ne tulee kypsennettyä, syötyä tai pakastettua viimeistään viimeisenä käyttöpäivänä,

4) jääkaapin järjesteleminen niin, että ensimmäisenä pilaantuvat ovat etualalla ja/tai päällimmäisinä ja pitempään säilyvät taka-alalla ja/tai alimmaisina,

5) pyrin syömään ja käyttämään ruoka-aineita sen mukaan, mikä säilyy enää vähiten aikaa,

6) ostan rajoitetusti kerralla sellaisia herkästi pilaantuvia ruoka-aineita, joille en ostohetkellä tiedä käyttöä ja

7) parasta ennen -päiväysten jälkeen käytän aistinvaraista arviointia ja kananmunien tapauksessa kelluntatestiä, en rutiinipoisheittämistä.

Alla linkit muihin ruokahävikkiin liittyviin kirjoituksiini.